Plussan huumaa

AnnaKatriina: Oon pahoillani menetyksestäsi. En tiedä ootko aiemmin siitä kertonut täälä, mutta ihan kamalaa.

Meillä kans esikoinen jo niin iso, että toisaalta mulla on enemmän aikaa ajatella tätä raskautta, mutta sitten taas en muista/halua ajatella tätä raskautta, koska se ei oo mitenkään selvää, että jos tämä kesken menee, että lähtisin hoitorumbaan enää uudestaan. En jaksa sitä shaissea enää... Mut en toki varmuudella osaa sanoa.

Tää viikko varmaan matelee, kun perjantaina on aamulla puoli ysi se ultra....

Olikos muilla ultria tällä viikolla?


Taisin esittelyyni asiasta laittaa joka löytyy nimimerkkini takaa. 2012 menetimme vajaan 2 viikon iässä toisen identtisistä kaksosistamme.
 
Ei nyt ihan just tehty testi, mut plussahuumassa vieläkin. Eli rintakivun kannustamana positiivinen 9.7. lomareissulla ja uusiks digitaalisella 11.7. 1-2 vkoa. Kierto ollut puoli vuotta aivan sekaisin (kp 42-68) ja oltiin oikeestaan luovuttu toivosta et ees ovuloisin. No, viikkoja siis ilmeisesti jotain 7-5 jos oikein osaan laskea ja rintakivun lisäksi iltaisin valvotuttaa, mahallaan ei voi nukkua kun rinnat ja alavatsa painaa, pientä etovaa oloa (kerran koiran torttua kerätessä oli purjo lähellä), väsymystä ja ihan ku alavatsalla ois hölskyvä vesi-ilmapallo sisällä. Suklaata ja kermaisia asioita ei tee mieli, lihan haju tökkii. Tänään huomasin töissä että suu kuivuu koko ajan ja työhousun vyötärö kiristää - turvotusta. Ensimmäinen raskaus siis menossa ikinä ja joka toisella ajatuksella olen onnesta soikea, joka toisella huolesta suunniltani ja varma että menee kesken/on tuulimuna tms.
 
Tänään thlle ku ei tuo kutina helpota vaan päinvastoin. Oon kaks hiivakuuria jo vetäny eikä mitään apua.. Samalla pyysin ultraamaan koska on fiilis, että on menny kesken. Ja jos on menny kesken niin en turhaan ota tuota tukilääkitystä vaan voin lopettaa sen. 14.15 on aika.
 
Hienoa että Mintukan asukilla kaikki ok :).

Mä alan toipumaan mun viikon kestäneestä synkistelystä, kyllä pahoinvointi sitten tekee hyvää ihmiselle :grin. Ensimmäiselle sukulaisellekin tuli kerrottua vauvasta, mammalta nimittäin piti tilata neulehaalari. Parasta antaa aikaa sen tekemiseen :).

Muutoin täällä on eletty pokemon-huumassa esikon kanssa ja loppuaika lepäilty. Just nyt elämä on ihanaa :).

Muoks. Mites muuten tuo maalismammat ryhmä.. millanen se on? Joko siellä on jutustelut täydessä vauhdissa?
 
Mää en kyllä millään malttais oottaa synnytykseen asti tietoa sukupuolesta.
 
Mistä sitä tietää että millon on kirjottanu 30 (?) Viestiä tänne että saa edes pyytää päästä sinne salaiseen ryhmään?

Tai siis että onko niitä eritelty jossain ku oon kirjotellu jo esikoisestaki ni väkisinkin viestejä enemmän.
 
Tuossa meidän etusivulla oli hyvät ohjeet, sen mukaan kun tekee nii pitäis löytyä omat viestit :).
 
Ei tuolla salasessa vielä hirvee kuhina käy,vähän jutustelua kuitenki.tällä puolella enemmän toisaseks ainakin :)
 
Siis tämä tunne on kyllä käsittämätön. Eilen ar-ultrassa näkyi syke ja päiviä vähän isompi toukka, sekä ruskuaispussi. Konkretisoi ainakin itseäni melkoisesti vaikka oireitakin on ollut. Nyt jotenkin uskaltaa sanoa: olen raskaana ❤
 
Haalea plussa ilmestyi tikkuun viime sunnuntaina, maanantaina digi antoi varmemman tuloksen, ETA 22.3. eli maaliskuinen kakkospulla uunissa - hieman ehkä suunniteltua aikaisemmin (esikoinen täyttää 31.7. vuoden), mutta onpahan toisistaan seuraa, mikäli tämä tapaus jaksaa pysyä kyydissä loppuun saakka :)
 
Takaisin
Top