Pelot ja ajatukset raskaudesta

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Lino91
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Tarkemmin taustoja tuntematta, en voi uskoa mitä törkeyksiä ihmiset päästävät suustaan! :(

Ensinnäkin. Sehän on vain ja ainoastaan teidän perheen välinen asia mitä teette tulevan lapsen kanssa. Ei kuulu äidillesi tai "ystävillesi". Mikä on sellainen ystävä jonka mielestä abortti olisi ainoa vaihtoehto? Minusta sinun ei kannata kuunnella heitä jos heillä ei ole mitään hyvää sanottavaa. Pidätte lapsen jos se teistä tuntuu oikealta. Ja jos oikeasti kävisi niin että miehestä ei isäksi olisi, tai mikä nyt painostajien mielestä olisi pahin skenaario, asioilla on tapana järjestyä! :)

Toiseksi ei ole nykyään kovinkaan harvinaista jos lapsilla on eri isät! Harvinaisempaa taitaa olla että tavataan nuorena, mennään naimisiin, saadaan lapsia ja ollaan koko elämä yhdessä. Sehän ihanaa olisi mutta vanhanaikaista ajatella että muut tavat ja muunlaiset perheet olisivat jotenkin huonompia. :)
 
Mimosa tuon hyvin sanoiksi puki, todella ikävä tilanne teillä :(

Mun uusi pelonaihe: jänisrutto! Onko kellään tietoa onko se miten vaarallinen alkuraskaudessa? Toisin sanoen, alanko vältellä tallilla käyntiä mistä löytyny jokunen itsestään kuollut jänis?
 
Tyttötiikeri, älä kuuntele muiden painostusta.

Minä olen koko suvun musta lammas tämän jälkeen, mutta 3 lasta kolmelle isälle on mun saldo. Valitettavasti ikää tulee ja lapsia haluaa, mutta jos se oikea vain ei kävele vastaan niin minkä teet.. Sinun elämä ja sinun päätökset!

Tämän viimoisen isä kyllä haluaisi naimisiin ym, mutta minä en usko että siitä tulisi mitään, elämäntavat liian erilaisia. Mutta selvitellään elämää.

Mun pelot on myös kohdistuneena juurikin ympäröiviin ihmisiin ja omaan jaksamiseen. Sekä siihen että edellinen synnytys oli jotain niin hirveää etten tiedä pystynkö siihen hommaan ollenkaan, hiukan pakko kai olisi kyllä..

Kunhan asiat selkenisi edes itselle nyt aluksi, olisipa kivaa jos olisi joku jolle jutella!
 
Voi kamalaa, mitä suhtautumisia.

Haluan kiittää teitä omia rankkoja kokemuksia jakavia, ne auttaa myös itseään arvostamaan omaa tilannetta. Tässä panikoinut vanhemmille kertomista, ettei sit vaan sattuis mitään ja olis iso pettymys. Tänää tajusin, että miksi ihmeessä me asiaa piiloteltas kauheen pitkään, kun neljä tulevaa isovanhempaa olisi vaan ihan onnessaan asiasta ja varmaan oikeasti repeävät liitoksista. Se on niin suuri tuki ja turva meille, ettei toista samanlaista.

Missään nimessä en halua hieroa suolaa haavoihin tällä.
Toivon, ettei kukaan tee aborttia sen takia, että ulkopuoliset niin haluaa. Se on liian rankkaa itselle. Jos turvaverkko katoaa ympäriltä, ei se ole kovin kummoinen siis muutenkaan, eikä auttaisi hädän keskellä. Tehkää omien sydäntenne mukaan, ja toimikaa miten itse haluatte. Kaikki muu järjestyy kyllä! :)
 
Kyllä mä taidan jo olla varma että pidän tän. Jos min läheiset ihmiset katoaa mun ympäriltä tän takia, niin ne ei sitten ole sellaisia ihmisiä joita tarvitsisinkaan elämääni.

Tiedän että mulla on muutama ystävä jotka ovat luvanneet olla tukena teinpä miten vaan. Ja mies vakuuttaa että on tukena, käyttäytyy ihmisiks että voidaan olla yhdessä perhe ja että myös hänen perheensä ja ystävänsä ovat varmasti tukena ja auttavat miten vain voivat. :)
 
Korhis mekin ollaan kerrottu aika avoimesti raskaudesta jo lähipiirille, tietää sitten, että on myös tukea, jos kaikki ei päätykkään hyvin.

Ja tsemppiä Tyttötiikerille, toivotaan kaiken menevän hyvin myös siellä ja jospa mielipiteet vähän muuttuisivat positiivisemmiksi.
 
Hmm.. pelkona näin ensimmäistä odottavana on, ettei siellä olekaan ketään (noh, sehän selviää muutamien viikkojen kuluessa) ja että lapsi ei olisikaan terve. Mitään muuta en toivo kuin tervettä lasta, sukupuolella tai millään muulla ei ole väliä.
Vielä ei pelota edes kropan muutokset, synnytys tms., mutta uskoisin että jossain vaiheessa nekin hiipii mieleen...
 
Keskenmenon kokeneena toki mielessä on että tämä voi mennä kesken, en tiedä onko se niinkään pelko, lähinnä yritän suhtautua asiaan vielä objektiivisesti. Suurempi "pelko" on se loppuvaihe. Esikoisen osalta synnytin pitkään ja hartaasti, lopulta vain joutuakseni hätäsektioon. Onneksi on nykylääketiede ja ollaan siis molemmat hengissä. En haluaisi samaa kokea kyllä uudestaan..
 
Täällä alkaa pikku hiljaa tottua ajatukseen, että oon raskaana :) On ollu niin uskomaton olo, että vihdoinko tämä voi olla oikeasti totta pitkän yrityksen jälkeen. Vielä vähän pelottaa että miten käy kun todella alussa vasta mennään 4+4, mutta kovasti yritän rueta nauttimaan raskaana olemisesta.
 
Mä hyppään nyt keskusteluun mukaan lukematta muita kommentteja, luen sit ajan kans kunnolla :happy:

Täällä kova keskenmenon pelko sekä sen ettei kaikki oo hyvin.. niin oireetonta, ainoa et maha kipee/jomottaa.. kaks kemiallista tän vuoden puolella joten sitä vaan miettii et miten nyt muka kaikki vois olla hyvin.. täähän ois kolmas lapsi mulla ja edellisissä en oo tajunnu ees panikoida, tässä sit niittenkin edestä näinkin pienellä ajalla.. jotenkin mietin pitkään uskaltaako tänne liittyä teijänkaa jupailee ollenkaan... että mitä jos käykin huonosti.. sit kaduttaa liittyminen.. :sad001
 
jojoba, ei sitä kannata katua. Jos jotain menee huonosti, niin täällä on ainakin tukea ja lohtua tarjolla. Samassa paniikissa meistä moni täällä on, ja ainakin mulle tästä palstasta on reippaasti apua, kun tiedän, että surun tai ilon hetkellä voin jakaa sen sitten tänne :)
 
Jojoba minä kans kolmatta nyt ootan ja aiemmin en oo murehtinu raskauksissa. Mulla maaliskuussa kemiallinen raskaus ja kyllä se edelleen kummittelee :( Tosin nyt mulla oli testiviivojen ero kuin yöllä ja päivällä kun vertaa maaliskuiseen ja nyt oon päässy jo 2 päivää yli siitä kun raskaus loppu viimeks. Toivotaan kuitenkin parasta ja pikku hiljaa yrittää rueta nauttimaan raskaudesta :)
 
Korhis totta kyllä, tänne voi aitten vuodattaa kaiken onneks :happy:

Nanniss oon kans päässy nyt 6päivää pitemmälle ku kesken menneessä ja testit oli kans ihan yö ja päivä!
 
Mäkin heitän tänne nyt kaikkia kommentteja lukematta, että ahdistaa ajatus kemiallisesta tai tuulimunasta! :( viivat ei ole testeissä vahventuneet juurikaan, ehkä jopa vaalenneet.. miksi sitä antoi itsensä innostua jo näin alkuvaiheessa.. esikoisesta oli jotenkin niin erilaista, ja meni kuin oppikirjan mukaan alusta loppuun :') mutta piinaavia päiviä tässä edessä, varmasti menen hakemaan lisää testejä kaupasta loppuviikolla... koitan malttaa mieleni.

Työstän tässä päässäni ja varaudun siihen että sitä viivaa ei enää tulekaan. :(
 
Mulla ei suuremmin oo vielä ainakaan pelkoja ollu.. Ainut mikä jo nyt näin aikasessa vaiheessa on käyny mielessä että kerkeenkö sairaalaan asti synnyttämään.. tosi järkevää jo nyt miettiä :banghead:. Tuo pelko juontaa viime raskaudesta kun mulla oli sillon vähän väliä tunne/pelko et kerkeänköhän sairaalaan vai syntyykö tää lapsi kotiin ja en tienny mistä se pelko tuli :confused:.. No, kerettiin kyllä sairaalaan mut ei synnytyssaliin asti vaan vaavi synty vastaanottohuoneeseen, 10min kerettiin olla sairaalassa.
 
Itsellä takana keskenmeno huhtikuussa, kävin varhaisultrassa viikolla 9+4 jossa havaittiin että koko vastasi 7+4 eikä sykettä löytyny. Vaikka juuri siksi varhaisultraan yksityiselle menin, että varmistuisi että kaikki hyvin, ei tuohon osannut varautua. Raskausoireet kuitenkin oli edelleen kovat, niin ei arvannut tuota odottaa. Pahoinvointi itseasiassa jatkui vielä kaksi viikkoa tämän jälkeen eli siihen saakka kun kaikki raskausmateriaali saatiin pois kahden lääkkeellisen tyhjennyksen ja kahden mekaanisen tyhjennyksen jälkeen. Tämän traumaattisen kokemuksen jälkeen kuvittelin olevani seuraavan raskauden kohdalla aivan hysteerisenä pelosta. Nyt kuitenkin viikon salamatkustajasta tietäneenä, tuntuu että haluaa vaan nauttia täysillä kaikesta siitä ajasta, jolloin kaikki on hyvin. Etukäteen arvelin, etten haluaisi kertoa ekan kolmanneksen aikana kuin harvoille ja valituille enkä uskaltaisi mitään hankkia vauvalle ennen kuin ollaan "varmemmilla" viikoilla. Nyt jälkikäteen ja uudestaan raskaana näkee, kuinka monia hienoja hetkiä perheen ja ystävien kanssa ehti keväällä kokea ja samoin haluaa tehdä nytkin. Jokainen toki tyylillään, mutta itse kannustan nauttimaan joka hetkestä jonka pikkuista saa kantaa. Murehtimalla ei kuitenkaan ketään kyydissä saa pidettyä, monta ihanaa hetkeä jää kokematta jos jää kaikkia riskejä miettimään.
 
Nyt on juilinut vähän alaselässä ja toki ekana tulee mieleen esikkoa ennen tullut keskenmeno... Noh, ei kai tässä voi kuin odotella, yritä tässä nyt sit olla stressaamatta...
 
Tällä viikolla on vähän tuhrutellut ja tottakai se herättää voimakkaita tunteita. Keväällä kkm oli kuitenkin totaalinen yllätys, ei vuotoja eikä mitään, joten vuodottomuuskaan ei takaa mielenrauhaa minulle. Ristiriitaisia tunteita, ei oikein tiedä miten päin olisi.
 
Hitaasti mutta varmasti olen vihdoin alkanut käsittää, että raskaana ollaan, kai se konretisoituu sitten ensimmäissä ultrassa, johon menen 29. päivä. Sen jälkeen hengitän todennäköisesti vapaammin, jos kaikki on niin kuin pitää. Vielä en uskalla tehdä hankintoja tai kertoa töissä yms. Jos tämä on todellista ja etenee, niin täytyy kuitenkin pian kertoa tilanne pomolle, tilanne vaatii kuitenkin järjestelyjä. Toivon, että voin käydä töissä normaalisti mahdollisimman pitkään.
 
Lino91 sanoi:
Onko muilla tullut suhteellisen normaaleissä tilanteissa jännitystä raskauden jälkeen? En tiedä onko mulle muodostunut suojeluvietti, mutta jännitystiloja on alkanut esiintyä. Lentokoneessa jännitti niin, että itkin. Normaalisti oon tykänny lentää nyt tuntuu, etten enää ikinä kykyne lähtemään mihinkään. Reissussa en uskaltanut maksetulla vuokraskootterilla ajaa edes 100metriä ja meni rahat hukkaan. Jännittää myös, että miehelle käy jotain ja en meinaisi antaa hänen omin päin mennä mihinkään:) Ihmeellistä ollut huomata, toivottavasti en nyt ala liian ylisuojelevaksi ketään kohtaan..
Click to expand...
Kun esikoinen oli jotain puolen vuoden ikäinen, minulla oli tuollaisia ajatuksia. Mies ei olisi saanut lähteä pitkän matkan päähän autolla, koska kolari tai muuta vastaavaa. Mutta se meni kyllä sitten ohi. Työnsin vaan niitä ikäviä skenaarioita ajatuksista tietoisesti pois
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top