Heippa kaikille pitkästä aikaa!
Oon ollu nyt jonkin aikaa taustalla, muutaman kerran olen kyllä käynyt lukemassa teidän kuulumiset

Tervetuloa uusille ja pahoittelut nyt tässä yhteisesti kaikille neganneille...
Mie nyt kirjoitan vain omaa napaa, anteeksi. Yritän päästä juttuihin sit käsiksi paremmin jatkossa, ellei kaikki oo jo kesälomilla! Eli negan testasin minäkin keskiviikkona ja lopetin luget. Eihän se todellakaan yllätys ollut sen lääkärin antaman 5% onnistumismahdollisuuden jälkeen, mutta nyt se kirpaisi aika kovasti. Se oli siis meidän viimeinen inseminaatio. Neljättä ei enää tehdä yhteisestä (siis medän ja lääkärin) päätöksestä, voimia ei enää tälle keväälle ole jäljellä eikä varsinkaan tuommoisilla prosenteilla. Nyt sitten odotellaan syksyä ja IVF:ää. Sain luvan käyttää nyt 3-4 peräkkäisessä kierrossa tuota Femaria, joka mulla oli käytössä viimeisessä inssikierrossa. Mulla jäi 30 kpl paketista 25 jäljelle ja ne oli tosi kalliita, siksi kysyin voisinko käyttää niitä kesälläkin. Sitä siis otetaan kp 2-6. Meillä siis ei ole kovin kummoista monikkoraskausriskiä, kun uskalsivat antaa käyttää ilman ultraseurantaa. Polilta tuli "käsky" viettää kiva kesä ja kerätä rauhassa voimia, sillä syksyllä niitä tarvitaan. Tätikin kurvasi paikalle perjantaina, nyt siis kp 3 ja femarit menossa. Enhän mie todellakaan usko, että kesällä vois tärpätä... Mutta saadaanpahan nauttia paineettomasta rakkauselämästä, kun saa harrastaa seksiä silloin kun huvittaa. Eniten hoitojen aikana seksielämää häiritsi just se, kun oviksen lähestyessä ei saanut. Kun silloin mulla just eniten tekee mieli! No, niinhän se biologia toimii, että silloin tekee mieli. Ja sit ku oli kiellettyä, niin kahta kauheempaa oli ja kun hormonit vielä mukana

. 19.5. oon menossa polin terapeutin juttusille, että saisin purettua tämän asian mielestäni ja saisin aloittaa kesän kevyemmällä mielellä. Tällä hetkellä tuntuu vielä niin epäreilulta ja surulliselta se, ettei meidän vauva saa alkuansa minun sisällä, vaan jossain laboratorion petrimaljassa, jos sielläkään... Eihän sillä loppujen lopuksi väliä oo, miten alkunsa saa, kunhan joskus saa. Mutta vielä en oikein osaa sitä hyväksyä ja tuntuu, että multa on viety jotain pois. Mutta kunhan saan näitä asioita käytyä läpi ja järjestykseen, niin eiköhän se positiivisempikin mieli vielä sieltä tule esille. Onneksi tulee kesä ja sehän menee nopeasti! Tänään on taas yksi päivä, joka on ihana, mutta nyt se tuntuu niin kauheen pahalta sekin. Äitiyttä suitsutetaan joka tuutista ja se ei koske vieläkään minua...
Aurinkoista sunnuntaita kuitenkin kaikille teille, ihanat! Ja voimia!