Nyt oli pakko tulla purkamaan tuntojaan, kun tuntuu että seinät kaatuu päälle!!
En tiedä miten saan itseni skarpattua niin hyvin (siis unohtamalla koko raskaus asian) aina näille kierron viimesille päiville asti, mutta kun kierto todella vetelee viimeisiään alkaa jos jonkilaiset ajatukset viipottaa päässä.
Tuntemuksia ja oloja en ole seurannut lainkaan, kunnes tiistaista niitä alkoi sitten ilmaantua.. Alavatsaa ja nivusia on vihlonut toden teolla parin päivän ajan, ja alaselällä oli alkuviikosta menkkamaisia särkyjä. Tunne on välillä ollut paineen kaltainen, tekisi mieli painaa kädellä alavatsan seutua ja välillä sitten taas on tuntunut "pulputtamiselta". Tosiasiahan tietysti taas tulee olemaan se, että tätihän siellä tuloaan tekee, mutta silti pienen pieni toivon kipinä yrittää pitää pintansa. Tiistaina katsoin ultralla vatsanpeitteiden läpi kohdun seinämän paksuutta ja sille mittaa saatiin vain noin 6,5mm. Mikä on siis aivan liian vähän kiinnittymiseen. Sitten taas toisaalta alitajunnassa jyskyttää, että voi sekin riittää eikä se ole niin tarkka mittaus kuin jos sen tekisi transvaginaalisesti. Lämmönkin mittasin eilen suihkun jälkeen 36,1 en siis ole raskaana.
Mies söi tiistai iltana roasted carlic-sipsejä, joista siis itsekin pidän, mutta hän kun tuli pussailemaan minua (en siis itse ollut nyt syönyt niitä) meinasin oksentaa hajusta. Alkaa pikku hiljaa toi kupoli tehdä sellaisia "oireita" ihan tahtomattani, että hulluksihan tässä itsensä kohta tuntee. Ja nimenomaan siksi, että en mielestäni ole itselleni näitä "oireita" tekemällä tehnyt vaan niitä on. Miten tuon mielen saisi off-tilaan koko kierron ajaksi? Kun siihen ei tunnu riittävän edes se, että menee pää komantena jalkana kun on niin paljon kaikkea tekemistä ..nytkin kirjoittaessa tätä vihlas oikealta niin että henki salpautui.. mua niin alkaaa vit*********!
Kaikki (paitsi ette te, jotka oikesti ymmärrätte) touhottaa sitä, että kun lakkaa yrittämästä!? Mitä se sitten tarkoittaa??? Lopetetaan seksi ja ollaan vaan? No niin niitä lapsia ei mun ymmärryksen mukaan ainakaan tehdä!? Meillä ei ole nyt laskettu ja pähkälty milloin olisi sopiva hetki. Ainoa asia mitä tässä kierrossa TARKKAAN tiedän on päivät numerot 1.: menkat alkoi, 15.: primolut alkoi ja 24.: primolut loppui. Siinä se. Seksiä ei ole merkattu kalenteriin, sen vain tiedän että harrastettu on ja usein. Ja kaiken lisäksi siitä on nautittu ihan eri tavalla.
Kirjoitan tätä siksi, että minun on pakko tämä saada itsestäni ulos tai pakahdun!!! Miehelle en halua kaikkia tuntojani selittää, etten anna liikaa toiveita. Yhtenä päivänä hän nimittäin otti ensimmäistä kertaa ihan oma-aloitteisesti pienen vauvan syliin ja sain toden teolla pidätellä itkua, kun näin hänen ilmeen sitä pientä ihmettä katsellessa. Se kertoi enemmän kuin tuhat sanaa: voi kun meillekin tulisi tällainen..
Näihin kuviin ja tunnelmiin!
ps. kyllä mä tästäkin suosta taas nousen uuteen kiertoon ja elämä näyttää valoisammalta sen ekan päivän jälkeen!!
Niin ja hypätkää nyt joku muukin tuohon Bandidan plussan kyytiin että saadaan kunnon aaltoefekti aikaiseksi
En tiedä miten saan itseni skarpattua niin hyvin (siis unohtamalla koko raskaus asian) aina näille kierron viimesille päiville asti, mutta kun kierto todella vetelee viimeisiään alkaa jos jonkilaiset ajatukset viipottaa päässä.
Tuntemuksia ja oloja en ole seurannut lainkaan, kunnes tiistaista niitä alkoi sitten ilmaantua.. Alavatsaa ja nivusia on vihlonut toden teolla parin päivän ajan, ja alaselällä oli alkuviikosta menkkamaisia särkyjä. Tunne on välillä ollut paineen kaltainen, tekisi mieli painaa kädellä alavatsan seutua ja välillä sitten taas on tuntunut "pulputtamiselta". Tosiasiahan tietysti taas tulee olemaan se, että tätihän siellä tuloaan tekee, mutta silti pienen pieni toivon kipinä yrittää pitää pintansa. Tiistaina katsoin ultralla vatsanpeitteiden läpi kohdun seinämän paksuutta ja sille mittaa saatiin vain noin 6,5mm. Mikä on siis aivan liian vähän kiinnittymiseen. Sitten taas toisaalta alitajunnassa jyskyttää, että voi sekin riittää eikä se ole niin tarkka mittaus kuin jos sen tekisi transvaginaalisesti. Lämmönkin mittasin eilen suihkun jälkeen 36,1 en siis ole raskaana.
Mies söi tiistai iltana roasted carlic-sipsejä, joista siis itsekin pidän, mutta hän kun tuli pussailemaan minua (en siis itse ollut nyt syönyt niitä) meinasin oksentaa hajusta. Alkaa pikku hiljaa toi kupoli tehdä sellaisia "oireita" ihan tahtomattani, että hulluksihan tässä itsensä kohta tuntee. Ja nimenomaan siksi, että en mielestäni ole itselleni näitä "oireita" tekemällä tehnyt vaan niitä on. Miten tuon mielen saisi off-tilaan koko kierron ajaksi? Kun siihen ei tunnu riittävän edes se, että menee pää komantena jalkana kun on niin paljon kaikkea tekemistä ..nytkin kirjoittaessa tätä vihlas oikealta niin että henki salpautui.. mua niin alkaaa vit*********!
Kaikki (paitsi ette te, jotka oikesti ymmärrätte) touhottaa sitä, että kun lakkaa yrittämästä!? Mitä se sitten tarkoittaa??? Lopetetaan seksi ja ollaan vaan? No niin niitä lapsia ei mun ymmärryksen mukaan ainakaan tehdä!? Meillä ei ole nyt laskettu ja pähkälty milloin olisi sopiva hetki. Ainoa asia mitä tässä kierrossa TARKKAAN tiedän on päivät numerot 1.: menkat alkoi, 15.: primolut alkoi ja 24.: primolut loppui. Siinä se. Seksiä ei ole merkattu kalenteriin, sen vain tiedän että harrastettu on ja usein. Ja kaiken lisäksi siitä on nautittu ihan eri tavalla.
Kirjoitan tätä siksi, että minun on pakko tämä saada itsestäni ulos tai pakahdun!!! Miehelle en halua kaikkia tuntojani selittää, etten anna liikaa toiveita. Yhtenä päivänä hän nimittäin otti ensimmäistä kertaa ihan oma-aloitteisesti pienen vauvan syliin ja sain toden teolla pidätellä itkua, kun näin hänen ilmeen sitä pientä ihmettä katsellessa. Se kertoi enemmän kuin tuhat sanaa: voi kun meillekin tulisi tällainen..
Näihin kuviin ja tunnelmiin!
ps. kyllä mä tästäkin suosta taas nousen uuteen kiertoon ja elämä näyttää valoisammalta sen ekan päivän jälkeen!!
Niin ja hypätkää nyt joku muukin tuohon Bandidan plussan kyytiin että saadaan kunnon aaltoefekti aikaiseksi

Edelleen mahassa juilii (yritän nyt asennoitua että se on ihan asiaankuuluvaa) ja pientä lämpöä pukkaa (se nyt ainakin on).
Pitää se ovis käyttää hyödyksi vaikka ei siihen lopputulokseen jaksaisikaan uskoa - kokonaan ei saa luovuttaa. Mäkin kerkesin omaksua tuon peruspessimismin aika vahvasti, kaikenmaailman oireet jäi jo ihan omaan arvoonsa, enkä nytkään todellakaan edes suunnittele mitä tarvikkeita ja milloin lapselle osteltais - en uskalla edes soittaa neuvola-aikaa kun oon varma et se puhelinsoitto sais aikaan murphymaisen keskenmenon...
Toivon niin et jospa olisit minun lailla (varmuudestasi huolimatta) jo hyppäämässä tälle plussa-aallolle..! Peukut sille. Tuota sitä kyllä jaksaa itekin miettiä et mitä hittoa sillä tarkoitetaan et pitää lakata yrittämästä? Jos lakkaa täysin yrittämästä (seksi minimiin, jne) niin ei silloin ainakaan mitään saa aikaan, tämä on minunkin käsitys. Itsekin kyllä luovutti jo siinä mielessä et olin 100% varma et meille ei luomulasta tule, mut ei se sitä silti tarkoita et yrittämisen olisin lopettanut... Kun ei ollut hajuakaan siitä koska ovis olis tai olisko ollenkaan niin nakinuittohommissa oltiin sitten aina kun mahdollista. Tsemppiä ja halaukset siihen suuntaan.
Kaikkea hyvää Bandida-kulta, voi hyvin ja hurjasti tarraa matkalle.
Vaikka pienoista taukoa pidänkin, niin olette mielessä ja ihan pakko on ajoittain teidän kuulumisia lukea. Voimia ja valoa kaikille!

Aivan ihanaa, ihan tulee tippa linssiin... Nyt tosiaan superliimaa monta purtiloa ja ihania odotusaikoja. Vaikka uskonkin, ettei liikaa uskalla vielä tuudittautua ajatukseen, muistan itsekin liian hyvin... Mutta toivottavasti sait nyt plussa-aallon liikkeelle, ja kesän mittaan tipahtelee paljon ihania uutisia eri suunnista tällä palstalla

. Tosin meidän tapauksessa odotetaan sitä elokuuta edelleen kuin kuuta nousevaa. Ei näillä pari miljoonaa/ml siittiömäärillä lottovoittajiksi aleta, kun herra otti vielä kaupan päälle ovulaatiopäiville kuumeen... mutta ehkä me kaikki vielä tämän vuoden aikana siirrytään mammakerho-jonoon!
Älkää polattko itseänne 
Viimeistään tiistaina pitäisi täälläkin alkaa tai sitten mulla kierto temppuilee.
Voihan ne menkkaoireet olla raskausoireitakin. Mutta niin, tiedän kyllä itekin omasta kokemuksesta, että kyllä ne menkkaoireet yleensä ihan sitä itteensä ovat... Mutta kai sitä saa toisten puolesta toivoa!!
Mulla tulee elokuussa 32 v täyteen ja tosiaankin oon paaaaljon vanhempi ensisynnyttäjä (jos miusta ikinä semmosta ees pääsee tulemaan!) kuin mitä oisin halunnut. Tällä hetkellä ikääntyminen on tervanjuontia ainakin siihen asti kuin se vauva tulisi, kun joka ikinen lisävuosi vähentää mahdollisuuksia. Mutta toivotaan todella, että siirrytään plussajonoon tänä vuonna vielä. Sitä elokuuta täälläkin odotellaan...
Koko
kevään aikana en oo juonut kuin kerran maaliskuussa. Lauantaina
lähdettiin sit vähän miehen kanssa juhlimaan ja ihan järkky olo oli eilen. Ei
kiitos tarvii taas semmoista sit enää ikinä. Niin että ei mikään paras
päivä ollut eilen, krapula ja inhottavat menkkakrampit mahassa. Onneks mies teki
hampurilaisia, pikkuisen helpotti. Tänä aamuna alkoi sitten taas femarin nappailu viiden päivän ajaksi ja odotettavissa varmaan taas kauheet ovulaatiokivut, jos samaan tapaan menee kuin viimeksi. Toisaalta niiiin ihana tämä kesätauko kun ei tarvii femarien lisäksi mitään muita hormoneja itseensä tunkea tai pistää eikä hermoilla aikatauluista polilla ramppaamisen takia. Mutta kyllähän sitä syksyäkin toki odotan, mutta tää tauko vaan tekee nyt niin hyvää.
Tunteet saa ja pitää näyttää ja kyllä sitä saa olla pettynyt ja suuttunut. Pian niistä kuitenkin pääsee yli ja sitten taas nokka kohti uutta ovista. Tsemppiä!
