Välillä kuulee / lukee tarinoita, että se viimeisin ja "rupuisin" alkio oli se, josta vauva tuli syliin asti! Eli ei se luokitus ole kohtalo!
Kirjassa Projekti Vauva (Satu Lindholm) on tällainen kohta:
"Ensimmäinen IVF-hoitomme ei tavallaan mennyt ihan putkeen, mutta toisaalta taas meni. Munasoluja saatiin kerättyä tilanteeseemme nähden melko vähän ja lopputuloksena oli vaivaiset kolme alkiota. Munasolupunktio aiheutti komplikaatioita, joten oli aivan viime hetkiin asti kyseenalaista, pystytäänkö alkionsiirtoa tekemään mutta »parasta» alkiota ei siirretty, vaan lääkärin neuvosta se jätettiin odottamaan, että kehoni olisi paremmassa kunnossa.
Tuskin kellään oli kovin suuria toiveita tästä siirrosta. Ainakin minun katseeni oli jo siirtynyt seuraavaan kierrokseen. Pakastealkionsiirrossa siirrettäisiin se »paras» alkio, kun olisin ensin toipunut jättimäisestä mustelmasta.
Alkionsiirron jälkeen progesteronitukilääkitys oli kummallisimpia oireita. Heräilin pitkin yötä ja näin painajaisunia. Jossain vaiheessa aloin heräillä joka aamu vessaan ennen kukonlaulua, mutta ajattelin vain, että progesteroni aiheuttaa näköjään kaikenlaista. Suunnittelin jo valmiiksi, miten selviän negatiivisen raskaustestin päivästä. Lääkärin määräämän testipäivän aamuna heräsin kuuden aikaan aamulla hirveään pissahätään, mutta yritin teeskennellä, ettei minun ole pakko mennä vessaan. En millään halunnut mennä tekemään negatiivista raskaustestiä; testi pitää luotettavimman tuloksen saamiseksi tehdä aamun ensimmäisestä virtsasta. Lopulta oli kuitenkin annettava periksi.
En ole koskaan ollut niin hämmästynyt kuin silloin, kun digitaalisen testin näytölle piirtyi sana »raskaana»."