Mies on nyt vähän skarpannut ja ottanut onkeensa asioita ekasta terapiasta. Ennen joulua oli pieni episodi, jonka sit annoin joulun yli olla, ja puhuin välipäivinä että hiertää itseä vielä. Pyysi heti anteeksi, ei vastustellut.
Seuraava terapia tammikuun lopussa, terapeutti on lomalla tammikuussa kolme viikkoa. Harmittaa, mut ehdin keräämään ajatuksia. Pitää alkaa kirjaamaan puheenaiheita puhelimeen ylös.
Silti vaikka vähän tuntuu parantuvan, niin ne samat asiat, mitä tänkin ketjun alussa on kerrottu, hiertää. Halutaan erilaista elämää ihan arjessakin, esim mä oon vanhemmillani taaperon kanssa UV-vietossa kun mies haluaa ryypätä ja rellestää meillä (tosi iso kämppä) kavereidensa kanssa. Loppuvuodesta mies kertoi, että kokee että olen huijannut häntä suhteen alussa, kun en nykyään juo lähes ollenkaan - tapasimme mun fuksivuotena, jolloin alkoholia meni enemmän. Kuulemma kokee että saa kunnon yhteyden ihmiseen vaan jos voi juoda yhdessä (kuulostaa tosi kierolta?). Nykyään juon ehkä lasillisen kahdessa kuukaudessa.
Mies kaipaa ulkomaille monta kertaa vuodessa, mulle riittäisi hyvin kerran vuodessa tai kahdessa vaikka tykkäänkin matkustella. Musta tuntuu että mies ei pidä mun kavereista, eikä mun kaverit mun miehestä. On kärkäs ja ei myönnä olevansa väärässä, mutta haluaa myös väitellä kaikkien kanssa kaikesta.
Ja sit toki erimielisyys lapsiluvusta, ja se ettei häitä näy eikä kuulu vaikka kosi 2,5v sitten eikä kuulemma sellaisia enää halua. Rakastan miestäni, mutta tuntuu että oltaisiin onnellisempia erilaisten kumppanien kanssa. Silti aivan valtava ahdistus ja syyllisyys mahdollisesta erosta, en oikein tunne eroperheitä joten aivan vierasta maaperää.
Mukava uuden vuoden avautuminen
