Pienokaisen nimi?

Mies aina saa sellasia älynväläyksiä, ja kertoo keksineensä hyvän nimen. Sit kun sanoo sen, niin se on jonkun tutun tai sukulaisen nimi. Mä en vaan kykene antamaan lapselle nimeä, josta jo tulee jokin toinen hlö mieleen.

Tai sit ne ehdotukset on jotain Perttiä tai Pamelaa.
 
jos ei pääse yhteisymmärrykseen miehen kans kokeilkaa sellasta hokemaa... mä oon monta kuukautta kulkenu täällä ympäriinsä ja kuiskaillu "kaapokaapokaapokaapokaapokaapokaapo......" ja mieski on ruvennu hokemaan sitä kaapoa.... tosin muista nimistä keskustellaan vielä :)
 
Meillä mies sai päättää ihan minkä nimen vain esikoiselle tpiseksi nimeksi, kun etunimeksi tuli mun ehdotus. Mies kyllä tykkäsi siitä etunimesta alusta asti, purnasi vaan mua ärsyttääkseen, että sähän täällä päätät kaiken.
Nyt onneks miehen ehdotus on molempien mieleen... Toista nimeä ei olla edes vielä mietitty.
 
Onko teistä kellään mietinnässä tai valittuna nimi, joka tulisi jonkun erityisen tärkeän edesmenneen ihmisen mukaan? Mä oon alkanut miettimään isäni nimen käyttöä, jos sattuu tulemaan poika.

Plussaa: isä oli tosi hieno tyyppi ja olisi mukavaa antaa lapselle pysyvä yhteys isoisäänsä, jota ei tule koskaan tuntemaan.

Miinusta: itse nimi ei ole mahtava, se on sellainen 50-60-luvuilla suosittu nimi joka yhdistyy vahvasti ko. ikäluokkaan eikä oikein istu nykylapselle. Meidän muiden nimiehdotusten kanssa se on kömpelö. Isän toisesta nimestä on tässä vielä vähemmän hyötyä, se on Yrjö.

Alunperin tää ehdotus tuli anopilta, ja mies välitti sen mulle, joten tiedän että nimi kelpaisi kyllä miehelle. Itse olin vastahakoinen, mutta nyt kahden vaiheilla. Ehkä toiseksi tai kolmanneksi nimeksi? Tunnearvo vai estetiikka? Haittaako sitä lasta, jos yksi sen nimistä on vähän eriparinen?
 
Mä tahtosin nimetä pojan ukkini mukaan joka oli mulle todella rakas vaikka kuolikin kun olin 2 vuotias, mutta muistan kuinka ihana ukki se oli,maailman paras ja harmittaa että en saanut häneen pitempään tutustua MUTTA miehen isä sattuu olemaan saman niminen ja mies ei nimeä hyväksy. Toinen vaihtoehto ois mikä kans mietinnässä niin tulis mun edelleen elossa olevan kummisedän mukaan, miehen edesmenneen enon nimi on sama ja miehellä ei ole hyviä muistoja enostaan joten ei sekään sovi. On ihan törkeen vaikeeta! :mad:
 
Mutta hei,nykyään on tosi paljon "vanhoja" nimiä, ne on muotia! Martta, Helmi, Paavo yms..?

Sent from my GT-P5100 using Vau Foorumi mobile app
 
En pystyis laittamaan sellasta nimeä lapselle. En, vaikka kuinka hieno ihminen ja kaunis nimi anopillakin oli, niin en suostunut esikoisen aikaan. Ja nyt mies on useampaan kertaan ehdottanut setänsä nimeä, kuoli pari vuotta sitten, hyvä nimi ja mukava muisto ihmisestä, mutta lapselle en anna hänenkään nimeä.

Mut ihan teet niinkuin itsestäs parhaalta tuntuu.

Lisään vielä, että kauan sitten edesmenneiden sukulaisten nimiä on laitettu lapsille. Mut nuo yllämainitsemani on jotenkin liian läheltä.
 
Vanhat nimet toki palaa aina muutaman sukupolven jälkeen, mutta liian lähellä oleva sukupolvi on hankala. Martta, Helmi, Onni ym. toimii vauvalle paljon paremmin kuin Pirjo, Kari, Jari tms.
 
Meillä on tytöllä -20 luvun aikaan paljon annettu nimi ja poikien nimiä on -40 luvulla annettu. Kyllähän nuo sellasia mummo/pappanimiä on, mut meillä tykätään, et nimien pitää tarkottaa jotain..
 
Nämäki on niitä makuasioita joista ei voi kiistellä. :) mut itellä tökkis noi karit ja pirjot mut just joku helmi,onni ja nämä vieläkin vanhemmat ois niitä mitä voisin kuvitella lapselleni antavan. :) käymme lievää käenvääntöä näistä asioista miehen kanssa, sen mielestä ku sen paras ehotus on ollu se reijo tai urpo!

Sent from my GT-P5100 using Vau Foorumi mobile app
 
Meidän pojilla on nimet, jotka on ollu jollain meidän sukulaisista. Kutsumanimet on sellaiset, että niiden kantajia ei oo enää elossa, mutta sit toisen ja kolmannen nimen kantajia on elossa. Ja samalla periaatteella tulee tälle kolmosellekin nimi :)
 
Mie oisin antanut tytölle miu edesmenneen isomummon kolmannen nimen Elisabet (+h) vain h omana lisänä ja etunimeks Anna mikä on kulkenu mummolt miulle viivalla mutten viivaa ois laittan ja toiseks nimeks vanhan suomalaisen nimen mitä ei ois ollu kellää lähipiirissä ja se ois olluki kutsuma nimi :)
 
Oon aatellu että antaisin oman toisen nimeni myös lapselle, myös mun äidillä on sama toinen nimi että sen puolesta olisi jatkumoa. Mutta kumpikaan mun ekanimivaihtoehdoista ei sovi sen kanssa! Toinen on samaa alkuperää (vrt. Maria / Maarit) ja toinen taas poikkeaa vain parilla kirjaimella ja kuulostaa ääneensanottunakin tosi samalta.

Ei sille löydy nimeä :confused:
 
Mä en voi kuvitella antavani kenenkään perheenjäsenen tai sukulaisen nimeä meidän lapselle. En tuu kauheen hyvin sukulaisten kanssa toimeen eikä yhtään hyvää nimeä olis edes tarjolla niin ajatus on kuopattu heti alkuun. Mun perheessäkin on niin ihmeellisiä nimiä että mikään ei kelpaa siirrettäväks eteenpäin!
 
Mulla ei edelleenkään ole varmuutta asiasta. Odotan toukokuulle ja katson minkä näköinen kaveri sieltä tulee. Lyhyt, mielellään kaksitavuinen etunimi, suomalainen kirjoitusasu ja jos mahdollsta, myös suomalaista alkuperää.
 
mun isomummo oli kans anna elisabet :) me annetaan lapsille noita vanhoja suvun nimiä ku kaikilla on joku joku on jostain jääkaudelta kulkenu suvussa.... mut ne on sit 2. tai 3. nimi.... etunimet keksitään ite :) mut kyl mä oon aika tiukka et mikä nimi annetaan.... en anna nimee vaan siks et se oli jollain serkunkaimankummilla.. kyl sen pitää olla sit ihan kivaki sen nimen........
 
No meillä on suvussa kuitenkin ihmisiä jotka on ihania ja välittää tai on välittänyt ja miusta Anna ja Elisabet(h) on kauniita nimiä ja kaunistuuvat vielä enempi kun lisätään tään maman oma idea siihen keskimmäiseks nimeksi.

Pojan nimeä ei viel kokonaisuudessaan tiedetä, mut ois kiva laittaa Juhani toiseks tai kolmannrks nimeks, koska se on kulkenut miehen sekä miu suvus todella pitkään. Mut riippuu sointuuko se loppujen lopuks muitten nimien kaa ja jos ei niin muunnos siitä ois kiva esim. Johannes. Etunimi viel elää.. Vaihtoehtoja on kuiteski :)
 
Takaisin
Top