Heips!
Enpä oo vähään aikaan saanut aikaiseksi kirjoitella tänne. Työtahti on aikamoinen ja kovasti väsyttää iltaisin. Vielä melkein koko heinäkuu on töitä ja sit olis vihdoin mun vuoro lomailla. Sitä odotellessa...
Netta87: Hui sentään kuinka tuo aika kiitää. Siellähän on ihan h-hetki käsillä ellei sitten ole ollut jo...

Aina yhtä mukavaa, että edes jotain onnistaa. Antaa toivoa itsellekin.
Catriona: Pahoittelut tädistä, mutta onneksi siellä sentään ollaan noinkin positiivisella mielellä. Toivottavasti tuo tädin vierailun normalisoituminen olisi merkki siitä, että siellä on kroppa valmis ja kohta saisitte sen plussankin.
Mame: Siellä onkin näköjään saatu tutkimukset alkuun ja vauhdilla. Hieno juttu. Ja hyvä, että kohdalle osui tuollainen lääkäri. Niitäkin taitaa olla kaikenlaisia tapauksia... Meilläkin pitäisi miehen mennä antamaan simppanäyte. Ei ole kovin innokas ajatuksesta, mutta ymmärtänee sen, etteivät nämä asiat etene, jos hän ei sitä tee. Luultavasti se päästään hoitamaan vasta elokuussa, kun ennen sitä ei ole mahdollisuutta reissata sinne klinikalle asti. Mutta hienoa siis, että siellä on asiat lähteneet noin vauhdilla etenemään. Se jo helpottaa. Lueskelin muuten tuolta toiselta palstalta, että sulle oli lääkäri puhunut siitä oviksen ja terojen yhteen sovittamisesta. Ite oon kiltisti syönyt teroja gynen ohjeen mukaan ja ilmeisesti aloittanut ne aina ennen ovista. Viimeks kun kävin gynellä, niin sen ilme oli aika vinkeä, kun puhuttiin mun kierrosta yms. ja sitten se totesi, että jatkossa mun pitää aloittaa terot vasta pari kiertopäivää myöhemmin. Tuli nyt vaan sellainen olo, että olenko siis voinut hankaloittaa raskautumista sillä, että olen kuuliaisesti noudattanut gynen ohjeita...? Voi jee...
Kuusityttö: Pahoittelut... Kolmas kerta saisi kyllä tärpätä. Sielläkin on odotettu jo ihan tarpeeksi kauan onnistumista.
Mixuliini: Ihania kuulumisia. <3 Ei tässä voi, kun toivottaa onnellista odotusta. Ja käy meitä välillä täällä moikkaamassa.

Tai siis toivon toki, että täältä ennemmin tai myöhemmin kaikki tultais perässä, mutta sillä välin teidän onnistuminen jaksaa antaa toivoa.
Poikanen?: Hienoa, että siellä on "sotasuunnitelma" valmiina, jos ei luomusti tärppää. Mitenhän täällä saataisiin mies syömään sinkkiä ja vitamiinejä yms.? Uskaltaisinkohan ehdottaa? Ehkä voisin sanoa, että jos kiltisti syö vitamiininsa yms. ja jaksaa olla ahkera mun kanssa, niin ehkä hänen ei tarvitsekaan mennä sinne klinikalle testattavaksi.

Hieman on uskonpuutetta luomusti tärppäämisen suhteen, mutta ainahan sitä voi yrittää... Sinne hyvää pupuiluviikonloppua.
Annuli: Täällä aika samoja ajatuksia. Välillä mietin sitä, että mitenköhän pää kestää sitten jos/kun joku päivä tärppää. Joskus pienet lapset suorastaan ärsyttää ja sitä on olevinaan niin tyytyväinen, että vielä saa mennä ja tehdä ihan kuten haluaa. Luultavasti se on vain tapa suojata itseä siltä todellisuudelta, että yritystä on, muttei tulosta. Välillä tuntuu, että tämä nyt vain on tilanne ja sitä on turhaa miettiä sen enempää. Mutta sitten loppukierto... Voi mikä tunteiden vuoristorata ja se on sitten viimeinen niitti, jos antaa toivon herätä oikein kunnolla... Mutta pakko vain uskoa, että kyllä se meidänkin vuoro vielä tulee!
Nine: Toivottavasti siellä on nyt tärpännyt. Tsemppiä testauksen odotteluun. Itse olisin varmaan jo hermoraunio... Mun gyne ei tunnu olevan kovin huolissaan tästä meidän tilanteesta. Tai sitten omilla puheillani olen antanut sen kuvan, etten itsekään ole kovin huolissani. Tuntuu, että meidän kohdalla nämä asiat etenee niin hitaasti... Toivottavasti sitten syksyllä saataisiin vähän lisää vauhtia asioiden etenemiseen sen lähetteen myötä.
Ja sitten vielä vähän omia kuulumisia: Viime kierto venyi sitten 53 päiväiseksi. Teroja popsin kp 40 alkaen sen kymmenen päivää, kun tätiä ei alkanut kuulua. Vuoto on ollut niukkaa (Outoa...), mutta en ole jaksanut sitä sen enempää pohtia. Nyt ei riitä voimia sellaiseen. Luultavasti kuitenkin taas tikutan oviksen ja sitten popsin taas teroja. Jos nyt tällä kertaa kuitenkin vasta oviksen jälkeen. Mun gyne ei siitäkään vaikuttanut olevan kovin huolissaan, että oon tähän asti aloittanut terot ennen ovista. Alkaa tuntua, että kuinkahan paljon sitä jaksaa mun murheet edes kiinnostaa... Käyn yksityisellä ja tähän asti se on vaikuttanut ihan hyvältä ja mukavalta gyneltä, mutta tämä lapsettomuusasia ei taida olla sen ominta alaa... Mutta turha tässä on kesällä hirveästi suunnitelmia yrittää muuttaa. Jos se syksyllä sen lähetteen hoitaa kuntoon, niin eiköhän sitten ala hommat etenemään oikein kunnolla. Toivossa on hyvä elää.