Voisin liittyä seuraanne! Mulla oli juhannuksena, kun aloitin painoasioita miettimään, paino 98kg. Nyt 95,5 eli paljoa en ole vielä saanut pois. Kahden raskauden jäljiltä oli siis jäänyt 18 kiloa ylimääräistä. Loppusyksyllä laskin kaloreita jonkun aikaa ja sain painon jo melkeen 94:ään, mutta sit tuli joulu ja paino nousi takas reiluun 97kg. Tammikuun puolivälissä aloin taas laskea kaloreita ja nyt viime päivinä olen asettanut tavoitteen 2000 kaloriin. Vaihteluväli ollut jotain 1750-2400kcal/päivä. Viime aikoina haitannut lasten tuomat taudit, nyt kohta 2 viikkoa oon ollut kipeenä ensin yhdessä sitten toisessa taudissa ja sit se kun kolmisen viikkoa sitten ilmeisesti kuntopiirissä maastavedossa loukkasin alaselkäni, vaikkei painoja ollut paljoa, ehkä 20kg. En olisi itse osannut tuota arvellakaan, mutta ohjaaja sanoi, että siitä olisi saattanut selkä ärtyä ja sittemmin totesin, että näinhän se varmaan oli. Kun nyt tuota hetkeä muistelen niin mietin siinä liikkeessä, että tää asento ei kyl voi olla oikeen, mutta kun fyssari-ohjaaja katsoi, että näyttää oikealta, niin tein silti. Joo ei ois pitänyt.. Eli nyt en pysty liikkumaan edes muuta kuin sisällä kotona pakolliset ja esim. vauvan nostaminen lattialta täytyy tehdä niin, että ottaa tuolin ja istuu ja siitä nostaa eli aika rampa oon. Sori valitus heti alkuun!
No, koitan huomenna päästä terkkariin lääkäriin, kun lepo, lämpöhaude, Voltaren ja jokapäiväinen kipulääkitys ei ole auttanut. Mutta tosiaan tää liikuntakyvyttömyys haittaa painonpudotusta, kun normaalisti kuitenkin kävelen vähintään muutaman km joka päivä ja käyn jumpassa 3xvko.
Tavoitepaino mulla siis 80kg, mikä oli ennen ekaa raskautta. Se on pari kiloa normaalipainon yli, mutta kun katson kuvia tuolta ajalta, niin oon kyllä tosi sopusuhtaisen ja hoikan näköinen eli lähtökohtaisesti se riittää kyllä mulle, kunhan vaan joskus siihen pääsisi!
Luin, että jotkut teistä ovat käyneet kehonkoostumusmittauksissa niin missä ootte käyneet?
Tämmönen sepustus. Ajatustenvirtaa. Noita juttuja on vaan tullut pohdittua
Miulla on kyllä ollut aina aika hyvä itsetunto ja olen viihtynyt kehossani, mutta jotenkin tuo oman kropan räjähtäminen on laittanut itselläkin palikat uuteen järjestykseen. Sillä kehon ulkonäöllä on jotenkin todella paljon vähemmän merkitystä. Miulla se on ihan täysin sitä, että äitiyden myötä olen tajunnut mikä on elämässä oikeasti tärkeää, enkä minä halua lapsellenikaan opettaa liian pinnallisia arvoja. Tuntuu, että niitä vastaan saa ihan tosissaan taistella muutenkin niin itse haluaisin omalta osaltani luoda tervettä pohjaa.
sama talvitakki ainakin on nyt käytössä kun silloin ollut 
kehonkuva parani jo sillä ekalla laihdutuskerralla 2020-2021, joka vei myös vaakakammon pois. Sen jälkeen paino oli vain numero. Mutta ruokasuhde on parantunut vasta nyt tokassa raskaudessa / sen jälkeen viime syksynä. Aiempi laihdutus (tuo 20-21 sekä kesä 23) kun on tapahtunut ketolla, ja olin jotenkin ihan uskossa että se on ainut mulle toimiva tapa tässä. Mut joko jotain on korjaantunut fyysisesti tai sit oon onnistunut omaksumaan oikeasti hyviä tapoja, kun nyt tällä "tavallisella", joskin ravintosuosituksia runsasproteiinisemmalla, ruokavaliolla rasva palaa ja keho pienenee. Parasta on just se ettei enää oo mitään mörköruokia kun kaikki on sallittua 
tämä viikko nyt mennään vielä siis ”matalalentoa”, ensi viikolla paremmalla innolla. Toivottavasti.
