Parisuhde, rakkaus, yhdessäolo

Maiden_Of_Sleep

Maiden_Of_Sleep

Näppärä viestien naputtelija
Miten ehditte hoitamaan suhdetta kumppaniinne tämän vauva-arjen myllerryksessä?

Itse kaipaisin kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa.

Yritän myös välillä muistaa jutella hänelle muustakin kuin vauvasta ja vauva-asioista (vaikka toki miestäkin kiinnostaa yhtä paljon vauva) Kyselen kuulumisia melkein päivittäin ja sanomme toisillemme rakastan sinua.

Mitä tekisitte miehenne kanssa, jos nyt saisitte kahdenkeskistä aikaa?

Haluaisin varmaan mennä elokuviin hänen kanssaan, syömään ja kävelylle ja hidasta rakastelua ja sylissä nukkumista... Näitä ei kaikkia ehdi kyllä yhden päivän aikana suorittaa ihan lähiaikoina/kuukausina.. :D
 
Vaikka mua aina välistä ottaakin aivoon toi miehen köriläs, niin oon mä aika tyytyväinen meidän arkeen. Toki Karpo vie suurimman osan ajasta, ja johdattelee keskustelut itseensä, mut jää meillä onneksi kahdenkinkeskistä aikaa. Lisäksi me katellaan kotona leffoja (en varmaan jaksais raahautua leffaan :P) kun poika nukkuu, pelaillaan yhdessä... mulle ainakin tässä vaiheessa riittää nää pienet hetket yhdessä, ja luulen et mieskin on ihan tyytyväinen. Kysymiset muistetaan kysellä ja pusut vaihtaa, kainalossakin on aina paikka iltaisin avoinna (:

Sitten joskus tulevaisuudessa kun uskaltaa hoitoon antaa isovanhemmille, niin mennään varmaan yhdessä ulos. Vähän viihteelle :D
 
Me haluttais kovasti mennä yhdessä syömään, mutta kaikkien pojan alkutaipaleen hankaluuksien takia mummi ei uskalla poikaa vielä hoitaa. Toiset isovanhemmat kyllä uskaltaisivat, mutta asuvat niin kaukana. Pari ystävää on nyt tarjoutunut hoitamaan, joten ehkäpä tartumme tarjouksiin.

Ravintolareissuun voisi sitten myöhemmin liittyä muutamien lasillisten nauttiminen pikku-pubeissa :) Mutta se onkin mukavampaa kesällä, joten ei ole kiirettä!

Lisäksi rauhallinen makuuhuoneaika olis tervetullutta.
 
Meillä korkattiin eilen peittojenheiluttelu, wuhuu! Ihan melkein neitsytkerralta tuntui sillä edellisestä kerrasta oli jo melkein vuosi, kun mua ei raskauden aikana tehnyt tippaakaan mieli. Eipä ollut kovinkaan kummoista tuo eilinen meille kummallekaan, kun koko ajan jännitettiin alkaako pinnasängystä kuulua heräilyä, mutta tulipahan saatua eka kerta pois alta. Jatkossa toivoisin siis rauhallista makuuhuoneaikaa minäkin, että voisi fiilikset olla muutakin kuin "ihan ookoo" :D
 
Olemme intohimoisia pyöräilijöitä, joten olisi kiva lähteä pyöräilemään. Katsella joku kiva reitti, löytää uusia paikkoja, yöpyä kivassa hotellissa... Vaikka ihan vain viikonloppumatka olisi kiva. Mutta täytyy vähän vielä malttaa, sitten on kivemmat ilmatkin. Ja kesällähän tyttö voi jo tulla mukaan. :) Haluaisin myös viihteelle lähteä yhdessä.

Suhdetta hoidetaan suukoilla ja pitämällä lähellä. Juttelemme myös kaikesta ja suunnittelemme tulevaa. Joskus riitelemme, mutta ne sovitaan aina. Olemme olleet yhdessä niin kauan, että välittäminen näkyy arjen tekoina kaikessa. Arki on jotenkin muovautunut soljuvaksi. Nytkin esimerkiksi olen menossa laittamaan miehelle yllätysaamupalaa, koska hän joutui yskimiseni takia nukkumaan sohvalle. Raukka.

Rakastan miestäni, olemme täysin rakastuneita tyttöömme ja vaikka välillä valitan, olen todella onnellinen juuri nyt. Niin kauan kuin mieheni katsoo minua rakastaen ja tyttö villiintyy ilosta minut nähdessään, en voi kuin olla kiitollinen siitä mitä minulla jo on. :)
 
Muokattu viimeksi:
Me ollaan jo niin vanaha pari, että riittää arjen romantiikka. Illat meillä on aikuisten omaa aikaa. Silloin tulee katsottua tallennettuja ohjelmia, syötyä rauhassa iltapalaa ym. Eikä oo vielä ainakaan k-18 jutuissakaan tarvinnu hötkyillä ;D

Esikoisen aikaan kaivattiin ehkä enemmän sitä aikuisten laatuaikaa, bilettämistä, leffassa käyntiä ym. Viime vuonna ei ollut poikkeuksellisesti pikkujoulujakaan, niissä ollaan käyty joka vuosi! Useimmiten oltu kotona jo puoliltaöin :D

Tukiverkosto on kyllä niin ihana, että hoitaja kolmikolle löytyy yhdellä puhelinsoitolla. Sitä on vaan niin laiska mihinkään lähtemään!

Liikkua tykätään koko perhe, paljon käydäänkin lenkkeilemässä ja touhutaan pihalla!
 
Mä oon tosi onnellinen meidän parisuhteessa ja perheessä, vaikkakin nyt vauvan myötä on yhteinen aika ollut vähän kortilla. Ollaan puhuttu siitä, että sehän on loppujen lopuksi järjestelykysymys, miten aikaa hyödyntää. Meillä helposti molemmat tekee jotain omiaan, tietokoneella/puhelimella/telkkarilla, silloin kun vauva ei vaadi huomiota. Enemmän voisi olla koko perhekin vaikka ihan sylikkäin, silloin kun vauvakin on sylissä. Vauvan myötä mulle suurin muutos ja "kriisi" on ollut parisuhteen muuttuminen kahdesta rakastavaisesta perheeksi. Ei sillä, että rakkaus mihinkään olisi vähentynyt, mutta tavallaan ei enää olla se nuoripari, pariskunta tai miten sen nyt selittäisi. Ei eletä enää vaan toisiamme varten.
 
Omena, ihan saman pohdiskelun äärellä olen ollut. Rakkaus ei ole hävinnyt mihinkään, mutta nyt elämme perheenä emmekä vain toisiamme varten.

On ollut aivan mahtavaa huomata, että päästyäni suurimmasta väsymyksestä, olemme miehen kanssa löytäneet naurun uudelleen. Tuntuu, että jossakin vaiheessa olimme niin epätoivoisia, että unohdimme repiä huumoria arjestamme. Nyt olemme kuitenkin palanneet entiseen moodiin ja kikattelemme yhdessä pitkin iltaa. Se, että saamme toisemme nauramaan, on ollut yksi parisuhteemme kulmakivistä. Me myöskin riitelemme, mutta varsinkin nykyään riitojen selvittäminen käy helposti keskustelemalla.
 
Jep. Ihan samoja ajatuksia kuin Omenalla. Ja meillä myös riidellään, mut enemmän onneksi nauretaan. Yhteinen huumorintaju ja naurut todellakin pitänyt tän suhteen koossa vaikeina hetkinä. Onneksi myös molemmat leppyy helposti. Ja mies ei ruoki mun heikkoa hermoa huonolla tapaa :D

Mä välillä ihmettelen miten mies edes jaksaa mua... Oon hullu valittajaämmä, joka ei voi asioita hoitaa hetken päästä, vaan just heti ja nyt. :D Hahah.

Mä kaipaan myös et yhdessä vois käydä viihteellä! Vaik alkoholia ei niinkään ikävä oo vaan sitä menemistä ja musiikkia baarissa :)
 
Meillä ei oo parisuhde ns. muuttunu kauheemmin vauvan myötä. Otetaan kovin rennosti tää vanhemmuus vaikka onkin kummallekin uus asia. Yhteistä aikaa on tällä hetkellä mukavasti kun mies on talven ajan lomautettuna eli koko ajan kotona mun ja pojan kanssa. Kuun lopulla pidetään nyt sit ensimmäinen treffi-ilta eli ekaa kertaa kahestaan ulkoilemaan pojan syntymän jälkeen. Leffaan, syömään ja sit jos jaksaa ni käydään parilla jossain. En malta odottaa!
 
Itsellä vähän sama tilanne varmaan kuin Mymmellä, meilläkin siis arjen romantiikkaa. Esikoinen syntyi tosiaan keväällä 2012 ja miehen kanssa yhteisia vuosia oli jo tuolloin kertynyt reilut 10..teinipari siis olemme ja paljon olemme yhdessä kokeneet. Joskus jopa puhuimme, ettemme tekisi lapsia ollenkaan, olimme ihan tyytyväisiä elämäämme kahdestaan. Biletimme paljon ja loimme samalla uraa (kyllä..nämäkin kaksi asiaa voi ilmeisesti kulkea käsikädessä).

Lapsi oli sitten kuitenkin tullakseen emmekä ole katuneet pätkääkään, kyllä nämä pojat ja perhe-elämä on sitten kuitenkin niin meidän juttu. Lähes kaikki sukulaisemme asuvat kuitenkin noin 500 kilsan päässä, joten hoitajia ei kovin herkästi ole saatavilla, eikä kavereilta ole viitsinyt kysyä, varsinkaan, kun toinen on vielä näin pieni. Paljon tarvitaan siis molemmilta, multa ja mieheltä, joustoa, jotta kumpainenkin saisi myös hieman omaa aikaa ja jotenkin panostaa siihen yhteiseen.. onneksi siis arjen romantiikka riittää. Joka päivä kerromme, että rakastamme toisiamme ja yöksi annetaan isot hyvän yön suukot. Olemme aina myös puhuneet paljon asioista ja tunteistamme, sekin varmaan helpottaa.. tai mies ei ensimmäisinä vuosina juuri tunteista puhunut mutta kyllä tähän päivään mennessä osaa jo hänkin suunsa minulle avata :wink Illalla kun muksut nukkuu meillä on aina pari tuntia sitä yhteistä aikaa, meillä on oma sta mielestämme hyvä huumorintaju :wink ja nauramme typerille jutuillemme.

Esikoinen mullisti tosiaan aika paljon tätä yhteiseloa, yhtäkkiä talosta kuuluikin ihan jonkun vieraan ääniä. Toisen lapsen tulo on oikeastaan kruunannut vain sen arjen ja tuntuu vielä enemmän perheeltä.

Peitto ei ole kauheasti meillä heilunut synnytyksen jälkeen..pari kertaa toki. Jotenkin nämä imetyshormonit pitää varmaan halut pois..sama homma oli esikoisen aikaan. Kyllä ne sieltä palautuu sitten aikanaan.. onneksi mieskin sen tietää vaikka ihan varmasti häntä se harmittaa.
 
Meillä on parisuhteen hoito jokseenkin sitä, että noin kerran kuussa ollaan päästy jonnekin kahdestaan. Kuten toisaalle jo kirjoittelin, ei esim makuuhuoneen puolella ole juurikaan tapahtumia ollut, kun tuntuu ettei vaan jaksa. Olenkin aina ihmetellyt, miten jotkut on kuukausitolkulla ilman seksiä, mutta näinpä se näköjään käy ihan tuosta vaan:grin Meillä kuivahko putki tosin alkoi jo raskausaikana kun miehelle oli jotenkin liikaa, että "hänen poika on tuolla". Suostui kyllä hommiin jos sitä painosti, mutta kaikki romantiikka ja intohimo siitä oli kyllä tosi kaukana, joten eipä itsekään hirveästi huvittanut. Täytyy antaa miehelle pointsit kyllä siitä, että se meillä jotenkin paremmin muistaa hoitaa tuota arjen romantiikkaa, silittelee mua välillä, tulee halaamaan, kehuu ulkonäköä ja sitä, että olen sen mielestä sankariäiti kun hoitelen meidän koliikkitapausta jossain määrin järjissäni.Minä tyydyn siihen, etten aloita riitoja kaikista pikkuasioista, jotka päivän aikana ottaa päähän ja yritän olla turpoamatta ihan suunnattomasti, vaikka tekeekin mieli lohtusyödä 24/7. Pitäisi varmaan yrittää edes tosiaan puhua kauniisti toiselle säännöllisesti, sekin tekee ihmeen paljon. Mutta ne taas on ihan huippuja hetkiä kun pääsee kahdestaan ihan vaan saunaan istumaan, juttelemaan ja sitten sohvalle katselemaan jotain televisiosta. Miehen veli tulee kuun lopussa vaimoineen vauvaa hoitamaan niin päästään taas sinne saunaan :) Miehellä olisi ensi kuussa synttäritkin. Pitää varmaan yrittää jotain kivaa keksiä sille ja meille.
 
Meillä olis kohta eka hääpäivä, ja olisi ihana jotenkin nauttia siitä kahdestaan. Yöksi ei haluta vielä laittaa vauvaa hoitoon, mutta ollaan mietitty sellaistakin vaihtoehtoa, että oltais hotellissa yötä ihan kotikaupungissa, ja isovanhemmat hoitaisi vauvaa illalla pari tuntia tai sen verran, että käytäis rauhassa kaksin illastamassa ja sitten otettais vauva yöksi kuitenkin hotelliin. Toisaalta ollaan mietitty, onko se vähän hassua olla hotellissa ihan kotikulmilla... No, katsotaan, mihin päädytään. :)
 
JaneDoe, meillä mies myös pitää mua ikäänkuin sankarina kun on ollut vähän vaikeuksia tässä matkan varrella. On kyllä kieltämättä ihanaa kun itse väsyneenä ja surkeana käy välillä ihan pohjamudissa ja toinen muistaa tsempata ja kannustaa!
 
Niin ja Omena, ei tuo musta niin kovin hassulle kuulosta! Ainakin omasta mielestäni olisi mykavampi noin, kun ihan vaan kotosalla. :)
 
Omena, minusta tuo kuulostaa kivalta. Arkeen vähän jotain muuta. :) Ja saatte aamiaisen valmiina, ei tarvi itse laittaa, mitä luksusta! :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top