Parisuhde

Kiitos, helpottaa tietää ettei olla ainoita jotka pohtii tätä valvova/heräilevä taapero + vauva komboa. Ja vielä kivempi tietää että toivoa on :)
 
Tää menee jo ihan ot, mutta missä teillä nenna nukutaan? Meillä siirto omaan huoneeseen johti esikoisen kanssa täysiin yöuniin :)
 
Meilläki esikko (1v) nukkuu välillä koko yön ja välillä herää muutaman kerran. Nukkuu omassa huoneessa ja rauhoitteluksi riittää kun käy laittaa peiton päälle mutta onhan se silti aina heräily itelle.. toivotaan siis että jossai kohtaa nuo vähäisetki heräilyt loppuu :-)
 
Omassa sängyssään meidän huoneessa nukkuu. Voiskin kokeilla vaikka pari yötä niin ett mä nukun toisessa huoneessa, kiitos Mannikka vinkistä :)
 
Meillä kanssa autto kaikkien yöuniin omaan huoneeseen siirto. Etenkin omiin, kun herkkäunisena heräsin joka ikiseen tuhinaan ja ininään silloin kun vauva oli samassa huoneessa nukkumassa. Siirrettiin siis 8 kk kieppeillä, ja sen jälkeen enimmäkseen ollaan luojan kiitos (kop kop kop) nukuttu tosi hyvin :)
 
Meillä mies plussauspäivän iltana jo vähän silitteli mahaa ja antoi pusuja, joka on itselle todella outoa että näinkin ajoissa (tai ylipäänsä) antaa vatsalle huomiota. Kahdessa edellisessä raskaudessa ei oikeastaan antanut pahemmin mitään huomiota kasvavalle joten olen ihan ymmällään tästä oudosta piirteestä mikä on ilmaantunut miehelleni :D muutenkin mies sellainen hiukan "juro perinteinen suomalainen mies" :D :D
 
Täälä mies tyhjäsi työhuonettansa pari päivää ennen plussaa. "jos meille tulis pian se vauva niin se saa sit mun työhuoneen" :D Mies on kyllä aivan täpinöissä, vaikka miehisen coolisti sen näyttääkin. :D
 
Käytiin eilen leffassa ja mies totesi sen jälkeen: ”tällasia ex tempore treffejä ei sit enää tule kun on vauva”. Sille alkaa iskeä todellisuus. Mä taas en edelleenkään tajua olevani raskaana :woot:
 
Puuroakananmunalla, meillä samanlaisia fiiliksiä. Etenkin mulla. Mies on niin jalat maassa tyyppi eikä oikein osaa stressata mitään etukäteen.
 
Me hankittiin reipas vuosi sitten koira vähän silleen treenaustarkoituksissa :D. Se nyt pystyy olemaan työpäivät yksinään, ja tuo on niin hyväkäytöksinen ja söpö ja ihana että hoitopaikkoja löytyy tarvittaessa aina, että vähän vaikee verrata ihmislapseen.. Mutta ainakaan ei tarvii täysin kylmiltään hypätä vapaudesta vastuuseen.
 
tilulilulaa sanoi:
Me hankittiin reipas vuosi sitten koira vähän silleen treenaustarkoituksissa :D. Se nyt pystyy olemaan työpäivät yksinään, ja tuo on niin hyväkäytöksinen ja söpö ja ihana että hoitopaikkoja löytyy tarvittaessa aina, että vähän vaikee verrata ihmislapseen.. Mutta ainakaan ei tarvii täysin kylmiltään hypätä vapaudesta vastuuseen.
Click to expand...

Meilläkin on nyt 3v koira ja se on kyllä ollu hyvää treeniä kun senkin kanssa on vaan pakko jaksaa työpäivän jälkeen touhuta
 
Meillä on molemmilla jo aikamoisen mustat silmäpussit, saa nähdä miten pärjätään ruuhkavuosista kolmen pienen muksun kanssa :D
 
Täällä meillä taas on ollut vuosia koiria ilman lapsia. Nyt esikoinen täyttänyt vuoden ja koirat kiinnostaa kovasti, mutta koirat taas eivät siedä taaperoa. Meillä on nyt ratkaisuna, että koirat ovat rajattu portin taakse osaan taloa ja meillä on hakusessa koirille uusi koti. Ollaan yritetty sopeuttaa koiria ja lasta yhteen siinä onnistumatta. Todella surullinen fiilis luopua koirista, mutta ansaitsevat parempaa kuin mitä tällä hetkellä saavat.
 
Voi ei, surullista ;__;.

Meidän koira rakastaa lapsia, kun se pentuna tottui niihin. Lähipuistossa, jossa sitä pienenä lenkitettiin, oli iso leikkipuisto ja sieltä pienet lapset kävi aina kyselemässä että saako silittää. Toisaalta tuo koira on todella perskärpänen ja sylikoira, joten hiukan mietityttää että onko se uudesta tulokkaasta kateellinen. Toivottavasti ei.
 
Voi ei, eläimistä ei ole kyllä koskaan helppo luopua vaikka tietäisikin että olisivat onnellisempia muualla :sad001 Meillä kävi tuuri kun meidän kissa on niin älyttömän rento tyyppi ettei koskaan ole pitänyt pelätä että kävisi esikoisen kimppuun vaikka ne otteet ei vajaa 2 veellä aina niin älyttömän lempeitä olekaan... Kissoilla on kyllä tietty aina se etu että rauhaa halutessaan ne pääsee helposti karkuun lapsia hyllyjen ja kaappien päälle. Tsemppiä Anskupa!
 
Meillä on mies tottunut nukkumaan vierashuoneessa :wink Tyttö 3,5 v. tulee edelleen joka yö väliin, vaikka nukahtaa omaan huoneeseen ja omaan sänkyyn. Mies on melko herkkäuninen, eikä saa aina nukuttua, jos tyttö myllää keskellä. Mies on kyllä ollut erityisen huomaavainen nyt plussan jälkeen. Kovasti ollaan toivottu tätä pikkukakkosta ja ollaan nyt onnesta sykkyrällä.
 
Meidän koira oli 2vuotias kun esikoinen syntyi ja on vähän turhankin rento tuon lapsen kanssa. Olemuksellaan näyttää että ei haittaa kun esikoinen roikkuu päällä, mutta ilmeestä kuitenkin näkee ettei nauti. Lasta saa kieltää, mutta eipä hän vielä oikein ymmärrä. Koiralle sanotaan aina että siirtyy kun huomaa ettei ole enään niin hyvät oltavat. Meillä kun tuo koira ottanut jonku isukki roolin tän lapsen kanssa :hilarious:
 
Meillä mies kyllä oli alussa aika shokissa. Tämä raskaus kuitenkin tuli täysin yllätyksenä. Mä oon kuitenkin ollut ilman hormonaalista ehkäisyä viimiset kuus vuotta. Välillä yritetty enemmän tosissaan, välillä vähemmän mutta ollaan oltu valmiita elämään kaksistaan ilman lapsia (kaks koiraa tosin löytyy). Hoitoihin ei olla ikinä kumpikaan halunnut. Nyt muutaman päivän jälkeen alkaa kyllä tottua ajatukseen. Tänään aamulla ennen töihin lähtöä silitteli vatsaa ja kyseli, että mites siellä menee.
 
Tuli tuosta mahan silittelystä mieleen. Minun mies joka päivä koskaa alamaahaan ja toteaa aina "siellä meidän vauva kasvaa" yms jotain vastaavaa tai silittää masua. Ja minusta se on jotenkin ahdistaa kun pelkkää läskiä se kumpu siinä vielä on :hilarious: sanonkin että voisiko odottaa edes sen aikaa että maha alkaa kasvamaan niin ei tulisi niin akward olo :joyful: mutta söpöä ja ihanaahan tuo on :Heartred ja hän haluaisi jo kertoa jokaiselle vastaan tulijalle raskaudesta, mutta aikoi kuiten oottaa mun kehotuksesta ultraan asti :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top