Parisuhde

Mun mies on aina halunnut lapsia. Sillon kun alettiin seurustella olin tästä hiukan kauhuissani, mä nimittäin olin miettinyt että en haluaisi.

No, vuosien mittaan alkoi biologinen kello tikittää, lähipiiriin ja työkavereille alkoi syntyä lapsia jotka olivatkin aika ihania, vakityö toi turvaa, yhteiselo sujuu edelleen mutkitta ja riidat selviävät aina rauhallisesti puhumalla. Otettiin koira josta puoliso on ottanut vastuuta niin paljon että alan uskoa ettei se kaikki vanhemmuuden metatyö minulle jää.

Naimisiinmenon jälkeen alettiin miettiä että nyt voisi olla hyvä aika aloittaa yritys, ja tokasta kierrosta tärppäsi. Mies on innoissaan, silittelee mun mahaa ja halii, katsoo kalusteita ja taaperon harrastusmahdollisuuksia ja sen sellaisia. Ihana mies on :).
 
Tilanne on aika lailla sama. Yritetään sopia ja puhua asioita selväksi. Mutta näillä näkymin yritetään saada suhde toimimaan ja odotetaan toista lasta syntyväksi. Ens viikolla mennään neuvolan pariterapeutille ja toivottavasti sieltä tulee hyviä neuvoja meille.
 
Raskaus on meillä vaikuttanu mieheen positiivisesti ja mies onkin vauvakuumeillut paljon mua pidempään.

Silti hieman epäilyttää kuinka hitaalla sytytyksellä sitten uudessa vauva-arjessa mies herää tilanteeseen. Siihen oikeaan eikä siihen, joka on miehen utopistisissa ajatuksissa. :p

Raskauteen ei mies osaa osallistua tai suhtautua, ei löydy mitään empatiaa raskausvaivoihin tai muuta, mutta onneks on vertaistuki :D
 
Meillä parisuhde on hyvä ja mies jo odottaa että vauva tulis. Miehellä ennestään kolme lasta ja mulla ennestään kolme lasta, tämä on ensimmäinen yhteinen. Hän huolehtii siitä että otan vitamiinit ja kyselee joka päivä millainen olo mulla on ja mitä mulle kuuluu. Tässä on niin outoa se että mies on innoissaan kaikista neuvola asioista ja siitä miten sikiö kehittyy, edellisten raskauksieni kanssa kävin yksin neuvolat ja odotin aikalailla yksin. Ihanaa kun on erilainen odotusaika enkä ole "yksin". Outoahan se on että on niin huomaavainen mies... Ihanaa mutta outoa :)
 
Meillä ei oo tainnut mies ihan tajuta vielä että on vauva tulossa. Tai ei se ainakaan ihan täysillä käy :grin
Puhutaan joo joka päivä että "sitte ku vauva tulee", mutta ei se ainakaan hössötä niinku sillo ku odotin esikoista. Jotenki ottaa itsestään selvyytenä miten tää homma etenee vaikka jokainen raskaus on erilainen... Meinaa että nytki on lapsivesipunktio ja että synnytän sektiolla jne.
Ehkäpä asia iskee sen tajuntaan sitte paremmin ku käydään siellä rakenneultrassa ja pääsee juttelemaan kätilön kanssa näistä jutuista taas.
 
Musta tuntuu et mun mies hössöttää tätä tulokasta niin että yli menee välillä :p Kyseessä kuitenkin hänelle jo viides ja mulle kolmas eikä varmasti noiden kahden yhteisen kohdalla ollut yhtä intoopinkeenä :grin Suunnittelee hankintoja ja isompaa kotia ja anoppikin jo neuloo sukkia. Minä koitan kehottaa malttiin, kun ollaan niin alussakin.
 
Musta tuntuu, että mies on nyt enemmän innoissaan kuin aiempien kohdalla. Se osti jo pehmolelun Tyypälle ja on googlaillut turvakaukaloa, vaunuja ja itkuhälytintä :O Edes esikoisen kohdalla se ei perehtynyt mihinkään valikoimiin... Toisaalta se sanoi, että huonot yöt pelottaa - me kun rakastetaan myöhään nukkumista ja hitaita aamuja. Ja täytyy kyl myöntää, että kun eilen telkussa oli ihan täysin palkein parkuva vauva, niin itselläkin nousi kylmä hiki pintaan...
 
Meillä mies tekee reissuhommia, viikko töissä-viikko kotona. Se pääsee siis joka toinen viikko nukkumaan yönsä kunnolla :grin Eli ei stressaa sitä. Enkä stressaa sillee minäkään. Mä olen sitten äitiysLomalla ja nukun aina ku on tilaisuus. En aio täyttää päiviä menoilla, jos ollaan vaan kotona ja omalla pihalla ni en ota siitä huonoa omaatuntoa.
 
Voi, tuli aloittajan puolesta surullinen mieli :sad001 Tsemppiä! :Heartblue

Meillä parisuhde on pysynyt aika samanlaisena, molemmat olemme hyvin onnellisia tästä masu-asukista joka on esikoisemme :Heartpink Tuntuu että raskaus jollain tapaa syventääkin suhdetta, sillä olemme saamassa pienen ihmeen, joka on meidän yhteinen ja josta haluamme huolehtia yhdessä. :Heartpink
 
Meillä toinen tulossa ja miestä huolettaa raha-asiat. Toki itseäkin, muttei siinä mittakaavassa että stressaisin asiasta. Ensimmäisen kohdalla kun piti hankkia kaikki tarvikkeet, vaunut sängyt yms. Niin ehkä miettii nyt sitä rahan menoa ja mitä tämä uusi tuo vielä tullessaan ( toki mitään ei tarvitse hankkia tälle uudelle jos vaan sattuu samaa sukupuolta olemaan). Muutenkin mietityttää molempia kaikki käytännön järjestelyt kun tullaan taas uuden asian eteen.

Raskautta ei ehkä sillä tavalla vielä mieti, jonka ihan ymmärränkin. Tänään tosin ensimmäisen kerran silitteli kumpua, ja sanoi että kyllä tästä vielä hyvä tulee ☺ Nyt muutama päivänä on puhunut meidän uhma-taaperolle että huomion ja lelujen jakaminen on hänelläkin sitten edessä

Parisuhde itsessään ei ole muuttunut ja voin hyvin luottavaisin mielin uskoa että kun vauva syntyy niin parempaa isää ei ole meidän muksuille. Varmasti kun liikkeet alkavat tuntua niin alkaa olla todellisempaa myös miehelle. Onneksi on kavereita myös lähipiirissä raskaana niin vertaistukea saa heiltäkin hyvin ☺
 
Meillä on muutettu tässä välissä pienellä budjetilla, joten yhtään mitään tarvikkeita ei ole jäljellä. ...ja taloudellinen tilanne on juuri nyt aivan katastrofaalinen. Se rassaa kyllä parisuhdettakin. Vähän enemmän vielä miehen vuorotyö ja tää vaikeahko alkuraskaus, kun pitäisi olla joku lasten- ja kodinhoitaja miehen apuna, kun itse vain nukun tai oksennan.
 
Noihin raha-asioihin haluan itse kommentoida että kun esikoista odotin ja sitten melkein perään kakkosta niin oltiin tiukilla. Mies ei tehnyt kun pätkätöitä ja mä olin työtön. Saatiin Sit toimeentulotukea. Jos joku saa täältä toimeentulotukea niin muistakaa hakea harkinnanvaraista toimeentulotukea vaunuihin, pinnasänkyyn ja muihin tarvikkeisiin. Sain itse aikoinaan noin 300e harkinnanvaraista jolla sai sit käytetyt vaunut ja pinniksen sekä vaippoja hain varastoon :)
 
Miten teillä on puolisot ottaneet muuttuneen kehon jne. vastaan? Mieheni on ihana ja huomaavainen mutta oikeastaan vasta nyt (rv25) hän tajuaa etten voi tehdä ihan kaikkia juttuja mitä ennen, esim. auttaa kantamaan sohvaa. Parisuhteeseen toki on vaikuttunut mun mielialat, välillä olen kuin joku pahainen teini ja sit pyytelen anteeksi ja hävettää.
 
Mies nostelee minun puolesta kaikki painavat, kuten multasäkit, isot kukkaruukut sun muut. Taaperon nostelutkin olen enimmäkseen hänelle ulkoistamaan, kun tuntuu että 12kg taaperon kanssa punnertaessa meinaa pullahtaa alakerta pihalle. Vielä kun oppisi kaupassa hidastamaan kun välillä supistusten takia taaperran kuin ankka. Välillä tuo menee vähän ylihuolehtimisen puolelle, kun haluaa kuskata minua autolla mahdollisimman paljon, vaikka osaan itse vallan mainiosti ajaa.
 
Meilläkin mies on huomaavainen ja huolehtii etten mitään liian painavaa siirtele. Itteäni turhauttaa, kun oon kova touhuamaan kaikkea ja nyt täytyy mahan ja voinnin takia vähän himmailla.. Vointi ollut muuten tosi hyvä, mut väsähdän selvästi aiempaa enemmän, esim työpäivien päätteeksi oon aika naatti.
Vähän harmittaa että mies ei töiden takia ehdi osallistumaan hankintoihin yms. Vaunut ja muut mitä nyt ollaan hankittu, oon itse testaillut ja hankkinut. Mies on oikeestaan ehtinyt mukaan vain autokaupoille, mut toisaalta hyvä että ehti edes sinne, koska se nyt on selkeesti ollut se kallein ostos.

Vähän harmittaa myös että mies ei oikein tästä raskausvartalosta innostu. Itse tykkään kasvavasta mahasta hirveesti, eikä yhtään haittaa että lantiokin himpun levinnyt :wink Kyllä mies mahaa silittelee, mut muuten on kyllä mielenkiinto tätä vartaloa kohtaan aika vähissä. En kyllä siitä stressaa, hyvin meillä menee edelleen :)
 
Tosi ihana ja huomaavainen, silittelee ja pussailee masua joka päivä:Heartred ei anna kauppakasseja kantaa eikä kiivetä mihinkään :D
mutta on just sellanen huolehtiva mitä toivoinkin :)
 
Meillä mies silittelee masua ja kyselee miten vauva voi. Kantaa kauppakassit, jos nyt sattuu kaupassa olemaan mukana. Kantaa kyllä ne ilman raskauttakin, joten siinä ei muutosta. Reissussa olis kantanu mun rinkan, mutta halusin kantaa ite (ihan hyvin siis pystyin, ei ongelmaa). Nosti kuitenkin aina selkään. Ulkoiluttaa suurimmaksi osaksi koirat. Pitkät kävelyt rupee kiristää vatsaa ja varsinkin nuorempi on aikamoinen vetojuhta ja sählä, joten sitä en mielellään ite ulkoiluta.
 
Tämä tietynlainen itsenäisyyden puute mikä tulee raskaana on mulle kyllä kova pala, ehkä tästä syystä mun ajatukset asiasta vaihtelee päivittäin. Välillä haluan ettei mies anna tehdä mitään ja välillä suututtaa että anna minä itse :smiley-angelic008
 
Takaisin
Top