Alkaa vissiin täälläkin pelko nostaa otettaan. Ja jostain syystä juuri pelko tuulimunasta.
Ehkä osan tekee se, että oma olo on (vielä tässä vaiheessa) niin kovin oireetonta ja teidän ollessa pidemmällä, lukee teidän oireita. Yritän kuitenkin lohduttautua sillä, että niin se oli oireetonta usealla teilläkin vielä jokunen viikko sitten, kunnes vaan eräänä päivänä raskaus iski kerrasta.
Mutta siis ihan tyyni ja rauhallinen olen vielä ollut, huomaan vaan miettiväni asiaa nyt huomattavasti useammin ja sellainen pieni epäusko tähän kaikkeen on olemassa. Toissayönä näin sellaisen unen, jossa oli kahden raskaana olevan ystäväni kanssa hotellissa ja aloin siellä vuotaa verta. Eli selkeesti alitajunta ressaa vielä muakin enemmän.