Pettymys pieniin (?) asioihin puolisossa

[AnniMaria]

Olen tosi pahoillani siitä mihin jamaan teidän suhde on päätynyt. Hyvä että olette menossa pariterapiaan. Ehkä neutraalissa tilassa puhuminen ns. erotuomarin läsnäollessa auttaa.

Toivottavasti osaan nyt jotenkin oikein sanoittaa mitä ajatuksia itselle heräsi. Itse näen parisuhteen tietynlaisena kumppanuutena, jossa toista kunnioitetaan ja elämältä halutaan tietyllä tasolla samoja asioita. Samanlaisia ei tarvitse missään nimessä olla eikä haaveidenkaan tarvitse olla. Mutta jos halut ovat täysin erilaiset eikä kompromisseihin olla valmiita en näe kuinka kumppanuus voisi tällöin toimia. Toivottavasti saatte terapiassa selkoa nähinkin.

Pikkulapsiaika on todella kuormittavaa ja ensimmäisenä siinä tuntuu kärsivän parisuhde kun sille ei vain ole aikaa. Huomaan sen itsekin ja välillä kipuilen sitä aika paljonkin. Saamme kuitenkin asiat puhuttua halki. Ja vaikka olemmekin miehen kanssa esim. kiinnostuksen kohteiden suhteen todella erilaisia niin olemme kuitenkin kiinnostuneita toistemme asioista ja on mielenkiintoistakin kuulla toisen jutuista ja jopa oppia uutta.

Syyllistäminen ja toisen vähättely eivät mielestäni kuulu terveeseen parisuhteeseen ja ne voivat olla jopa henkisen väkivallan muotoja. Seksiin ei saisi missään nimessä painostaa. Olen lapsena saanut seurata myrkyllistä suhdetta vierestä, joka on jo onneksi päättynyt ja sen takia olen aika ehdoton noista asioista.

Itse näen että toista ei voi muuttaa jos toinen ei niin itse halua. Ja itse pohtisin että haluanko jakaa elämäni tämän henkilön nykyisen version kanssa vai en. Tulevaisuudesta kun ei voi tietää.

Toivottavasti vastaukseni ei vaikuta tylyltä, koska sitä en halua enkä tarkoita. Toivon todella että tilanteenne selviää jotta voitte kumpikin olla onnellisia joko yhdessä tai erillään. Ja älä syytä itseäsi mistään. Teet selvästi kaikkesi suhteenne jatkumisen eteen.

 

[Olive]

Olen tosi pahoillani siitä mihin jamaan teidän suhde on päätynyt. Hyvä että olette menossa pariterapiaan. Ehkä neutraalissa tilassa puhuminen ns. erotuomarin läsnäollessa auttaa.

Toivottavasti osaan nyt jotenkin oikein sanoittaa mitä ajatuksia itselle heräsi. Itse näen parisuhteen tietynlaisena kumppanuutena, jossa toista kunnioitetaan ja elämältä halutaan tietyllä tasolla samoja asioita. Samanlaisia ei tarvitse missään nimessä olla eikä haaveidenkaan tarvitse olla. Mutta jos halut ovat täysin erilaiset eikä kompromisseihin olla valmiita en näe kuinka kumppanuus voisi tällöin toimia. Toivottavasti saatte terapiassa selkoa nähinkin.

Pikkulapsiaika on todella kuormittavaa ja ensimmäisenä siinä tuntuu kärsivän parisuhde kun sille ei vain ole aikaa. Huomaan sen itsekin ja välillä kipuilen sitä aika paljonkin. Saamme kuitenkin asiat puhuttua halki. Ja vaikka olemmekin miehen kanssa esim. kiinnostuksen kohteiden suhteen todella erilaisia niin olemme kuitenkin kiinnostuneita toistemme asioista ja on mielenkiintoistakin kuulla toisen jutuista ja jopa oppia uutta.

Syyllistäminen ja toisen vähättely eivät mielestäni kuulu terveeseen parisuhteeseen ja ne voivat olla jopa henkisen väkivallan muotoja. Seksiin ei saisi missään nimessä painostaa. Olen lapsena saanut seurata myrkyllistä suhdetta vierestä, joka on jo onneksi päättynyt ja sen takia olen aika ehdoton noista asioista.

Itse näen että toista ei voi muuttaa jos toinen ei niin itse halua. Ja itse pohtisin että haluanko jakaa elämäni tämän henkilön nykyisen version kanssa vai en. Tulevaisuudesta kun ei voi tietää.

Toivottavasti vastaukseni ei vaikuta tylyltä, koska sitä en halua enkä tarkoita. Toivon todella että tilanteenne selviää jotta voitte kumpikin olla onnellisia joko yhdessä tai erillään. Ja älä syytä itseäsi mistään. Teet selvästi kaikkesi suhteenne jatkumisen eteen.

Samoja ajatuksia nimenomaan tuosta toiveiden/halujen erilaisuudesta, ja siitä ettei silti tarvi olla samanlaisia ihmisenä. Ja se, että olisi kiinnostunut toisen asioista, musta tuntuu että miestä ei kiinnosta mun asiat, ja on usein olo, että olen vain objekti, jonka ajatuksilla ja tunteilla ei ole väliä. Ei tämä siis tarkoita että mies ajattelisi näin, kyllä hän minua rakastaa ja musta välittää, mutta jotenkaan ei vaan tajua että käytöksellään saa mut tuntemaan noin, kun ei ymmärrä kysyä miten mulla menee tai tajua miten se mun juttujen kuunteleminen ja mun näkökulman ymmärtäminen olisi tärkeää.

 

[Pilkki24]

Samoja ajatuksia nimenomaan tuosta toiveiden/halujen erilaisuudesta, ja siitä ettei silti tarvi olla samanlaisia ihmisenä. Ja se, että olisi kiinnostunut toisen asioista, musta tuntuu että miestä ei kiinnosta mun asiat, ja on usein olo, että olen vain objekti, jonka ajatuksilla ja tunteilla ei ole väliä. Ei tämä siis tarkoita että mies ajattelisi näin, kyllä hän minua rakastaa ja musta välittää, mutta jotenkaan ei vaan tajua että käytöksellään saa mut tuntemaan noin, kun ei ymmärrä kysyä miten mulla menee tai tajua miten se mun juttujen kuunteleminen ja mun näkökulman ymmärtäminen olisi tärkeää.

Toivottavasti siun miehesi heräisi sen pariterapian myötä näkemään tuon sinun näkökulman ja pahoinvoinnin. Miun eksäni ei silloin herännyt, mutta eipä hän terapiaankaan lähtenyt. Meillähän oli "kaikki hyvin"...

Positiivista on, että hän on tosiaan valmis tuonne tulemaan kanssasi. Tiedän useampia ihmisiä, jotka eivät siihen ole suostuneet, mutta sitten on itketty, kun toinen pakkasi kimpsunsa. Ja vaikka päätyisitte lopulta eroon niin lapsen takia keskusteluyhteys on kuitenkin tärkeä.

 

[Olive]

Toivottavasti siun miehesi heräisi sen pariterapian myötä näkemään tuon sinun näkökulman ja pahoinvoinnin. Miun eksäni ei silloin herännyt, mutta eipä hän terapiaankaan lähtenyt. Meillähän oli "kaikki hyvin"...

Positiivista on, että hän on tosiaan valmis tuonne tulemaan kanssasi. Tiedän useampia ihmisiä, jotka eivät siihen ole suostuneet, mutta sitten on itketty, kun toinen pakkasi kimpsunsa. Ja vaikka päätyisitte lopulta eroon niin lapsen takia keskusteluyhteys on kuitenkin tärkeä.

Näin mäkin oon ajatellut. Aiemmin (joskus 3-4v sitten) hän ei suostunut kun oli jonkinmoinen kriisi, josta selvittiin vaikka siinäkin kyllä käytiin melkein erouhkailun puolella. Oon aika paljon jaksanut miestä ja antanut anteeksi suhteen alkupuolella. Nyt on vähän se fiilis että tää on vika mahdollisuus.

 

[Niittyleinikki_]

Huomasin vasta tämän keskustelun. Tosi hyvä aihe! Ja kuulostaa tutulta moni asia. Eka mikä tuli mieleen, olisi että älä vertaa muihin. Tämän taisi jo joku muukin sanoa. Kun näkee vain pienen palan toisten elämästä, ei voi tietää mitä kaikkea siellä taustalla /syvemmällä on. Tekin voitte jonkun silmään näyttää täydelliseltä pariskunnalta. Se tupsulakkimies josta puhuit, ehkä hän on lapsen kanssa pulkkamäessä, mutta voihan olla et hän vaikka salaa pettää tai on kyvytön sängyssä Vähän radikaali esimerkki, mutta ikinä ei voi tietää.

Toinen mikä tuli mieleen on, et usein yritämme tehdä miehistä "naisia" vaatimalla heitä keskustelemaan, analysoimaan, käymään terapiassa jne. Itse teen tätä joka päivä (terapiaan vaatiminen pois lukien, ei puhettakaan...). Emme voi kuvitellakaan millaista on jos on miehen aivot Niitä ei useinkaan ole luotu ihmissuhdeasioita vatvomaan. Ja ehkä hyvä niin, mieti millaista olisi jos miehet tulisivat tunteilemaan samalla lailla kuin me, että "pahoitin mieleni kun et kuunnellut kuulumisiani!" Itse sanon siis joka päivä lähes miehelleni että Hei, et kuuntele ollenkaan!

Meillä kans puhelin on miehen kädessä lähes aina ja hän koskettelee ja hiplaa sitä paljon enemmän kuin minua Se on todella rasittavaa. Hän ei myöskään ole public display of affection - tyyppiä, eli ei halaile, tuu lähelle tms. Jos jotain niin läpsäisee takapuolelle.. Mutta se puhelin. Ilmeisesti miehillä on tarve usein paeta tätä todellisuutta, ja kun ei enää voi lähteä viikinkilaivalla meren halki, lähdetään puhelimen YouTube - videon tai tv:n tai pelikonsolin avulla jonnekin kauas. Olisko tämä heillä myös ns. sisäänrakennettua? Olen törmännyt tähän "pakenemiseen" kaikkien miesten kanssa keiden kanssa olen seurustellut. Ei sillä että hyväksyisin hymyssä suin tämän, kyllä välillä nappaan pois puhelimen mieheltä ja pistän piiloon Ehkä jos joitain positiivista asiasta keksisi, no vaikka et hän ei sentään pelaa pleikkaa tms.

Tosiaan listasit hyviä puolia miehestäsi, esim. lapsirakkaus. Niitäkin miehiä on, joille ura on kaikki kaikessa ja lapsia ei edes huomata saati oteta syliin. Mitä muuta hyviä puolia miehessäsi on? Mitä voisi ulkopuolinen kadehtia? Usein turtuu siihen, mitä itsellä on, kun on ollut kauan jonkun kanssa. Jos oli vaikka pettäjän kanssa, ottaakin itsestäänselvyytenä, että on löytänyt luotettavan, uskollisen miehen tms.

Yhtä mitä voisi kokeilla, on että kuvittelisi mielessään, millaista olisi jos mies yhtäkkiä kuuntelisikin, keskustelisi jne. Miltä se tuntuisi, miten hienoa se olisi. Joskus kun ajatuksen tasolla miettii asian "jo tapahtuneeksi", se saattaakin yhtäkkiä toteutua oikeasti.. Itselle on usein käynyt näin.

20 min myöhemmin:
Ps. Ehdin lukea vasta nyt suurimman osan tästä keskustelusta joten pahoittelen jos osa meni vähän metsään näistä ajatuksista

 

[Olive]

Huomasin vasta tämän keskustelun. Tosi hyvä aihe! Ja kuulostaa tutulta moni asia. Eka mikä tuli mieleen, olisi että älä vertaa muihin. Tämän taisi jo joku muukin sanoa. Kun näkee vain pienen palan toisten elämästä, ei voi tietää mitä kaikkea siellä taustalla /syvemmällä on. Tekin voitte jonkun silmään näyttää täydelliseltä pariskunnalta. Se tupsulakkimies josta puhuit, ehkä hän on lapsen kanssa pulkkamäessä, mutta voihan olla et hän vaikka salaa pettää tai on kyvytön sängyssä Vähän radikaali esimerkki, mutta ikinä ei voi tietää.

Toinen mikä tuli mieleen on, et usein yritämme tehdä miehistä "naisia" vaatimalla heitä keskustelemaan, analysoimaan, käymään terapiassa jne. Itse teen tätä joka päivä (terapiaan vaatiminen pois lukien, ei puhettakaan...). Emme voi kuvitellakaan millaista on jos on miehen aivot Niitä ei useinkaan ole luotu ihmissuhdeasioita vatvomaan. Ja ehkä hyvä niin, mieti millaista olisi jos miehet tulisivat tunteilemaan samalla lailla kuin me, että "pahoitin mieleni kun et kuunnellut kuulumisiani!" Itse sanon siis joka päivä lähes miehelleni että Hei, et kuuntele ollenkaan!

Meillä kans puhelin on miehen kädessä lähes aina ja hän koskettelee ja hiplaa sitä paljon enemmän kuin minua Se on todella rasittavaa. Hän ei myöskään ole public display of affection - tyyppiä, eli ei halaile, tuu lähelle tms. Jos jotain niin läpsäisee takapuolelle.. Mutta se puhelin. Ilmeisesti miehillä on tarve usein paeta tätä todellisuutta, ja kun ei enää voi lähteä viikinkilaivalla meren halki, lähdetään puhelimen YouTube - videon tai tv:n tai pelikonsolin avulla jonnekin kauas. Olisko tämä heillä myös ns. sisäänrakennettua? Olen törmännyt tähän "pakenemiseen" kaikkien miesten kanssa keiden kanssa olen seurustellut. Ei sillä että hyväksyisin hymyssä suin tämän, kyllä välillä nappaan pois puhelimen mieheltä ja pistän piiloon Ehkä jos joitain positiivista asiasta keksisi, no vaikka et hän ei sentään pelaa pleikkaa tms.

Tosiaan listasit hyviä puolia miehestäsi, esim. lapsirakkaus. Niitäkin miehiä on, joille ura on kaikki kaikessa ja lapsia ei edes huomata saati oteta syliin. Mitä muuta hyviä puolia miehessäsi on? Mitä voisi ulkopuolinen kadehtia? Usein turtuu siihen, mitä itsellä on, kun on ollut kauan jonkun kanssa. Jos oli vaikka pettäjän kanssa, ottaakin itsestäänselvyytenä, että on löytänyt luotettavan, uskollisen miehen tms.

Yhtä mitä voisi kokeilla, on että kuvittelisi mielessään, millaista olisi jos mies yhtäkkiä kuuntelisikin, keskustelisi jne. Miltä se tuntuisi, miten hienoa se olisi. Joskus kun ajatuksen tasolla miettii asian "jo tapahtuneeksi", se saattaakin yhtäkkiä toteutua oikeasti.. Itselle on usein käynyt näin.

20 min myöhemmin:
Ps. Ehdin lukea vasta nyt suurimman osan tästä keskustelusta joten pahoittelen jos osa meni vähän metsään näistä ajatuksista

Oon tuota vertailua pyrkinyt vähentämään, ehkä se on sellaista että toivoisin että meillä olisi muiden elämästä asioita x ja y. Muut ehkä kadehtii meidän/miehen elämästä matkustelua ja isoa taloa -> ulospäin elämä näyttää tosi vauraalta.

Mun mielestä kuitenkin kommunikaatio ja keskustelu on ihan normaaliin terveeseen parisuhteeseen kuuluva asia. Miehellä on traumataustaa, joka vaatisi käsittelyä ja vaikuttaa vahvasti hänen käytökseen, ja mielestäni tuollaiset asiat myös kuuluu käsitellä. Eli siinä mielessä olen vähän eri mieltä siitä, etteikö puhuminen olisi hyvä myös vaatia mieheltä. Ihaillen olen kuunnellut kun kaverimiehet on kertoneet omista kokemuksistaan siitä, miten ison avun ovat saaneet yksilöterapiasta.

Puhelin, pelaaminen ja alkoholi on uskoakseni miehelleni kaikki dissosiaation tapoja: hän eriyttää/huijaa itseään ettei hänen tarvitsisi kohdata todellisia tunteitaan. Puhelin eksyy usein käteen kun alan puhumaan hänelle ja sitten hän ei enää kuule/kuuntele. Joka kerta kun lähdetään ajamaan autolla, mun pitää monta kertaa sanoa miehelle että älä räplää puhelinta kun ajat. Ihan todella rasittavaa ja välinpitämätöntä. Sit valitetaan kun nalkutan

Mies rakastaa lasta kyllä älyttömästi, mutta seuraavana listalla onkin sitten ura. Hän tekee todella paljon töitä ja on kunnianhimoinen. Onhan sekin hyvä ominaisuus, mutta kun itse toivoisi että työ ei veisi niin paljon puolison elämästä, jotta voisi osallistua enemmän kodin ja lapsen hoitamiseen, niin en osaa nähdä tätä hyvänä puolena.

Tuota manifestointia olen ajatellut. Ylihuomenna mennään pariterapiaan. Tänään kuuntelin myös Teidän pitäis puhua -podcastin uusimman jakson ”Vauva-arki tuhosi parisuhteen” joka osui monilta osin.

 

[Niittyleinikki_]

Joo, tuo vertailu on kyllä niin paha. Oikeasti tuntuu, että ruoho on lähes aina vihreämpää aidan toisella puolella. Onneksi mulla ei ole paljon ketään johon verrata Mutta voisin toki kadehtia kaverin miestä, kun hän kokkaa aina, ja oma mies ei ikinä. Tai sitä että toinen kaveri käy miehensä kanssa ulkomailla ja me ei ikinä. Tottakai aina välillä toivoo just et saisi valita sen tietyn x:n tai y:n lisää oman miehen ominaisuuksiin. Mutta kun ei oikein täydellistä ihmistä taida ollakaan.. Ja minussakin on varmasti puolia, joista mies ei pidä tai joita hän haluaisi minulla olevan, mutta joita ei ole.

Minä varmaan tunnen niin juroja miehiä, että en tunne ketään kuka olisi käynyt terapiassa. Enkä usko et kukaan heistä menisi ikinä.. Harmillista että tunnet sellaisia niin voit verrata heihin Jos ymmärrät mitä tarkoitan.. Joku täällä kirjoitti jotain et ei ole kateellinen muiden miehille, kun sellaisia ei oikein ole lähipiirissä. Ehkä on hankalampaa jos on tollaisia unelmatapauksia lähipiirissä.

No tuo autolla puhelimen räplääminenhän taitaa olla jo laitontakin.. Soita poliisit perään? Ei vaan oikeasti tosi vaarallista.. Monellehan puhelin on oikeasti jo ihan riippuvuus, josta ei omin voimin ehkä edes pääse irti. Itse olen käynyt joskus alkoholistien läheisten ryhmissä ja siellä on aika hyviä ajatuksia näihin liittyen.. Mm. että riippuvaisuutta ei koskaan toinen ihminen pysty poistaa vaatimalla, vaan muutoksen halun pitää lähteä riippuvaisesta ihmisestä itsestään. Että vaikka kuinka halutaan muutta miestä, niin se halu muuttua pitää lähteä miehestä itsestään. Ja mitenhän se tapahtuu.. Noissa ryhmissä usein puhuttiin siitä, et pitää keskittyä omaan elämään ja jossain kohtaa toinen havahtuu, että mitä täällä tapahtuu, kun nainen kukoistaa ja elää ilman minua. No, tää tuli mieleen, vaikkei miehesi ole varmaan mikään riippuvainen, mutta minusta tuo on toimiva ajatus useissa tilanteissa..

Ja urasta vielä, rahaton mies se vasta olisi varmaan hankala kumppani.. Mutta ymmärrän toki tuon urakeskeisyyden haittapuolet myös. Itsekin olen tosiaan miettinyt myös eroa, joten tiedän että joskus myös se on ainoa vaihtoehto. Ja toivottavasti löydät oikean tien just sulle ja teille

Täytyypä tsekata itsekin noi podcastit.

 

[Aaltokukka]

Joo, tuo vertailu on kyllä niin paha. Oikeasti tuntuu, että ruoho on lähes aina vihreämpää aidan toisella puolella. Onneksi mulla ei ole paljon ketään johon verrata Mutta voisin toki kadehtia kaverin miestä, kun hän kokkaa aina, ja oma mies ei ikinä. Tai sitä että toinen kaveri käy miehensä kanssa ulkomailla ja me ei ikinä. Tottakai aina välillä toivoo just et saisi valita sen tietyn x:n tai y:n lisää oman miehen ominaisuuksiin. Mutta kun ei oikein täydellistä ihmistä taida ollakaan.. Ja minussakin on varmasti puolia, joista mies ei pidä tai joita hän haluaisi minulla olevan, mutta joita ei ole.

Minä varmaan tunnen niin juroja miehiä, että en tunne ketään kuka olisi käynyt terapiassa. Enkä usko et kukaan heistä menisi ikinä.. Harmillista että tunnet sellaisia niin voit verrata heihin Jos ymmärrät mitä tarkoitan.. Joku täällä kirjoitti jotain et ei ole kateellinen muiden miehille, kun sellaisia ei oikein ole lähipiirissä. Ehkä on hankalampaa jos on tollaisia unelmatapauksia lähipiirissä.

No tuo autolla puhelimen räplääminenhän taitaa olla jo laitontakin.. Soita poliisit perään? Ei vaan oikeasti tosi vaarallista.. Monellehan puhelin on oikeasti jo ihan riippuvuus, josta ei omin voimin ehkä edes pääse irti. Itse olen käynyt joskus alkoholistien läheisten ryhmissä ja siellä on aika hyviä ajatuksia näihin liittyen.. Mm. että riippuvaisuutta ei koskaan toinen ihminen pysty poistaa vaatimalla, vaan muutoksen halun pitää lähteä riippuvaisesta ihmisestä itsestään. Että vaikka kuinka halutaan muutta miestä, niin se halu muuttua pitää lähteä miehestä itsestään. Ja mitenhän se tapahtuu.. Noissa ryhmissä usein puhuttiin siitä, et pitää keskittyä omaan elämään ja jossain kohtaa toinen havahtuu, että mitä täällä tapahtuu, kun nainen kukoistaa ja elää ilman minua. No, tää tuli mieleen, vaikkei miehesi ole varmaan mikään riippuvainen, mutta minusta tuo on toimiva ajatus useissa tilanteissa..

Ja urasta vielä, rahaton mies se vasta olisi varmaan hankala kumppani.. Mutta ymmärrän toki tuon urakeskeisyyden haittapuolet myös. Itsekin olen tosiaan miettinyt myös eroa, joten tiedän että joskus myös se on ainoa vaihtoehto. Ja toivottavasti löydät oikean tien just sulle ja teille

Täytyypä tsekata itsekin noi podcastit.

Mä tykkäsin kovasti tuosta mitä kirjoitit @Niittyleinikki.
Itse en anna kenenkään kuskin mun kyydissä ajon aikana puhelimeen koskea, kun navinkin voi laittaa päälle ennen renkaiden ensimmäistä pyöröhtämistä.
Jos on joku kiireinen/ pakollinen työjuttu niin korvamikki helpottaa kummasti viestintää pitäen kädet samalla vapaana ajamiseen.

Rahaton ja uraton, patalaiska ja saamaton yhden asian mies on se sitten kehonrakennus tai vatsan kasvatus, metsästys tai kalastus saatikka pelien pelaaminen niistä kyllä kai jokainen meistä vähintään tarinoita kuullut on. Vaan jotain hyvää grusdökinnon ollut kun yhdessä olo on biehättänyt vai onko se se "minä kyllä jaksan ja pikkuhiljaa hän muuttuu!" Vaan mielestäni kukaan ei tosiaankaan muutu ennenkuin ihan itse sitä myös tahtoo.

Onneksi on olemassa esim terapioita joissa avaimia muutokseen voi saada .. Ja mikä parasta, meillä on tää foorumi. Täällä voimme, kukin vuorollamme ja aina sitä tarvitessaan päästellä niin suurimmat pelkomme kuin pienimmät turhautumisemme itsestämme ulos.

Isosti tsemppiä kaikille omaan jaksamiseen!!

 

[Olive]

No tuo autolla puhelimen räplääminenhän taitaa olla jo laitontakin.. Soita poliisit perään? Ei vaan oikeasti tosi vaarallista.. Monellehan puhelin on oikeasti jo ihan riippuvuus, josta ei omin voimin ehkä edes pääse irti. Itse olen käynyt joskus alkoholistien läheisten ryhmissä ja siellä on aika hyviä ajatuksia näihin liittyen.. Mm. että riippuvaisuutta ei koskaan toinen ihminen pysty poistaa vaatimalla, vaan muutoksen halun pitää lähteä riippuvaisesta ihmisestä itsestään. Että vaikka kuinka halutaan muutta miestä, niin se halu muuttua pitää lähteä miehestä itsestään. Ja mitenhän se tapahtuu.. Noissa ryhmissä usein puhuttiin siitä, et pitää keskittyä omaan elämään ja jossain kohtaa toinen havahtuu, että mitä täällä tapahtuu, kun nainen kukoistaa ja elää ilman minua. No, tää tuli mieleen, vaikkei miehesi ole varmaan mikään riippuvainen, mutta minusta tuo on toimiva ajatus useissa tilanteissa..

Ja urasta vielä, rahaton mies se vasta olisi varmaan hankala kumppani.. Mutta ymmärrän toki tuon urakeskeisyyden haittapuolet myös. Itsekin olen tosiaan miettinyt myös eroa, joten tiedän että joskus myös se on ainoa vaihtoehto. Ja toivottavasti löydät oikean tien just sulle ja teille

Täytyypä tsekata itsekin noi podcastit.

Kyllä mä aina sanon että laita se puhelin pois kun ajat, mutta voitte kuvitella että joka saakelin kerta asiasta sanominen alkaa pikkuhiljaa ärsyttää… ja kun joskus joutuu sanomaan monta kertaa saman matkan aikana. Pari kertaa oon napannut puhelimen ja istunut sen päälle. Täytyy ehkä tehdä sama jatkossa jo kun istutaan autoon niin ei tarvi edes sanoa mitään jotenkin vaan rasittaa kun tietää kantani. Poliiseja oon miettinyt kans mut hän ajaa max 15 min töihin ja reitti vaihtelee niin hankalaa, enkä usko että poliisilla on tähän resursseja.

Itseeni olen nyt yrittänyt kovasti keskittyä viimeisen puolen vuoden aikana, ei ainakaan toistaiseksi ole aiheuttanut hänessä mitään ahaa-elämystä. Olen käynyt myös yksilöpsykoterapiassa, koska tilanne alkoi kuormittaa itseä tarpeettoman paljon. Huomisen pariterapiaa innolla odottaen.

 

[Olive]

Mä tykkäsin kovasti tuosta mitä kirjoitit @Niittyleinikki.
Itse en anna kenenkään kuskin mun kyydissä ajon aikana puhelimeen koskea, kun navinkin voi laittaa päälle ennen renkaiden ensimmäistä pyöröhtämistä.
Jos on joku kiireinen/ pakollinen työjuttu niin korvamikki helpottaa kummasti viestintää pitäen kädet samalla vapaana ajamiseen.

Rahaton ja uraton, patalaiska ja saamaton yhden asian mies on se sitten kehonrakennus tai vatsan kasvatus, metsästys tai kalastus saatikka pelien pelaaminen niistä kyllä kai jokainen meistä vähintään tarinoita kuullut on. Vaan jotain hyvää grusdökinnon ollut kun yhdessä olo on biehättänyt vai onko se se "minä kyllä jaksan ja pikkuhiljaa hän muuttuu!" Vaan mielestäni kukaan ei tosiaankaan muutu ennenkuin ihan itse sitä myös tahtoo

Meillähän saa puhelimet auton kaiuttimiin ja navikin autossa. Hän siis selailin somea, sähköposteja, viestejä ties mitä. Puhelin eksyy käteen ekan kilsan aikana -> täytyy alkaa ottaa se heti mun pyllyn alle eniten vaan ärsyttää se, et joka kerta pitää sanoa ja sit mulle valitetaan kun nalkutan. En nalkuttais jos joskus uskois mitä sanotaan.

Ja siis joo rahaton ja uraton mies ei myöskään ole hyvä, mutta ehkä tässä kun on itse hyvätuloinen ”normaalilla” työajalla ja monet työkaverimiehet myös, niin tiedän ettei tarvisi painaa 10-16 tuntisia päiviä hyvään tulotasoon. Toki sit hänen päivästä se puhelimen päätön selailu vie aikaa. Musta tuntuu että moni mun työkaveri on aika liberaali ja tiedostava, isät pitää omat perhevapaansa ja perheen yhteistä aikaa arvostetaan. Mun miehelle ei riitä mikään määrä rahaa, materiaa ja matkoja, minkä väitän olevan myös lapsuustrauma koska heillä oli niukasti rahaa ja ei saanut ikinä mitään uutta ym, niin kompensoi nyt ja pönkittää huonoa itsetuntoa myös. Siksipä välillä tuntuu että myös puoliso ja lapsi on hänelle osa tätä ”kiiltokuvaa”, vaikka meitä toki rakastaakin.

Hän kyllä tiedostaa, miten hänen rankka lapsuus (jossa on paljon muutakin kuin taloudellisia ongelmia) voi häneen vaikuttaa, mutta tiedostaa sen hyvin pinnallisesti tai ei halua kohdata sitä miten moneen asiaan se oikeasti vaikuttaa. Toivon että mun jankuttaminen asiasta auttaisi ymmärtämään, että yksilöterapia auttaisi, koska huomaan että kaikki tuo ”mikään ei riitä” + liiallinen työskentely + huono itsetunto vie häntä kohti uupumusta ja pahaa oloa, jota hoitaa alkoholilla (alkoholisti ei ole, mutta huomaan että huonompina kausina juo enemmän esim joka viikonloppu, kun hyvinä ehkä kerran kuussa) ja someriippuvuudella.

Haluaisin siis lähtökohtaisesti että hän saisi käsiteltyä traumat yksilöterapiassa itsensä takia, koska pelkään että lopulta hän huomaa 40v päästä olevansa yhä onneton vaikka hänellä olisi kaikki raha ja omaisuus maailmassa. Se on hyvin surullinen ajatus, jos hän ei osaa löytää onnea pienistä asioista.

 

[Pilkki24]

Hei tuli mieleen, että te hoiden puolisot räplää puhelimia niin mitäs jos kieltäytyisitte nousemasta heidän kyytiin? Minä oon niin saamerin jääräpässi, että en suostunut lähtemään mieheni kanssa ennenkuin siivosi auton (jota pitää toisinaan jonain saamerin roskakorina). Ja toisella kerralla, kun apparin paikka oli roskissa niin nousin ajamaan (vaikka siis hän ei mahtunut meidän edellisessä autossa apparin paikalla kunnolla istumaan, kun sen takana oli turvaistuin), enkä päästänyt häntä rattiin. Tilanne ei ole vielä täydellinen, mutta se on jo paljon parempi verrattuna aiempaan.

Olen myös kylmästi herättänyt hänet keskellä yötä, kun on luistanut sovituista siivoushommista ja olen yöllä tullut kotiin töistä ja tämän huomannut. Tämä tuntui kyllä jälkikäteen vähän radikaalilta.

Ajon aikana olen parikin kertaa nypännyt puhelimen hänen kädestään ja muistuttanut että ensinnäkin meillä on lapsi kyydissä ja jos on jotain kiireistä niin voin kyllä vierestä sen hoitaa hänen puolestaan.

Yhteisesti sovituista asioista on minusta pidettävä kiinni eikä kenenkään turvallisuutta saa vaarantaa holtittomalla käytöksellä.

 

[Olive]

Hei tuli mieleen, että te hoiden puolisot räplää puhelimia niin mitäs jos kieltäytyisitte nousemasta heidän kyytiin? Minä oon niin saamerin jääräpässi, että en suostunut lähtemään mieheni kanssa ennenkuin siivosi auton (jota pitää toisinaan jonain saamerin roskakorina). Ja toisella kerralla, kun apparin paikka oli roskissa niin nousin ajamaan (vaikka siis hän ei mahtunut meidän edellisessä autossa apparin paikalla kunnolla istumaan, kun sen takana oli turvaistuin), enkä päästänyt häntä rattiin. Tilanne ei ole vielä täydellinen, mutta se on jo paljon parempi verrattuna aiempaan.

Olen myös kylmästi herättänyt hänet keskellä yötä, kun on luistanut sovituista siivoushommista ja olen yöllä tullut kotiin töistä ja tämän huomannut. Tämä tuntui kyllä jälkikäteen vähän radikaalilta.

Ajon aikana olen parikin kertaa nypännyt puhelimen hänen kädestään ja muistuttanut että ensinnäkin meillä on lapsi kyydissä ja jos on jotain kiireistä niin voin kyllä vierestä sen hoitaa hänen puolestaan.

Yhteisesti sovituista asioista on minusta pidettävä kiinni eikä kenenkään turvallisuutta saa vaarantaa holtittomalla käytöksellä.

Se vaan että mä oon välillä riippuvainen miehen kyydistä, että pääsen töihin (vain yksi auto ja omasta kaupungista menee busseja huonosti + kestää ikuisuus vs. autolla kyyti juna-asemalle joka miehen työmatkan varrella). Mutta tuota teen kyllä että otan sen puhelimen hänen kädestä ja laitan pois, useimmiten vaan sanon ääneen ja tottelee kyllä (joskus hidastelee). Enemmän vaan ärsyttää se että pitää olla papukaija ja joka hiton kerta sanoa asiasta ja joskus monta kertaa saman reissun aikana

 

[Pilkki24]

Se vaan että mä oon välillä riippuvainen miehen kyydistä, että pääsen töihin (vain yksi auto ja omasta kaupungista menee busseja huonosti + kestää ikuisuus vs. autolla kyyti juna-asemalle joka miehen työmatkan varrella). Mutta tuota teen kyllä että otan sen puhelimen hänen kädestä ja laitan pois, useimmiten vaan sanon ääneen ja tottelee kyllä (joskus hidastelee). Enemmän vaan ärsyttää se että pitää olla papukaija ja joka hiton kerta sanoa asiasta ja joskus monta kertaa saman reissun aikana

Se on ärsyttävää. Minäkin olen oppinut vasta nykyisen ukon kanssa oikeasti pysymään tiukkana. En siedä enää yhtään ettei minun haluja huomioida. Saattaa tousinaan mennä vähän överiksi, mutta toisaalta onpahan tuloksia.

Joko muuten pääsitte sinne terapiaan?

 

[Olive]

Se on ärsyttävää. Minäkin olen oppinut vasta nykyisen ukon kanssa oikeasti pysymään tiukkana. En siedä enää yhtään ettei minun haluja huomioida. Saattaa tousinaan mennä vähän överiksi, mutta toisaalta onpahan tuloksia.

Joko muuten pääsitte sinne terapiaan?

Huomenna aamulla mennään

 

[problemsolved]

Hei tuli mieleen, että te hoiden puolisot räplää puhelimia niin mitäs jos kieltäytyisitte nousemasta heidän kyytiin? Minä oon niin saamerin jääräpässi, että en suostunut lähtemään mieheni kanssa ennenkuin siivosi auton (jota pitää toisinaan jonain saamerin roskakorina). Ja toisella kerralla, kun apparin paikka oli roskissa niin nousin ajamaan (vaikka siis hän ei mahtunut meidän edellisessä autossa apparin paikalla kunnolla istumaan, kun sen takana oli turvaistuin), enkä päästänyt häntä rattiin. Tilanne ei ole vielä täydellinen, mutta se on jo paljon parempi verrattuna aiempaan.

Olen myös kylmästi herättänyt hänet keskellä yötä, kun on luistanut sovituista siivoushommista ja olen yöllä tullut kotiin töistä ja tämän huomannut. Tämä tuntui kyllä jälkikäteen vähän radikaalilta.

Ajon aikana olen parikin kertaa nypännyt puhelimen hänen kädestään ja muistuttanut että ensinnäkin meillä on lapsi kyydissä ja jos on jotain kiireistä niin voin kyllä vierestä sen hoitaa hänen puolestaan.

Yhteisesti sovituista asioista on minusta pidettävä kiinni eikä kenenkään turvallisuutta saa vaarantaa holtittomalla käytöksellä.

Jos mun mies tekis mulle noin, että pakottaisi siivoaan auton, niin lähtisin yksin sen verran jääräpää olen minäkin.

 

[Pilkki24]

Jos mun mies tekis mulle noin, että pakottaisi siivoaan auton, niin lähtisin yksin sen verran jääräpää olen minäkin.

Ja minä ilmottaisin auton varastetuksi. Ei mutta en minä istu mihinkään pikaruokaroskien, pullojen, ties minkä kuittien, purkkapussien yms täyttämälle penkille. Mieluummin olen lähtemättä ja menen vaikka taksilla kuin kihisen kiukusta jossain rytökasassa.

 

[Lilidia42]

Se vaan että mä oon välillä riippuvainen miehen kyydistä, että pääsen töihin (vain yksi auto ja omasta kaupungista menee busseja huonosti + kestää ikuisuus vs. autolla kyyti juna-asemalle joka miehen työmatkan varrella). Mutta tuota teen kyllä että otan sen puhelimen hänen kädestä ja laitan pois, useimmiten vaan sanon ääneen ja tottelee kyllä (joskus hidastelee). Enemmän vaan ärsyttää se että pitää olla papukaija ja joka hiton kerta sanoa asiasta ja joskus monta kertaa saman reissun aikana

Kuulostaa kyllä tosi pelottavalta puhelimen käyttö ajon aikana (ja toki laitonta). Monesta asiasta voi mielestäni joustaa ja tehdä kompromisseja, mutta turvallisuudesta ei. Jos kävelee kadulla kännykkä kädessä riskeeraa vain itsensä, mutta autolla on riskissä niin itse, oma perhe kuin mahdollisesti tielle siinä onnettomassa sekunnissa osuva lapsi. Ajattelen että on kuitenkin eri asia joutua onnettomuuteen kuin tietää loppuelämänsä sen aiheutuneen omasta toiminnasta.

Mitenkähän puolisosi suhtautuisi, jos sinä olisitkin sitä mieltä ettei turvavöitä tarvitse käyttää tai että lasta ei tarvitse kuljettaa turvaistuimessa? Olisiko siitä huomauttaminen nalkuttamista Näkeekö hän ristiriitaa oman toiminnan ja sen välillä että kokee lapsen olevan tärkein?

Toivottavasti saatte huomenna asioita jonkinlaiseen alkuun!

 

[Olive]

Kuulostaa kyllä tosi pelottavalta puhelimen käyttö ajon aikana (ja toki laitonta). Monesta asiasta voi mielestäni joustaa ja tehdä kompromisseja, mutta turvallisuudesta ei. Jos kävelee kadulla kännykkä kädessä riskeeraa vain itsensä, mutta autolla on riskissä niin itse, oma perhe kuin mahdollisesti tielle siinä onnettomassa sekunnissa osuva lapsi. Ajattelen että on kuitenkin eri asia joutua onnettomuuteen kuin tietää loppuelämänsä sen aiheutuneen omasta toiminnasta.

Mitenkähän puolisosi suhtautuisi, jos sinä olisitkin sitä mieltä ettei turvavöitä tarvitse käyttää tai että lasta ei tarvitse kuljettaa turvaistuimessa? Olisiko siitä huomauttaminen nalkuttamista Näkeekö hän ristiriitaa oman toiminnan ja sen välillä että kokee lapsen olevan tärkein?

Toivottavasti saatte huomenna asioita jonkinlaiseen alkuun!

Samaa olen hänelle sanonut ties kuinka monta kertaa, että jos se lapsi on tärkein niin puhelin ei eksy käteen ajaessa.

Hän kuulemma osaa havainnoida ympäristöä samalla kun selaa puhelinta. Kummasti ei kuitenkaan kotona puhelinta selatessa näe tai kuule mitä ympärillä tapahtuu?? Niin miksi sitten auton ratissakaan. En vaan voi käsittää miten ei vaan ymmärrä sitä oman toiminnan haitallisuutta, kai hän ongelman tiedostaa ja sisimmissään tietää mikä on oikein, mutta riippuvuus on kova ja sumentaa järjen. Mies on tosi fiksu, mutta joskus ihan *kirosana tähän* tyhmä

 

[Niittyleinikki_]

Siis tosiaan tuo puhelin ajaessa ei vaaranna vain lastanne, vaan kaikki muut liikenteessä olijat, jalankulkijat ym, ja tietty sinut ja itsensä. En voi käsittää, ymmärtää enkä hyväksyä kyllä itse autolla ajaessa puhelimen käyttöä. Se, että siitä sanot ei ole nalkuttamista.. Koska se on oikeasti rikos, joka saattaa vaatia ihmishenkiä. Eikö just ollu joku nainen joka puhelin kädessä ajoi nokkakolarin. Lisäksi en ymmärrä miten joku uskaltaa niin tehdä, koska itse räplääjä on myös vaarassa. Itse oikeasti ehkä soittaisin anonyyminä poliisille vihjeen ja antaisin rekisterinumeron. Hankalahan se varmaan olis saada kiinni ja ei poliisilla ole varmaan moiseen resursseja..

Meillä ei onneksi tuota tee, mutta lapsen kanssa ovat usein yhdessä puhelimella. Se on musta tosi surullista. Koska se, että 1- vuotiaan silmä tottuu jo katselee näin pieniä kuvia, tekstejä, videoita ym, muokkaa lapsen silmiä. Ja totta kai aivoja muokkaa myös. Eli lapsi tottuu jo pienenä tietyllä tapaa "koukuttumaan" hauskaan pikku ruutuun, jossa vaihtuvia kuvia. Mutta ei auta jos asiasta sanon, ei vaan auta. Puhelin on ja pysyy. Itse pakko saada joskus (=lähes aina) kotihommia tehtyä ja saan näin hetken tehtyä rauhassa. Myös toiset sukulaiset, varsinkin teinit, on heti taaperolle näyttämässä tiktok- videoita ym. Äärimmäisen surullista! Lapset/teinit ei osaa enää muuta tehdä. Itsellä on periaate, etten ole lapsen hereillä ollessa puhelimella ollenkaan (ellei sillä oikeasti soiteta puhelua tai vaikka katsota reseptiä ruokaa tehdessä).

Sit kans tuosta, et monesti jos miestä kieltää /käskee, tuntuu että se ikään kuin ruokkii sitä miehen käytöstä. Alitajuisesti mies saattaa haluta, että hänelle nalkutetaan /komennetaan, en tiedä miksi? Ehkä hän saa passiivisaggressiivista tyydytystä kun on kuin pikku poika, jota äiti toruu, mutta tekee kuitenkin niin, ähäkutti. Tai ehkä saa syyn mököttää ja vetäytyä kun kukaan ei ymmärrä. Aivan paras olisi jos pysytysi olemaan huomioimatta koko asiaa, tyyliin kuukausia. (Tietty tossa ajon aikana - hommassa ei vaan voi olla huomioimatta.) Tai sanoa ennemmin et "hei, pitäiskö sun mennä puhelimelle kun et ole ollut vielä tänään tarpeeksi? Lue vielä muutama tunti uutisia/instaa/tiktokia/pörssikursseja, jooko? "

Täytyy kyllä vielä lisätä, että eihän kukaan aikuinen ihminen varmaan lähtökohtaisesti halua tulla käsketyksi/ komennetuksi, eli ei se varmasti naisestakaan olisi kivaa jos mies "nalkuttaisi". Naiset nyt harvemmin vaan ehkä tekee mitään, minkä takia nalkuttaa En voi kuvitella tilannetta, jossa nainen pelaisi pleikkaa ja mies hikoilisi keittiössä tai imurin varressa ja tulisi nalkuttamaan naiselle. (Kertokaa toki jos tunnette tällaisia pareja) Voisin kuvitella että ennemmin mies ehkä liittyisi seuraan pelailemaan Miehillä löytyy joku erikoistaito rentoutumiselle, joka mielestäni naisilta usein puuttuu.. (varsinkin jos on lapsia). Mutta ehkä jos miestä joutuu ojentamaan, on roolit suhteessa tosiaan vähän aikuinen (nainen) -lapsi (mies)-tyyliset. Meillä siis myös näin.. Tosin meillä kyllä mieskin komentaa minua ja nalkuttaa kotihommista

 

[Olive]

Sit kans tuosta, et monesti jos miestä kieltää /käskee, tuntuu että se ikään kuin ruokkii sitä miehen käytöstä. Alitajuisesti mies saattaa haluta, että hänelle nalkutetaan /komennetaan, en tiedä miksi? Ehkä hän saa passiivisaggressiivista tyydytystä kun on kuin pikku poika, jota äiti toruu, mutta tekee kuitenkin niin, ähäkutti.

Ehkä tässä on kyse siitä että saa edes jotain huomiota, olkoonkin negatiivista. Eilen viimeksi myös puutuin tuohon jatkuvalla puhelimella olemiseen ja sanoin että tuijottamalla sitä missaa niin paljon lapsen asioista, kun ei huomaa miten lapsi hakee kontaktia tai kuule kun lapsi sanoo isi kato!