Pelot ja murheet
- Ketjun aloittaja Hipsu83
- Aloituspäivämäärä
Elikkäs itsellä on sellasia menkkakouristuksia nyt että oon aika satavarma ettei tuu onnistuu tää... Yksi keskenmeno on ennen lapsia tullu ja se kyllä mörköilee ihan kunnolla 
Kävin tänään koirien kans 1,5h kävelylenkillä ja tuntu ettei kotiinkaan jaksa. Nyt lapset kiukutellut ja pelleily nukutuksessa ihan huolella että tuntuu lisäävän mahakipua ku hermostuttaa
Voikohan tää mahakipu johtua tuosta lenkistä onko muilla ollu mitään urheilun jälkeen? Toivon tarrasukkia mutta eihän sille mitään voi jos keskenmenee, ei vaikka kuinka yrittäsin 
Kävin tänään koirien kans 1,5h kävelylenkillä ja tuntu ettei kotiinkaan jaksa. Nyt lapset kiukutellut ja pelleily nukutuksessa ihan huolella että tuntuu lisäävän mahakipua ku hermostuttaa
Voikohan tää mahakipu johtua tuosta lenkistä
onko muilla ollu mitään urheilun jälkeen? Toivon tarrasukkia mutta eihän sille mitään voi jos keskenmenee, ei vaikka kuinka yrittäsin 
Kuopuksen aikaan vielä pystyin lenkkeilemään. Kyllä lenkkeily tai muu urheileminen teki alavatsaan kipuja.
Ei jatkuvia mutta kuitenkin. Itselläni keskenmenokipu on ollut sellaista, että olen heti tiennyt mitä tapahtuu. Niin kovaa, että taju meinannut lähteä.
Toivottavasti kaikki on sullakin hyvin.
Mua ei niinkään pelota tämä alku. Itselläni ongelmat yleensä alkaa vk 20 tienoilla. Kohtu on supistusherkkä ja sairauteni tekee muutenkin sen heikoksi.
Esikoinen syntyi vk 27+5. Nyt on jo valmiiksi suunniteltu, ettei yli 35vk anneta mennä koska kohdun repeämisriski sen verta suuri.
Mä kävin jo neljä vuotta sitten ennen kuin aloimme yrittämään kolmatta äitiyspolilla jossa suunniteltiin mitä tehdään jos raskaudun.
Kerrottiin että on riski raskautua ja mitkä riskit on. Mutta ei ehdotonta kieltoa annettu.
Ei jatkuvia mutta kuitenkin. Itselläni keskenmenokipu on ollut sellaista, että olen heti tiennyt mitä tapahtuu. Niin kovaa, että taju meinannut lähteä.
Toivottavasti kaikki on sullakin hyvin.
Mua ei niinkään pelota tämä alku. Itselläni ongelmat yleensä alkaa vk 20 tienoilla. Kohtu on supistusherkkä ja sairauteni tekee muutenkin sen heikoksi.
Esikoinen syntyi vk 27+5. Nyt on jo valmiiksi suunniteltu, ettei yli 35vk anneta mennä koska kohdun repeämisriski sen verta suuri.
Mä kävin jo neljä vuotta sitten ennen kuin aloimme yrittämään kolmatta äitiyspolilla jossa suunniteltiin mitä tehdään jos raskaudun.
Kerrottiin että on riski raskautua ja mitkä riskit on. Mutta ei ehdotonta kieltoa annettu.
Mulla on ollut kohtukuolema 9/16. Pelkoja riittää vaikka muille jakaa. Koitan pitää mörököllit kasassa. Vaikka välillä ajattelen, että tämä on hullujen hommaa. Juuri aloitettu opinnot ja tää kaikki vaatii veronsa. Mutta elän hetki kerralla. Tänään jo mietin, että olisiko tälle kaikelle joku peruutusnappulaa. Raskautta ei ollut suunniteltu. Omat ajatukset kohtukuoleman jälkeen oli, että ei ikinä. Elämä päätti toisin. No ainakin toistaiseksi. Vauvaa en usko saavani ennen kuin se on oikeasti sylissä.
Haluan myös sen verran jatkaa, vaikka en täysin usko ennen kuin nään, enkä uskalla rakastua raskauteen enkä vauvaan ennen kuin syntyy. Niin olen silti yllättävän rauhallinen. En panikoi kuin hetkittäin, jos olen ihan yksin kotona. Ja silloin pyrin joogaamaan tai meditoimaan itseni vähän rauhallisemmaksi.
Yhtä pelkoahan tää tuntuu olevan. En anna sille valtaa! Lähipiirissä lukuisten keskenmenojen lisäksi olen seurannut ystäväni 10pv ikäisen vauvan odottamattoman kuoleman, ja surrut hautajaisissa. Siitä jäi semmoinen pelko, että ajattelen pieniä vauvoja nähdessäni että eihän sitä tiedä mitä tuollekin vielä käy. Kyynistä. Mut kuten alussa sanoin niin ei saa antaa valtaa ja täyttää ajatuksia negatiivisella. Jos ne ajatukset siellä vilahtaa niin täytyy vastavuoroisesti ajatella jotain postitiivista. Meillä on aivan ihana 3,5-vuotias tyttö kotona ja häntä ajattelemalla saan kaiken käännettyä vaaleanpunaiseksi 
Mulla muuten myös tuo, kun nään raskausmahoja, että ajattelen, että mitäköhän vielä tuollekkin käy. Etenkin jos leijuu pää vaaleanpunaisissa pilvissä. Välttelen yleensä raskaana olevia. En voisi edes kuvitella meneväni mihinkään perhekahvilaan. Mulle läheiset ihmiset kyllä ymmärtää.
Onko täällä muita, joilla ollut nyt tai aiemmissa raskauksissa alkuraskauden vuotoja?
Mulla tämä kolmas raskaus ja ensimmäistä kertaa vuodellut. Todella pelottavaa. Ihan kamala tunne huomata ne veret pöksyissä. Onneksi tähän asti ollut varsin niukkaa ja tullut siis vain kahtena päivänä muutaman tunnin ajan. Tänään lääkärin käynnillä todettu, että toistaiseksi kaikki vuodosta huolimatta hyvin, sikiö oikeassa paikassa ja kohdunsuu visusti kiinni. Syytä vuodolle ei löytynyt, kuulema tämä on varsin yleistä. Silti arveluttaa ja koko ajan olen kyttäämässä onko verta tullut lisää plaah.
Mulla tämä kolmas raskaus ja ensimmäistä kertaa vuodellut. Todella pelottavaa. Ihan kamala tunne huomata ne veret pöksyissä. Onneksi tähän asti ollut varsin niukkaa ja tullut siis vain kahtena päivänä muutaman tunnin ajan. Tänään lääkärin käynnillä todettu, että toistaiseksi kaikki vuodosta huolimatta hyvin, sikiö oikeassa paikassa ja kohdunsuu visusti kiinni. Syytä vuodolle ei löytynyt, kuulema tämä on varsin yleistä. Silti arveluttaa ja koko ajan olen kyttäämässä onko verta tullut lisää
plaah.
Kuunvalo
Jostain jotain jo tietävä
Mua ahdistaa syömiset. Noiden listojen ja googlailun jälkeen tuli tunne, että mitään ei saisi syödä mitä ei ole kypsennetty. Mä söin niin hyvällä omallatunnolla mansikoita monta rasiaa ja sitten luin, että joku oli saanut multaisista mansikoista toksoplasmoosin. Tää on ihan perseestä. Jääkaapissa on myös meetvurstia mitä haluaisin käyttää ruoanlaitossa paistettuna mutta en uskalla kun en tiedä riittääkö se kypsennys. Entä leviääkö siitä jääkaapin sisällä toksoplasmoosin itiöitä muihin ruokiin??
Viime raskaudessa söin ihan raakaravintoa, nyt luettuani toksoplasmoosista en tiedä uskallanko syödä enää mitään vihanneksia ilman keittämistä ja tässä leviää pää kun ahdistaa. Inhoan kieltoja. Sama ehdin lakun laittaa aamulla suuhun, muistelin et hei ei saa syödä, googlasin miksi ja ahaa, lapselle tulee kehitysvamma aivoihin jos syö lakua. Helvetin hienoa. Miten ihmeessä me on selvitty vuosisatoja hengissä. :banghead::arghh:
Viime raskaudessa söin ihan raakaravintoa, nyt luettuani toksoplasmoosista en tiedä uskallanko syödä enää mitään vihanneksia ilman keittämistä ja tässä leviää pää kun ahdistaa. Inhoan kieltoja. Sama ehdin lakun laittaa aamulla suuhun, muistelin et hei ei saa syödä, googlasin miksi ja ahaa, lapselle tulee kehitysvamma aivoihin jos syö lakua. Helvetin hienoa. Miten ihmeessä me on selvitty vuosisatoja hengissä. :banghead::arghh:
Onko täällä muita, joilla ollut nyt tai aiemmissa raskauksissa alkuraskauden vuotoja?
Mulla tämä kolmas raskaus ja ensimmäistä kertaa vuodellut. Todella pelottavaa. Ihan kamala tunne huomata ne veret pöksyissä. Onneksi tähän asti ollut varsin niukkaa ja tullut siis vain kahtena päivänä muutaman tunnin ajan. Tänään lääkärin käynnillä todettu, että toistaiseksi kaikki vuodosta huolimatta hyvin, sikiö oikeassa paikassa ja kohdunsuu visusti kiinni. Syytä vuodolle ei löytynyt, kuulema tämä on varsin yleistä. Silti arveluttaa ja koko ajan olen kyttäämässä onko verta tullut lisää
Mulla on ollut myös useampana päivänä veristä vuotoa ja kävin sen takia lääkärillä. Kaikki on hyvin ja verinen vuoto tulee ilmeisesti kohdunkaulasta ja on normaalia. On kyllä kieltämättä ahdistavaa, mutta pakko pysyä positiivisena.
Evelin14
Jostain jotain jo tietävä
Haha, ymmärrän ton syömisahistuksen. Itelläki tulee vähän paineet ku lukee mitä kaikkee pitäs huomioida ja miten vauvalla kehittyy sisäelimet yms! Et apua, osaanko elää oikein että kehitys voi tapahtuu mahollisimman hyvin. Ja oliksenyt foolihappo ois pitäny alottaa jo ennen raskaaks tuloa mistähän sitä sais äkkii ja omegaa että aivot kehittyy vai mikä se oli!
Kuunvalo
Jostain jotain jo tietävä
No nimenomaan! Mä söin vähän vahingossa foolihappoa monta kuukautta ennen raskautumista. Luulin yhdessä vaiheessa että olen raskaana, rupesin syömään sitä ja sit kun en ollutkaan totesin et no syödään nyt nää loppuun ettei mene hukkaan. Eilen tosiaan melkein sylkäisin lakun suusta kun aloin lukea miten se turmelee kehittymässä olevat aivot. Kivaa.. :bag:
Mä olen muutenkin neuroottinen, niin nää kielletyt-listat ei YHTÄÄN helpota..
ekan lapsen raskaudessa söin salmiakkia ihan tarkoituksella ekan kolmanneksen, koska se auttoi pysymään pystyssä kun huimasi koko ajan. 
mut fiksulta tuo vaikuttaa, ahdistaa vaan nyt kun jälkeenpäin luki, että pienentää älykkyysosamäärää ja kaikkea. Siis, kyllä tää ärsyttää kun on semmonen olo että mitään EI SAA syödä. Tottakai sitä yrittää parhaansa ja välttelee pahoja, mutta tällä kertaa toi lista on vielä pidempi ja ärsyttävämpi.. 
kun mun päässä pyörii sellaisetkin, että uskallanko pelkästään huuhtoa kulhon, jossa olen sekoittanut raakaa kananmunaa paistamista varten, vai pitääkö se pestä tiskiaineella ja kuumalla vedellä?? Normaalisti kun olen höveli tämmösistä ja nyt tulee ihan turhaa stressiä kun joutuu miettimään ekstratarkkaan kaiken. 
Ns. läpikypsänä voi syödä lähes kaikkea. Kahvin vaihtaa kofeiinittomaan/vähentää ja jättää pelkkää lakua sisältävät pussit karkkihyllyyn. Ei ole täyskielto, muutama silloin tällöin ei haittaa. Leivistä ei tarvi nyppiä siemeniä pois, mutta siemennäkkärit ja pelkät siemenet jättää syömättä. Oma nyrkkisääntö on kypsää ja kotimaista
Mutta kyllä suosittelen pesemään aineella raa'an kananmunan jälkeen, jos kypsä tuote tulee samaan kulhoon. Suosittelen, vaikkei olisi raskaanakaan!
Mutta kyllä suosittelen pesemään aineella raa'an kananmunan jälkeen, jos kypsä tuote tulee samaan kulhoon. Suosittelen, vaikkei olisi raskaanakaan!
Mulla maanantaina ultra. Mies ei pääse mukaan. Tuntuu kuin olisin astumassa leijonan kitaan. Päässä pyörii filminauhana kaikki kauheudet viimeisimmästä raskaudesta. Vielä täytyisi tätä jaksaa kaksi päivää. Koitan hengittää ja rauhoittua, mutta tämä pelko on juuri sitä kaikista voimakkainta, niin ei ole helppoa. Testit näyttää nättiä plussaa edelleen, mutta mieli on jossain muualla kuin rauhassa.
Mua ärsyttää että meidän kunnan ultralaite on niin vanha, ettei sillä ultrata vasta kun 7+0 viikolta eteenpäin. Ja vatsan päältä vain. Hyvä kuulemma jos silloinkaan näkyy.
Viikon päästä tiistaina vasta pääsee.
Vaikka tiedän, että ultra ei muuta sitä miten raskaus menee niin silti.
Viikon päästä tiistaina vasta pääsee.
Vaikka tiedän, että ultra ei muuta sitä miten raskaus menee niin silti.
Onko täällä muita, joilla ollut nyt tai aiemmissa raskauksissa alkuraskauden vuotoja?
Mulla tämä kolmas raskaus ja ensimmäistä kertaa vuodellut. Todella pelottavaa. Ihan kamala tunne huomata ne veret pöksyissä. Onneksi tähän asti ollut varsin niukkaa ja tullut siis vain kahtena päivänä muutaman tunnin ajan. Tänään lääkärin käynnillä todettu, että toistaiseksi kaikki vuodosta huolimatta hyvin, sikiö oikeassa paikassa ja kohdunsuu visusti kiinni. Syytä vuodolle ei löytynyt, kuulema tämä on varsin yleistä. Silti arveluttaa ja koko ajan olen kyttäämässä onko verta tullut lisää
Mulla alkoi vuoto heti muutama päivä raskaustestin jälkeen. Soittelin neuvolaan ja sanoivat että voi olla kaikki hyvin tai sitten ei, pitää vaan odotella ja seurata tilannetta. No, vuoto sitten runsastui ja jossain vaiheessa tuli oikein kunnolla ja myös isompi hyytymä. Olin aivan varma tässä vaiheessa keskenmenosta. Pääsin lääkärille viikonlopun jälkeen, joka myös sitä mieltä että keskenmeno. Jäätiin seuraamaan verenvuotoa, että keskenmeno hoituisi itsestään loppuun. Viikko lääkärikäynnin jälkeen puhelinkontrolli lääkärin kanssa, joka sitten laittoi lähetteen ultraan, koska verenvuoto ei ollut vieläkään loppunut. Pääsin sitten vihdoin ultraan 2,5 viikkoa verenvuodon alkamisen jälkeen ja kappas, siellähän olikin elävä sikiö ja syke!!
Verenvuoto kuitenkin jatkuu edelleen ja sanoivat, että keskenmenon riski on edelleen suuri. Ensi viikolla uudestaan ultraan, katsovat sitten että mitä siellä tapahtuu, kun tilanne oli niin epäselvä. Veri siis tulee kohdusta, mutta syystä ei ole tietoa. Nyt sitten pelottaa aivan hirveästi
Jotenkin pystyin aikaisemmin tilanteen hyväksymään, kun tämä ”keskenmeno” tapahtui niin aikaisin (5+ jotain). Mutta nyt kun saimmekin uuden toivon ja siellä todistettavasti oli arviolta 7+1 elävä sikiö, niin en tiedä pystynkö enää kestämään uutta pahempaa pettymystä
Mulla alkoi vuoto heti muutama päivä raskaustestin jälkeen. Soittelin neuvolaan ja sanoivat että voi olla kaikki hyvin tai sitten ei, pitää vaan odotella ja seurata tilannetta. No, vuoto sitten runsastui ja jossain vaiheessa tuli oikein kunnolla ja myös isompi hyytymä. Olin aivan varma tässä vaiheessa keskenmenosta. Pääsin lääkärille viikonlopun jälkeen, joka myös sitä mieltä että keskenmeno. Jäätiin seuraamaan verenvuotoa, että keskenmeno hoituisi itsestään loppuun. Viikko lääkärikäynnin jälkeen puhelinkontrolli lääkärin kanssa, joka sitten laittoi lähetteen ultraan, koska verenvuoto ei ollut vieläkään loppunut. Pääsin sitten vihdoin ultraan 2,5 viikkoa verenvuodon alkamisen jälkeen ja kappas, siellähän olikin elävä sikiö ja syke!!
Verenvuoto kuitenkin jatkuu edelleen ja sanoivat, että keskenmenon riski on edelleen suuri. Ensi viikolla uudestaan ultraan, katsovat sitten että mitä siellä tapahtuu, kun tilanne oli niin epäselvä. Veri siis tulee kohdusta, mutta syystä ei ole tietoa. Nyt sitten pelottaa aivan hirveästi
Jotenkin pystyin aikaisemmin tilanteen hyväksymään, kun tämä ”keskenmeno” tapahtui niin aikaisin (5+ jotain). Mutta nyt kun saimmekin uuden toivon ja siellä todistettavasti oli arviolta 7+1 elävä sikiö, niin en tiedä pystynkö enää kestämään uutta pahempaa pettymystä
Kuulostaa hurjalta! Mutta huojentavaa, että ainakin toistaiseksi sielläkin kaikki hyvin! Itselläni vähän samat fiilikset, että nyt kun on toivoa annettu ultran jälkeen, tuntuu ajatus pettymyksestä aivan ylitsepääsemättömän vaikealta.. Vaikka tiedostan, että jos on mennäkseen kesken, sille ei näillä viikoilla itse voi mitään. Itsekin varasin jo uuden ultran parin viikon päähän, jotta varmistuu onko kaikki vielä ok. Toivotaan parasta, tsemppiä myös sinne! :)
Gonza, voimia!
Tänään kaatuu omat seinät päälle. Pää kehittelee pelkoja. Miten ihan varmaan tääkin raskaus päättyy pettymykseen, miten varmaan minä ja mies erotaan ja kaikki menee pieleen. No hengitellään. Välissä jo ajattelen, että tää on hullua ja ois pitänyt pyytää raskaudenkeskeytys, ettei tätä kaikkea joutuisi taas kokemaan ja elämään pelossa kunnes toisin todistetaan.
Tänään kaatuu omat seinät päälle. Pää kehittelee pelkoja. Miten ihan varmaan tääkin raskaus päättyy pettymykseen, miten varmaan minä ja mies erotaan ja kaikki menee pieleen. No hengitellään. Välissä jo ajattelen, että tää on hullua ja ois pitänyt pyytää raskaudenkeskeytys, ettei tätä kaikkea joutuisi taas kokemaan ja elämään pelossa kunnes toisin todistetaan.