Pettymys pieniin (?) asioihin puolisossa

[AnniMaria]

Olen tosi pahoillani siitä mihin jamaan teidän suhde on päätynyt. Hyvä että olette menossa pariterapiaan. Ehkä neutraalissa tilassa puhuminen ns. erotuomarin läsnäollessa auttaa.

Toivottavasti osaan nyt jotenkin oikein sanoittaa mitä ajatuksia itselle heräsi. Itse näen parisuhteen tietynlaisena kumppanuutena, jossa toista kunnioitetaan ja elämältä halutaan tietyllä tasolla samoja asioita. Samanlaisia ei tarvitse missään nimessä olla eikä haaveidenkaan tarvitse olla. Mutta jos halut ovat täysin erilaiset eikä kompromisseihin olla valmiita en näe kuinka kumppanuus voisi tällöin toimia. Toivottavasti saatte terapiassa selkoa nähinkin.

Pikkulapsiaika on todella kuormittavaa ja ensimmäisenä siinä tuntuu kärsivän parisuhde kun sille ei vain ole aikaa. Huomaan sen itsekin ja välillä kipuilen sitä aika paljonkin. Saamme kuitenkin asiat puhuttua halki. Ja vaikka olemmekin miehen kanssa esim. kiinnostuksen kohteiden suhteen todella erilaisia niin olemme kuitenkin kiinnostuneita toistemme asioista ja on mielenkiintoistakin kuulla toisen jutuista ja jopa oppia uutta.

Syyllistäminen ja toisen vähättely eivät mielestäni kuulu terveeseen parisuhteeseen ja ne voivat olla jopa henkisen väkivallan muotoja. Seksiin ei saisi missään nimessä painostaa. Olen lapsena saanut seurata myrkyllistä suhdetta vierestä, joka on jo onneksi päättynyt ja sen takia olen aika ehdoton noista asioista.

Itse näen että toista ei voi muuttaa jos toinen ei niin itse halua. Ja itse pohtisin että haluanko jakaa elämäni tämän henkilön nykyisen version kanssa vai en. Tulevaisuudesta kun ei voi tietää.

Toivottavasti vastaukseni ei vaikuta tylyltä, koska sitä en halua enkä tarkoita. Toivon todella että tilanteenne selviää jotta voitte kumpikin olla onnellisia joko yhdessä tai erillään. Ja älä syytä itseäsi mistään. Teet selvästi kaikkesi suhteenne jatkumisen eteen.

 

[Olive]

Olen tosi pahoillani siitä mihin jamaan teidän suhde on päätynyt. Hyvä että olette menossa pariterapiaan. Ehkä neutraalissa tilassa puhuminen ns. erotuomarin läsnäollessa auttaa.

Toivottavasti osaan nyt jotenkin oikein sanoittaa mitä ajatuksia itselle heräsi. Itse näen parisuhteen tietynlaisena kumppanuutena, jossa toista kunnioitetaan ja elämältä halutaan tietyllä tasolla samoja asioita. Samanlaisia ei tarvitse missään nimessä olla eikä haaveidenkaan tarvitse olla. Mutta jos halut ovat täysin erilaiset eikä kompromisseihin olla valmiita en näe kuinka kumppanuus voisi tällöin toimia. Toivottavasti saatte terapiassa selkoa nähinkin.

Pikkulapsiaika on todella kuormittavaa ja ensimmäisenä siinä tuntuu kärsivän parisuhde kun sille ei vain ole aikaa. Huomaan sen itsekin ja välillä kipuilen sitä aika paljonkin. Saamme kuitenkin asiat puhuttua halki. Ja vaikka olemmekin miehen kanssa esim. kiinnostuksen kohteiden suhteen todella erilaisia niin olemme kuitenkin kiinnostuneita toistemme asioista ja on mielenkiintoistakin kuulla toisen jutuista ja jopa oppia uutta.

Syyllistäminen ja toisen vähättely eivät mielestäni kuulu terveeseen parisuhteeseen ja ne voivat olla jopa henkisen väkivallan muotoja. Seksiin ei saisi missään nimessä painostaa. Olen lapsena saanut seurata myrkyllistä suhdetta vierestä, joka on jo onneksi päättynyt ja sen takia olen aika ehdoton noista asioista.

Itse näen että toista ei voi muuttaa jos toinen ei niin itse halua. Ja itse pohtisin että haluanko jakaa elämäni tämän henkilön nykyisen version kanssa vai en. Tulevaisuudesta kun ei voi tietää.

Toivottavasti vastaukseni ei vaikuta tylyltä, koska sitä en halua enkä tarkoita. Toivon todella että tilanteenne selviää jotta voitte kumpikin olla onnellisia joko yhdessä tai erillään. Ja älä syytä itseäsi mistään. Teet selvästi kaikkesi suhteenne jatkumisen eteen.

Samoja ajatuksia nimenomaan tuosta toiveiden/halujen erilaisuudesta, ja siitä ettei silti tarvi olla samanlaisia ihmisenä. Ja se, että olisi kiinnostunut toisen asioista, musta tuntuu että miestä ei kiinnosta mun asiat, ja on usein olo, että olen vain objekti, jonka ajatuksilla ja tunteilla ei ole väliä. Ei tämä siis tarkoita että mies ajattelisi näin, kyllä hän minua rakastaa ja musta välittää, mutta jotenkaan ei vaan tajua että käytöksellään saa mut tuntemaan noin, kun ei ymmärrä kysyä miten mulla menee tai tajua miten se mun juttujen kuunteleminen ja mun näkökulman ymmärtäminen olisi tärkeää.

 

[Pilkki24]

Samoja ajatuksia nimenomaan tuosta toiveiden/halujen erilaisuudesta, ja siitä ettei silti tarvi olla samanlaisia ihmisenä. Ja se, että olisi kiinnostunut toisen asioista, musta tuntuu että miestä ei kiinnosta mun asiat, ja on usein olo, että olen vain objekti, jonka ajatuksilla ja tunteilla ei ole väliä. Ei tämä siis tarkoita että mies ajattelisi näin, kyllä hän minua rakastaa ja musta välittää, mutta jotenkaan ei vaan tajua että käytöksellään saa mut tuntemaan noin, kun ei ymmärrä kysyä miten mulla menee tai tajua miten se mun juttujen kuunteleminen ja mun näkökulman ymmärtäminen olisi tärkeää.

Toivottavasti siun miehesi heräisi sen pariterapian myötä näkemään tuon sinun näkökulman ja pahoinvoinnin. Miun eksäni ei silloin herännyt, mutta eipä hän terapiaankaan lähtenyt. Meillähän oli "kaikki hyvin"...

Positiivista on, että hän on tosiaan valmis tuonne tulemaan kanssasi. Tiedän useampia ihmisiä, jotka eivät siihen ole suostuneet, mutta sitten on itketty, kun toinen pakkasi kimpsunsa. Ja vaikka päätyisitte lopulta eroon niin lapsen takia keskusteluyhteys on kuitenkin tärkeä.

 

[Olive]

Toivottavasti siun miehesi heräisi sen pariterapian myötä näkemään tuon sinun näkökulman ja pahoinvoinnin. Miun eksäni ei silloin herännyt, mutta eipä hän terapiaankaan lähtenyt. Meillähän oli "kaikki hyvin"...

Positiivista on, että hän on tosiaan valmis tuonne tulemaan kanssasi. Tiedän useampia ihmisiä, jotka eivät siihen ole suostuneet, mutta sitten on itketty, kun toinen pakkasi kimpsunsa. Ja vaikka päätyisitte lopulta eroon niin lapsen takia keskusteluyhteys on kuitenkin tärkeä.

Näin mäkin oon ajatellut. Aiemmin (joskus 3-4v sitten) hän ei suostunut kun oli jonkinmoinen kriisi, josta selvittiin vaikka siinäkin kyllä käytiin melkein erouhkailun puolella. Oon aika paljon jaksanut miestä ja antanut anteeksi suhteen alkupuolella. Nyt on vähän se fiilis että tää on vika mahdollisuus.