Mä koitan pitää toivon mahdollisimman kaukana, etten pety. Odotan oikeestaan että koska ne menkat alkaa
negasin nyt illasta taas, mut huomenna teen aamupissasta kun kp30/30 ja dpo14.
Plussanneet kerto saaneensa jotkut dpo12 vielä negan, sit haamun dpo13, jotkut taas plussannu vasta kun menkat ollu kunnolla myöhässä.
Mä ihmettelin että hassusti "kiristää" alavatsalla, ja oon turvonnu kun ilmapallo, vessassa käyminen ei auttanu asiaan joten ei johtunu eksyneestä ilmasta ainakaan
negasin nyt illasta taas, mut huomenna teen aamupissasta kun kp30/30 ja dpo14.Plussanneet kerto saaneensa jotkut dpo12 vielä negan, sit haamun dpo13, jotkut taas plussannu vasta kun menkat ollu kunnolla myöhässä.
Mä ihmettelin että hassusti "kiristää" alavatsalla, ja oon turvonnu kun ilmapallo, vessassa käyminen ei auttanu asiaan joten ei johtunu eksyneestä ilmasta ainakaan
onhan tää kaikki tosi vaikeeta, vuoristorataa toivon ja epätoivon välillä. Ja sulla ollut muutenkin isoja asioita, menetystä ja huolta viime aikoina. Ei varmasti oo helppoa pysyä positiivisena ja se heijastuu kotielämään ja parisuhteeseenkin. Jos keskustelisit miehesi kanssa, kertoisit miten kaikki asiat painaa ja on vaikee löytää positiivisia asioita. Kysy myös, mitä hän on mieltä ja mitkä on hänen tuntemukset. Kenties esim. psykiatrisella hoitajalla käynti voisi tulla kyseeseen sun raskaassa elämäntilanteessa. En meinaa mitään "masennuspillerien hakemista", vaan ihan jutteluapua elämän kriisitilanteissa. Kokemuksesta tiiän, että puhuminen ulkopuoliselle ja täysin vieraalle auttaa. Kun ei tarvi miettiä miten toinen reagoi tai lisääkö oma vuodatus hänen taakkaa, on helpompi puhua kaikista asioista ilman tarvetta suodattaa mitään. Ja itkeäkin saa, vaikka koko käynnin, ellei muuhun kykene.

ei oo kyl mitään oireita,ei menkkajomoja jotka yleensä olleet jo, eikä tiputteluakaan, mut ei kyl mitään raskauteen viittaavaakaan. mut luulis et nyt jo näkyis jos jotain ois tapahtunut,harmi kun herkät testit on loppu. Itkua jo väänsin täällä, ettei tää onnista ikinä.


