Meillä kummallaki on pojalle oma suosikkietunimi, mistä kummalleki käy kyllä kumpikin. Kuitenki silti se mikä itellä on mielessä on niin iskostunu mun päähän et se tuntuu ainoolta täydelliseltä nimeltä. Toinen nimi tulee oleen sama mikä on miehenkin toinen nimi, ellei nyt jotain mystistä meidän mielissä tapahdu. Halusin kuitenki et ees yks nimi on joltain peritty, niin saa isältään periä sitten kun ei suvuista löytyny muutakaan mikä miellyttäs. Sitte kun en haluu mitään muotinimee lapselle antaa, vaan mieluummin sellasen mitä vähemmän on annettu. Sitä nimee mikä mun mielessä on, niin en tiedä enkä tunne ketään sen nimistä. Lopulta kuitenki se nimi päätetään vasta sitten kun vauva on syntynyt, kun jos se ei sitte yhtään näytäkään siltä mikä ollaan päätetty niin...