Onnea @Nila ja @Foreverfever uusista alituksista, homma etenee! 
Tervetuloa mukaan @Qkkuu
Sun tavoitteet kuulostaa hyvältä 
Onko alkuviikko tuonut selän tilanteeseen muutoksia?
@Olive tsemppiä viikkoon! Motia metsästämässä täälläkin, kun jumittelee, mut eiköhän me enemmän pudottaneetkin kohta taas jatketa matkaa kevätauringon virkistämänä
@Nukkelapsi äh, toivottavasti osaan tsempata oikein
mutta painonpudotus on toooooosi piiiiitkä matka, ja siihen kuuluu parin kilon heilahdukset. Yhdessä yössä tuleva pari kiloa on aina nestettä. Ja meillä naisilla niitä heilahteluita aiheuttaa monet monet tekijät kierrossa, suolistontoiminnassa, päivän aktiivisuustasossa jne. Muutosta kannattaa seurata kuukausitasolla, ja siinäkin mieluusti pidempää trendiä. Elämäntapamuutokseen: joka hetki kun valitsee siinä tilanteessa parhaan ja mahdollisen vaihtoehdon, on saanut kiinni siitä mitä elämäntapamuutos tarkoittaa. Elämäntapamuutos ei ole sitä, että loppuelämän on kalorivajeella ja syö paljon parsakaalia, vaan tietynlainen joustavuuden oppiminen. Ymmärrän täysin turhautumisen ja kurjan fiiliksen, kun painokäyrä ei etene suoraviivaista alamäkeä, mutta siitä täytyy rohjeta päästämään irti! Kun katson omaa painokäyrääni taaksepäin, on se pitkältä ajanjaksolta katsottuna laskeva, mutta läheltä tarkisteltuna sisältää hyvin paljon päiväkohtaista vaihtelua, juuri noita parin kilon pompsahduksia, jumeja ja seilaamisia. Kas näin:
Syksystä alkaen
Viimeiset 30 pv
Sitten omanapaa, täällä aamupaino 82 eli +2 kiloa viikonlopun reissailuista. Perjantai ja lauantai istuttiin siis reilu kolme tuntia molempina päivinä autossa. Käytiin mun porukoiden luona mummin hautajaisten takia. Reissuruokailu ja kakun syönti päälle ni odotinkin turvotusta. Sunnuntaina käytiin sit anoppilassa, kun mies täytti veljensä kanssa viljarekkaa. Mummo oli laittanut omenahyvettä, mun yksi suurimpia herkkuja, joten söin kyllä masun täydeltä
Mun ja vauvan nuha senkun jatkuu, joten liikunta edelleen nollissa. Perus taaperon pihaulkoilutukset ja kotityöt ynnä muu arkiliike. Sykettä nostavaan ei pysty vieläkään. Puolitoista viikkoa tulee nyt siitä kun viimeksi pystyi tehdä jumppaa
eilen jo luulin parempaa päivää, mutta iltapäivästä kun sain lapset päikkäreille, alkoi palelu ja särkyolo uudestaan. Sisällä oli kuitenkin 22 lämmintä kun aamulla lämmitin takkaa, ettei ollut ulkoiset tekijät mitkä palelsi.
Ruokailuun koitan nyt taas kiinnittää huomiota tarkemmin. Nyt on tullut kyllä omaan kehoon sitä luonnollista kompensaatiota, että kaloripitoisempien päivien jälkeen ihan mieliteot ohjaa kevyempiin valintoihin
yksi iso steppi siis kehon tasapainon löytymisessä! Uskon että se liittyy myös siihen, että oon hyvin lähellä mun kehon setpoint-painoa, eli sitä missä se luonnollisesti haluaisi olla ja missä voi hyvin. En tietysti varmaksi tiedä, mutta tuntuu siltä että tää 78-82 /bmi26 väli on mulle aika sitkee ja kroppa haluaisi olla tässä. Järkeä tai ei, mun näkemykset itsestä on eri mieltä ja tavoittelen viitisen kiloa alemmaksi 
Ymmärtääkseni jos saavuttaa ja ylläpitää uuden painon tarpeeksi pitkään, keho suostuu ottamaan sen uudeksi setpointiksi. (puhun siis normaalipainon (ylä)rajoissa tapahtuvasta uuden setpointin asettamisesta, ei niin että viedään paino itselle luonnottoman alas tai matalaan rasvaprosenttiin ja koitetaan sitä ajaa setpointiksi. Kehon selviytymistekniikat toivottavasti estävät semmoisen.)
Tervetuloa mukaan @Qkkuu
Sun tavoitteet kuulostaa hyvältä Onko alkuviikko tuonut selän tilanteeseen muutoksia?@Olive tsemppiä viikkoon! Motia metsästämässä täälläkin, kun jumittelee, mut eiköhän me enemmän pudottaneetkin kohta taas jatketa matkaa kevätauringon virkistämänä
@Nukkelapsi äh, toivottavasti osaan tsempata oikein
mutta painonpudotus on toooooosi piiiiitkä matka, ja siihen kuuluu parin kilon heilahdukset. Yhdessä yössä tuleva pari kiloa on aina nestettä. Ja meillä naisilla niitä heilahteluita aiheuttaa monet monet tekijät kierrossa, suolistontoiminnassa, päivän aktiivisuustasossa jne. Muutosta kannattaa seurata kuukausitasolla, ja siinäkin mieluusti pidempää trendiä. Elämäntapamuutokseen: joka hetki kun valitsee siinä tilanteessa parhaan ja mahdollisen vaihtoehdon, on saanut kiinni siitä mitä elämäntapamuutos tarkoittaa. Elämäntapamuutos ei ole sitä, että loppuelämän on kalorivajeella ja syö paljon parsakaalia, vaan tietynlainen joustavuuden oppiminen. Ymmärrän täysin turhautumisen ja kurjan fiiliksen, kun painokäyrä ei etene suoraviivaista alamäkeä, mutta siitä täytyy rohjeta päästämään irti! Kun katson omaa painokäyrääni taaksepäin, on se pitkältä ajanjaksolta katsottuna laskeva, mutta läheltä tarkisteltuna sisältää hyvin paljon päiväkohtaista vaihtelua, juuri noita parin kilon pompsahduksia, jumeja ja seilaamisia. Kas näin:Syksystä alkaen
Viimeiset 30 pv
Sitten omanapaa, täällä aamupaino 82 eli +2 kiloa viikonlopun reissailuista. Perjantai ja lauantai istuttiin siis reilu kolme tuntia molempina päivinä autossa. Käytiin mun porukoiden luona mummin hautajaisten takia. Reissuruokailu ja kakun syönti päälle ni odotinkin turvotusta. Sunnuntaina käytiin sit anoppilassa, kun mies täytti veljensä kanssa viljarekkaa. Mummo oli laittanut omenahyvettä, mun yksi suurimpia herkkuja, joten söin kyllä masun täydeltä
Mun ja vauvan nuha senkun jatkuu, joten liikunta edelleen nollissa. Perus taaperon pihaulkoilutukset ja kotityöt ynnä muu arkiliike. Sykettä nostavaan ei pysty vieläkään. Puolitoista viikkoa tulee nyt siitä kun viimeksi pystyi tehdä jumppaa
eilen jo luulin parempaa päivää, mutta iltapäivästä kun sain lapset päikkäreille, alkoi palelu ja särkyolo uudestaan. Sisällä oli kuitenkin 22 lämmintä kun aamulla lämmitin takkaa, ettei ollut ulkoiset tekijät mitkä palelsi.Ruokailuun koitan nyt taas kiinnittää huomiota tarkemmin. Nyt on tullut kyllä omaan kehoon sitä luonnollista kompensaatiota, että kaloripitoisempien päivien jälkeen ihan mieliteot ohjaa kevyempiin valintoihin
yksi iso steppi siis kehon tasapainon löytymisessä! Uskon että se liittyy myös siihen, että oon hyvin lähellä mun kehon setpoint-painoa, eli sitä missä se luonnollisesti haluaisi olla ja missä voi hyvin. En tietysti varmaksi tiedä, mutta tuntuu siltä että tää 78-82 /bmi26 väli on mulle aika sitkee ja kroppa haluaisi olla tässä. Järkeä tai ei, mun näkemykset itsestä on eri mieltä ja tavoittelen viitisen kiloa alemmaksi Ymmärtääkseni jos saavuttaa ja ylläpitää uuden painon tarpeeksi pitkään, keho suostuu ottamaan sen uudeksi setpointiksi. (puhun siis normaalipainon (ylä)rajoissa tapahtuvasta uuden setpointin asettamisesta, ei niin että viedään paino itselle luonnottoman alas tai matalaan rasvaprosenttiin ja koitetaan sitä ajaa setpointiksi. Kehon selviytymistekniikat toivottavasti estävät semmoisen.)
Tää väsymys on kostautunu sit päivällä ja lähes joka päivä tullut naposteltua jotain epäterveellistä. Nyt oli pakko laittaa stoppi sille ja olla hetki ihan kokonaan ilman herkkuja. Katsoo sit taas muutaman viikon päästä pystyykö sitä syömään hillitysti silloin tällöin jotain hyvää vai lähteekö taas laukalle 
jännä nähdä mitä paino sitten huomiseksi tekee, jos oon näin kuivana tänä aamuna 
. Seuraava välitavote on että pääsen alle 70 kilon.
(ku meinaa aina usko loppua ku heilahtaa vaik 0,5-1kg ylös eikä tipukaan koko ajan)
Olen kyllä syönyt terveellisesti, mutta kai tuo miun aineenvaihdunta vaan jollain tasolla edelleen jumittaa. Luulisi kyllä tällä jumppaamisella alkavan heräilemään. 
kyllä nyt jumii parin kilon sisässä, tosin kuten viimeksi sanoin niin tehokkaasti on tullut viikonloppuisin sabotoitua arjen sinnikästä kalorivajeilua. Liikuntamotivaatiokin vähän hukassa flunssatauon jäljiltä, mutta päättäväisesti tänään suoritin kotijumpan. Äh, tällä hetkellä tää tuntuu niin tylsältä koko projekti! Mutta parhaani teen ja sisukkaasti jatkan vaikka jumis koko lopputalven. Jospa keväällä kun pääsee taas vaunukävelemään joka päivä, paino vihdoin putoaisi pysyvästi seuraavan kympin puolelle.