Parisuhde

Mies myhäili tyytyväisenä kun näytin positiivista raskaustestiä. Onhan tätä jo jonkin aikaa odoteltu. :) Vaikka kovasti on ollutkin hänellä kiireitä, niin silti on ollut minulle kovasti apuna kun meinaa väsyttää taaperon hoitaminen, varsinkin kun alkuraskaus kipeytti selkäni niin että lääkäri kielsi nostelun. Mies on sitten hoitanut puolestani taaperon nostelua ja kantamista.

Ensimmäistä kun odoteltiin niin mies ei oikein osannut olla mukana, kai se ajatus tuntui vähän etäiseltä ja huolestuttavalta, hypyltä tuntemattomaan. Mutta nyt kun on isyydestä kokemusta, niin tietää mitä odottaa ja fiilikset ovat positiiviset. :)
 
Meillä kun on noita keskenmenoja takana, niin luulen että mies kuten en minäkään halua vielä liikaa haaveilla. On kyllä varmasti erittäin onnellinen ja innoissaan, jos varhaisultrassa näkyy sikiö ja syke :Heartred
 
Meillä tää raskaus tuntui varmaan alussa miehestä epärealistiselta, totesi ensin että "uskoo kun näkee" :D Kun tein clearbluen viikkonäytöllisen testin niin oli puolisonkin sitten helpompi luottaa raskauteen kuin viivoja tulkitessa. Aika abstrakti juttu tää on varmaan vielä hänelle, mutta ihanasti huolehtii mun ruokailuista ja koittaa opiskella mitä kaikkea mä saan nyt syödä. Tietenkin piti myös uudemman kerran harkita myös auton hankintaa :wink
 
Jo ensimmäinen raskaus lähensi paljon ja nytkin on yhdessä tekemisen fiilis. Autoja oli katsellut :D
Onko Anskupa tilanne yhtään helpottanut?
 
Meillä mies ei ole oikein sanonut mitään. Miehellä on edellisestä suhteesta 7v. Poika ja välillä ainakin itsestä tuntuu kuin puhuisi tyhjälle seinälle. Olisi mukava jakaa mietteitä miehen kanssa, mutta ei ainakaan vielä ole onnistunut. Kirjoittelempa sitten teidän kanssa ja jaan mietteet tulevasta :) jos kaikki menee hyvin, niin meillä kasvaa tulevaisuudessa kolmikielisyyden keskellä paljon toivottu prinsessa tai prinssi :Heartred
 
Täällä mies on kans ottanut raskausuutisen hyvin vastaan. Välillä on kysynyt että eihän ole tullu vuotoja. No ei oo. :) Esikoista odottaessa ja siis silloin kun plussasin niin näin hirveästi raskausunia. Nyt en ole unia nähnyt niin jotenkin on vaikea uskoa olevansa raskaana. Varhaisultra ois ens torstaina. Toivottavasti siinä kaikki ois hyvin ja tulis itsellekin vakuuttuneempi olo tästä raskaudesta.
 
Meillä Anskupa kutakuinkin sama reaktio ja samat syyt siihen... erityisesti raha-asiat on aina stressannu tota ukkoa.
Ymmärrän kyllä siinä häntä, mutta se mikä jopa vähän naurattaa on se, että meillä tärppäs inseminaatiosta, joten ei todellakaan ois pitänyt olla yllätys
Meilläkin kyseessä siis toinen lapsi ja yritystä on takana nelisen vuotta (inseminaatioita tosin vasta 2), joten oli vissiin jo ajatellut että ei se nyt kuitenkaan nappaa.
Nyt, kun on vähän ehtinyt ajatella asiaa, niin totes jo, että kyllä me pärjätään eli eiköhän se teilläkin ajan kanssa
 
Mies on alkanut sopeutua ajatukseen, että tulee toinen lapsi. Raha-asiat kovasti pyörii hänen mielessä. Isyyslomista ja kesälomista ollaan jo päästy yhteisymmärrykseen, että mies sijoittaa niitä mahdollisimman paljon ennen laskettua aikaa jos hänen tarvii olla kotona esikoisen kanssa. Joten parempaan suuntaan onneksi mennään tässä asiassa
 
Meillä mies on enemmän järki kuin tunneihminen. Sanoo rehellisesti että ei vielä tunne oikein mitään ja eka ultra oli hänelle kanssa vähän meh. Mutta huolehtii tosi tarkkaan mun ruokavaliosta ja että olen varovainen ulkona etten liukastu ja etten rehki liikaa töissä. Tiedän että hän välittää omalla tavallaan, ja ymmärrän että miehen on vaikeampi konkretisoida asiaa koska vauva kasvaa puolison masussa :D
 
Kastekukka sanoi:
Meillä mies oli tosi iloinen plussasta,mutta aluksi hieman vaitonainen, kun viiva oli niin haalea..innostui enemmän, kun viiva vahvistui..on hänelläkin niin pelko takamuksessa edellisistä keskenmenoista. Nyt on tosi ihanasti huolehtinut mun jaksamisesta, mitä ei ollut niin paljon esikois-raskauden kohdalla.
Click to expand...
Veit sanat suustani: mies myös tällä kertaa soittelee väliaikatietoja päivän aikana! Keskenmenopelko tarttunut jopa mieheen!
 
Juuri kuin pääsin sanomaan, että parempaan päin mennään niin mies halusi erota. Tällä hetkellä pää vaan pyörii ajatuksia ja vaihtoehtoja. Tuntuu todella ahdistavalta ja paskalta. Tuntuu, että nyt täytyy alkaa miettimään jopa abortti vaihtoehtona, jotta saisi elämän pyörimään kaksin 1v lapsen kanssa.

Olen muuttanut eilen lapsen kanssa omaan kämppään, joka onneksi oli tyhjillään remontin vuoksi. Nyt täytyy vaan pähkäillä mihin riittää omat rahkeet ja mikä on tulevaisuuden kannalta parasta. Abortti ajatuksena alkaa heti itkettää ja ahdistaa, mutta kun ajattelee järjellä niin se tuntuu oikeimmalta. Yksin kahden lapsen kanssa on vaikeaa ja riskinä on, että joutuisin makaa pitkääkin sairaalassa ennen synnytystä ja synnytyksen jälkeekin ei kuulosta hyvältä esikoiselle.

Nyt vaan päivä kerrallaan ja toivottavasti ajatukset selkiytyy ja päätöksenteko olisi helpompaa.
 
Kuulostaa varsin ikävältä tilanteelta. Onko miehen kanssa vielä mahdollista keskustella vai tuntuuko siltä, että hänen päätös voisi olla lopullinen? Entä, löytyykö tukiverkostoa läheltä, joka voisi auttaa lapsen/lasten kanssa tulevaisuudessa?
 
Anskupa voi ei mikä tilanne :sad001 jos abortti jo ajatuksena ahdistaa niin en suosittele. Itse ainakin jäisin syyttämään itseäni siitä jälkeen päin .. onko siulla tukiverkkoja jotka vois auttaa esikoisen ja vauvan kanssa? Jos joudutkin sairaalaan, niin isä varmaan auttaisi esikoisen hoidossa? Toivottavasti saat selkeyttä ajatuksiin
 
Hän on jo kieltäytynyt hoitamasta lasta kun olen sairaalassa. Tukiverkkoa on, mutta en usko että on riittävästi kun sitä eniten tarvitsee. Täytyy vaan yrittää saada mietittyä asiat menemään parhain päin.
 
Anskupa, miehesi kuulostaa paskiaiselta. Ehkäpä paras kysymys on, että oletko valmis lapseen vaikka isä häipyisi kuvioista saman tien. Jos pystyt muuttamaan lähelle tukiverkkojasi, niin aina parempi. Välimatkalla on merkitystä. Yksinhuoltajuus on raskas juttu aina, siihen pitäisi lähteä vain hyvin motivoituneena, niin että voit seistä päätöksesi takana nyt ja aina, oli se sitten mikä hyvänsä.
 
Anskupa, minkä helvetinlainen "mies" kehtaa tehdä noin! Oon tosi, tosi pahoillani sun puolesta. :Heartred

Minusta kuulostaa sun kertoman perusteella, että sulla kuitenki epäilyttää aborttikin ratkaisuna. Mietiks sitä lähinnä siksi, että arvelet, ettei esikoiselle löydy hoitajaa/paikkaa, jos joudut olemaan sairaalassa? Vai mietityttääkö ylipäätään, miten pärjäät kahden kanssa?

Toivon, että mietit myös, miten jaksat esikoisen kanssa mahdollisen abortin jälkeen, jos se onkin sinulle tosi raskas paikka henkisesti. :Heartred
 
Anskupa, olen todella pahoillani. Valtavan epäkypsää käytöstä mieheltäsi. Oisko sun mahdollista mennä pariksi päiväksi vaikka ystävän luokse, jotta saisit apua lastenhoidossa ja aikaa rauhoittua?
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top