Painonhallinta

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja miuk
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
:( Kurjaa et meitä naisia ahdistaa moiset asiat. Nythän kuuluis nauttia siitä, mitä ihmeellistä meidän kroppa pystyykään tekemään. Kiloja ehtii kyllä pudotella ja kroppaa tiukennella sit aikanaan. Otetaankos nyt asenne, että hyvillä mielin otetaan vastaan mitä tulee. Turhalla stressillä saadaan vaan kasvavalle vauvallekin harmia tuonne vatsaan. :) Tämä on kuitenkin naisen elämässä ainutlaatuista aikaa, eikä välttämättä koskaan päästä edes toiste tätä kokemaan?!
Perustetaan sit kiloklubi synnytyksen jälkeen ja tiputellaan röllykät lanteilta porukalla :wink
 
Mää painan nyt varmaan 5 kg enemmän, mitä yli 16 vuotta sitten esikoista viimeisimmilläni odottaessa. Varamakkaraa on siis kertynyt vyötärölle, niin että kiinni saa ja kyllähän tuo itseä ottaa välillä aika kovastikkin päähän. En kuitenkaan ole mikään hillittömän lihava, aavistuksen ylipainoinen.

En stressaa raskauden tuomista kiloista, tiiän osan jäävän ja tiiän että liikunnalla saan niitä lähtemään. Meidän naapurissa asuu yks nainen, jolla ei varmaan oo rasvaprosenttia ollenkaan. Hän lenkkeilee joka päivä, juoksee paikallaan jopa silloin kun postia ottaa postilaatikosta. Kotona on varsinainen kuntoilukeskus ja aina töiden jälkeen vähintään tunnin treenaa. Syöminen on pelkää näykkimistä ja koko akka on kuin kuiva korppu. Hänellä on ykSi lapsi, toista ei uskalla yrittää kilojen pelossa. Joskus mietin, mitähän elämää toikin on.

Kun kerran lapsen saa ja sen synnyttää ei keho koskaan palaa ennalleen. Ne, jotka liikkuu enemmän tai joiden aineenvaihdunta on nopeampaa luonnollisesti myös nopeampaa karistavat kilot. Näin minä uskon. Mutta mikä se on tärkeintä? Nauttia elämästä ja syödä välillä herkkuja tai jopa grillata makkaraa vai mennä pää kolmantena jalkana jatkuvasti, jotta saa kaikki kalorit poltettua. Ne on tietenkin valintakysymyksiä.

Itsellä takana yksi keisarinleikkaus, joka mahan ja läskimakkarat on muovannut omanlaiseksi, ne on noussut tavallaan ylöspäin ja korostuu enemmän kuin ennen. Kahden alatiesynnytyksen jäljiltä värkki on levenny niin, että tuulisella ilmalla on viisain pitää suu kii, ettei käy läpiveto. Mut kaikki muutokset mun kropassa on vähän kuin arvomerkkejä, olenhan äiti ja se on mulle se isoin ja tärkein asia.
 
Miulla ku tuota lähtöpainoakin on niin lisää ei mielellään ottais. Esikon kohdalla paino pysyi suht samoissa mitä lähtiessä. Vissii otti kasvu sen ylimääräisen mitä söi. Taisi se muutamaan otteeseen tippuakin. Viimoisilla viikoilla tuli muutamia kiloja vasta ja ne + 6 muuta jäi synnärille ja imetykseen. Jotenki se vaan palas sitten takas ku imetys loppui. Kuka lie syöny miun suulla ne herkut tossa syssyllä. Nyt siis lähtö muutaman kilon enemmän ku esikon kohdalla. Toki en mitää suurta ressiä siitä ota ja jos niikseen on niin sitten ensi syksynä pudotellaan ne mitä tuli ja muutamia muitakin. Kuhan vaan ny pystys liikkumaan ja syömään kohtuu terveellisesti. Ois se oma olokin parempi.
 
Kyllä niit kiloij ehtii murehtimaan synnytyksen jälkeen. haudotaan näit nyt murehtimat moist. Eikä kiloja tuu nii paljoo kuha muistaa syödä oikein ja välillä liikkuakin. :) ja joo keho muuttuu pysyvästi. Sain tiputettua raskauskilot ja enemmänkin. Mutta raskaus arpia on siellä täällä. Mahaan en hirveästi saanut mutta alavatsaan kylläkin. Reisiin ja peppuu. Sanonpahan vaan että kyllä toi lapsi on vaan kaiken sen arvosta. Niin ihania hymy naamoja ja hassuttelijoita. Itestä vaan tuntuu että nykyaikana on vaan hirveesti ulkonäkö paineita.
 
Oon käsittäny kanssa että varsinkin lähtöään hoikalla sais painoa kertyäkin oman ja vauvan terveyden vuoksi raskausaikana. Raskaus ja se pienen vauvan kanssa oleminen on kuitenkin iso työ keholle ja toisaalta lyhyt aika. Aattelen että niistä kannattaa pitää kiinni, ajatella onnellisuutta ja hyvinvointia eri kannalta kuin kovat ulkonäköpaineet. Koska tosi asiassa se hetki on kohta ohi ja koittaa toinen hetki jolloin taas enemmän voi olla resursseja hoikkuushommille ilman että se verottaa liikaa itseä tai lasta.
 
Hyviä pointteja naiset! Helmin lause "Mut kaikki muutokset mun kropassa on vähän kuin arvomerkkejä, olenhan äiti ja se on mulle se isoin ja tärkein asia." osu ja uppos. :)

Ja mä tiedän naisia, jotka ovat ihan kuihtuneet vauvan syntymän jälkeen, kun imetys on vienyt oman osansa. Ei oo hyvä sekään.
 
Tänään oli ensimmäinen neuvola ja painoasian kansa jouduin silmätysten siellä. Ylipainoa on hieman, mutta järkytys on suuri kun paino alkaa 7:lla.. En haluaisi saada yhtään lisää kiloa enää, vaan eroon näistäkin. Toki nyt ei ole paras hetki laihduttaa, mutta ruokavalioon on pakko alkaa kiinnittää huomiota. Ihan vaan itseni takia, kun en näistä vatsamakkaroista pidä. Jos jollain on hyviä raskausajan vinkkejä painonhallintaan/laskuun, niin seurailen mielelläni.
 
Mä oon kans ihan himohiihtäjä eikä siinä voitelussa oo mitään vaikeeta. :D Mä oon nyt laihtunu muutaman kgn kun ei oo ehtinyt töiden takia salille. Tällä hetkellä siis painoa 57kg. Plääh. Kaikki lihakset surkastuu.
 
Helmi, oon tänään repeillyt eräillekin jutuilles useammassa ketjussa - kiitos! :D Mutta joo, kyllä se tuo masu on jääny semmoseks lapsen kantaneen/synnyttäneen masuksi. Ei sillä, että ousin kovasti työskennellyt sen pois saamiseksi, mutta paino kyllä on palautunut lukemiin rnnen ekaa raskautta ja välillä käynyt allekin. Sama homma yhellä ystävällä, joka työkseen jumppaa varmaan 10h viikossa, niin ei se pueni pömppis hälyä oo kadonnut, vaikkei yhtään ylimmäräistä ole ja kunto on erittäin hyvä.
 
Mulla on ylipainoa n.26kg, tuli masennuksen aikana kerrytettyä niistä suurin osa 2010-2013, jotka on sitte jääny ja pysyny hieman jojoillen. Oon surkee laihduttaja, roskaruokakin maistuu, enkä oo oikein liikunnastakaan löytäny intohimoa vuosiin :(
Yksin on nii tylsä lähtee :)
Joten ton painon nousun kanssa nyt meinaan olla skarppina, paino "ei saisi" nousta kuin 6-8kiloo. Mut katotaan kuin käy :)
N.5 viikkoo on maha ollu turvotuksen vuoks jo ihan mahoton pallo (pienihän se ei ollu alunperinkään), mutta paino ei oo onneks noussut, päinvastoin kilon verran oli tippunut viime neuvolakäynnistä, jee. Vaikka mitään sen hyväksi en oo kyllä tehny, päinvastoin. Olo on ollu niin huono alkuraskaudessa, että sohvalta on noustu korkeintaan töihin ja ruokavalio ollut hyvin hiilihydraattipitoinen tai lähinnä "syön sitä, mikä vähänkin sattuu maistumaan"-dietti on ollu päällä.
 
Maggie, sama homma täällä. Vuodesta 2008 sairastanu masennusta ja sinä aikana kiloja on tullut noin 15 lisää. Ja se, että oon 155cm tekee tuosta määrästä ihan järkyttävän. Edellisen puolivuotisen aikana kahmin kiloja 5 lisää, kun siivottiin miehen kanssa kuolinpesä, remontoitiin asunto ja sen lisäksi tein täyspäiväsenä dippatyötä ja opiskelin sellaset 15h/vko siihen vielä päälle. Niin, ja sit vielä joku taaperokin vaatimassa oman osansa ajasta. Ei liene yllätys, että ei ihan hirveesti riittäny enää energiaa syömisiensä tarkkailuun. Nyt ei todellakaan tarvis tulla enää yhtä ainutta kiloa, kun paino pyörii 80k+-1kg, mutta kun sitten tän etovan olon kanssa ei todellakaan jaksa välittää siitä, mitä syö vaan. Tulee syötyä vaan mitä tahansa, mikä just sillä hetkellä menee kurkusta alas. Liikunnasta ei tule nyt yhtään mitään, kun väsymykseltä ei jaksa ja portaiden nousukin tuntuu järjettömän raskaalta ja hengästyttää, mitä se ei normaalisti tee.
 
Nuo painoasiat on kyllä vaikeita. Kun kukaan ei voi tulla sulle sanomaan mitä ja miten pitäisi tehdä. Se oma motivaatio ja energia pitäis saada ensin kohdalleen.

Mutta mä haluan vaan muistuttaa, et pienetkin jutut voi auttaa. Jos vaikka ensin aloittaa aamupalasta, katsoo että ensinnäkin sen syö joka aamu, ja että syö terveellisesti aamulla. Sit kun se alkaa sujua, siirtyy seuraavan askeleen eteenpäin. Eihän kaikkea tarvi kerralla muuttaa. Jos loppupäivän ruokailut meniskin päin mäntyjä, niin ainakin se aamupala oli siellä jo oikeanlainen.
Sama liikunnan suhteen. Jos ei nyt liiku lainkaan, vois olla jo merkittävä asia, et ottais rutiinikseen laittaa kuulokkeet korville ja painua pihalle vartiksi kävelemään. Vaikka ei huvitakaan. Mä tiedän, et ei oo nips naps vaan tehtävissä, mut ykskin askel eteenpäin on asian suhteen iso harppaus! :) Tsemppiä!! :)
 
Just niin kuin Sannis sanoi. Hyvät ohjeet. Monilla paino laskee monia kiloja jo sillä, että jättää herkut pois. Ja jos mahdollista, söisi ainakin lounaan salaattipohjaisena. Tsemppiä sinne! Tiedän nyt kokemuksesta, et pahaan oloon tulee syötyä kaikkea, mikä turvottaa ja lihottaa. Itellä ei oo paino-ongelmaa, mutta kyllä mäkin odotan, että etomiset lakkaa ja pääsen normaaliruokavalioon. Tällä hetkellä aamupala ja lounas ovat menneet nappiin, koska syön töissä oman lounaan. Kotiintultua alkaa sit se hiilaritankkaus, mistä pitäs päästä eroon.
 
Mulla on sama juttu. Aamut ja aamupäivät menee ihan ok, mut kotiin kun pääsee illalla niin sit alkaa maistua pullat, karkit, sipsit, vaalea leipä ja roskaruoka yms yms. En ymmärrä miten voi ihminen olla jo toista kuukautta näin hiilarihimoissa. Normaalisti esim leipä ei maistu kun aamulla, nyt menis jatkuvasti ja PALJON. Ei ihme kun turvottaa ja pierettää sen mukaisesti sit.:wideyed:
 
Jep, tää painoasia on mulle kyllä se kipein asia, ollu valitettavasti aina-teinistä asti, vaikka oonkin ollu suurimman osan elämästäni normaalipainoinen. Kukaan ei oo koskaan mulle miun painoa arvostellu, vaan se arvostelu on hyvin pitkälti oman pään sisällä -ei oo koskaan täysin tyytyväinen siihen, miltä näyttää.
Ja sit on mahdoton ruoskinta ja itseinho, jollei pysty laihduttamaan (tai syömään terveellisesti) tai menemään salille tai sinne kävelemään, edes 15 minuutiksi.. migreeni on myös kaventanu aika paljon noita liikkumismuotoja, eli kaikki sykkeen kunnolla nostattavat lajit aiheuttavat välittömän migreenin.
Ostin jopa syksyllä puolen vuoden salikortin, mutta en kertaakaan menny sinne, se oli vaan jotenkin niin ahdistava ajatus.. Tämmönen läski yrittää jotain :)
Nyt on tietenkin vähän helpompaa tän raskauden kanssa, kun ei ole "lupa" laihduttaa, on luonnollista kun maha kasvaa :)
Tästä tuli nyt kunnon tilitys, mutta tää on ainut asia miun elämässä, josta en pysty oikein puhumaan kenenkään läheisen kanssa.
No, mutta sain ittestäni sen verran irti, että aloitan Pilateksen taas kerran viikossa ens viikosta alkaen, toivottavasti siis väsymys helpottais, etten ala skipata niitäkin :)
 
Minulla karkaa jo aamulla käsistä koko juttu. Okei, aloitan sen nyt jo ruisleivällä (parempi, kuin se valkoinen leipä pari viikkoa sitten!), mutta normaalisti kun en syö leipää juuri lainkaan. Vähintään iltaisin on pakko saada perunaa tai pastaa - toisinaan tuntuu, että päivälläkin tarvitsisi saada. Ja välipalana myös menee samaista ruisleipää. Jotenkin vaan keho tuntuu nyt vaativat niitä hiilihydraatteja leivän, pastan ja perunan muodossa. Toisaalta yritän ajatella, että kaipa kroppa tietää, mitä se tarvitsee. Tuskin se muuten näin kovin vaatisi?

Ja itse tahdon uskoa, että pystyn hyväksymään raskauden tuomat muutokset kehossa. Ja oikeastaan jopa toivon, että se vapauttaisi minut siitä älyttömästä "äää, tänne on tullut joku muhkura!" -asenteesta. Raskaana kun niitä kiloja kuitenkin saa jokunen kertyä ja tulen joutumaan todennäköisesti uudelle kymmenelle, jossa en ole ikinä vielä käynyt. Kyllähän se jännittää! Mutta onneksi minulla on mies, joka tulee suhtautumaan varmasti upeasti muuttuvaan kehooni. Mies, joka osaa oikeasti olla tukena ja tietää menneisyyteni :)
 
Mähän ajoin kroppani sillä kevään dieetillä jumiin niin, että kaikki hiilari, mitä syön, kertyy rasvana kroppaan ja erityisesti lantiolle, reisiin ja perseeseen. Toivon, et raskaus jotenkin nollais mun hormonit ja pääsisin aloittaan järkevän laihduttamisen raskauden jälkeen. Mulla siis ihan ruisleipä, pasta, tortillat lihottaa. Sipsejä ja sellasia mäkkärimättöjä ja pizzoja ei oo tullu syötyä ollenkaan. Karkkia ja jädee silloin tällöin.
 
harmi kun todella monelle, myös minulle nää paino asiat on niin vaikeita ja stressaavia. Itse olen tällähetkellä normaalipainoinen mutta aikanaan ollut todella ylipainoinen. Olen tiputtanut aikanaan 35kg ja nyt melkein 2 vuotta pystytty siinä painossa mihin silloin jäi. Nyt raskauden myötä kroppa tulee jälleen muuttumaan ja aiheuttaa pientä huolta etten vain palaa siihen vanhaan. Mutta en usko koska uudet elämäntavat on niin takaraivossa ja en halua enää sitä pahaa oloa. Nyt liikunta on jäänyt vähemmälle mutta toivon että saan siitä vielä kiinni tässä ja koko ajan mennään parempaan suuntaan.
Itse olen saanut painon pidettyä säännöllisellä syömisellä 5-6krt päivässä, kaks lämmintä ateria ja ateriakoot kohtuullisia. Viikonloppuisin herkuttelen mutta siihen se jää. Paino on näillä pysynyt vaikka on ollut aikoja ettei ole voinut liikkua lainkaan.
Tsemppiä kaikille ja älkää turhaan stressatko, ne kilot mitä tulee niin tiputellaan yhdessä sitten syksyllä :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top