Frozen, testasin mä, kp29/26-27 ja tyylipuhdas nega.
En enää tiiä mitä tehdä, tänään on ensimmäinen kerta ikinä kun iski tajuntaan kunnolla, etten voi saada lasta luonnollisesti ja tekis mieli vaan itkee. Samalla haluan kovasti naimisiin miehen kanssa, ei vaan oo saatu puhuttua asiasta sen kummemmin. Haluisin kans oman asunnon jota vois rempata. Haluisin koiran. Haluisin ottaa miehen kanssa seuraavan ison askeleen kohti meiän tulevaisuutta, enkä osaa ottaa asiaa puheeks. Asuntoo varten on rahaa jo säästössä, mut siihen menee ainakin vuosi ennen ku lähetään lainaneuvotteluihin.
En tiedä, ekaa kertaa kolmeen vuoteen mulla on niin paska fiilis negasta, että en uskonukaan et voisin tuntee näin, kun oon aina ollu niin positiivinen asian suhteen ja tiedän että on hoitoja jotka auttaa siihen. Eikä me edes vielä tiedetä mikä on varsinainen syy lapsettomuuteen, nyt diagnoosina selittämätön lapsettomuus ja se jos mikä on turhauttavaa.
Luultavasti ovuloin myöhemmin tässä kierrossa ja ollaan oltu aktiivisia tuolla makkarin puolella, niin voi olla pienenpieni mahdollisuus, että tärppi oiski käyny mut ei näy vielä testissä.
Silti, sillon ku aattelin olevan dpo6, tuli täplä kirkasta verta vessassa käydessä, valkovuoto ollu normaalia runsaampaa, repäisykivut, itkuherkkyys ja nälkä. Lisäks nännit on nyppylällä kokoajan, näyttää "tuteilta", mikä on sellanen mistä kesällä arvelin että nyt on napannu ja olin oikeessa. Mut jos nyt ois dpo18, niin luulis että testissä näkyis jotain jos raskaana olisin.
Haluisin jotain isompaa uutta, viimenen vuosi menny ainaki ihan samaa kaavaa jatkuvasti. Okei, oli mulla se työ ja nyt ajan ajokorttia, mut haluan jotain uutta miehen kanssa.
Sit pelkään että nää huonot tunteet laukasee mulla taas jonkun syömishäiriön, kun kärsin nuorena anoreksiasta ja nyt on kaikista isoin riski siihen, kun oon muutenki laihtunu. Välillä säikähdän kun katon itteeni peilistä ja tajuan ihailevani mun solisluita jotka näkyy, tai aattelevani että entä jos olisin vielä vähän laihempi? Sinänsä ei oo mitään vaaraa vaikka vielä laihtuisinki, en oo edes tavotepainossani (Tällä hetkellä 167/67), mut tunnen itteni sen verran hyvin, että se voi niin helposti lähtee käsistä.
Joku masispäivä tänään taas, luultavasti huomenna jo paljon parempi ja tiiän sen. Mut kai on ihan ymmärrettävää, että kolmen vuoden yrittämisen jälkeen ei oo tärpänny (syliin asti) ja haluaa sit tehdä jotain muuta isompaa? Hankkia oman yhteisen kodin, koiran, mennä naimisiin...?
Anteeks vuodatus, oiskohan nää sit niitä PMS-oireita.
Deb kp29/?, Dpo?