Heipparalla vaan kaikille ihanille naisille. Kevätaurinko paistelee ihanasti ja nostaa fiiliksiä tarpeettomankin korkealle :) Vaikka onhan tuo loskassa kahlaaminen sitten se ikävä kääntöpuoli joka ehkä pitää tunteet kurissa... Hirveästi on taas tullut kommentoitavaa tänne.
Kaikastakin kuulee pitkästä aikaa :) Kiitos kovasti tsempittelyistä. Ei tässä auta kuin odotella sitä syksyä...
Nymeria, sulla on kyllä aika hätäiset munikset, kun jo kp5 tuollainen folli - mulla ei oo lääkkeilläkään ollut aina kp 12 tms noin isoja... Tosin, mullakin oli lugejen jälkeinen kierto vain 22 päivää ja ovis oli karannut ennen kp10 ultraa, joten niillä on varmasti tuollainen vaikutus kun täälläkin näyttää useammalla siihen suuntaan viittaavan. Kannattaa testailla sitä ovista vielä viikonkin ensivihlaisujen jälkeen, mulla ainakin on vihlonut tukevastikin jo päiväkausia ennen kuin ovistestissä näkyy mitään, varsinkin jos vasta nyt oot bongannut limat. Aloitetaan meillä tosiaan ne lääkitykset jo hyvissä ajoin ennen IVF:ää, mennään pitemmän kaavan mukaan siis ja lääkkeillä sammutetaan oma kierto - mut se lääkkeiden aloitus pitää näköjään tähdätä oikeaan aikaan kiertoa ja suhteessa suunniteltuun ekaan ultraan, joten meillä on sellainen reilun viikon aikaikkuna johon pitäisi tietyn kiertopäivän (22) sattua...
Tikru, ihanasti on mies kyllä mukana yrityksessä ;) Sisustuspuuhat saa kyllä minutkin aina hyvälle tuulelle, olis vaan varaa vähän useammin laittaa paikkoja kuntoon... Noista hoidoista: Meidän tarina on kokolailla sama kuin
pirjelillä; selittämätöntä siis. Miehen tulokset on olleet huippuluokkaa koko ajan, mulla on munasolun irtoamishäikkää (joskus irtoaa joskus ei) mut syytä siihen ei ole selvillä. Lievää munasarjan monirakkulaisuutta mulla on molemmin puolin, ja se voi vaikuttaa ainakin. Yli vuoden yrittämisen jälkeen käytiin tutkimassa molemmat ja yritettiin muutama kierto pelkillä clomeilla saada ovis kuosiin. Inssejä (eli miehen pestyt tuotokset ruiskutetaan oikeaan aikaan ennen ovista kohtuun) on käyty 2 ja kolmannessa olikin munis karannut ennen aikojaan, ja lääkärinkin mukaan inssit ei meille ehkä ole se oikea hoitomuoto kun vika on selvästi minun puolella. Inssit tehtiin kun oltiin yritetty n puolitoista vuotta, lääkkeillä tuettiin ovulaatiota (clomifen) ja mahd kiinnittymistä (lugesteron). Kaikki aseet siis oli käytössä kun ei tiedetä mitä pitäisi hoitaa... Nyt jonotetaan koeputkihedelmöitykseen, joka siis toivottavasti tapahtuu elokuussa.
Artemis, tervetuloa - vaikkei se koskaan mukavaa ole et pitkään yrittäneiden puolelle joutuu... Muistankin sinut tuolta toisesta ketjusta aikoinaan. Vaikuttaa varmasti himoihin kummasti jos toinen osapuoli kesken kaiken pillahtaa itkemään... Itselläkin tuo tunteiden vuoristorata on tosi tuttua, välillä on innokas ja toiveikas, välillä maan alle masentunut ja vittuuntunut, välillä taas välinpitämätön tai jopa epäilevä...
Miikka, Jee! Hyviä uutisia! Hirmuisesti peukkuja uuteen yritykseen
Fenix, toivottavasti teillä tarttui ihanalta lomalta tuliainen mukaan, kun ajoituskin hyvin passasi. Mulla on myös itteni kuntoonsaattoprojekti meneillään - jotainhan sitä on tehtävä kun ei sitä lastakaan saa aikaan :D Oon syksystä saanutkin muutaman kilon pois ja tuota vararengasta pienemmäksi. Nyt tavoitteena olis liikunnan roima lisäys, tähän astinen muutos on ollu pääasiassa ruokavaliossa. Tuo loskapaska vaan tekee lenkkeilystä paljon ikävämpää nyt...
Pirjel, me ei varmaan lähtä tekeen sitä inssiä ainakaan nyt vielä. Ehkä touko-kesäkuussa jos rahatilanne on OK ja jaksaa. Tosin ne IVF-lääkkeet maksaa nekin satoja euroja joten vois säästää niihnkin. Nyt on kevään aikana hirveesti kaikkea maksettavaa, lähinnä auton ja moottoripyörän vakuutuksia, huoltoja, renkaita, jne, joten ei viitsi käydä nakkaamassa taas 400 eur kankkulan kaivoon... Kumpikaan meistä ei oikeen jaksa luottaa meidän kohdalla tuohon inssien tehoon. Voimia sulle kovasti, on ollut raskaita aikoja. Ihana kun mies on noin mukana yrityksessä, kyllä se saa sinutkin autettua 'kuopasta' ja lähdette siihen kolmanteen inssiin sitten... Mulla oli kans lugejen aikaan hirveitä mielialan heittelyitä, niillä vaikuttais olevan aika paljon sivuvaikutuksiakin. Jos kohta ei mitään vakavaa... Ihanan pervo hymiö tosiaankin :D
Meillä vaan oleskellaan ja odotellaan. Ollut myös aika raskaita hetkiä lähiaikoina, ystävällä oli kohdunulkoinen (heilläkin yritystä takana pitkään, ja tämä oli ensimmäinen plussa) joka jouduttiin leikkaamaan, munanjohdin meni siinä sitten samalla. Lisäksi sisko muutti meille asumaan, hänelle tuli ero, joka ei sitten ole mennyt oikein sopuisasti vaan erimielisyyksissä puhuivat niin sanat kuin nyrkitkin joten haettiin hänet 'turvaan'. Ja pidetään täällä kunnes saa oman kämpän, takaisin ei tartte mennä nyrkkeilysäkiksi. Siinä onkin sitten ollut selviteltävää ja huolehdittavaa. Kaikesta tästä huolimatta mä (varmaan kevään hullaannuttamana) silti huomaan laskevani päiviä siihen kun voisi testata... Nyt kp31 jo, mutta kun ovis oli kai joskus kp21->, vielä pitää odotella. Ihan kuin olisi mitään syytä testailla, kyllä se täti sieltä kuitenkin tulee ilmoittamaan et hukkaan meni...