Pelot, huolet ja murheet

[pookkana]

Mä on ole onneksi vielä laskeutunut onnellisuus pilvestä sinne huolien laaksoon. Eli vielä pää siellä hattarapilvissä, hymyilyttää, käsi hakeutuu alavatsalle, tekis mieli kertoa kaikille ja hyppiä tasajalkaa riemusta. Todennäköisesti viimeinen raskaus niin jotenkin haluan viipyä tässä tunteesaa mahdollisimman pitkään ja nauttia siitä että pahoinvointi ei ole vielä alkanut

Esikosta olin aivan paniikissa että iham varmaan kkm ja kuopus säikäytti silleen että joskua viikolla 5+2 yhtäkkiä tuli järkyttävän kova kipu alavatsaan että just j just aian ohjattua itseni kaatumaan läheiselle sohvalle. Sitten se kipu jäi jomottaa ja kummittelemaan vielä loppu päiväksi ja sit myös tuli ihan verta jonkun verran. Varasin äkkiä varhaisultran sinne rv 6+0 tienoille ja siellä se sydän sykki ja terve vauva syntyi täysaikaisena 10 pisteellä Noi jomotukset, kivut ja vuodot on ihan todella pelottavia, mutta onneksi raskaus päättyy silti yleensä onnellisesti.

Mua enemmän just nyt huolettaa että mitä tulee elämästä kahden pienen lapsen kanssa jos tulee niin pahat pahoinvoinnit kuin edellisissa raskauksissa Ja sit noi kaksi kiukku apinaa on plussan jälkeen vaan tapelleet niin oon hieman kauhusta jäykkänä sen takia että iik mitä tästä oikeen tulee

 

[DeeDee]

Mullahan oli menkkamaista juilintaa silloin kun kuukautisten olis pitäny alkaa.. se kipu sitten väisty pariksi viikoksi ja alkoi taas uudelleen. Nyt oon ihan paniikissa että onko se merkki vaikka alkavasta keskenmenosta. Mulla on nyt myös selkä kipeä (oon loukannut sen), ja en osaa nyt ihan paikantaa että onko alavatsakipu selästä säteilevää vai mitä

Käytiin tiistaina varhaisultrassa(7+3 oli viikkoja) ja siellä kaikki hyvin. Nyt kummiski paniikissa katson miten yksityiselle olis ultraan aikoja.. Meidän neuvola on heinäkuun kiinni joten sinne en ole vielä ollut yhteyksissä.

Kylläpäs alkoi ahdistaan :arghh:

Voi ei onneks voi olla normaalia! Kaikenlaisia kohdun kasvu kipuja on ja normaaleja

 

[mikkelssi]

Mä on ole onneksi vielä laskeutunut onnellisuus pilvestä sinne huolien laaksoon. Eli vielä pää siellä hattarapilvissä, hymyilyttää, käsi hakeutuu alavatsalle, tekis mieli kertoa kaikille ja hyppiä tasajalkaa riemusta. Todennäköisesti viimeinen raskaus niin jotenkin haluan viipyä tässä tunteesaa mahdollisimman pitkään ja nauttia siitä että pahoinvointi ei ole vielä alkanut

Esikosta olin aivan paniikissa että iham varmaan kkm ja kuopus säikäytti silleen että joskua viikolla 5+2 yhtäkkiä tuli järkyttävän kova kipu alavatsaan että just j just aian ohjattua itseni kaatumaan läheiselle sohvalle. Sitten se kipu jäi jomottaa ja kummittelemaan vielä loppu päiväksi ja sit myös tuli ihan verta jonkun verran. Varasin äkkiä varhaisultran sinne rv 6+0 tienoille ja siellä se sydän sykki ja terve vauva syntyi täysaikaisena 10 pisteellä Noi jomotukset, kivut ja vuodot on ihan todella pelottavia, mutta onneksi raskaus päättyy silti yleensä onnellisesti.

Mua enemmän just nyt huolettaa että mitä tulee elämästä kahden pienen lapsen kanssa jos tulee niin pahat pahoinvoinnit kuin edellisissa raskauksissa Ja sit noi kaksi kiukku apinaa on plussan jälkeen vaan tapelleet niin oon hieman kauhusta jäykkänä sen takia että iik mitä tästä oikeen tulee

Hitsi voin niin jakaa ton tunteen siit et apua mitä arjesta tulee jos kaikki menee hyvin ja vauva syntyy Meil tosin vast yksi 1,5v lapsonen mut silti hirvittää jos silloin just paha uhma tms. Niin sekopäistä et just iltana ennen plussausta itkin et haluan vauvan ja nyt jännitän et apuaaa miten me pärjätään sit Tietty myös tosi onnellisia fiiliksiä mukana

 

[pookkana]

Hitsi voin niin jakaa ton tunteen siit et apua mitä arjesta tulee jos kaikki menee hyvin ja vauva syntyy Meil tosin vast yksi 1,5v lapsonen mut silti hirvittää jos silloin just paha uhma tms. Niin sekopäistä et just iltana ennen plussausta itkin et haluan vauvan ja nyt jännitän et apuaaa miten me pärjätään sit Tietty myös tosi onnellisia fiiliksiä mukana

Mulla ollut ennen raskautta aivan törkeän paha vauvakuume, mutta heti kun raskaudun niin se tuntuj haihtuvan kuin pieru saharaan Oon toki todella onnellinen että tullaan saamaan vauva, mutta alkaa pelottaa mitä se tuo tullessaan ja kun oireet iskee kunnolla niin päivät menee lähinnä olemassa olemiseen ja lasken sekuntteja laskettuu aikaan että pääsis raskaudesta eroon. Mulla ei edes näissä raskauksissa ole juuri ollut semmosta seesteistä keskivaihetta Mut on se vaan aina yhtä upeaa saada se pieni nyytti syliin Yritän nyt miettiä että tässä pitäs olla vielä 7 kuukautta aikaa ja että se on sit sen ajan murhe. Esikolla oli myös jääyäviä uhmakohtauksia kun pikkuveli synty ja siitäkin selvisin

 

[Kaku15]

Mulla ollut ennen raskautta aivan törkeän paha vauvakuume, mutta heti kun raskaudun niin se tuntuj haihtuvan kuin pieru saharaan Oon toki todella onnellinen että tullaan saamaan vauva, mutta alkaa pelottaa mitä se tuo tullessaan ja kun oireet iskee kunnolla niin päivät menee lähinnä olemassa olemiseen ja lasken sekuntteja laskettuu aikaan että pääsis raskaudesta eroon. Mulla ei edes näissä raskauksissa ole juuri ollut semmosta seesteistä keskivaihetta Mut on se vaan aina yhtä upeaa saada se pieni nyytti syliin Yritän nyt miettiä että tässä pitäs olla vielä 7 kuukautta aikaa ja että se on sit sen ajan murhe. Esikolla oli myös jääyäviä uhmakohtauksia kun pikkuveli synty ja siitäkin selvisin

Ah, kuin omasta kynästä. Se seesteinen keskiraskaus on varmaan joku tarinankertojien luoma utopistinen haavekuva ei oo ainakaan täällä näkyny heti ku pahin kuvotus/oksentelu on hellittäny puolivälin tienoilla niin on alkanu monet muut vaivat selän ja liitoskipujen kans, niin et oon vaan sinnitelly töissä ja odottanu h-hetkeä. Nyt ajattelin jäädä suosiolla saikulle jos näyttää et olo on yhtä tuskaa. Ei tuu arjesta mitään noiden isompien uhma-jäärien kans jos kaikki energiat on kulutettu työpäivän aikana onneks enää viikko lomaa, pääsevät päiväkotiin purkaan energiaa ni ei tarvi keskenään tapella

 

[pookkana]

Ah, kuin omasta kynästä. Se seesteinen keskiraskaus on varmaan joku tarinankertojien luoma utopistinen haavekuva ei oo ainakaan täällä näkyny heti ku pahin kuvotus/oksentelu on hellittäny puolivälin tienoilla niin on alkanu monet muut vaivat selän ja liitoskipujen kans, niin et oon vaan sinnitelly töissä ja odottanu h-hetkeä. Nyt ajattelin jäädä suosiolla saikulle jos näyttää et olo on yhtä tuskaa. Ei tuu arjesta mitään noiden isompien uhma-jäärien kans jos kaikki energiat on kulutettu työpäivän aikana onneks enää viikko lomaa, pääsevät päiväkotiin purkaan energiaa ni ei tarvi keskenään tapella

Mulla ihan sama et kun pahoinvointi taittuu niin alkaa jalkakivut, selkäkivut, liitoskivut ja närrästys. Ehkä joku maks pari viikkoa ollut ihan ok olo Mulla parasta raskausaikaa ollut just plussan jälkeen kun ei ole vielä oireet alkaneet

 

[Edlyn]

Mua pelottaa, että raskaus on tuulimuna Mitää erityistä syytä ei ole pelätä, mutta jotenkin on vaan semmoinen tunne, että kaikki ei ole kunnossa...

 

[Enninkeri]

Mulla kans tosi kova huoli että onko kohdussa elämää. Ylihuomenna varhaisultra ja siellä se sitten selviää suuntaan tai toiseen.

 

[Odottelua]

Täällä myös huolesta sekaisin, niin uskomattomalta tuntuu koko asia ja huolet sen mukaiset..

 

[Amalia84]

Varhaisultra parin viikon päästä, mutta tiedän ettei se vie pelkoa pois, sillä tammikuun varhaisultrassakin löytyi syke ja helmikuun nt-ultrassa syke oli sammunut
Saas nähdä milloin uskaltaa edes vähän iloita ja olla toiveikas (vai pääseekö edes niin pitkälle).

 

[Essi86]

Täällä kans tosi voimakkaana tunne, ettei kohdussa kasva mikään, jotenki en tunne mitään Varaan ekan ultran ens viikon torstaille, jolloin rv 6+4.

 

[Mimme]

Muakin pelottaa keskenmeno. Jotenkin sitä ajattelee, että voidaanko olla niin onnekkaita jotta kaikki menisi kerralla hyvin. Olen kyllä nauttinut ja iloinnut raskaudesta, mutta silti tuntuu ettei osaa olla stressaamatta.

 

[Edlyn]

Mulla kans tosi kova huoli että onko kohdussa elämää. Ylihuomenna varhaisultra ja siellä se sitten selviää suuntaan tai toiseen.

Toivottavasti kaikki kunnossa

 

[pookkana]

Mä olen ollut aika stressitön, mut nyt tänään heti ultran jälkeen on ollut aika kovia nippasuja ja kipuja alavatsalla ja tietty oon jo paniikissa niistä vaikka hyvin normaaleja tuntemuksia ollut aikasimmissakin raskauksissa. Enemmän kyllä ehkä pelkään että vauva on sairas tai epämuodostunut tms ja se selviäis vasta rakeneultrassa tai synnytyksen jälkeen. Jotenkin vaikea uskoa että meillä olis niin hyvä tuuri että saataisiin kolme tervettä lasta maailmaan. Kans pelottaa että vauva syntyis keskosena koska se tarkottaisi pitkää sairaalajaksoa ja erossa olemista joko vanhemmista lapsista tai pienestä vauvasta

Pitäis nyt vaan rauhottua ja elää tätä hetkeä eikä murehtia liikaa että entäs jos! <3

 

[Fii]

Esikoisen kanssa en pelänny mitään eikä huolettanut raskaus, ei sillon käyty varhaisultrassa vaan ekan kerran vasta siinä nt-ultrassa, mutta nyt kaikki on toisin ja pelottaa että menee kesken. Esikoisen jälkeen on ollut 2 keskenmenoa rv 5 ja rv 12 niin nyt jännittää pysyykö tämäkään mukana. Tänään ainakin todistetusti 7+1ultrassa mitattuna ja sydän sykkien, mutta ainakin tonne rv 12 asti tuntuu että jännitän, ehkä sen jäljeen, toivottavasti, helpottaa.

 

[Mom_]

Iski yhtäkkiä paniikki kun tajusin että mulla on se veriryhmä jonka takia saan sen piikin etten kehitä jotain vasta aineita vauvaa vastaan jos sillä on eri veriryhmä. Nyt oon ihan paniikissa ku en tiedä koska siitä pitää ilmoittaa ja kaikki puhelinpalvelut on just menny kiinni. Ja oon saanut sen myös aina keskenmenon yhteydessä tulevaa raskautta ajatellen. Nyt sitten viimeksi on ollut semmonen keskenmeno joka meni kotona ihan siististi enkä käynyt lääkärissä niin enhän mä mitään piikkiäkään saanu. En tiedä sitten oliko jotenkin että jos on tosi aikasin mennyt niin ei tarvii. Onko jollain samaa tilannetta? Täytyy huomenna soitella neuvolaan. Mä kun oon vaan odottanut sitä ultraa..

 

[pookkana]

Iski yhtäkkiä paniikki kun tajusin että mulla on se veriryhmä jonka takia saan sen piikin etten kehitä jotain vasta aineita vauvaa vastaan jos sillä on eri veriryhmä. Nyt oon ihan paniikissa ku en tiedä koska siitä pitää ilmoittaa ja kaikki puhelinpalvelut on just menny kiinni. Ja oon saanut sen myös aina keskenmenon yhteydessä tulevaa raskautta ajatellen. Nyt sitten viimeksi on ollut semmonen keskenmeno joka meni kotona ihan siististi enkä käynyt lääkärissä niin enhän mä mitään piikkiäkään saanu. En tiedä sitten oliko jotenkin että jos on tosi aikasin mennyt niin ei tarvii. Onko jollain samaa tilannetta? Täytyy huomenna soitella neuvolaan. Mä kun oon vaan odottanut sitä ultraa..

Mä oon ymmärtänyt että se ei olis maailmanloppu. Mut hyvä siitä silti mainita ja selvitellä.

 

[Hilpatus]

Olen edelleen todella epäuskoinen koko raskauden suhteen, saati sen että tämä jatkuisi onnistuneesti loppuun asti. Taustalla on pitkä yritys edellisessä suhteessa ilman mitään tulosta ja kun ikää on jo 35, en jotenkin yhtään enää uskonut koko raskauden mahdollisuuteen. Nykyiselle puolisolle kerroin heti seurustelun aluksi (yli viisi vuotta sitten), etten välttämättä tule raskaaksi ainakaan helpolla, eikä koko aihe ole ollut juurikaan tapetilla viime aikoina, kunnes nyt sitten totesin olevani todella luomusti ja todella helposti raskaana. Taustalla on myös nuorena koettu aika isoilla viikoilla kkm, joka nyt toki myös kummittelee mielessä.

Yritän pysyä rauhallisin mielin ja olla nyt alkuun ihan vaan siitä jo onnellinen, että ylipäänsä raskaus on alkanut, vaikka hirvittää kyllä melkoisesti. Toisaalta tämä tyyppi on jo selättänyt mun hormoniongelmat, ehkä se meinaa taistella loppuun saakka. Toivottavasti!

 

[Johna86]

Laitoin tämän jo Ultra keskusteluun mutta sitten löysin tämän ja tää taitais olla enemmän mun ketju kun pelottaa aivan älyttömästi.. Täällä uus vanha plussailija... Tuolla lapsettomuus puolella oon joskus kirjoitellut. Nyt oli pakko avata suu, elikkä. Edelliset menkat ollu 14.6. Hcg tarkistettu 3 kertaa, nousee "oikein" eli nyt ois 6+5. Viime viikolla käytiin terveystalolla kun pelkään niin kovasti keskenmenoa mutta kätilö ei löytänyt yhtään mitään. Laittoi kiireellisen lähetteen naistentautien polilla. Mentiin sinne suoraan, itkin silmäni päästä. (tässä vaiheessa viikkoja ois pitäny olla 5+6). Siellä se ultrasi ja löysi pienen Nesteontelon josta ei voinu sanoa mitään vielä mikä on. Eikö tosiaan olis pitäny näkyä nuilla viikoilla mitään? Lääkäri sanoi että keskenmeno, mutta tarkistetaan hcg. Ja se olikin yllätyksenä ihan normaali kuulema niihin viikkoihin nähden (yli 1500).mitä tässä nyt tapahtuu?

 

[Kosmoskukka]

Laitoin tämän jo Ultra keskusteluun mutta sitten löysin tämän ja tää taitais olla enemmän mun ketju kun pelottaa aivan älyttömästi.. Täällä uus vanha plussailija... Tuolla lapsettomuus puolella oon joskus kirjoitellut. Nyt oli pakko avata suu, elikkä. Edelliset menkat ollu 14.6. Hcg tarkistettu 3 kertaa, nousee "oikein" eli nyt ois 6+5. Viime viikolla käytiin terveystalolla kun pelkään niin kovasti keskenmenoa mutta kätilö ei löytänyt yhtään mitään. Laittoi kiireellisen lähetteen naistentautien polilla. Mentiin sinne suoraan, itkin silmäni päästä. (tässä vaiheessa viikkoja ois pitäny olla 5+6). Siellä se ultrasi ja löysi pienen Nesteontelon josta ei voinu sanoa mitään vielä mikä on. Eikö tosiaan olis pitäny näkyä nuilla viikoilla mitään? Lääkäri sanoi että keskenmeno, mutta tarkistetaan hcg. Ja se olikin yllätyksenä ihan normaali kuulema niihin viikkoihin nähden (yli 1500).mitä tässä nyt tapahtuu?

Eikö tuo 5+6 ole kuitenkin melko aikainen? Että vielä on toivoa jäljellä.:) Itsellä ei kokemusta niin aikaisesta ultrasta, mutta toivottavasti joku pätevämpi tulee vastaamaan. Hyvä juttu, että hcg kuitenkin kunnossa.