Painonnousu raskauden aikana
- Ketjun aloittaja pisku
- Aloituspäivämäärä
B
be
Vieras
No tuosta huomaa ettei sillä sukupuolella ole paljon tekemistä makeanhimon kanssa ;) Raskaudet ovat erilaisia niinkuin me ihmisetkin :) Painosta sen verran, ettei siitä kannata kovin murehtia ja olla huolissaan. Synnytyksen jälkeen kuitenkin yli puolet raskauskiloista lähtee pois ja loput saakin sitten aika hyvin karsittua liikunnalla. Raskaus kun on jotain parasta ja ihaninta mitä voi olla niin nautitaan siitä < 3
pikkulintu
Vauhtiin päässyt keskustelija
Mulla myös vähän niin käynyt että makeanhimo laantunut raskauden aikana, ja siis mitä ilmeisimmin poikaa odotamme, kaikkea suolasta ja rasvasta tekis kyllä kovasti mieli, pitää vaan koittaa hillitä vähän itseään, ettei ihan räjähdä käsiin painonnousu;) Jouluna en kyllä aio hillitä mitään, syön just niin paljon kun maittaa, oon niin taas kaivannut jouluruokia!
Heii, täällä yksi jota painonnousu mietitytti paljon ennen raskautta.
Sairastin muinoin anoreksiaa ja pahimpina aikoina painoin sen 37 kiloa,
pituutta minulla oli silloin 165 cm ja samoissa senteissä olen pysynyt.
Parannuttuani painonhallintani perustui siihen että söin mitä huvitti ja liikuin
sen verran mitä mieli teki. Luotin siihen että keho kertoo milloin on hyvä olla.
Tämä toimi hyvin ja painoni liikkui ennen raskautta siinä 64-67 kilon kohdilla.
En tiennyt miten reagoisin raskauden painonnousuun.. nytten viikoilla 38+5 täytyy
todeta että erittäin hyvin. Liikunta on ollut hyvin vähäistä sillä raskauteni on ollut
aika vaikea, arkielämä osottautui äkkiä mahdottomaksi lukuisten oireiden takia,
syöpöttelyäkin on ilmennyt sillä sängynpohjalla ei paljon muuta tekemistä ole.
Edeltävien vuoksi on reilu 20 kiloa kertynyt, välillä äklöttää mutta pidän itseäni vielä
nättinä ja tiedän että kilot lähtevät ajan myötä kun pääsen taas tästä liikkeelle.
Painoa tulee varmaan vielä parisen kiloa tähänkin lisää jos ei pieni nyytti päätä syntyä
ennen laskettua aikaa. Mutta ei stressiä asiasta.
Toivon ettei muutkaan mammat stressaisi painoaan sillä vauvahan tässä tärkein on,
ylipaino ei tietenkään ole tervettä mutta raskauden aikana sitä saattaa tulla ja terveelliset
elintavat palauttavat painon normaaliksi. Tiedän että on liiankin helppoa turhautua omasta kehosta, kokemusta löytyy, mutta onnellisuus ei riipu siitä paljon puntari näyttää, eikä sen pitäisi todellakaan antaa vaikuttaa jos puntarin lukemaan on vaikuttanut raskaus.
Sairastin muinoin anoreksiaa ja pahimpina aikoina painoin sen 37 kiloa,
pituutta minulla oli silloin 165 cm ja samoissa senteissä olen pysynyt.
Parannuttuani painonhallintani perustui siihen että söin mitä huvitti ja liikuin
sen verran mitä mieli teki. Luotin siihen että keho kertoo milloin on hyvä olla.
Tämä toimi hyvin ja painoni liikkui ennen raskautta siinä 64-67 kilon kohdilla.
En tiennyt miten reagoisin raskauden painonnousuun.. nytten viikoilla 38+5 täytyy
todeta että erittäin hyvin. Liikunta on ollut hyvin vähäistä sillä raskauteni on ollut
aika vaikea, arkielämä osottautui äkkiä mahdottomaksi lukuisten oireiden takia,
syöpöttelyäkin on ilmennyt sillä sängynpohjalla ei paljon muuta tekemistä ole.
Edeltävien vuoksi on reilu 20 kiloa kertynyt, välillä äklöttää mutta pidän itseäni vielä
nättinä ja tiedän että kilot lähtevät ajan myötä kun pääsen taas tästä liikkeelle.
Painoa tulee varmaan vielä parisen kiloa tähänkin lisää jos ei pieni nyytti päätä syntyä
ennen laskettua aikaa. Mutta ei stressiä asiasta.
Toivon ettei muutkaan mammat stressaisi painoaan sillä vauvahan tässä tärkein on,
ylipaino ei tietenkään ole tervettä mutta raskauden aikana sitä saattaa tulla ja terveelliset
elintavat palauttavat painon normaaliksi. Tiedän että on liiankin helppoa turhautua omasta kehosta, kokemusta löytyy, mutta onnellisuus ei riipu siitä paljon puntari näyttää, eikä sen pitäisi todellakaan antaa vaikuttaa jos puntarin lukemaan on vaikuttanut raskaus.
PlUP4U: en niinkää muuten stressasi tätä painon nousua muttakun mun neuvola täti valittaa jo 400g/vk noususta ja se saa mut stressaamaan ku se marmattaa vaikka mun BMI on ollut ennen raskautta jo iha normaali. Viime raskaudessa mulla nousi paino 24kg enkä stressannut yhtään ku neuvolatäti ei nipottanut, nyt ku mul o uus täti joka nipottaa niin stressaan painoaki :/ en jaksais aina kuunnella sen valitusta, muuten se o tosi mukava mut aina pitää keksii jtn valittamista..
Oma neuvolatäti rupesi myös nipottamaan painonnoususta hyvin negatiiviseen sävyyn yhdessä vaiheessa. (vaikka olimme jutelleet siitä että aihe on vaikea ja siitä voisi puhua varoen)
Pisti aika tiukkaan paikkaan entisen syömishäiriöisen kun neuvolatäti
moittii. Pari viikkoa ensimmäisen nipotuksen jälkeen olikin vähän hankalia
omalta osalta, muutama itku siinä tuli purettua aviomiehelle, pääsin siitä onneksi yli kun
läheiset osasivat lohduttaa.
Sokerirasitukseen jouduin joskus viikolla 29 mutta arvot olivat normaalit
ja neuvolatätikin vaihtui mukavempaan asunnon vaihdon myötä joten loppuraskaus on
paino saanut nousta rauhassa.
Neuvolatädin tehtävähän on vahtia painonnousua muun muuassa siitä syystä ettei vauvasta tule liian iso mutta jos nipotetaan 400 grammasta joka on ihan tavallinen painonnousu raskaudessa niin kannattaa sulkea korvat nipotukselta.
Pisti aika tiukkaan paikkaan entisen syömishäiriöisen kun neuvolatäti
moittii. Pari viikkoa ensimmäisen nipotuksen jälkeen olikin vähän hankalia
omalta osalta, muutama itku siinä tuli purettua aviomiehelle, pääsin siitä onneksi yli kun
läheiset osasivat lohduttaa.
Sokerirasitukseen jouduin joskus viikolla 29 mutta arvot olivat normaalit
ja neuvolatätikin vaihtui mukavempaan asunnon vaihdon myötä joten loppuraskaus on
paino saanut nousta rauhassa.
Neuvolatädin tehtävähän on vahtia painonnousua muun muuassa siitä syystä ettei vauvasta tule liian iso mutta jos nipotetaan 400 grammasta joka on ihan tavallinen painonnousu raskaudessa niin kannattaa sulkea korvat nipotukselta.
Mulla kans juuri tuo mun neuvolatäti on aiheuttanut sen et mua ahistaa aivan älyttömästi tuo paino ku se nipottaa siitä kokoajan ja uhkailee uudella sokerirasitustestillä.
Olen aina ollut ihan normaalipainoinen ja nyt huomaan miettiväni ruokien kalorimääriä ku ahistaa niin hulluna ja sit tulee aina tosi huono mieli ku syö jotain herkkuja. Ja sitä puntaria mä pelkään ihan hulluna. Ahistaa.
Olen aina ollut ihan normaalipainoinen ja nyt huomaan miettiväni ruokien kalorimääriä ku ahistaa niin hulluna ja sit tulee aina tosi huono mieli ku syö jotain herkkuja. Ja sitä puntaria mä pelkään ihan hulluna. Ahistaa.
Harmittaa tuo joidenkin neuvolatätien tyyli, kun puhutaan siihen sävyyn, että äitejä alkaa ahdistaa ja masentaa. Pitäisi olla kannustavampi lähestymistapa, sellainen, että sieltä neuvolasta saisi tukea myös näihin kilokuvioihin. Meillä on menny niin päin, että minä oon jatkuvasti ottanu painonnousuni esiin ja terkka sitten aina koittanu rohkasta parantamaan ruokailutottumuksia pikku hiljaa. Kun ei jonain viikkona niin paljon ollukkaan noussu tai peräti pysyny paino samassa, se huomautti positiiviseen sävyyn että katos nyt, kyllä näitä hyviäkin viikkoja joukossa on. Onkyllä hirmu tärkeää, että neuvolasta löytyy tukija ja ymmärtäjä, vaikka tottakai niiden työhön kuuluu myös negatiivisten asioiden esiintuominen. Mutta tyyleissä on suuria eroja. Raskaus on ja sen pitäis olla naisen elämässä ihanaa aikaa. Kilot lähtevät kyllä sitten imetyksen ja liikkumisen kautta. Hyvää mieltä loppuodotukseen!
B
be
Vieras
Turhaan sitä murehdin raskauden aikana painonnoususta!
Ennen raskautta painoin 55 kg, raskauden lopussa 74kg ja nyt enää 65kg!! Olen tyytyväinen :), koska en ole mitään tuon painon eteen tehnyt vielä ja noin hyvin on jo lähtenyt!
Tsemppiä kaikille! :)
Ennen raskautta painoin 55 kg, raskauden lopussa 74kg ja nyt enää 65kg!! Olen tyytyväinen :), koska en ole mitään tuon painon eteen tehnyt vielä ja noin hyvin on jo lähtenyt!
Tsemppiä kaikille! :)
Huh, toivottavasti mulla sujuu alku yhtä helposti sitten joskus, kun sinne vaiheeseen pääsen. Mulla alkupaino oli 83 kiloa, joka jo silloin mua ahdisti - parisuhteen alun jälkeen oli tullut reilu 10 kiloa lisää. Oon kymmenisen vuotta sitten painanut noin 120 kiloa, ja pelko on kova, että muhun iskee joku masennus tms synnytyksen jälkeen, jolloin en lähde liikkeelle ja syön vain. Nyt paino on jo yli 100 kiloa (tai siis, viime viikolla jo oli), joten siksi pelkoni on kova ja stressaankin sen asian suhteen. Fyysinen ja henkinen vointi satakiloisena ei vain yksinkertaisesti ole hyvä, ei edes tyydyttävä, enkä ole varma onko välttäväkään - huonohan se pääosin on. En näe ylipainossa siis mitään hyvää, ja siksi siitä stressaankin. Pelkään, että ajaudun vanhaan minääni.
Onneksi tosiaan se kesä tulee tuolta melkeinpä heti synnytyksen jälkeen, valolla on niin paljon vaikutusta asiaan, mitä jaksan tehdä ja mistä kiinnostun. Toivon siis myös vähäsateista kesää :D
Onneksi myös LA on jo kolmen viikon päässä, että ei tässä enää montaa kiloa ehkä ehdi tulemaan ennenkuin vauva tulee ja vie puff pois ees muutaman kilon.
Onneksi tosiaan se kesä tulee tuolta melkeinpä heti synnytyksen jälkeen, valolla on niin paljon vaikutusta asiaan, mitä jaksan tehdä ja mistä kiinnostun. Toivon siis myös vähäsateista kesää :D
Onneksi myös LA on jo kolmen viikon päässä, että ei tässä enää montaa kiloa ehkä ehdi tulemaan ennenkuin vauva tulee ja vie puff pois ees muutaman kilon.
Mua alkuun kans pelotti millanen pallukka musta tulee kun syön niin kauheesti makeeta, siis sokerikoukussa! Mutta sokeri on vähentyny (luojan kiitos) tän raskauden aikana ja nyt tankkaan vaan jäätelöä, sitä vähemmän kun namia..
Normaalisti ostan joka päivä karkkia kaupasta mut nyt ne on jäänyt onneks hyllylle. Omistan kyllä koiran jonka kanssa tulee liikuttua useampi kilometri päivässä... muuten makaisin sohvalla jätskikippo kourassa koko ajan :D
Painoin ennen raskautta 59.2 ja nyt viime neuvolassa tasan 70kg eli 10.8kg tullut painoa ja n.3viikkoa vauvan laskeutumiseen
Normaalisti ostan joka päivä karkkia kaupasta mut nyt ne on jäänyt onneks hyllylle. Omistan kyllä koiran jonka kanssa tulee liikuttua useampi kilometri päivässä... muuten makaisin sohvalla jätskikippo kourassa koko ajan :D
Painoin ennen raskautta 59.2 ja nyt viime neuvolassa tasan 70kg eli 10.8kg tullut painoa ja n.3viikkoa vauvan laskeutumiseen
Varpunen78
Näppärä viestien naputtelija
Mulla painoa oli ennen raskautta 58 kg ja raskauden lopussa 78 kg. Viime perjantaina kotiin palatessa painoin enää 68 kg eli synnärille jäi tasan kymppi. Täytyy sanoa, että olin kyllä tosi positiivisesti yllättänyt. Ja vaikka painoa on siis edelleen tuo 10 kg enemmän kuin ennen raskautta, niin kumma kyllä, olo tuntuu ihmeen kevyeltä. ;)
Tosi hienoa PIUP4U, että oot aikoinaan saanut selätettyä anoreksian :) Ja tosissaankin hyvä muistaa, että raskaudesta kuuluu ennen kaikkea nauttia ja iloita.
On tosissaanki harmi, jos neuvolassa ei osata suhtautua oikealla tavalla noihin painoasioihin... :( Raskausaikana tulee niin paljon kaikkia muutoksia muutenkin kehoon, ettei painonhallintakaan oo mikään ihan yksinkertainen asia. Meidän neuvolaan on onneksi sattunut armollisia tätejä. Mullakin on paino noussut n. 15 kiloa tässä raskauden aikana, yhdessä välissä tuli tahtiin kilo/viikko, mutta mitään sättimistä tai nipottamista en oo osakseni saanut. Lähinnä sellaista ystävällistä ohjausta tyyliin "herkkujen syöntiin kannattaa kiinnittää huomiota ja maltillista liikuntaa harrastaa". Nyt kun oon joutunut tuolle diabetes-dieetille niin painokin on jäsähtänyt samoihin lukemiin / vähän tippunut.
Vähän ehkä hirvittää, millaisen kropan raskaus ylipäätään jättää jälkeensä. Arpia ja kiloja on tullut ja iho varmasti venynyt, mutta pitää varmaan vaan opetella armollisempi asenne omaa vartaloa kohtaan :)
On tosissaanki harmi, jos neuvolassa ei osata suhtautua oikealla tavalla noihin painoasioihin... :( Raskausaikana tulee niin paljon kaikkia muutoksia muutenkin kehoon, ettei painonhallintakaan oo mikään ihan yksinkertainen asia. Meidän neuvolaan on onneksi sattunut armollisia tätejä. Mullakin on paino noussut n. 15 kiloa tässä raskauden aikana, yhdessä välissä tuli tahtiin kilo/viikko, mutta mitään sättimistä tai nipottamista en oo osakseni saanut. Lähinnä sellaista ystävällistä ohjausta tyyliin "herkkujen syöntiin kannattaa kiinnittää huomiota ja maltillista liikuntaa harrastaa". Nyt kun oon joutunut tuolle diabetes-dieetille niin painokin on jäsähtänyt samoihin lukemiin / vähän tippunut.
Vähän ehkä hirvittää, millaisen kropan raskaus ylipäätään jättää jälkeensä. Arpia ja kiloja on tullut ja iho varmasti venynyt, mutta pitää varmaan vaan opetella armollisempi asenne omaa vartaloa kohtaan :)
pikkulintu
Vauhtiin päässyt keskustelija
PIUP4U tosiaan hieno kuulla että oot löytänyt noin hienon asenteen painonnousua kohtaan, menneisyyden hankaluuksista huolimatta! :)
Mulla myös tosi ihana neuvolaterkka, ainoot kerrat kun ollaan painosta puhuttu on olleet ne kun oon ite ottanut asian esiin, hän on kannustanut kiinnittämään huomiota sokerin saantiin, mutta viimeiks tänään neuvolassa sanoi että vaikka mulla on paino noussut niin selkeesti haima toimii hyvin kun vauva tuntuu pienelle ja 26 viikolla kun kävin sokerirasituksessa niin oli arvot kunnossa, eli positiivisen kautta :)
Suunnilleen se 20kiloa on mullekin kertynyt ja eihän se mukavalta tunnu! Suurimmaksi osaksi stressaan sitä palautumista, oonko enää ikinä entiselläni, enkä sillonkaan oo mitenkään täysin tyytyväinen ollut vartalooni!
Kyllähän toki tuommoiset iloiset kuulumiset rohkaisee, mitä be ja Varpunen kertoilee, tosin oon täysin varma etten kuulu niihin onnekkaisiin joilta kiloja sairaalaan jää, varmasti joudun joka kilon taistelemaan verenmaku suussa pois! Täytyy kuitenkin olla luottavainen tulevaisuuteen, mutta myös itselleen armollinen ja tosiaan nauttia loppuraskaudesta ja sitten myöhemmin vauvasta, ennemmin kun stressata vaan painoa!
Toki haluan kaiken tulleen painon pudottaa, mutta ehkä se ei oo niin vakavaa jos ei se heti ensimmäisenä kuukautena lähde :)
Voimia kaikille tämän asian kanssa kamppailuun, ja muistetaan sitten myöhemminkin tulla tänne kertomaan vointeja ja kuulumisia ja masentumisia, eiköhän se siitä iloksi muutu, kun tuetaan toisiamme!
Mulla myös tosi ihana neuvolaterkka, ainoot kerrat kun ollaan painosta puhuttu on olleet ne kun oon ite ottanut asian esiin, hän on kannustanut kiinnittämään huomiota sokerin saantiin, mutta viimeiks tänään neuvolassa sanoi että vaikka mulla on paino noussut niin selkeesti haima toimii hyvin kun vauva tuntuu pienelle ja 26 viikolla kun kävin sokerirasituksessa niin oli arvot kunnossa, eli positiivisen kautta :)
Suunnilleen se 20kiloa on mullekin kertynyt ja eihän se mukavalta tunnu! Suurimmaksi osaksi stressaan sitä palautumista, oonko enää ikinä entiselläni, enkä sillonkaan oo mitenkään täysin tyytyväinen ollut vartalooni!
Kyllähän toki tuommoiset iloiset kuulumiset rohkaisee, mitä be ja Varpunen kertoilee, tosin oon täysin varma etten kuulu niihin onnekkaisiin joilta kiloja sairaalaan jää, varmasti joudun joka kilon taistelemaan verenmaku suussa pois! Täytyy kuitenkin olla luottavainen tulevaisuuteen, mutta myös itselleen armollinen ja tosiaan nauttia loppuraskaudesta ja sitten myöhemmin vauvasta, ennemmin kun stressata vaan painoa!
Toki haluan kaiken tulleen painon pudottaa, mutta ehkä se ei oo niin vakavaa jos ei se heti ensimmäisenä kuukautena lähde :)
Voimia kaikille tämän asian kanssa kamppailuun, ja muistetaan sitten myöhemminkin tulla tänne kertomaan vointeja ja kuulumisia ja masentumisia, eiköhän se siitä iloksi muutu, kun tuetaan toisiamme!
A
Anoreksiamörkö kiusaa
Vieras
18rv takana ja n.5kg tullut jo.. Lähtöpaino 53-54kg (163cm), 3-5x liikuntaa/vko ennen raskautta.
Alkuraskuaden väsymyksen vuoksi liikunta jäi 1. kolmanneksella 1-2x/vko ja sekin aika matalatehoista.
Nyt 2. kolmanneksella liikuntatavoite 3-4x/vko (kävely, jumppa/punttis, uinti) jo senkin takia että alaselän nikamavaivat ovat valloillaan vähentyneen liikunnan vuoksi ja olo alkaa olla alaselkäkupujen vuoksi tuskainen.
Olen ruoan ja painonsuhteen hyvin tietoinen, vaikka pahimmista ajoista (anoreksia/ortoreksiai) olenkin jo reilusti höllännyt. Yllättävän tiukkaa on tehnyt henkisesti kropan muuttuminen ja lihominen kuin itsestään! Tuntuu että olen epäonnistunut, kun en raskausaikanani onnistunut pitämään painoani paremmin hallinnassa. Olen syönyt terveellisesti ja säännöllisemmin, mutta ilmeisesti liikaa nyt raskaaksi tulon myötä. Alkuun piti 3h välein syödä, mutta en käsitä miten painoa on voinut kertyä jo noin paljon! Mitään ökyannoksia tai superherkutteluja en ole harrastanut, kohtuullisia herkkuhetkiä muutaman keran vk.ssa olen itselleni suonut. Pahimpina "syöpöttelypäivinäkin" kaloreita on tullut syötyä vain reilu 2000. Nyt aloitin tutun ja turvallisen kalorilaskennan, tiukan syömisen kontrolloinin, n.1300kcl/pv on tavoitteeni. Uskoisin sen olevan riittävä, jotta painonnousu hidastuisi, mutta kuitenkin takaisi riittävän ravinnon ja ravintoaineiden saannin sikiölle.
Nikamavaivojen ja henkisen hyvinvoinnin vuoksi en halua enää yhtään ylimääräistä "läskikiloa", sikiön kasvusta johtuva painonnousu tietysti täysin ok! Kysyisinkin nyt muiden kohtalotoverien kokemuksia;
Millä kalorimäärillä olette saaneet painonnousun kuriin raskuasaikana?
Kuinka paljon uskotte hidastuneen aineenvaihdunnan ja raskaushormonien liittyvän lihomiseen?
Mitä "työkaluja" käytätte/käytitte muuttuvan kehon hyväksymiseen osana normaalia raskautta?
Alkuraskuaden väsymyksen vuoksi liikunta jäi 1. kolmanneksella 1-2x/vko ja sekin aika matalatehoista.
Nyt 2. kolmanneksella liikuntatavoite 3-4x/vko (kävely, jumppa/punttis, uinti) jo senkin takia että alaselän nikamavaivat ovat valloillaan vähentyneen liikunnan vuoksi ja olo alkaa olla alaselkäkupujen vuoksi tuskainen.
Olen ruoan ja painonsuhteen hyvin tietoinen, vaikka pahimmista ajoista (anoreksia/ortoreksiai) olenkin jo reilusti höllännyt. Yllättävän tiukkaa on tehnyt henkisesti kropan muuttuminen ja lihominen kuin itsestään! Tuntuu että olen epäonnistunut, kun en raskausaikanani onnistunut pitämään painoani paremmin hallinnassa. Olen syönyt terveellisesti ja säännöllisemmin, mutta ilmeisesti liikaa nyt raskaaksi tulon myötä. Alkuun piti 3h välein syödä, mutta en käsitä miten painoa on voinut kertyä jo noin paljon! Mitään ökyannoksia tai superherkutteluja en ole harrastanut, kohtuullisia herkkuhetkiä muutaman keran vk.ssa olen itselleni suonut. Pahimpina "syöpöttelypäivinäkin" kaloreita on tullut syötyä vain reilu 2000. Nyt aloitin tutun ja turvallisen kalorilaskennan, tiukan syömisen kontrolloinin, n.1300kcl/pv on tavoitteeni. Uskoisin sen olevan riittävä, jotta painonnousu hidastuisi, mutta kuitenkin takaisi riittävän ravinnon ja ravintoaineiden saannin sikiölle.
Nikamavaivojen ja henkisen hyvinvoinnin vuoksi en halua enää yhtään ylimääräistä "läskikiloa", sikiön kasvusta johtuva painonnousu tietysti täysin ok! Kysyisinkin nyt muiden kohtalotoverien kokemuksia;
Millä kalorimäärillä olette saaneet painonnousun kuriin raskuasaikana?
Kuinka paljon uskotte hidastuneen aineenvaihdunnan ja raskaushormonien liittyvän lihomiseen?
Mitä "työkaluja" käytätte/käytitte muuttuvan kehon hyväksymiseen osana normaalia raskautta?
iitu90
Näppärä viestien naputtelija
Päivittelisikö itsekin ny tänne. En oo itse murhetinut painonnousua missään vaiheessa. Alkuraskaudessa painoin n.74 (156cm) eli mun indeksit näytti jo alussa ylipainoa. Toki olen koko elämäni ollut ylipainoinen koska liikun paljon, joten tuota lihasmassaa on aina ollut (paitsi nyt! Ja se ällöttää jos jokin). Nyt kun käyn vaa-alla niin näyttää 82kg. Mikä ei ole kamalasti, koska joskus kun meni elämä kärrynpyörää, tuli syötyä ja liikuttua huonosti ni oma normipainokin oli tuo ja äkkiä siitä tultiin alas oikealla motivaatiolla!
Mulla kun alkuraskaudessa tippui paino, koska lihasmassa alko hävitä kun en voinut enää liikkua yhtä intensitiivisesti, niin tippui sinne 71kiloon. Mut jotenkin kun tietää kropassaan sen, etät lapsi syntyy n.3,5kg ulos, istukka on 800-1000g, lapsivesi n.800g yms. mitä jo synnytyksessä lähtee on siis jopa 5kiloa äkkiä pois. Ja lisäksi tuo imetys saa hormoonit pyörimään ja saattaa saada sen aikaan, että laihtuu. Mulla on vielä se, et haluun kovatsi päästä liikumaan! Oon urheilufriikki ja on ollut nyt kyl aika tuskasta olla ja ihmetellä kotona. Joskus nuorena tämmönen ei olis onnistunut, koska oisin saanut vierotusoireita liikunnan puuteesta.
Anoreksiamörkö kiusaa: Sanoisin, että ota ihan rauhassa vaan. Nuo niska ja selkävaivat johtuvat siitä, kun painopiste muuttuu raskauden aikana. Joten huomioi istuma ja seisoma-asentosi niin sekin jo helpottaa. Lisäksi on hyviä liikuntaohjeita raskaanaoleville joilla saa juuri noihin kohtiin tukea raskauden ajaksi. Mutta vaikka kuinka estäisit painon nousemasta, ei kivut hälvene pahemmin juurikin painopisteen takia. Nyt näin 40+6rv kohdalla tiedän tuskaisuuden kun selkä on kipeä, varsinkin jos on kävellyt enemmän. Liikaa kaloreita en sinuna kahtoisi, vaan nyt yritäisin opetella elämään niin, ettei vahtaa niitä kaloreita, vaan enemmänkin ruuan sisältöä. Syö hedelmiä ja vihanneksia välipaloiksi ja himoihin, juo vettä tai sokeritonta mehua. Syö normaaleja annoksia tavallista kotiruokaa niin on hyvä. Tuon kokoinen mitä sinäkin, niin saa (ja tuleee) tulla painoa. Mulle neuvolassa sanotiin, et yritetään pysyä sielä 8-12kg painonnousussa vaikka painoni olikin jo korkea kun aloin odottamaan! Noissa lukemissa ollaan vielä pysytty juurikin sillä, et liikkuu sen minkä jaksaa ja mikä tuntuu hyvältä ja syö fiksusti. Voit rohkeasti syödä enemmän kaloreita kehoosi, koska joskus on kaloreita tärkeämpää se mistä ne saa. Mielummin syö vitamiinit ja hivenaineet ruuasta kuin ottaa vitamiinilisejä pillereinä :)
On kuitenkin huomioitava, että lapsi ei ole ainoa joka kasaa kiloja mahassa. veren ja veden määrä lisääntyy, jopa tuplaantuu. istukka kasvaa koko ajan ja muutenkin kropasi tekee muutoksia, kuten maitorauhaset alkavat painamana kehossa jonkatakia rinnat saattavat kasvaa ja kipeytyä. Kannattaa puhua neuvolassa ihan avoimesti jos paino on arka asia, osaavat neuvoa ja lähettää semmoisille ihmisille jotka auttavat vielä enemmän :)
Mulla kun alkuraskaudessa tippui paino, koska lihasmassa alko hävitä kun en voinut enää liikkua yhtä intensitiivisesti, niin tippui sinne 71kiloon. Mut jotenkin kun tietää kropassaan sen, etät lapsi syntyy n.3,5kg ulos, istukka on 800-1000g, lapsivesi n.800g yms. mitä jo synnytyksessä lähtee on siis jopa 5kiloa äkkiä pois. Ja lisäksi tuo imetys saa hormoonit pyörimään ja saattaa saada sen aikaan, että laihtuu. Mulla on vielä se, et haluun kovatsi päästä liikumaan! Oon urheilufriikki ja on ollut nyt kyl aika tuskasta olla ja ihmetellä kotona. Joskus nuorena tämmönen ei olis onnistunut, koska oisin saanut vierotusoireita liikunnan puuteesta.
Anoreksiamörkö kiusaa: Sanoisin, että ota ihan rauhassa vaan. Nuo niska ja selkävaivat johtuvat siitä, kun painopiste muuttuu raskauden aikana. Joten huomioi istuma ja seisoma-asentosi niin sekin jo helpottaa. Lisäksi on hyviä liikuntaohjeita raskaanaoleville joilla saa juuri noihin kohtiin tukea raskauden ajaksi. Mutta vaikka kuinka estäisit painon nousemasta, ei kivut hälvene pahemmin juurikin painopisteen takia. Nyt näin 40+6rv kohdalla tiedän tuskaisuuden kun selkä on kipeä, varsinkin jos on kävellyt enemmän. Liikaa kaloreita en sinuna kahtoisi, vaan nyt yritäisin opetella elämään niin, ettei vahtaa niitä kaloreita, vaan enemmänkin ruuan sisältöä. Syö hedelmiä ja vihanneksia välipaloiksi ja himoihin, juo vettä tai sokeritonta mehua. Syö normaaleja annoksia tavallista kotiruokaa niin on hyvä. Tuon kokoinen mitä sinäkin, niin saa (ja tuleee) tulla painoa. Mulle neuvolassa sanotiin, et yritetään pysyä sielä 8-12kg painonnousussa vaikka painoni olikin jo korkea kun aloin odottamaan! Noissa lukemissa ollaan vielä pysytty juurikin sillä, et liikkuu sen minkä jaksaa ja mikä tuntuu hyvältä ja syö fiksusti. Voit rohkeasti syödä enemmän kaloreita kehoosi, koska joskus on kaloreita tärkeämpää se mistä ne saa. Mielummin syö vitamiinit ja hivenaineet ruuasta kuin ottaa vitamiinilisejä pillereinä :)
On kuitenkin huomioitava, että lapsi ei ole ainoa joka kasaa kiloja mahassa. veren ja veden määrä lisääntyy, jopa tuplaantuu. istukka kasvaa koko ajan ja muutenkin kropasi tekee muutoksia, kuten maitorauhaset alkavat painamana kehossa jonkatakia rinnat saattavat kasvaa ja kipeytyä. Kannattaa puhua neuvolassa ihan avoimesti jos paino on arka asia, osaavat neuvoa ja lähettää semmoisille ihmisille jotka auttavat vielä enemmän :)
pikkulintu
Vauhtiin päässyt keskustelija
Galadriel puhuu kyllä täysin asiaa, oon kaikesta täysin yhtämieltä :)
Ite nyt rv39+2 ja 21kiloa enemmän kun ennen raskautta, ite myös ollut kova liikkumaan niin kyllähän se tietenkin näkyy kun kunnon hikitreenit jäänyt pois, täytyy vaan muistaa olla itselleen armollinen ja helliä itseään ja vauvelia masussa, eli unohda se pelkkä vaa'an tuijotus, se on vaikeaa, mutta neuvolasta saa hyviä neuvoja ja apua!
Juuri tällä viikolla oli tullut painoa 700g/viikko lisää ja neuvolassa olin itse tästä kauhuissani, niin ihanasti lohdutti taas oma terkkari, että ei oo enää kauaa kun pääsee jo liikkumaan ja imettämään ja sitä kautta paino taas saadaan hallintaan! Vaikka tosiaan normaalipainoselle tuo raskauden ajan painonnoususuositus on sen 15kiloa, ei pidä lannistua jos tulee enemmän, vaikeata se on mutta, ihan omien korvien välissä kumminkin :)
Anoreksiamörkö kiusaa; vielä painotan, älä missään nimessä ala kaloreita laskemaan, ainakaan noin vähiin! Neuvolasta saat kyllä terveellisen ruokavalion ohjeeksi kotiin jos painoa liikaa kertyy!
Ite nyt rv39+2 ja 21kiloa enemmän kun ennen raskautta, ite myös ollut kova liikkumaan niin kyllähän se tietenkin näkyy kun kunnon hikitreenit jäänyt pois, täytyy vaan muistaa olla itselleen armollinen ja helliä itseään ja vauvelia masussa, eli unohda se pelkkä vaa'an tuijotus, se on vaikeaa, mutta neuvolasta saa hyviä neuvoja ja apua!
Juuri tällä viikolla oli tullut painoa 700g/viikko lisää ja neuvolassa olin itse tästä kauhuissani, niin ihanasti lohdutti taas oma terkkari, että ei oo enää kauaa kun pääsee jo liikkumaan ja imettämään ja sitä kautta paino taas saadaan hallintaan! Vaikka tosiaan normaalipainoselle tuo raskauden ajan painonnoususuositus on sen 15kiloa, ei pidä lannistua jos tulee enemmän, vaikeata se on mutta, ihan omien korvien välissä kumminkin :)
Anoreksiamörkö kiusaa; vielä painotan, älä missään nimessä ala kaloreita laskemaan, ainakaan noin vähiin! Neuvolasta saat kyllä terveellisen ruokavalion ohjeeksi kotiin jos painoa liikaa kertyy!
Anoreksiamörkö kiusaa: Alkuraskaudessa painonnousu voi olla nopeampaa niillä, joilla paino on suhteellisen alhainen jo ennen raskautta. Vauva varmistaa näin saavansa riittävästi ravintoa.
Itselläkin alussa paino nousi enemmän, mutta tasoittunut loppua kohti. Lähtöpaino minulla oli 48kg, nyt mennään viikolla 40 ja painoa tullut vaan 9kg. Tosi tosi huonosti olen liikkunut raskausaikana pahoinvoinnin ja väsymyksen takia, syönyt sitäkin enemmän. Ihanaa kun kohta pääsee taas normaaleihin oloihin :) Ei siis hätää, että painonnousu jatkaisi nopeaa tahtia. Aineenvaihdunta kiihtyy raskausaikana, joten äiti myös kuluttaa normaalia enemmän. Imetyksellä saa vauvan syntymän jälkeen hyvin ja nopeasti raskauskiloja karistettua, silloinkin pitää tosin tarkkailla, että syö riittävästi ja paljon hyviä rasvoja maidon eritystä varten.
Toivottavasti sulla olot paranee toisella kolmanneksella ja pääset liikkumaan paremmin. Mutta ota aikaa myös lepäämiseen ja yritä olla stressaamatta liikoja. Tsemppiä :)!
Itselläkin alussa paino nousi enemmän, mutta tasoittunut loppua kohti. Lähtöpaino minulla oli 48kg, nyt mennään viikolla 40 ja painoa tullut vaan 9kg. Tosi tosi huonosti olen liikkunut raskausaikana pahoinvoinnin ja väsymyksen takia, syönyt sitäkin enemmän. Ihanaa kun kohta pääsee taas normaaleihin oloihin :) Ei siis hätää, että painonnousu jatkaisi nopeaa tahtia. Aineenvaihdunta kiihtyy raskausaikana, joten äiti myös kuluttaa normaalia enemmän. Imetyksellä saa vauvan syntymän jälkeen hyvin ja nopeasti raskauskiloja karistettua, silloinkin pitää tosin tarkkailla, että syö riittävästi ja paljon hyviä rasvoja maidon eritystä varten.
Toivottavasti sulla olot paranee toisella kolmanneksella ja pääset liikkumaan paremmin. Mutta ota aikaa myös lepäämiseen ja yritä olla stressaamatta liikoja. Tsemppiä :)!
Siilineiti
Vauhtiin päässyt keskustelija
Anoreksia mörkö kiusaa: Galadrielin teksti on täyttä asiaa ja toivon myös todella ettet missään nimessä ala noita kaloreita laskemaan, se kun ei välttämättä mitenkään ole suhteessa painonousuun niinkuin Gladrielkin jo mainitsi. Raskaudessa kun vaikuttaa niin monet asiat siihen painonousuun. Ja ehdottomasti kannattaa puhua neuvolassa asiasta ja kertoa huolista, jotta saat tarpeeksi tukea. Ja tosiaan, hoikemmille painoa tulee enemmän ja nopeammin kuin taas tukevimmille. En olisi missään nimessä huolissani tuollaisesta noususta, ihan normaalia. Ja keho myös tarvitsee sitä painonnousua/varastointia imetystä varten, jos rasvaa on juuri ja juuri riittävästi luultavasti imetyskin takkuaa. Rennosti vaan ja monipuolista kotiruokaa, ei niinkään niitä purkkivitamiineja.Tsemppiä, nauti raskaudesta!
A
Anoreksiamörkö kiusaa
Vieras
Kiitos kaikille tsempeistä ja järkipuheesta. Tuon kaikenhan teoriassa itsekkin tietää ja yrittää takoa itelleen, mutta yllättävän tiukassa istuu lihomisen pelko, siihen liittyvä ahdistus ja epäonnistumisen tunne. Haluaisin niin olla kaloreita laskematta ja höllättä, mutta en pysty. Tulee olo että menettää kontrollin siihen ainoaan mitä tässä tilanteessa voi kontrolloida. Anorektinen mieli on jäärintä laatua, inhoan sen syövyttämää ajatusmallia, enkä haluaisi sen antaa hallita, varsinkaan nyt! Saatika tulevaisuudessa, pahinta olisi tartuttaa lapselle/lapsille komplisoitunut suhde ruokaan, joten nyt on tsempattava ja laitettava kaikki peliin. Eiköhän tämä tästä vielä iloksi muutu :)