Pauveli: jotenkin olen osannut ottaa rennosti, eikä loppuvuoden keskenmeno paina juurikaan ajatuksia. Onneksi tärppäsi heti ensimmäisestä yrityksestä niin pääsi taas suuntaamaan ajatukset uuteen. Pahoinvointikin on ollut lievempää kuin km-raskaudessa, joten otan sen merkkinä, koska esikoista odottaessa ei juurikaan ollut huonovointisuutta. Yritän nyt vain tarkkailla oireita ja niiden jatkumista, koska edellisessä en kiinnittänyt huomiota oireiden loppumiseen ja tilanne tuli aika yllätyksenä. Vaikka eipä näistä koskaan voi tietää. Parempi vain nauttia päivästä kerrallaan sen mitä voi. :)