K
K_@tri
Vieras
En tiiä vielä. Toisaalta olis hirveen kiva tietää mut toisaalta mikä pakko se on?
Sieltä tulee joko tyttö tai poika mutta itse oon ihan tytön kannalla, sellanen jännä tunne :) Me itse toivomme tyttöä mutta kyllä me poikakin otetaan varmasti vastaan
Luin jostain noista tyttö-poika oireista mutta en tiedä onko niin vakavasti otettavia juttuja et niiden uskossa mentäs :D
Jotenkin vieläkin epätodellinen olo. Mutta sellanen "sisänen rauha" on kuitenkin, vaikka mua pelottaa vieläkin ihan sikana että tässä 3vk aikana kävis vielä jotain. Oon päättäny laittaa pannaan Googlen kaikilta sellasilta hauilta joihin liittyy keskenmenorisiki ja rv 9 tai 10. Kerkesin sen verran lukeen, et pienihän se riski enää on kun syke on nähty ja lääkäri todennut et ei hätää. Samoin neuvolan täti rauhotteli mua jo keskiviikkona et nyt voit jo alkaa aatteleen et kaikki sujuu kyllä hyvin. Se ymmärsi millanen trauma mulle jäi ekasta kerrasta ja sen et tavallaan koittaa suojella itseensä sillä että "varautuu pahimpaan". Kyllä mä luotan siihen et tää pieni pääsee syliin asti, onhan tää laps muutenkin ihan ihme kun miettii millasella todennäkösyydellä sai alkunsa. Halukas tyyppi tulemaan meille
Seuraava ultra on 17.11, siis 3 viikon päästä. Sillon on mennyt tasan 12vk ja jos sillon tosiaan kaikki on hyvin mä LUPAAN täten kaikille lopettaa huolehtimisen ja alkaa nauttimaan tästä "touhusta". Silloin katsotaan vähän paremmalla vehkeellä et kaikki on edelleen hyvin ja saadaan ultrakuvat kotiin. NT ultrakin on mahdollinen mut me ei sitä haluttu, mä on muutenkin niin stressissä et jos saisin kuulla et turvotusta löytyy niin sekoisin huolesta. Neuvolan täti sanoi et vaikka me ei sitä haluttu, niin jos ultraaja näkee siellä jotain mistä huolestuu se mittaa sen siltikin et tavallaan haluttiin tai ei niin se voidaan ottaa. Huojentavaa toisaalta. Melkein heti ultran jälkeen 3.12 on seuraava neukka, sillon saan influenssa piikin, mies sai keskiviikona jo neuvolassa rokotteen. Naurettiin hoitajan kanssa että kun mua tässä on nyt jo rönkitty ni pitää sitäkin vähä kiusata.
Tiistaina vaihtuu rv 10+0.Raskaus oireet heittää yhä aaltoa. Torstaina ja perjantain olin niin pahoinvoiva etten voinut avata jääkaappia saamatta yökkö oloa mutta eilen ei ollut taas mitään paitsi niitä vihlovia vatsakipuja. Rinnat on rehellisesti aikas kauheen näköset :D Eilen käytiin anoppilassa saunassa miehen kanssa niin mieskin sano että ompas ne muuttuneet, juu on. Ihanaa että ovatkin. Vessassa käyn öisin kerran ja kahvia en enää edes keitä kellekkään, kahvipurut -yök. Juustomainos itketyttää edelleen, eilen tuli 2krt kun anoppilassa käytiin ja sain katsella seiniä ja sulkee korvat etten olis vollanu sitä kissaparkaa (joka saa Polaria, ei logiikkaa itkulle mutta se on niin söpö ja ihan pieni ja kastunut... nyyh). Oon huomannu myös et musta o tullut hirveen rauhallinen ja seesteinen ja sellanen zen-tilassa hihhuloiva immeinen. Ei niinku kiukuta oikeen mikään ja jos kiukuttaa ni sit vollaan. Yks päivä olin töis vähä ärtsyllä päällä, mut muuten ei mitään sellasta kiukkuu.
Kerrottiin eilen anoppilassa. Mies pysty 8h oleen hiljaa mut sit se karjas: Meille tulee vauva ja nyt nähtiin jo sydämmen sykkeetkin! Kävi tiettekö niin nopsaan ja spontanisti et mä en ees tajunnu, luin just FBtä kun aattelin et mitä se sano, ai niin jooo.. :D Kesävauva otettiin hyvin vastaan, paitsi se miehen veli muikkeineen ei ees onnitellu, oon jossain ryhmässä heistä vähän avautunutkin. Eilen tein myös ensimmäisiä kodin kunnostus päätöksiä ja tilailin mattoa ja verhoa ja katottiin huonekaluja kun tää kämppä on ihan kesken vielä. Halutaan laittaa vauvalle koti kuntoon ja tietty meillekkin. Vielä ei oo tilailtu mtn vauva juttuja, ootellaan vaik tonne kevät talveen, mut vaatteita oon kattonut enkä mä ymmärrä niistä koko jutuista mitään. Minkä kokosia vaatteita tollaselle vauvalle pitäs ostaa??
Tänään olis tarkotus soitella omalle äidille Satakuntaan. Pelottaa, rehellisesti. Jotenkin samalla joutuu kertoo "ettei ole enää äidin pikkutyttö" ja se miten se otetaan on se jännitys momentti. Plus oon joskus kiukuspäissäni saattanu sanoa miehestä vähän rumasti ja äiti on äiti.Oon kyllä sanonu et kiukkusta ihmistä ei pidä kuunnella. Mutta äidista olin liian nuorii naimisiin ja liian nuori muuttaan pois sieltä niin oon liian nuori vauvaankin. Itse taas oon aina kannustanu kaikkia tekeen nuorena kaikkee ja koska me ei olla miehen kaa bile kansaa vaan enempi tämmösiä perhe-koti ihmisiä niin vauva käy meille
Tulipa pitkä teksti, niin harvoin saa läppärillä kirjotella et asiaa sit tulee senkin eestä. Kännyllä ei jaksa oikeen kirjottaa pitkästi. Mut päällimäisenä tunteena on siis sellanen tietynlainen pelko et tää onni ja ilo viedään multa pois ja samalla mulla on kuitenkin sellanen syvä rauhan ja varmuuden tunne et kaikki sujuu kyllä hyvin. Me halutaan tämä lapsi ja mä haluan uskoa et vaikeesta alustansa johtuen tää lapsi haluaa todella tulla maailmaan. Ois muuten kaksonen horoskoopiltaan
Sieltä tulee joko tyttö tai poika mutta itse oon ihan tytön kannalla, sellanen jännä tunne :) Me itse toivomme tyttöä mutta kyllä me poikakin otetaan varmasti vastaan
Luin jostain noista tyttö-poika oireista mutta en tiedä onko niin vakavasti otettavia juttuja et niiden uskossa mentäs :D Jotenkin vieläkin epätodellinen olo. Mutta sellanen "sisänen rauha" on kuitenkin, vaikka mua pelottaa vieläkin ihan sikana että tässä 3vk aikana kävis vielä jotain. Oon päättäny laittaa pannaan Googlen kaikilta sellasilta hauilta joihin liittyy keskenmenorisiki ja rv 9 tai 10. Kerkesin sen verran lukeen, et pienihän se riski enää on kun syke on nähty ja lääkäri todennut et ei hätää. Samoin neuvolan täti rauhotteli mua jo keskiviikkona et nyt voit jo alkaa aatteleen et kaikki sujuu kyllä hyvin. Se ymmärsi millanen trauma mulle jäi ekasta kerrasta ja sen et tavallaan koittaa suojella itseensä sillä että "varautuu pahimpaan". Kyllä mä luotan siihen et tää pieni pääsee syliin asti, onhan tää laps muutenkin ihan ihme kun miettii millasella todennäkösyydellä sai alkunsa. Halukas tyyppi tulemaan meille
Seuraava ultra on 17.11, siis 3 viikon päästä. Sillon on mennyt tasan 12vk ja jos sillon tosiaan kaikki on hyvin mä LUPAAN täten kaikille lopettaa huolehtimisen ja alkaa nauttimaan tästä "touhusta". Silloin katsotaan vähän paremmalla vehkeellä et kaikki on edelleen hyvin ja saadaan ultrakuvat kotiin. NT ultrakin on mahdollinen mut me ei sitä haluttu, mä on muutenkin niin stressissä et jos saisin kuulla et turvotusta löytyy niin sekoisin huolesta. Neuvolan täti sanoi et vaikka me ei sitä haluttu, niin jos ultraaja näkee siellä jotain mistä huolestuu se mittaa sen siltikin et tavallaan haluttiin tai ei niin se voidaan ottaa. Huojentavaa toisaalta. Melkein heti ultran jälkeen 3.12 on seuraava neukka, sillon saan influenssa piikin, mies sai keskiviikona jo neuvolassa rokotteen. Naurettiin hoitajan kanssa että kun mua tässä on nyt jo rönkitty ni pitää sitäkin vähä kiusata.
Tiistaina vaihtuu rv 10+0.Raskaus oireet heittää yhä aaltoa. Torstaina ja perjantain olin niin pahoinvoiva etten voinut avata jääkaappia saamatta yökkö oloa mutta eilen ei ollut taas mitään paitsi niitä vihlovia vatsakipuja. Rinnat on rehellisesti aikas kauheen näköset :D Eilen käytiin anoppilassa saunassa miehen kanssa niin mieskin sano että ompas ne muuttuneet, juu on. Ihanaa että ovatkin. Vessassa käyn öisin kerran ja kahvia en enää edes keitä kellekkään, kahvipurut -yök. Juustomainos itketyttää edelleen, eilen tuli 2krt kun anoppilassa käytiin ja sain katsella seiniä ja sulkee korvat etten olis vollanu sitä kissaparkaa (joka saa Polaria, ei logiikkaa itkulle mutta se on niin söpö ja ihan pieni ja kastunut... nyyh). Oon huomannu myös et musta o tullut hirveen rauhallinen ja seesteinen ja sellanen zen-tilassa hihhuloiva immeinen. Ei niinku kiukuta oikeen mikään ja jos kiukuttaa ni sit vollaan. Yks päivä olin töis vähä ärtsyllä päällä, mut muuten ei mitään sellasta kiukkuu.
Kerrottiin eilen anoppilassa. Mies pysty 8h oleen hiljaa mut sit se karjas: Meille tulee vauva ja nyt nähtiin jo sydämmen sykkeetkin! Kävi tiettekö niin nopsaan ja spontanisti et mä en ees tajunnu, luin just FBtä kun aattelin et mitä se sano, ai niin jooo.. :D Kesävauva otettiin hyvin vastaan, paitsi se miehen veli muikkeineen ei ees onnitellu, oon jossain ryhmässä heistä vähän avautunutkin. Eilen tein myös ensimmäisiä kodin kunnostus päätöksiä ja tilailin mattoa ja verhoa ja katottiin huonekaluja kun tää kämppä on ihan kesken vielä. Halutaan laittaa vauvalle koti kuntoon ja tietty meillekkin. Vielä ei oo tilailtu mtn vauva juttuja, ootellaan vaik tonne kevät talveen, mut vaatteita oon kattonut enkä mä ymmärrä niistä koko jutuista mitään. Minkä kokosia vaatteita tollaselle vauvalle pitäs ostaa??
Tänään olis tarkotus soitella omalle äidille Satakuntaan. Pelottaa, rehellisesti. Jotenkin samalla joutuu kertoo "ettei ole enää äidin pikkutyttö" ja se miten se otetaan on se jännitys momentti. Plus oon joskus kiukuspäissäni saattanu sanoa miehestä vähän rumasti ja äiti on äiti.Oon kyllä sanonu et kiukkusta ihmistä ei pidä kuunnella. Mutta äidista olin liian nuorii naimisiin ja liian nuori muuttaan pois sieltä niin oon liian nuori vauvaankin. Itse taas oon aina kannustanu kaikkia tekeen nuorena kaikkee ja koska me ei olla miehen kaa bile kansaa vaan enempi tämmösiä perhe-koti ihmisiä niin vauva käy meille
Tulipa pitkä teksti, niin harvoin saa läppärillä kirjotella et asiaa sit tulee senkin eestä. Kännyllä ei jaksa oikeen kirjottaa pitkästi. Mut päällimäisenä tunteena on siis sellanen tietynlainen pelko et tää onni ja ilo viedään multa pois ja samalla mulla on kuitenkin sellanen syvä rauhan ja varmuuden tunne et kaikki sujuu kyllä hyvin. Me halutaan tämä lapsi ja mä haluan uskoa et vaikeesta alustansa johtuen tää lapsi haluaa todella tulla maailmaan. Ois muuten kaksonen horoskoopiltaan
