Mulla on painoindeksi nykyään noin 37, ja olen ihan alussa kolmannessa raskaudessani.
Ensimmäisen aikaan BMI oli raskautuessa noin 30, ja mielestäni siitä tehtiin aivan järjetön haloo, vaikka olin terveempi kuin koskaan! Verenpaine pysyi koko raskauden aivan mallilukemissa, samoin sokeriarvot ja hemoglobiini ja mitänäitänyton. Vielä viikoilla 32 - 34 muistan juosseeni mäen ylös tullessani kotiin mammajoogasta, kun oli vaan niin mahtava olo :) Painoa tuli melko hissukseen koko raskauden ajan, sitten aivan lopussa kotiin jäätyäni reilusti, ja kaiken kaikkiaan painoa tulikin 17 kg (suositus oli alle 10 kg:n painonnousu). Luulisin, että fyysinen työ piti mut kondiksessa lähes loppuun asti, viimeisenä työpäivänä ennen mammalomaa purin vielä 5 rullakollista tavaraa (=nostelua ja kurottelua) pakkasessa. Hassuinta painohysteriassa oli mielestäni se, ettemme olisi päässeet synnytyssairaalan perhehuoneeseen painoni vuoksi. Olinhan niin jumalaton riski kaikkine vaivoineni.
Toinen raskaus päättyi keskenmenoon, mutta kerran ehdin käydä neuvolassa. Sillä käynnillä ei painoon kiinnitetty hirveästi huomiota, ehkä siksi, että totesin itsekin sitä heti alkuun olevan reilusti liikaa. Sanoin myös, ettei kyse ole tiedon puutteesta vaan siitä, että samoin kuin aloittaja, tykkään ruoasta.
Nyt tämä kolmas raskaus on niin alussa, etten tietenkään ole vielä ehtinyt edes neuvolaan. Aikaa varatessani hoitaja tosin kuulosti hyvin huolestuneelta ja kyseli, mitä mieltä olisin ravitsemusterapeutilla käynnistä. En nyt varsinaisesti pistä moista pahaksenikaan, mutta epäilen suuresti, saanko sieltä mitään uutta tietoa tai muuttuuko mieheni tekemä kotiruoka yhtäkkiä niin pahaksi, ettei sitä tee mieli lappaa lapiokaupalla suuhun? Jännityksellä odotan, mitä tuleman pitää, nyt kun ihan oikeasti olen läski ja jo melkein parikymmentä kiloa sitten painoni tuotti valtaisia ongelmia - muille
Lisäyksenä vielä - keskustelu kun on nähtävästi kääntynyt siihen, koska liikkeitä tuntuu. Minä tunsin jotain noin viikolla 16.