Pidemmän kaavan mukaan yrittäneet

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Nuu_
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Hei vaan kaikille Ihanaisille!!!

pirjel: Tsemppailen sun huuruneniä että tarttuvat kunnolla kiinni oikeaan paikkaan, jos ei molemmat niin ainakin se yksi <3 Onko ollut mitään erilaisia tuntemuksia...? Onhan tässä vielä muutama piinapäivä vielä, peukkuja pidän, always!!! <3 

mist: Kyllä se niin on että kaikki on yksilöllistä ja mitä synnytyskipuihin tulee, niin en tiedä voiko sitä vertailla mihinkään muuhun kipuun :D Tai ainakin mitä olen kuullut niin on aika kovat kivut, itse en tiedä synnytyksestä mitään., mutta voisin kuvitella että kaikki muu "pieni" kipu ei ole mitään verrattuna siihen :D Mutta kait sekin on yksilöllistä :D Tsemppiä sulle ja ota varmuuden vuoksi pari Buranaa ennen tutkimusta :) 

Lau-ra: Tervetuloa minunkin puolesta :)

RouvaS: Hei minunkin puolesta, hauska tavata :) Mites pistelyt sujuu? Toivottavasti saat niistä parempaa apua :) Kyllä muakin alussa vähän pelotti pistää itseäni mutta siihenkin totuin ihmeen hyvin :) Kyllä se käsi tärisi pari ensimmäistä kertaa, varsinkin kun tiesi miten kalliita nuo hormoonilääkkeet on. Ja totta, tämä lapsenteko ei todellakaan ole halpaa mutta on se niin sen arvoista jos onnistuu tulla raskaaksi ja mehän ei luovuta toivosta, eihän...?? <3 

Poikanen: Tsemppiä muuttoon, vie satavarmana ajatuksia muualle, ja jouluvalmistelutkin vie oman aikansa :) Täälläkin ajatukset muualla, joululahjoja täytyy vielä ostella ja paketoida, aika menee niin nopeasti ettei pysy mukana :D Toivottavasti asiat etenee hyvin teillä, joko olet jutellut lääkärisi kanssa? <3

Dark: No eihän tässä mikään kiire ole ei, mutta mä olen niin hätähousu ja kärsimätön ja haluan kaiken tapahtuvan heti eikä huomenna :D Joo, tiedän, asioita ei voi hoputtaa, kaikki vie oman aikansa (<-arvaa vaan miten tuo kommentti ottaa päähän....) ja on se turhaa stressata asioista. Mutta ei tässä mitään, tammikuussa taas uutta yritystä ja nyt vaan keskittymään jouluvalmisteluihin :) Jos sulla noin rento työnantaja niin sehän on hyvä, eipä sun sit tarvi miettiä kesäduunia jos sulla jo valmiina on paikka siellä ens kesäksi, yritä vaan löytää joka mukava puoli siitä työstä niin ehkä se ei sit olekaan niin tylsää :) Ja on se hirmu tärkeetä minkälainen työporukka on että jaksaa töissä paremmin :) Tsemppiä tentteihin ja yritä rentoutua aina jossain välissä ja ainakin sun loman aikana otat ihan rennosti, teette miehes kanssa jotai kivaa ja katse kohti uutta vuotta :) Aiattelemattomia ystäviä ja vanhoja koulukavereita ei tarvi kuunnella jos ei halua! Ja älä missään nimessä edes ajattele ettet olisi lasta ansainnut! Joku päivä sinusta tulee aivan ihana äiti <3 Haleja ja jaksamisia sulle <3 Kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu :)

*Fenix*: <3 <3 <3 <3 Ihana kuulla että kaikki hyvin! Ja pahoinvoinneista ja muista vaivoista viis :D Jaksamisia sulle ja muista syödä myös terveellisesti eikä pelkästään herkkuja ;D Alkaako olla jo jotai ihme mielitekoja? :) Paljon haleja sulle!!! <3

Itselläni ei mitään ihmeellistä, joululahjojen hankinta ja muut valmistelut vie aikansa ja ei paljon ehdi miettiä muuta :) Eilen kyllä tuli mieleen että täytyy muistaa soittaa ja varata aika tammikuulle, ensi viikolla vois varmaan pirautella ja suunnitella jotain. Toivon vaan että mun kk ei aiheuta mitään ylimääräistä hämminkiä mun elämään, mun säännöllisen kierron mukaan kk alkaisivat joulupyhinä. Noooh, päivä kerrallaan :)

Haleja ja jaksamisia kaikille! <3 

 
Tulinpahan vaan toteamaan Fenixille että I-HA-NAA!!! Se on kumma miten tällanen pitkän kaavan mukaan yrittäminen pistää arvostamaan jopa niitä pöntön halailuja ja muita vaivoja :D

Pirjelille hirmutsempit ja peukutukset, huurunenät nyt siellä kattelee soppelin paikan ja roikkuu matkassa seuraavat 9kk... Aika on tosiaan hurahtanut hirveetä kyytiä, kohta pitäis alkaa miettimään synnytystäkin (vielä oon onnistunut vältteleen aihetta :) ). Oon voinut koko raskausajan hirveen hyvin, pienistä tai vähän isommistakaan kolotuksista ei väliä kun palkinto pullistelee tuossa mahanahkan alla... Kaikki vaivatkin on olleet tervetulleita, vaikkei niitä paljon ole ollutkaan, lähinnä liitoskivut on siirtäneet mut mummovauhtiin....
 
Onpa aika erikoista toimintaa kyllä lääkäreiltä et PCO diagnosoidaan (tai diagnoosi kumotaan) ilman tutkimuksia. Onhan ne 3 ehtoa (karvoitus, ylipaino, epäsäännölliset kuukautiset) joiden perusteella sitä voidaan lähteä arvailemaan, mutta kyllä minunkin lääkärit ultrasi moneen kertaan ja verikokeet otettiin ennen kuin mitään varmaa asiasta sanottiin...

Kaikille palstailijoille toivon parasta mahdollista joululahjaa - ja jos se ei ole mahdollista niin ainakin selvyyttä tilanteeseen ja joulurauhaa ilman tyhmien lääkärien arvauksia tai ajattelemattomien kavereiden kommentteja... 
 
Kiitos vaan Bandidallekin ja ihanaa loppuodotusta sinulle! Kiva kuulla, että kaikki on mennyt hyvin. Itse tosiaan en näistä pahoinvointikohtauksista ole moksiskaan ja lähinnä tunnen onnentunnetta, kun voi pahoin. Juu outoa ehkä, mutta toisaalta se on mulle jonkinmoinen merkki, että raskaana ollaan ja pystyn olemaan ehkä aavistuksen rennompi kuin jos ei olis mitään oireita.

mixuliini, mun tekee mieli syödä ihan kaikkea!! :) Lähinnä kuitenki epäterveellistä osastoa, ikävä kyllä. Yritän kyllä kovasti muistaa kasvikset ja hedelmät ja vaihtaa herkkuvälipalat ainakin välillä terveellisempiin vaihtoehtoihin. Mitään outoja mielitekoja ei vielä oo tullu, mut tekis ihan sikana mieli HK:n maksamakkaraa :D En oo sitä aikoihin syöny muutenkaan, mut nyt just tällä viikolla tekis kauheesti mieli. No kaipa sitä siivun tai kaks vois syödäkin sillon tällön, mut enpä oo vielä ostanu...

Pirjeliltä odottelen kovasti uutisia, mikä meininki???!!!

Pitäisi kai jotain jouluvalmistelujakin alotella pikku hiljaa. Tänään on vapaapäivä, jonka aion pitkälti käyttää NUKKUMISEEN :) Vkonloppu meneekin duunissa, voih...
Mutta enää viikko töitä ja sitten saa rauhoittua parin viikon lomalle. Toivottavasti jokainen tahollaan saisi pikku hiljaa rauhoitettua elämää joulun lähestyessä ja vielä varmaan ehtis parit "pakettitilaukset" lähteä, toivotaan kovasti niin!!! Nyt nappaan tuon karvakorvamme kainaloon ja kotiloidun viltin alle sohvan nurkkaan. Ihanaa vkonloppua!!
 
Heippa Leidit!!

Pikainen tervehdys kaikille! Oon ryntäämässä työpaikan pikkujouluihin, eli yhtä kuin selittelemään miksi en juo.... ehkäpä saisin vaivihkaa vinkattua tarjoilijalle, että tois mun glögit ilman terästystä...En siis tosiaan tiedä vielä onko huurunenät tarranneet kii vai ei, mutta en toki aio juoda alkoholia ennen kuin testit on tehty ja hoidot ohi tällä erää.

Tervetuloa Lau-ra mukaan juttelemaan!!

Ihana kun ootte taas kaikki tsemppailleet, tulee tosi hyvä fiilis, kun tietää että tukijoukkoa löytyy. Kiitos siitä rakkaat Naiset!

Mixuliinille mukavia joulutouhuja (tää aika tosiaan menee kuin siivillä, ei aikaakaan kun on jo tammikuu..), Bandidalle huimaa mummovauhtia emoticon ja Fenixille onnentoivotukset ihanista ultrauutisista!!!

Oon siis vielä tietämätön huurunenien kohtalosta........mutta sen verran tiedän, että oireita ei ole. Ei sitten mitään. Rinnat ei ole arat, suussa ei maistu metalli ja mitä näitä nyt on... ei ole jomotuksia tai painetta alavatsassa. Ei mitään. Maanantaina saa sit testailla ja aion vakaasti odotella testien kanssa sinne asti, mulla ei ole edes testejä kotona ettei tuu kiusaus testailla liian aikasin. Oon aika tyynenä, luultavasti juuri oireiden puuttumisen vuoksi -- odotukset eivät ole järin suuret. Tietenkään mikään ei olisi upeampi joululahja kun se kauan kaivattu plussa siihen testiin..........huokaus. Mutta juu, kattellaan.

Mukavaa viikonloppua kaikille! Nyt minä pistän vähän lilaa luomeen, ja kipaisen pikkujouluilemaan! Ciao!
 
Lauantaihuomenta, lääkäri soitti juu keskiviikkona ja oli myös sitä mieltä että on niin paljon mielipiteitä kun on lääkäreitäkin ja ensin meinasi laittaa samalle lääkärille lähetteen , alleviivaten että tutkimukset tulisi tehdä, mutta laittoikin suoraan sairaalaan jossa mm juniori on leikattu ulos, nyt sitten odotellaan että koska sieltä tulee lappusta, ja ihan tutkimuksiin sitten eikä mitään kaukodiagnoosia... Ukolla simppanesteenanto parin viikon päästä maanantaina, sitä ennen noin 5 päivää ei sitten saakkaan mitään hommeloida mutta kyllä tässä jaksetaan, eikä varmaan muutenkaan hommeloitaisi sillä tänään kp2. Joka oli ihan odotettavissa ja ei ole mitenkään surkea olo, kerrankin :D

Dark: ihan kunnallisella ollaan pyöritty ja saatu tosi hyvää palvelua paitti nyt tän ihme diagnoosilääkärin kohdalla... oon miettin myös sitäki että no en taida olla mitenkään ensimmäisenä jonossa kun mulla on kolme mukulaa... mutta kyllä se sattuu ku ihmiset tivaa:"sullahan on jo kolme, mitä sä ny enempää haluat"...
Hienoa että saitte kutsun <3 Ja jaksamista... tooooodeeeellla paljon jaksamista... ookko kertonu tästä teiän yrityksestä mm tälle luokkakaverille? josko se vähän tahdittas neidin laukasuja? Ite oon puhunu vaikka ja kelle, aluksi mietin etten kerro oikeestaan kellekkään muttaku aloin puhumaan ni alko jotenki helpottaa, ihmiset ties mikä mulla oli jos olin allapäin eivätkä tulleet enään tivailemaan vauvauutisia...

*Fenix*: jaksamisia aamupahoinvoinnin kanssa!!! Iteki ootan aamupahoinvointia sitten joskus alkavaksi :D olen valmiina makaamaan vaikka ämpärin kanssa jossain kuhan ois kaveri mahassa :D

Lau-ra: tervetuloa myös :)

Bandida: onnea ja jaksamista loppumetreille :)

Pirjel: sormet ja varpaat ristissä sun puolesta <3

Nyt taasen pakkailemaan ja siivoilemaan... kai nämä tavarat joskus on muuttovalmiita...
 
mixuliini
Joo mulla kans on taipumusta kärsimättömyyteen, just semmosta mulle kaikki heti eikä huomenna! Mä niin tiiän kuinka se kommentti kuinka "kaikki ajallaan" ottaakaan päähän! On turhaa stressata asioista, mutta sanominen jälleen helpompaa ku itse toteuttaminen... :D
Nojoo onhan se sinällään ihan kiva, että on valmiina työpaikka kesäksi, ja ei tarvii stressata töidenhausta kevään aikana kaiken muun lisäksi, mutta välillä mietityttää, kuinka mä selviäisin kesästä, kun en kuitenkaan tykkää tosta työstä sinällään, se on T-Y-L-S-Ä-Ä! Varsinkin se 8h kassan takana istuminen päivästä toiseen on toooooodella pitkästyttävää... Jos tekiskin sitten lyhkäsempiä vuoroja niin ehkä sitä sit jaksaiskin... en tiiä... No, kaikki ajallaan, kaippa siitäkin kesästä sitten selviää ku ei oo niin kauheen stressipesäke enää, mitä nyt oon :D
Joo, loman aikana en tosissaan aio vaatia iteltäni mitään, teen ja toimin just niinku huvittaa! jos sitä stressi lievittyis hieman ees...
Mä niin toivon että musta tosiaan tulee joku päivä äiti, välillä usko on niin löyhissä kannattimissa, että ei oo tosikaan, välillä näyttää kaikki hyvältä ja sit taas löyhillä mennään... :(
Mut nyt sulla kans tosissaan hyvä sauma keskittyy kaikkeen muuhun, ja siihen, et otat ihan rennosti, ja teet sitä mikä tuntuu hyvälle! :) Tsempit ja jaksamiset sinne <3

Bandida
Ihanaa että oot jo noin pitkällä! Aika vaan vierähtelee suhahdellen ympäri korvia! :) Kyllä sun tilanne valaa uskoa varmaan moniin, että kyllä sitä oma nyytti joskus tulee :) Jaksamista ja onnea aivan mielettömästi! <3

*Fenix*
Onnea aivan mielettömästi! :) Tarrasukkia ja enkeleitä matkalle mukaan ja nyt nautit suunnattomasti, otat iisisti... :) Ihanaa odotusta toivotan sinne! <3

pirjel
Voihan raskaus aina olla oireetonkin, ja oireet paukkaa päälle kohta tooosi hurjina ;) Malttamattomana jännäilen sun tilannetta, tuu heti sit kertoon enemmän uutisia! :) Jaksamista jännäämisen kanssa:)

poikanen?
pahoittelut tädin vierailusta... Hyvä että nyt asiaa tutkitaan! Täytyy joskus potilaan/asiakkaan itse osata vaatia tutkimuksia ja muuta, jos sitä ei kukaan älyä ruveta tutkimaan, vaan tehdään typeriä oletuksia - eli toimitaan väärin. Kuinka paljon meille onkaan sitä koulussa jauhettu mitkä asiat onkaan potilaan hoidossa tärkeitä jne... :D
Mitä kukaan on sanomaan, että ku on muksuja ennestään, niin ei sais haluta lisää, taikka että sivuutettais kiireettömämmäksi asia muitten alle... Se on ihan yhtä tärkeää kuin mikä tahansa muu, tietenkin on kiireellisemmät tapaukset (jotka uhkaa henkeä tms) niin ne tietty pitää hoitaa alta pois, mutta että luokittelemaan sen mukaan onko lapsia ennestään vai ei, onhan se aika epäreilua, vaikkakin toisaalta sinällään loogista - eihän sussa tai miehessä pitäis olla mitään vikaa jos lapsia kerta on. Pah sanon minä, mun mielestä ei voi tolleen määritellä ja toivottavasti ei määriteltäiskään... :/
ei oo luokkakaveri tää tyyppi.. Tapasin sen itseasiassa täältä vausta, aikaa sitten ja keskenmenoni jälkeen ollaan väleissä oltu ja aina tienny se meidän yrityksestä ja kaikesta muustakin mitä mun elämässä on meneillään. Tuntu että käytti mua loppujenlopuks vaan hyväkseen, tajus sitä tai ei, mutta kuitenkin, sen sanat satutti niin paljon että kierrän sen ihmisen kaukaa koko loppuelämäni. Vaikka kuinka joskus pyytäis anteeks niin sitä ei tuu multa saamaan. Mä en suutu helposti, mutta kun loukataan niin verisesti, niin verisesti, voi olla varma, että multa ei mitään sanaakaan enää heru. Argh. Vaikka nyt masentaakin välillä et ei ollu ystävyyttä siitä, alan pikkuhiljaa päästä välinpitämättömyyden tilaan, etten enää vihaa tai tykkää kyseisestä ihmisestä pätkän vertaa, tehköön mitä tykkää kunhan mun tielle enää ei tule... Onneks ei oo samassa koulussa, eikä enää samalla paikkakunnallakaan, niin tuskinpa tarvitsee enää nähdä sen kummemmin...
Koitas jaksaa muuton kanssa ja siivousten yms. kanssa! Kerran kun sen tekee (vähän ajan sisään) niin sit se on ohi! :)

omanapa
täti tuli täti meni... En enää jaksa reagoida tädin tuloon kummemmin ku olla joko tyytyväinen siihen, että tuli "ajallaan" tai sit kohauttaa olkia et no, ainakin kroppa toiminee jonkun ajan sisään, parempaanhan tässä ollaan menossa kun ne mun viime loppuvuoden kierrot 80 ja 70... :D
En jaksa enää kuunnella kropan oireitakaan, nippailee masua ja alaselkä kipeenä, nännit välillä kipeenä, mut en osaa hetkeekään ajatella et ne olis raskausoireita sit niin missään vaiheessa. On semmonen olo "ei ne kuitenkaan sitä oo, don't get your hopes up". :(
Vanhoista ystävistä niin moni facebookissakin päivittelee tietoja raskauksista ja lapsista, sekä omiin koteihin muutoista, ynnä muusta... Tuntuu ettei mun elämä mee mitenkään eteenpäin. Ei tiedä yhtään että mimmosta kämppää ees viittii katella, kun ei tiedä sitä, että kannattaako se ollenkaan, mihin, mistä, mimmonen ja mihin olis varaa, saataisko me ees lainaa. Vauva-asioissa ei edistytä, ja se suoraan sanottuna oikeasti ottaa niin paljon päähän, kun nää vanhat kaverit on kohta viimesillään raskaana ja ne ei edes kovinkaan paljon yrittäneet, kun ollaan asiasta juteltu. max 4kk. ja PAM. Ja meillä tullu täyteen yli puoltoista vuotta pikkuhiljaa? Ei reilua. Elämä on. Hah.
Ootan ku kuuta nousevaa aina niin pitkälle et en osaa elää hetkessä, ja siinä päivässä missä mennään. Joka päivä aina yritän miettiä jotain positiivista tulevaan millä jaksan päivän kerrallaan. Oon nyt käyny vanhojen juttujen takia (jokunen osa teistä tietää mistä kyse) psykoterapiassa ja siellä on terapeutti sanonu et mun pitäis oppia tosissaan olemaan hieman itsekkäämpi ja ottamaan aikaa itselleni, vain minulle itselleni, eikä olla koko ajan auttamassa muita ja suunnittelemassa elämää niin paljon eteenpäin kun mä nyt teen. Haluan muuttaa omakotitaloon, haluan saada sen oman sopen, mutta en tiedä miten siitä tehtäisiin mahdollista. Haluaisin, että mennään eteenpäin, olisin raskaana ja vihdoinkin saisin toivomani, mutta tuntuu että junnaan paikoillani... Leijun elämän avaruudessa oikeen saamatta otetta yhtään mistään, aika ajoin se masentaa ja aika törkeesti... No, ainakin just nyt :(

Dark
kp7/27-33
 
Sunnuntaihuomenta!

pakko Pirjelille vastata, että ei mullakaan mitään oireita ollut, kun odottelin testipäivää, joten se ei tarkoita vielä mitään. Tsemppiä ja peukut on täällä niin pystyssä kuin olla voi huurunenien puolesta! emoticon

Dark, kiitos onnitteluista! Yritys ottaa rennosti on kyllä mielessä koko ajan, mutta kuten kaikki tällä foorumilla tietävät, niin helppoa se ei oo... Sun ajatukset on niin tuttuja ja noiden ystävien fb päivitysten näkeminen on ollu välillä yhtä helvettiä. Mutta älä sinäkään menetä uskoa, koska joskus ne asiat kummasti järjestyy. Meilläkin kahden ja puolen vuoden jälkeen...

Poikanen, hyvä että teilläkin tutkmishommat etenee!

Lau-ra, tervetuloa joukkoomme, vaikka aina toivomme visiittien jäävänkin lyhyiksi! emoticon

Nyt menen lahjapaketoinnin pariin, päivä kuluukin 3 v. kummipojan synttäreillä! emoticon  Kuulemisiin!
 
pikapyrähdys taas täällä =) 

*Fenix* onnea hyvistä uutisista =)  nyt vaan rentoilet ja nautit..!  totta kyllä että kun on näin "pitkän kaavan mukaan" raskautta yritetty niin tuskin tulee niin helposti valiteltua pahoinvoinneista sun muista. 

Täälä kans odotellaan Pirjelin uutisia jännityksellä. 

Huh, nyt on aukiolotutkimus ohi. Hengissä selvittiin vaikka eihän se kivaa ollut. Hetken ehdin jo miettiä että eikö tämä tämän enempää tunnukaan kun tuntu eka "pisto" ja kyllähän se kipiää teki mutta oli äkkiä ohi. Jännitys varmasti moninkertaisti koko tilanteen kamaluuden, huoneessa oli mun lisäksi 2 naishoitsua, mun mies ja joku max 30v opiskelija(?) mies..kiva. Verikokeissa ei siis ollut mitään poikkeavaa ja vaikka PCO:ta veikkailtiin niin siitäkään ei varmuutta saatu, munasarjat eivät kuulemma olleet selkeät pco-munasarjat mutta eivät ihan normaalitkaan..(?) tiedä siitä sitten. Tukoksia ei ainakaan ollut,neste meni ihan nätisti läpi. Miehenkin tulokset käytiin vielä läpi ja nehän oli ihan priimakamaa. Nyt sitten painoa pois n 5kg ja jos ei vieläkään ala + ovistikkuihin ilmestymään niin soitto polille ja klomit kehiin. Ja sitten ei auta kuin toivoa että niillä tärppäis nimittäin jos inseminaatioihin jne pitää lähteä nii pitää ruveta ramppaamaan toisessa kaupungissa ja paljon rankempiahan ne hoidot olisi muutenki. Klomeissa on kuulemma aina se kaksosten ja jopa kolmosten riski. Ei nuo kaksoset niin pahalta kuulostais mutta kolmoset jo kieltämättä aika hurjilta :D 

Tänään muuten kuulin jonkun töissä sanovan että "ens viikolla on jo joulu"  olin ihan että Mitäääh :D  aika on vierinyt ihan mieletöntä vauhtia. Nyt sitten joulutunnelmaan virittäytymistä (ilman herkkuja!).. 

Rauhallista joulun odotusta kaikille! 
 
Hei taas...
Lau-ralle tervetuloa. emoticon  Mitähän sinne Pirjelille kuuluu? Valtavasti stemppiä sinne.

Kiva nähdä täällä taas niitä nimiä, joiden tekstejä lueskelin jo silloin, kun en vielä itse mitään tänne kirjoitellut. Hienoa että edes joillain asiat etenee. emoticon

Ihanaa, että täältä löytyy noita toivoa tuovia esimerkkejä kuten vaikkapa Bandida ja *Fenix*. Tällä hetkellä niitä meinaan tarvitaan ja kipeästi. Viime aikoina on lähinnä olleet sellaiset luovuttajafiilikset päällimmäisenä. Ja kovasti on alkanut myös kiukuttaa se, että miksi ei voitu jo tutkia edes mun hormoneita ja mieheni simppoja? Varmastihan tuo mun epäsäännöllinen kiertoni vaikuttaa, mutta jos tähän on joku isompi selkeä syy, niin nythän tässä vaan hukataan aikaa. Argh! emoticon

Lisäksi alkaa oikeasti olemaan vaikeata pitää suuta supussa, kun mieheni sisko valittelee siitä kuinka tulot on pienentyneet ja kotona pienen lapsen kanssa on tylsää jne. Niissä tilanteissa yritän vaan hymyillä ja olla ymmärtäväinen, mutta oikeasti tekisi mieli kirkua. Vaihtaisin paikkaa sen ihmisen kanssa vaikka heti. Tai no, jos saisin pitää kuitenkin oman mieheni. emoticon
Onhan se aina ihanaa nähdä heitä, mutta kyllä kotona sitten pääsee itku lähes joka kerta. Joskus kaikki vaan tuntuu niin epäreilulta... Tosin välillä ärsyttää itseäkin oma tapa reagoida. Välillä pelkään, että musta on tulossa ärtynyt ja katkera koko maailmalle. Onneksi mies sentään ainakin vielä jaksaa ymmärtää ja tukea. emoticon Ja täältä saa kanssa tukea ja ymmärrystä.

Taidanpa tästä nyt poistua kehittelemään jotain muuta tekemistä etten taas vain velloisi omassa kurjuudessani. Onneksi täältä sentään saa hiukan toivoa tulevaisuuteen...
 
Kiitos kaikille ihanaisille kysymästä ja nyt jo etukäteen anteeksi omanapaisuus... ei kuulkaa onnistunut tälläkään kertaa. Ihan selkeä nega eilen testatessa. Hoitaja sanoi, että huomenna ja perjantaina täytyy vielä tehdä testi ennen kuin voi jättää lääkkeet pois, mutta mä en jaksa enää toivoa. Kyllähän tuollainen herkkä testi olis jo edes haamulaisen näyttänyt, kun nyt siirrosta on se 13 päivää. Teen kiltisti työtä käskettyä ja otan lääkkeet ja teen testit, mutta melkoisen paskat fiilikset täällä. Tuntuu, että ne ihmeet tapahtuu aina vaan muille. Mun teki niin mieli jäädä eilen töistä kotiin itkemään, mutta eihän tässä itkut auta -- teki ihan hyvää saada muuta ajateltavaa aamuisen vessassa itkemisen jälkeen. Mistähän sitä löytää taas voimat kerätä itsensä uuteen yritykseen...? Ihan selvää on, että taukoa tulee, koska nyt kun tehtiin kaksi hoitoa ihan peräkkäin niin mun kroppa tarvii levon, että saa oman kiertonsa takaisin kohdilleen. Joulumieli on nyt tiessään, mutta eteenpäin on mentävä ja ehkä hiljalleen tämä(kin) pettymys helpottaa. En halua luovuttaa.
 
Voi Pirjel, mä olen niin syvästi pahoillani!!! emoticon *iso halirutistus*
Nyt annat ajan kulua, asia pyörii varmasti mielessä paljon ja usein, ja tietynlainen surutyö jälleen läpikäytävänä. Mutta pikku hiljaa ne voimat palaa sekä kroppaan että mieleen, ja sitten kun siltä tuntuu ja olette miehesi kanssa valmiit uuteen yritykseen, niin sitä kohti. Uskon, että olet vahva ihminen, ja nämä kaikki syvältä olevat vaiheet jossain vaiheessa tuottavat tulosta. Nimenomaan, luovuttaa ei pidä! Voimia!
 
Hellurei!!

Ihan aluksi paljon kiitoksia onnitteluista!

Nyt tuli pitkä tauko tänne kirjottelussa, lukemassa olen sillointällöin käynyt että pysyy edes vähän kärryillä! Jotenkin ajatukset ja kaikki olleet vähän sekaisin!!! emoticon

Fenix: Super paljon onnea sinne!!! Ihanaa!

Lau-ra: Tervetuloa miunkii puolesta.

Pirjel: Siulle täältä mielettömän suuri voimahali! Toivotaan kovasti että tulos vielä muuttuu!!

Ja kaikille muillekkin paljon voimia ja haleja että kaikki kääntyisi parempaan suuntaan!!



Omat kuulumiset:

Enhän miä malttanu oottaa ja mentiin varhaisultraan katsomaan onko kaikki kunnossa, ekalla kerralla oli vielä niin pieni asukki että pikkiriikkinen syke vain näkyi, ei muuta. Viikko siitä mentiin uudestaan ja kyllähän siellä lupaava vauvan alku köllötteli ja hienosti sydän löi.

Tänään sitten oli virallinen ultra ja kyllä tuli helpottunut olo kun siellä pieni kasvaa kovasti ja voi oikein hyvin! Laskettuaika nyt virallisesti 29.6

Kiitos teille kaikille siitä tuesta jonka olette antaneet! Tämä palsta on jotain aivan uskomatonta ja vastaanotto mielettömän lämmin! Mutta en miä minneen katoa, käyn kyllä kurkkimassa kuulumisia jatkossakin!!

Ihanaa joulun odotusta kaikille!! emoticon

*Netta*
 
Pirjel, lämmin rutistus ja pahoittelut... :( Vielähän tässä voi vielä kuitenkin peukkuja pitää, jos se plussa vaan näkyisi vähän myöhemmin... Ja jos ei sittenkään, niin ota oma aikasi surra, koittakaa viettää oikeen rentouttava joulu, nauttikaa siitä mitä teillä jo on - ja sitten ensi vuonna voimien keräyksen jälkeen uuteen yritykseen. Luovuttaa ei saa :)

Mist, onhan niissä clomeissa olemassa se 'mahdollisuus' kaksosiin tai kolmosiin - mutta niinhän on luomunakin... Ei kannata antaa pelotella itseä tuolla ainakaan. Kun annostus on sopiva (aloitetaan riittävän pienellä, ja seurataan ultrassa mitä tapahtuu), clomeilla saadaan aikaan se ovis mitä muuten ei tapahdu. Mulla esimerkiksi ei lukuisissa clomikierroissa kertaakaan kypsynyt/irronnut kuin yksi munis kerrallaan - mut annostuskin oli kyllä pieni.

Kiitos kaikille onnitteluista ja ihanista sanoistanne, vaikka teidän vastuksena edelleen täällä vierailen :D
 
Pahoittelut negoista kaikille sen saaneille..:(!
Oli siellä vissiin yks plussakin *Fenix* ONNEA!!! Ja jos oli muillakin, niin onnea onnea:)
Tsemppiä myös tutkimuksiin odottajille, niihin jo päässeille ja hoidoissa oleville!!!:)
Tervetuloa uudet pitkän kaavan kuumeilijoihin!
(Anteeksi etten jokaiselle vastaa henk. koht. Tekstejä on vaan tullut niin paljon, et en pysy laskuissa:))

Täällä kp 25/26-29 menossa. Menkat siis viikonlopun aikana odotettavissa...
Tänään oli sitten se ensikäynti lapsettomuustutkimuksissa. Tehtiin ultra ja lääkäri totesi kaiken olevan kunnossa. Ovulaatiokin oli tapahtunut, kun keltarauhanen näkyi vasemmalla ja epäily heräsi, että myös oikealta olisi irronnut munasolu. Miehen solut myös ok laatua. Aukiolotutkimusta kuulemma ei rutiinisti tehdä, kun ei ole mitään syytä eikä epäilyä munatorvien tukkeentumiseen taustalla. Me mennään suoraan siis inseminaatioon, jota boostataan hieman puregonilla. Alkava kierto vielä ollaan luomuna, kun joulun seutuna kuulemma labra siellä kiinni, joten puregonit alkaa vasta näillä näkymin tammikuun puolessa välissä. Eli meillä ilmeisesti selittämätön lapsettomuus. Mullahan toki tuo kilpirauhanen käy vajaalla, mut ei välttis syy tähän tilanteeseen kuitenkaa oo.

Tuossa just miehelle valittelin, et on se kumma, että toiset joutuu maksamaan ihan rahaa saadakseen vauvan... Ja ei oo mitenkään pieni raha, minkä nuo puregonit maksaa! Puhumattakaan siitä, että seuraava vaihe on sitte IVF, johon käsittääksen kuluu noita lääkkeitä kasapäin. Onneksi on sit se maksukatto noista lääkkeistä, joka täyttynee aika pian hoitojen alettua. MUTTA KUITENKIN! Grr!!! Kyllähän sitä on valmis toki maksamaan, mut vois se raskaus alkaa ihan ilmaiseksikin... Pieni purkaus, toivottavasti ymmärätte, mitä tarkotin tuossa :D

Ihanaa joulun odotusta naiset <3 Ja *puuuuh* plussatuulia uuteen vuoteen!
 
joulunalusviikkoa kaikille, tänään oli sitten miehen simppanäyte... ei taideta paljoa näillä nurkilla sellasia otella, oltiin annettu kuppi ja kehotettu menemään näytevessaan, jotenkin olen kuvitellut sen paikan erilaiseksi jossa jotain "apuja" :D Nyt sitten odotellaan ens viikkoa jollon on lekuri... Oma lähete tuli mutta kylläkin vasta helmikuun lopulla mutta enpä tässä aiemmin sinne olisi oikeesti kerennytkään...

Dark: lapsia juu löytyy kolme mutta näistä ei kukaan biologisesti ole avopuoliskon... joten ei tiedetä missä ja kessä vika... mulla leikkaukset saattaa vaikuttaa jonkin verta mutta no nyt ainenkin ollaan tutkimassa (helmikuussa).

Pirjel: voi ei, en tiedä mitä sanoa ... voin vaan kuvitella, jotenkin joulunaika vielä lisää sitä tuskaisuutta... jaksamista ja lisää jaksamista <3

Netta87: hyvää odotusta :)

Maria79: ite just paniikilla odotan että paljon edes tää miehen simppanestetutkimus tulee maksamaan? entä oma klinikkakäynti, missään ei lue paljonko maksaa muutakun että paljon maksaa yksityisellä... en tiedä mistään mitään muutakun että jos meillä johonkin hedelmöitysjuttuihin mennään niin raha tulee vastaan... samantien :/

Liian pikaseen lähetin jo tämän :D Eli juu mies käyny purkittamassa ja ens viikolla lekuri, muutto myös ens viikolla ja nettipimento taitaa olla edessä... koulunvaihdot yms tehtävät ja tuleva varhaiskasvatuksen harjoittelu edessä joten kai tässä kerkiää kevät tulla ennenkun edes tajuaa taas alkaa tihrustelemaan... Pakkaillessa tuli jo itku kun on noita kestovaippoja, vaunut yms tavaraa kertynyt ... en tiedä mitä niille teen jos ei pystytäkkään saamaan vauvelia... kai säilön niitä varastossa sitten omille ipanoille...en tiedä, jännittää vaan niin paljon ja kamala ressi ollut että olen retkahtanut polttamaan savukkeitakin sillon tällön, kotosalla ihan yhdellä pärjään mutta koulussa välillä menee enemmin... onneksi on loma koulusta... Mutta juu... jännittää... saa nähä mitä muutosta tulee 30 päivä kun miehen lekuri pari päivää aiemmin, mitä jos sieltä tulee tuomio... se mielessä taidan siirtyä töllön ääreen...
 
Hei kaikille! Täälläpä näyttää olleen hiljaista viime päivinä. Mutta toisaalta Joulu on jo ovella, joten toivottavasti kaikilla on ollut rauhallinen joulunalusviikko mukavia jouluhetkiä odotellessa. Itse olen ollut lomilla, mutta kaikenmoista puuhaa on riittänyt, vaikka joulua ei varsinaisesti kotona vietetäkään, vaan mennään valmiiseen pöytään. :)

Tulin siis toivottamaan teille kaikille ihanille naisille Oikein Lämmintä ja Rentouttavaa Joulua sekä Erittäin Erittäin Onnekasta Uutta Vuotta 2012!!! emoticon  Olette aivan mahtava tukiverkosto niin hyvinä kuin huonoina aikoina ja toivon täydestä sydämestäni, että jokainen teistä pikku hiljaa pääsee siirtymään odottavien puolelle. Itse taidan sinne siirtyä pikku hiljaa vuoden vaihteen jälkeen... Toki en teitä unohda ja tulen välillä kurkkimaan kuulumisia!

Joulurauhaa kaikille ja erityisen plussaisia talvipuhureita! Kuulemisiin! emoticon
 
Heipä hei!

Minäkin toivotan kaikille ihanille naisille Oikein Rauhallista ja Rentouttavaa Joulua sekä Erittäin Onnekasta Uutta Vuotta 2012!!!!!!! emoticon Olette kaikki todella tärkeitä <3

Palailen omilla kuulumisillani jouluhässäkän jälkeen, samalla päivittäen teidän muiden kuulumisia emoticon

Haleja joka ikiselle ihanaiselle!!!! <3
 
Hyvää vuodenvaihdetta naiset, muutto on tehty (hurjaa säätämistä olikin... onneksi on isä joka sitten pelasti että saatiin loputkin kamat tänne kämpille...) mutta se siintä. Miehellä oli juu lekuri sillon vuoden lopussa jossa lääkäri sanoi että hitaat on kaverit, mitään lukuja ei sanonut vaan laittoi ensin jatkotutkimuksiin ja nyt 16.1 kivekset ultrataan ja myös verikokeet otetaan ja tulokset saadaan sitten 7.2. Itsellä sitten helmikuun lopussa naistenklinikalle aika... Eli menkkoja odottelen ja aika rauhaisin mielin. Olen nyt sillä asenteella että mitään ei tapahdu ennen kunnon diagnoosia, saattaa olla että ukko saa jonkin hormoonikuurin tms... Ja no enpä usko että muutenkaan ois mahdollista plussata sillä omat halut on jossain ihan täysin muualla... Ahistaa pikemminkin jos mies ottaa askeleen lähemmäs tms, se ei johdu "hitaista kavereista" vaan olen aivan jotenkin muissa ajatuksissa, johtunee siitä että vasta siis muutto ollut, kolmen apinan hoito/koulupaikkahärdellit, paperintäytöt ja takaisin kouluarkeenkin tässä pitäisi pystyä mennä...

Ja en tiedä olenko kipeäksi tulossa vai mitä, toissayönä heräsin siihen että vatsaa sattui aivan järjettömästi, painoin tyynyllä mahaa , en nyt tiedä kuin kauan jonka jälestä helpotti... Tai sitten se oli vain ennakointia menkkoihin...

Kuis muilla vuoden alku lähtenyt käyntiin?
 
Hyvää uutta vuotta kaikille!

Toivottavasti kaikilla lähtenyt uusi vuosi hyvin alkuun tutkimuksineen ja hoitoineen, tai ainakin että olisi sellaista tiedossa tämän alkuvuoden puolella. Ja kaikille tasapuolisesti tsemppiä tuleviin koitoksiin oli tiedossa sitten mitä tahansa, kyllä me tänä vuonna kaikki saadaan jotakin hyvää aikaiseksi ja että meitä onnistaa ja saamme jokainen se oma nyytti syliimme <3 Uusilla voimilla kohti sitä toivottua tulosta!!!

Itse olen jotenkuten onnistunut "unohtamaan" vauva-jutut sinne taka-alalle mutta aina välillä on kaikki ajatukset hiipineet esiin ja oon sitte miettiny uutta tulevaa hoitoa. Joulupyhinä odotin menkkoja alkaviksi mutta ei niitä kuulunut ja muutaman päivän odotin ja ihmettelin että mitäs nyt, missä ne viipyy?? Ja voitte arvata mitä tein (turhaan)...niin...testejä meni muutama muutaman päivän aikana ja kaikki negaa, tietysti, että olin tyhmä ja kuvittelin että ehkä meitä (taas) onnisti luomusti mutta ei, miks meitä muka onnsistais... Ja kuvittelin myös että ehkä se positiivinen tulos näkyy myöhemmin, tein sitte varmuuden vuoksi CB:n digitaalisen joka (tottakai) näytti Ei raskaana...mitä muutakaan sen olis pitäny näyttää??? No yöllä sitte ne menkat suvaitsi alkaa ja pistin myöhästymisen hormoonien piikkiin...... Noooh, naisen kroppa tekee tepposia aina välillä....pitäis mun sen jo tietää..... Eli kp1/29-(31)-40 mennään ja ihan hyvillä mielillä nyt kaiken kaaoksen jälkeen. Eikä mua sillai sureta, huolestuin vaan että milloin ne hoidot sitte aloitetaan ja taitaa mennä helmikuun puolelle. Soitto klinikalle tän kuun aikana, kontrolliin ja sen perusteella sitte jatketaan hoitoja. Onhan tässä ollut jo taukoa se pari kk niin innolla odotan uutta koitosta! 

pirjelille oikein iso halirutistus <3 Missään nimessä et luovuta!!! Me ei luovuteta noin vaan!!! Marialle, mistille ja poikaselle tsemppiä ja peukkuja tuleviin koitoksiin, hyvä että asiat lähtee rullaamaan eteenpäin <3

Netalle ja Fenixelle onnea odotukseen <3 ja Bandidalle vielä oikein hyvää loppuodotusta, alkaa pikkuhiljaa loppu häämöttää <3

Kuulemisiin!
 
Olen jo pitkään käynyt täällä lukemassa teidän tarinoita ja hakemassa siten vertaistukea omaan tilanteeseen, joten ehkäpä nyt oli aika jo jakaa omiakin kokemuksia.

Ollaan mieheni kanssa oltu yhdessä kymmenisen vuotta ja nyt noin kaksi ja puoli vuotta yritetty lasta. Vuosi sitten päästiin lapsettomuustutkimuksiin, tutkittiin mies ja minut. Miehessä ei mitään vikaa, minulla ei välttämättä ovuloi. Munatorvet auki ja kaikki muu ok. Tutkimusten jälkeen sain clomit, joita jouduin syömään kahdeksan (!) kiertoa (tätä ihmetteli  parikin lääkäriä jälkikäteen). Syksyllä saatiin maksusitoumus neljään inseminaatioon ja loppuvuodesta tehtiin ensimmäinen, nyt toinen. Ennen tätä toista inssiä oli pitkästä aikaa aika toiveikas olo, mutta lääkäriltä sain huonoja uutisia: jostain syystä miehen näyte olikin nyt ollut todella huono, toiveita raskautumiseen ei juuri ole. Inssi kuitenkin tehtiin, koska olin taas kaikki alkukierron menopur-piikitykset + pregnylit jo tehnyt, olisi muuten mennyt kokonaan hukkaan... Nyt mieli todella maassa. Taas pitäisi aloitta luget, ja ne saa lopullisesti pään taas sekaisin. Välillä sitä miettii vain, että onko tässä mitään mieltä?
Aikaisemmin olen saanut voimia ihanalta mieheltäni, mutta nämä uutiset hänen osuudestaan ovat nyt saaneet hänenkin mielen matalaksi.
Mistä te saatte voimia jatkaa tätä?
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top