Pelot ja ajatukset raskaudesta

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Lino91
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Kiitos kaikille <3 kyllähän tässä jo ehti innostumaan :(
Kannattaa soittaa tk:een ja pyytää hcg mittauksia. Kuitenkin pienellä vaivalla näkee pysyykö nousussa jos on vuotoa ja saa ainakin itselle mielenrauhan. Iloista odotusta kaikille, toivotaan että pian alkaisi uusi kasvu <3
 
Onpas ikäviä uutisia täällä ketjussa:( Voimia kaikille keillä on tukala tai epäselvä tilanne päällä.
 
Raitasukka, tärpponnea heti perään!

.....

Nyt ei yhtään ruskeaa vuotoa, sitä pientäkään mitä se nyt oli..

Voiko se olla syynä, että miehen kanssa heiluteltiin peittoja just ennen kuin ruskea vuoto alkoi?

Jos näin, arvatkaa vaan uskallanko enää hetkeen ajautua samaan.

Onko muilla ollut tiputtelua tms tästä syystä?
 
Eedla, ekan kolmanneksen aikana limakalvot kuivuu, joten ihan hyvin voi johtua peittojen heiluttelusta. Mulla tais esikon kanssa ekan kolmanneksen aikana joka kerta peiton heilautuksen jälkeen olla vuotoa. Liukkarilla siitäkin selviää. Ruskea vuoto on vanhaa verta, eli sen pitäisi olla vaaratonta.
 
Pahoitteluni Raitasukka :sad001

Minulla on tänään taas kyyneleet valuneet :oops: Yritimme tätä raskautta aika pitkään, yli vuoden, ja nyt en pysty millään tajuamaan sitä asiaa että ilmeisesti olen todella raskaana. Katsoin Toisenlaisia Äitejä äsken pätkän teeveestä ja synnytyskohtauksessa itkin sitä että saankohan enää koskaan kokea tuota huumaa. Usko tähän raskauteen on ihan olematon, tai ainakin siihen että kaikki tulisi menemään hyvin. Senkin takia en ole uskaltanut kertoa vielä kenellekään.

En ole vielä edes perunut meidän lapsettomuuspolin aikaa :sorry:
 
Onko muilla tullut suhteellisen normaaleissä tilanteissa jännitystä raskauden jälkeen? En tiedä onko mulle muodostunut suojeluvietti, mutta jännitystiloja on alkanut esiintyä. Lentokoneessa jännitti niin, että itkin. Normaalisti oon tykänny lentää nyt tuntuu, etten enää ikinä kykyne lähtemään mihinkään. Reissussa en uskaltanut maksetulla vuokraskootterilla ajaa edes 100metriä ja meni rahat hukkaan. Jännittää myös, että miehelle käy jotain ja en meinaisi antaa hänen omin päin mennä mihinkään:) Ihmeellistä ollut huomata, toivottavasti en nyt ala liian ylisuojelevaksi ketään kohtaan..
 
Mulla on ollut tänään ihan sellainen olo ettei kaikki oo hyvin ja jotenkin kamala pelko siitä ettei sisällä kasvakaan mitään, niin toivon että tää olo on vaa pelkkää kuvitelmaa ja johtuu vaan siitä että tätä koko tilannetta miettii kokoajan kun ei ole vielä nähnyt pientä :(
 
Mulla on ollut tänään ihan sellainen olo ettei kaikki oo hyvin ja jotenkin kamala pelko siitä ettei sisällä kasvakaan mitään, niin toivon että tää olo on vaa pelkkää kuvitelmaa ja johtuu vaan siitä että tätä koko tilannetta miettii kokoajan kun ei ole vielä nähnyt pientä :(
Mulla on kanssa tänään jotenki tosi huono päivä menossa. Ensin vaivasi oireettomuus, ei tuntunut enää yhtään "raskaalta". Nyt tuntuu ihan häpykummun päällä painetta, ja just nyt epäilen, että sekin on huono juttu. Onko sulla jotain syytä, vai tällainen samanlainen "off-day"?
 
Mulla on kanssa tänään jotenki tosi huono päivä menossa. Ensin vaivasi oireettomuus, ei tuntunut enää yhtään "raskaalta". Nyt tuntuu ihan häpykummun päällä painetta, ja just nyt epäilen, että sekin on huono juttu. Onko sulla jotain syytä, vai tällainen samanlainen "off-day"?
Korhis, just sellanen "off-day". Tänään kaikki on tuntunut tosi epävarmalta vaikka vielä eilen olin ihan onneissaan tästä raskaudesta ja tuntui et kaikki ihan hyvin. Tänään ollut välillä menkkajuilintaa alaselässä ja ihan alamahassa, joten tietysti sekin herättää taas omat pelot päälle täällä, tulee kokoajan fiilis et pitäis käydä tarkistaa ettei oo alkanut vuotaa mitään tuhrua.. Ei onneks oo mitään sellaista mut jotenkin vaan odotan ekaa ultraa että saa varmuuden tähän epätietoisuuteen!
 
Mikähän tässä päivässä on vialla, kun täällä kanssa epäpaksu olotila. Menkkajomotusta alaselässä koko päivän ja aaltoilevaa vihlontaa alamahassa. Vähän väliä käy mielessä että nytkö ne menkat alko. Useamman kerran päivässä joutunu tilanteen tarkistamaan. Ja jotenkin mieli maassa kun pitkin päivää miettii että onkohan tapahtunu kehitystä vai jäänyt kesken. Mä en oo edes ar-ultraan menossa, eli pitkät 7 vko edessä
 
Mulla on hirvittävä pelko persiissä koko ajan, keväinen kkm painaa mieltä vieläkin. Ikää on jo liikaa ja lapsettomuuspolillekin oli aika. Toivon niin kovin, että en sitä aikaa tarvitse ikinä!
 
Voi ei raitasukka.. Voimia <3

Itsellä on tämä aamu ollu ihan jees. En vaan vieläkään tahtoisi uskoa että olen raskaana.. Täytyy varmaa käydä hakemassa taas uusi testi..

Eniten tietenkin pelottaa km tässä vaiheessa..
Kerinnyt kylläkin miettimään että mitäs sit jos lapsella onkin jotain vakavampia kehityshäiriöitä niin pystynkö haluanko..

Lievien kanssa nyt tulisi toimeen mutta mielikuvat että lapseni joutuisi elämään koko elämänsä jonkun holhouksen alla eikä selviäisi yksin edes arkisista asioista.. :(

Liian varhaista miettiä tuommoisia mutta mutta..
 
Toiveikkaan pelokkaan sekaisilla fiiliksillä uskaltauduin pitkästä aikaa kirjautumaan taas tänne foorumille. Lapsia on jo kaksi, 2006 ja 2013 syntyneet. Kolmas ollut reilu kaksi vuotta jo toiveissa ja kolme alkuraskauden keskenmenoa on osunut kohdalle, viimeisin viime jouluna. Siinä menikin sitten paljon pieleen ja toipuminen etenkin henkisesti on kestänyt ja kestänyt (liekkö vieläkään täysin).
No mutta, 7.8 testi näytti plussaa =) Viikkoa aiemmin oli vielä negatiivinen tulos. Kierto on aina ollut ihan hullun epäsäännöllinen, mutta neuvolan täti määritti noiden testien perusteella lasketuksi ajaksi 8.4.2017. Eli viikkoja olis n. 5+5 tällä hetkellä.
Oireina ollut väsymystä, kuvotusta, menkkamaisia jomotuksia, palelua ja hikoilua, vatsa aivan sekaisin, välillä rintojen nipistelyä, turvotusta.
Tänään on ollut pelokas päivä.....olen koettanut hokea itselleni, että kaikki on hyvin kunnes toisin todetaan. Mut silti, kun tuntuu epävarmalta niin ei siinä järkeilyt oikeen auta. Jospa tämä tästä! =)
 
Jo toinen ilta kun yöunet katoaa menkkajomotuksien takia. :( Eihän ne edes välttämättä mitään pahaa enteile kun ei oo vuotookaan. Ahdistavaa kun etenkin iltasin sitä ajattelee kaikkea muutenkin ihan liikaa. Nyt jännäilen sitä että paljastuuko siellä nt-ultrassa että kyytiläisen kehitys on keskeytyny. Aamulla toivottavasti saan ajatuksenjuoksun hallintaan ja lopetan stressaamasta asioita mille en mahda mitään.
 
nuupa, varsinkin esikoisen odottajilla kovatkin menkkamaiset jomotukset on "ihan normaalia". Mun mielestä on maailman suurin huijaus, ettei alkuraskaude kivuista puhuta samalla tavalla kuin esimerkiksi pahoinvoinnista. Itsellni tuli esikon kanssa ihan yllärinä kolmen kuukauden jäytävät menkkajomot, ja kun mainitsin niistä äidilleni, hän sanoi ihmetelleensä ihan samaa minua odottaessaan... Ei sitten ollut viitsinyt minulle asiasta kertoa.

Edellinen odotus on vielä niin tuore muisto, että silloinen pelko, että miehelle sattuisi jotain odotuksen aikana, on vielä tuoreena mielessä. Jotenkin tän toisen kanssa on kuitenkin ajatukset nyt jo alusta asti suuntautuneet synnytykseen ja pelkoon raskausmyrkytysksetä, ennenaikaisuudesta, sektiosta. Mä yritän joka päivä muistuttaa itselleni, että oon tehnyt kaiken, mikä mun käsissä on ollut seuraavan raskausmyrkytyksen estämiseksi, pudottanut painoa, alkanut vegaaniksi, mutustan miniaspiriineja, mutta silti.
 
Mä oon ollut jotenkin kauhean tyyni tähän asti, mutta viime yönä näin unta, että tein raskaustestin ja se oli tyhjä :sad001 Sen jälkeen koko aamun ollut inhottava olo, että mitä jos joku onkin pielessä? Mies yrittää kauheasti lohdutella, että kyllä kaikki on hyvin, mutta silti.. Ahdistavaa kun neuvolaankin on vielä pari viikkoa ja kun ei tässä nyt voi muuta tehdä kun ootella ja kuulostella. Ja toivoa, että kaikki olis hyvin! Piinaavaa.. :confused:
 
Mä en oo ees vielä miettinyt synnytystä tai kaikkia niitä vaivoja loppuajalla.

Niin vahvana mielessä koko ajan se, miten helposti tämä saattaa jäädä kesken.
Pelkään sitä, että menee kesken ja sitten on tosi vaikeaa raskautua uudelleen. Tai raskautuu uudelleen, mutta sekään ei kanna. Ja sitten ei ikinä osaisi luottaa mihinkään.

Nostan hattua teille kaikille, jotka ootte rennon rauhallisia ja varsinkin niille, jotka olette selvinneet keskenmenoista! :wideyed:
 
Heipä hei! Täältä hyppäis yks huhtikuinen mukaan kelkkaan! Ajattelin että tämä ketju olis sopiva paikka aloittaa koska tilanne täällä on aika hankala.

Tein keskiviikkona positiivisen raskaustestin. Olen asiasta tavallaan todella onnellinen. Mutta johtuen miesystäväni taustoista saan nyt monesta suunnasta painostusta raskauden keskeytykseen. Mies itse on uskomattoman ihanasti asiassa mukana ja tukee minua päätöksestäni riippumatta, mutta toki toivoo että pitäisimme lapsen. Sitä haluaisin itsekin enemmän kuin mitään. En itse hyväksy aborttia kuin tietyissä tilanteissa ja omani ei ole sellainen. Lisäksi en ole itse haaveillut mistään muusta niin paljoa kuin toisesta lapsesta pariin vuoteen.
Silti epäröin näiden muiden painostuksen vuoksi. Olen saanut kuulla hyviltä ystävistäni ja äidilläni mm. "Et pärjäisi mitenkään, ethän pärjää nyt edes yhden lapsen kanssa, ei se mies kuitenkaan pysyisi kuvioissa kun on sellainen, ei ole kivaa kertoa sukulaisille millaisen miehen kanssa teet lapsia, susta tulee vaan joku sossupummi kun jäät kuitenkin yksin, mitä se kertoo susta kun on kaksi lasta eri miehille"... Tiedän että olisin varmasti raskasta kahden lapsen kanssa ja tiedän että lapsen pitämisessä on riskinsä. Mutta haluan pitää tämän pienen! Silti pelottaa mitä tapahtuu kun läheisten ihmisten asenne on tuollainen.

En nyt siis tiedä mitä asian kanssa tekisin. Ajattelin maanantaina soittaa neuvolaan ja puhua siellä asiasta. Mutta päätös olisi tietysti pakko tehdä mahdollisimman pian.
 
Takaisin
Top