Pelko

[KaunisKauris]

Pelottaako muita raskaus tai sen mahdolliset ongelmat?

Itse googlettelen aivan liikaa ja pelkään, että on tuulimuna tai menee kesken.
Tämäkin pelko tulee hyvin aalloissa, ei ole läsnä tai mielessä koko aikaa.

 

[Monstera]

Pelottaako muita raskaus tai sen mahdolliset ongelmat?

Itse googlettelen aivan liikaa ja pelkään, että on tuulimuna tai menee kesken.
Tämäkin pelko tulee hyvin aalloissa, ei ole läsnä tai mielessä koko aikaa.

Tsemppiä!

Mä en yleensä oo mitään stressaajatyyppiä ja yleensä luotan, että asiat menee omalla painollaan. Nyt kuitenkin toi vuoto on saanut pelkäämään hirveästi. Sillon itkettiin miehen kanssa molemmat, koska totta kai oltiin varmoja, että kesken meni. Vuoto loppui jnejne. Mutta en todellakaan pysty olla ajattelematta keskeytynyttä keskenmenoa, tuulimunaa tai kohdunulkoista raskautta. Pelkään niin paljon luottaa siihen, että kaikki on hyvin, koska jos ei olekkaan, niin maailma kyllä hetkeksi murtuu kokonaan. Pienen osan siitä pystyin jo torstaina kokemaan. Jotenkin sitä yrittää pessimistisyydellä suojella itseään.

Mutta... Raskaana niin kauan, kunnes toisin todistetaan!

 

[Kosmoskukka]

Mä oon hirveä murehtija luonteeltani. Etukäteen on aina kauhuskenaariot mietittynä.:angelic: Silloin tuulimunaraskaudessa mikään ei viitannut siihen tulevaan, ja päätin vain luottaa. No miten sitten kävikään.
Itsesuojeluvaisto kieltää luottamasta tälläkin kertaa, mutta kun toisaalta jos miettii sitä, että se lapsi ei vain ollut tänne tarkoitettu. Joku oli hänessä vialla.

 

[yama]

Mun murehtiminen ilmenee siten, että googlettelen ihan kauheasti tietoa keskenmenosta, erityisesti on kiinnostanut todennäköisyydet ja prosentit: ”probability of miscarriage by week” ym... :banghead:

Ja täytyy sanoa, että ei nuo prosentit kauheasti murehtimista helpota.

Oon myös ”kalenterimaanikko” ja nyt jo oon merkkaillut huomaamattomasti työkalenteriin mikä viikko olisi milloinkin, jotta voin pohtia miten hyvin onnistuu esim. työreissut ja joko näkyy maha jne... Myös äitiysvapaan alku on tietysti tullut jo mietittyä ja se, miten työt mukavasti saattelisi purkkiin siihen mennessä. Mies yrittää toppuutella, mutta en jotenkin osaa hillitä tätä - vaikka tiedostan kyllä, että näin isosti suunnitteleminen varmaan entisestään lisäisi surkeutta, jos raskaus menisi kesken...

 

[KaunisKauris]

Tsemppiä!

Mä en yleensä oo mitään stressaajatyyppiä ja yleensä luotan, että asiat menee omalla painollaan. Nyt kuitenkin toi vuoto on saanut pelkäämään hirveästi. Sillon itkettiin miehen kanssa molemmat, koska totta kai oltiin varmoja, että kesken meni. Vuoto loppui jnejne. Mutta en todellakaan pysty olla ajattelematta keskeytynyttä keskenmenoa, tuulimunaa tai kohdunulkoista raskautta. Pelkään niin paljon luottaa siihen, että kaikki on hyvin, koska jos ei olekkaan, niin maailma kyllä hetkeksi murtuu kokonaan. Pienen osan siitä pystyin jo torstaina kokemaan. Jotenkin sitä yrittää pessimistisyydellä suojella itseään.

Mutta... Raskaana niin kauan, kunnes toisin todistetaan!

Kyllä minuaki pelottais jos tulis yllättäviä vuotoja. Vuodot sopii kaikkeen niin raskauteen kuin sen keskeytymiseen.

Olisi niin ihana vain hekumoida tätä, mutta sitten mahdolliset ongelmat tiputtais aivan liian alas. Itsensä suojelemistahan tämä on.
Toivotaan, että teillä kaikki kunnossa

 

[KaunisKauris]

Mun murehtiminen ilmenee siten, että googlettelen ihan kauheasti tietoa keskenmenosta, erityisesti on kiinnostanut todennäköisyydet ja prosentit: ”probability of miscarriage by week” ym... :banghead:

Ja täytyy sanoa, että ei nuo prosentit kauheasti murehtimista helpota.

Oon myös ”kalenterimaanikko” ja nyt jo oon merkkaillut huomaamattomasti työkalenteriin mikä viikko olisi milloinkin, jotta voin pohtia miten hyvin onnistuu esim. työreissut ja joko näkyy maha jne... Myös äitiysvapaan alku on tietysti tullut jo mietittyä ja se, miten työt mukavasti saattelisi purkkiin siihen mennessä. Mies yrittää toppuutella, mutta en jotenkin osaa hillitä tätä - vaikka tiedostan kyllä, että näin isosti suunnitteleminen varmaan entisestään lisäisi surkeutta, jos raskaus menisi kesken...

Kuulostaa tutulta, ainoa että kalenterin kanssa en oo ihan vielä päässy nuin pitkälle

 

[Anjuska]

Mun murehtiminen ilmenee siten, että googlettelen ihan kauheasti tietoa keskenmenosta, erityisesti on kiinnostanut todennäköisyydet ja prosentit: ”probability of miscarriage by week” ym... :banghead:

Ja täytyy sanoa, että ei nuo prosentit kauheasti murehtimista helpota.

Oon myös ”kalenterimaanikko” ja nyt jo oon merkkaillut huomaamattomasti työkalenteriin mikä viikko olisi milloinkin, jotta voin pohtia miten hyvin onnistuu esim. työreissut ja joko näkyy maha jne... Myös äitiysvapaan alku on tietysti tullut jo mietittyä ja se, miten työt mukavasti saattelisi purkkiin siihen mennessä. Mies yrittää toppuutella, mutta en jotenkin osaa hillitä tätä - vaikka tiedostan kyllä, että näin isosti suunnitteleminen varmaan entisestään lisäisi surkeutta, jos raskaus menisi kesken...

Osaan samaistua tän tyyppiseen ajatteluun ja toimintaan, vaikka tilanne onkin vielä auki joka suuntaan, eikä pitäis vielä liikaa ehkä miettiä. Päivä kerrallaan, joskin päivät tuntuu loputtoman pitkiltä tässä alkuraskaudessa.. :angelic:

 

[Lilileilaa]

On pelkoja ja uskon et nää pelot tulevat muuttumaan raskauden (toivottavasti) edetessä. Tiputteluvuoto pelotti kaksi päivää sit. Nyt loppuneena on olo tyynempi siitä. Ja jotenkin tuntuu että joko tämän tai seuraavien raskauksien edetessä tulee enemmänkin horroria

Synnytys on ainoa, mitä en (vielä) osaa pelätä.
Kun se lapsi sit konkretisoituu on tuttavat joilla jälkikasvua sanoneet, että kyllähän siitä tulee loppuelämän takaraivossa kalvava huoli ja pelko sen oman lapsen voinnista. Myös silloin kun lapsi on jo aikuinen.

Tällä hetkellä on itel yleisiä ihan alkuraskauden pelkoja: onko se edes kohdussa ja löytyykö varhaisultrassa syke.

Itsellä helpotti pelkoja tosi paljon soitto neuvolaan ja varhaisultran(yksityiseltä) varaus. Oon semmonen, että haluaisin aina käyttää kunnallisia palveluita, mutta toi varhaisultra on semmonen minkä haluan kuitenkin käydä kurkkaamassa.
Mikään todennäkösyys ei yhtään mistään tietenkään muuttunut noiden soittojen myötä(vaikka toki kiva kuulla neuvolan rauhoittavat sanat tiputtelu vuodon yleisyydestä), mutta nyt meillä on päivämäärä, jolloin tiedämme onko alkiota olemassa ja onko se hengissä. Siihen asti yritän ottaa kaiken uutena jännittävänä kokemuksena ja jos alkio kuollut, oli se "tarkoitettu". Ja nämä kaikki kokemukset lujittavat parisuhdetta sekä läheisimpiä ystävyyssuhteita.(tuntuu että suuren surun keskellä luottamus jotenkin sementoituu).

 

[Lilileilaa]

Mun murehtiminen ilmenee siten, että googlettelen ihan kauheasti tietoa keskenmenosta, erityisesti on kiinnostanut todennäköisyydet ja prosentit: ”probability of miscarriage by week” ym... :banghead:

Ja täytyy sanoa, että ei nuo prosentit kauheasti murehtimista helpota.

Oon myös ”kalenterimaanikko” ja nyt jo oon merkkaillut huomaamattomasti työkalenteriin mikä viikko olisi milloinkin, jotta voin pohtia miten hyvin onnistuu esim. työreissut ja joko näkyy maha jne... Myös äitiysvapaan alku on tietysti tullut jo mietittyä ja se, miten työt mukavasti saattelisi purkkiin siihen mennessä. Mies yrittää toppuutella, mutta en jotenkin osaa hillitä tätä - vaikka tiedostan kyllä, että näin isosti suunnitteleminen varmaan entisestään lisäisi surkeutta, jos raskaus menisi kesken...

Mäkin lasken viikkoi eteenpäin ja mietin et jouluna plööplöö ja np-ultra ja työt plööplöö, mutten uskalla merkata mitään kalenteriin. Pyrin vaan muistamaan ulkoa et mis kohtaa raskaus ois minkäkin kuun alussa tai jouluna

 

[yama]

Mäkin lasken viikkoi eteenpäin ja mietin et jouluna plööplöö ja np-ultra ja työt plööplöö, mutten uskalla merkata mitään kalenteriin. Pyrin vaan muistamaan ulkoa et mis kohtaa raskaus ois minkäkin kuun alussa tai jouluna

Mulla lukee joka maanantain kohdalla tosi pienellä ja haalealla 61, 71, 81 jne, mikä tässä minun hienossa salakirjoituksessa tarkoittaa 6+1 jne. Merkinnät on tietysti tehty lyijykynällä... Toivotaan siis, ettei pyyhekumia tarvita! :angelic:

 

[BarbaMama81]

Juu, kyllähän tässä ilman muuta pelkoja on olemassa. Jotenkin haluan kuitenkin imeä tästä raskaudesta kaiken irti, koska tämä jäänee viimeiseksi raskaudekseni -joko onnistuneeksi tai epäonnistuneeksi. Siksi siis yritän luoda itselleni ihanaa vauvakuplaa mahdollisuuksieni mukaan. Vuosi sitten koko raskausaika meni aivan jäätävässä paniikissa ja muu elämä tuntui saavan sen takia kolhun. Nyt siis yritän panostaa elämääni monipuolisesti ja huolehtia hyvinvoinnistani - koen sen olevan paras lääke pelkoihin ja ainut tapa vaikuttaa raskauden kulkuun.


Tiedostan paremmin kuin hyvin vaarat ja pettymyksen mahdollisuuden, mutta nyt mennään tällä. Omalla kohdallani voisin vaikka nämä huolet ja murheet keskittää yhteen ketjuun, jotta muut keskustelut pysyisivät positiivisina ja onnellisten tähtipölyjen alla.

 

[Karrie]

On pelkoja, sekä raskaudesta, että synnytyksestä. Osa täysin hassuja ja osa loogisia, mutta availen vaikka enemmän jos ja kun salaiseen ryhmään pääsen. Tällä hetkellä suht rauhallisin mielin kuitenkin.

 

[Pikkupikkupikkunen]

Minäkään en osaa pelätä mitenkään synnytystä. Se on niin super kaukainen ajatus ja jotenki hankalaa aatella sinne saakka. Paljon paljon enemmin pelkään tän menettämistä. Varmaan kaikki lapsettomuus ja aikaisempi keskenmeno on jättäny taakkansa.

 

[Junibea]

Minä pelkään että tämä raskaus on tuulimuna. Yhden sellauisen kokeneena tämä raskaus tuntuu samalta. Pahoinvointi on lievempää kun yleensä näillä viikoilla. Niin oli silloinkin kun oli tuulimuna. Tosin silloin oli myös vaaleanpunaista vuotoa useampana päivänä ja nyt ei ole ollut mitään vuotoja.

Olo on tosi rauhaton. Ensi viikon torstaina ultra, silloin olis rv6+5.

 

[Lilileilaa]

Minä pelkään että tämä raskaus on tuulimuna. Yhden sellauisen kokeneena tämä raskaus tuntuu samalta. Pahoinvointi on lievempää kun yleensä näillä viikoilla. Niin oli silloinkin kun oli tuulimuna. Tosin silloin oli myös vaaleanpunaista vuotoa useampana päivänä ja nyt ei ole ollut mitään vuotoja.

Olo on tosi rauhaton. Ensi viikon torstaina ultra, silloin olis rv6+5.

Itse kanssa jotenki aatellu että pitäisi olla etovaa oloa enempi. Ei tosin kokemusta tästä tätä ennen yhtään (ekaa kertaa tietääkseni raskaana).

Hyvä että sulla ei ole ollut vuotoa tässä raskaudessa ja toivotaan että oireilu lisääntyy ja mieli levollistuu Tuo ainakin itseä helpottaa että on tiedossa päivä, eli varhaisultra, jolloin "varmistuu edes jotain". Itse olen menossa kans sillonkuin omien laskujen mukaan 6+5, tosin mulla se on vasta 28.8.

En haluis mennä neuvolaan ennenku tiijän että alkio oikeessa paikassa ja hengissä. Pelkään kans et olis menny kesken sillonku tuli veri tippoja viikonlopul, tai tuulimunaa tai kohdunulkoista

 

[Jem]

Minulla menossa 6+6 ja ollut paljon pelkoja kun tuntu että oireita voisi olla enemmän, nyt tuntuu että kaikki vyöryy pälle ihan yhtäkkiä. Väsymys pahenee sekä etovaolo, ei oo kaukana oksentelut. En ole varannut varhaisultraan aikaa, ajattelin josko jaksaisi sinne ensimmäiseen viralliseen ultraan. Tottakai pelkään koko ajan, että onko edes elämää ja oikeassa paikassa, mutta toisaalta levollisin mielin kun muutakaan tässä ei nyt voi. Mutta niin,minulla oireet lisääntyneet/muuttuneet kun päivät kuluneet... ihan samoja mietteitä kuin muillakin siis

 

[Lilli21]

Tällä hetkellä suurimpana pelkona se ettei tuolla ole elämää tai jos on, niin on väärässä paikassa. Viikon päästä ollaan viisaampia, kun varhaisultra ohi. Jos siellä kaikki ok, niin pelottaa että menee kesken ennen nt-ultraa. Synnytystä ym en vielä osaa edes oikein ajatella ja pelätä.

 

[Junibea]

En haluis mennä neuvolaan ennenku tiijän että alkio oikeessa paikassa ja hengissä. Pelkään kans et olis menny kesken sillonku tuli veri tippoja viikonlopul, tai tuulimunaa tai kohdunulkoista

Mulla ihan sama juttu. En halua neuvolaan ennen kun oon käynyt ultrassa. Mulle varattu neuvola-aika ultran jälkeiselle päivälle mut joudun varmaan siirtämään sitä kun muistin että mulla on hammaslääkäri silloin.

 

[Heidi L]

Koitan olla miettimättä kaikkea mikä voi mennä pieleen ja keskittyä rauhassa odottamaan, mutta välillä se on haastavaa. On niin malttamaton olo, että haluaisi jo nähdä ultrassa mikä tilanne.

Näin alussa mietityttää juurikin kohdun ulkoinen raskaus sekä tuulimuna raskaus. Kun ei ole aiemmin kokemusta raskaudesta, niin vaikea tietää mitkä oireet viittaisi mihinkin. Mutta koitan kyllä ajatella, että kaikki olisi hyvin. Kovasti haluaisi jo alkaa nauttia raskaudesta ja alkaa suunnitella tulevaa, mutta vielä ei uskalla.

Varmaan varataan kyllä varhaisultra, niin saa ainakin vähän mielenrauhaa sitten näiltä pohdinnoilta :)

 

[ejams]

Mää oon ollu nyt aika zen. Ainakin vielä. Mulla oli ekassa raskaudessa radi ja raskausmyrkytys. Tokassa oli sit estolääkitys ja korkea verenpaine lääkityksineen niin luulen että tässäkin seuraillaan lähtökohtasesti jo aika tarkkaan sikiön kasvua ja kehitystä.