Painonhallinta

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja miuk
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mua ei huoleta oikeastaan yhtään. Pari viikkoa sitten kävin ystäväporukalla uimassa ja yksi meistä otti kuvia rannalla. Silloin katsoin että olenko mä noin lihava... :/ kuvissa näkyi vain mun yläkroppa. Vkl oltiin sukulaisten juhlissa ja mies otti kuvia, joissa näkyy jo ihan selvä vauvamaha, mutta jotenkin se oli parempi kuva kuitenkin :D

Sent from my GT-I8190 using Vau Foorumi mobile app
 
Olen aina pitänyt siitä, että rintani ovat kohtuullisen pienet (eivät ole rajoittaneet liikuntaa), joten pelkään isoja/roikkuvia rintoja, roikkuvaa vatsanahkaa ja löysää alapäätä. Raskausarpia en myöskään haluaisi, mutta todennäköisesti saan.

Painon suhteen luotan siihen, että saan tulevat kilot pois aikanaan. Löysää tai revennyttä nahkaa taas ei saa korjattua (no, kai plastiikkakirurgialla saisi jotain), vaikka toisilla palautuu paremmin.
 
Ai niin, ja sitten vielä suonikohjut ja peräpukamat...
 
Tissit ei huoleta, kun eivät ole ylensuuret olleet ennenkään, niin palautunevat kyllä kuosiinsa imetyksenä loppuessa. Eniten pohdituttaa juurikin suonikohjut, kop kop, vielä ei oo näkyny kuin pientä pintaverisuonien esiinmarssia, sekä varmaan vatsan palautuminen. Oon kyllä suht hintelä, että toivossa on hyvä elää, että nahka vetäytyy kimmoisasti takas (juuh, uskotaan vasta kun nähdään). Äitillä palautu vatsanahka aikahyvin vielä kolmannenkin jälkeen, mutta minä neljäntenä olin sitten liikaa.... Aikamoinen pullataikina jäi. Siskolla kanssa on ekan jälkeen vatsa mennyt takaisin ihan hyvin, tosin on kyllä aika lailla kuntoilevampaa sorttia kuin minä. Alapään osalta yhtään tiedä, joku lekuri joskus nuorena totes että synnyttäjän lantio, vaan ei se taida juuri avittaa siinä, että jääkö löysyyttä tai ei. Peräpukamia on ajoittain ollu ennestään huonojen ruokatottumusten takia, eikä ainakaan vielä oo vaivanneet, joten peukut ylös, että nekään ei enempiä vaivaile. Jotenkin oon aatellut että murehditaan muutoksia sitten vasta ens kesänä kun ei voi bikineitä päälle pukea.
 
Minä toivon että menisi yhtä hyvin kun esikoisen kanssa. Maha vetäyty supernopeasti ja jo ristiäisissä oli tiukka kotelomekko ja tosi tyytyväinen kroppaani. Reisiin tuli muutamat raskausarvet, ei muuta. Mutta synnytyksestä on jo 4 vuotta. Ja kaikki raskaudet niin erilaisia.. Pelottaa jos sitten kiloille ei jaksakkaan mitään tehdä.

Sent from my GT-I9105P using Vau Foorumi mobile app
 
Mua myös kammoksuttaa roikkuva nahka, suonikohjut yms pysyväksi jäävät epänormaaliudet. Arpinen olen muutenkin ja koska jo ennalta varautunut sektioarpiin, en jaksa kauheesyi stressata raskausarvistakaan. Mutta tosiaan rinnat kasvoi rintsikat täyttävään kokoon vasta nyt raskausaikana (oon 35v) ja niihin sopeutuminen jo nyt on vaikeeta, saati jos jäävät imetyksen jälkeen roikkuviksi pusseiksi.. :(
 
Mulla ei oo koskaan ollu painon kanssa oikeeta ongelmaa siitä, että sitä ois liikaa (siis todellisuudessa, omassa päässä se ongelma on ollu monestikin). Lopetin painosta stressaamisen kun kilpirauhanen oli pahimmillaan, koska rankka liikunta vaan pahensi tilannetta. Ne kilot on nyt karistettu oikeella lääkityksellä ja perusterveellisellä elämällä. Nyt ihmettelin kun paino on noussu tosi nopeesti vaikkei vielä ees pitäis. Kilo tuli taas viikossa lisää tällästä tasasta turvotusta. Se selittyki eilen lääkärissä kun katottiin uusia kilpirauhasarvoja, jotka oli heittäny ihan härän pyllyä. En voi just muuta kun syödä isompaa annosta ja toivoo, että nesteen kertyminen loppuu. Oisin toivonu kaunista vauvamahaa enkä tasasta pöhötystä...

Eniten kyllä muuttuvassa kropassa pelottaa rinnat, jotka on aina ollu pienet ja nyt ne venyy ja paukkuu joka suuntaan ja tuskin palautuu kovin hyvin.
 
Mulla oli isot rinnat jo valmiiks ja tottakai painovoima tekee tehtävänsä. Nyt 9 kk imetyksen loputtua ne on aika hirveet, roikkuvat pussit. Hyvillä rintsikoilla tekee ihmeitä, mutta alasti en tykkää näyttäytyä missään.
 
En tiedä onko se legendaa, mutta jostain ainakin olen lukenut että imetyksen lopettaminen kuin seinään pahentaa rintojen muutosta imetysajan jälkeen. Eli imetys pitäisi vähentää jotenkin asteittain, jotta myös rinnat pääsevät "vetäytymään" takaisin uomiinsa ja vaikutus ei olisi niin suuri. Tieteellistä faktaa en pysty tarjoamaan väittelleni.

Ja itselläni oli todella paljon arpia vatsassa, kun kahden viimeisen viikon aikana maha repesi kokonaan esikoisesta. On siis edelleenkin, mutta kyllä vatsa kiinteytyy kun sitä reenaa. Se palautuminen on pitkälti omasta itsestä kiinni. Jos kokee, että ei kelpaa raskauden jälkeen itselleen, niin sitten pitää laittaa lenkkarit jalkaa jä lähteä lenkille.

Raskauden aikana naisen kuuluu muuttua ja siitä on turha minun mielestä ressata. Se on välttämätöntä, jos lapsen haluaa. Ja jos lapsen haluaa niin kropan on annettava muuttua, jotta sillä vauvalla on alku turvattuna.
 
Tissejä lukuunottamatta mä oon muuten hyvin sinut kroppani. Raskausarpia löytyy, mahassa löllöä ekan raskauden jäljiltä, mutta toisaalta yli 10 kg kevyempi ulkomuoto miellyttää silmää. Ja tähän mä olin varautunutkin, siis että kroppa tuskin tulee enää koskaan olemaan täysin samanlainen kun ennen lapsia. Ja onhan se sen arvoista, jokainen arpi ja löysä nahka. :) Jos sais tämänkin raskauden jälkeen painoa pudotettua lisää, toiveena olis olla taas joskus normaalipainoinen.
 
Minlex, toki liikunnalla voi tehdä jotain, mutta oma äitini oli raskauksien jälkeen hoikka, mutta vatsanahkaa roikkui. Se on osittain perinnöllistä, joten itse en usko palautuvani sen suhteen. Jos palaudun, se on iloinen yllätys.

Vatsaani aion kuitenkin rasvailla, josko se vähentäisi arpien syntymistä. Oman sukuni naislinjassa vatsat ovat täynnä arpia, joten niidenkin todennäköiseen tulemiseen olen aika monta vuotta saanut kypsyä.

Ehkä ne suurimmat todelliset pelot liittyvät alapään toimintoihin synnytyksen jälkeen. Että jos menee todella pieleen, niin muutokset hirvittää. Toisaalta sille ei oikein voi mitään eikä ennalta voi tietää, meneekö kaikki hyvin vai ei.
 
Jep, mä olen iloinen, että synnytyksestä jääneet "vauriot" on vaan pinnallisia. Alapää on entisellään, ei jäänyt mitään häiriöitä esim. pidätyskykyyn. Kyllä mä mieluummin otan nää roikkuvat tissit, ku vaikka kohdun laskeuman.
 
Kyllä varmaan aika ihmeitä voi omalle kropalleen tehdä jos on oikeet keinot. Eli jos ootte tosi huolissaan tulevasta, luvatkaa itsellenne nyt jo ammattiapua (esim aiheeseen perehtynyt personal trainer) lapsen sytymän jälkeen. Jotain voi tehdä jo nyt: rasvata mahaa (siitä ei taida olla takuita, mutta varmaa on ettei siitä ainakaan haittaa oo!) ja vielä tärkeempänä lantiopohjan lihasten treenaaminen! Sitä nyt, läpi koko raskauden ja vielä syntymän jälkeen, ja mielellään säännöllisesti ihan koko loppuelämän, se kun auttaa ehkäisemään vaikkapa virtsankarkailua sit "isona".

Itellä tuli esikosta kolme haaleeta raskausarpee mahaan, ne ei haittaa. Tissit harmittaa, mulla on aina ollu suurehkot ja esikon odotusaikana ne turpos järkyttäviks, ja jäivät inhottavan arpisiks. Joku jo sanoikin et hyvillä rintsikoilla homma on hoidossa, mut alastomana inhoon napaan asti roikkuvia arpipussukoitani. Enkä tiedä kuinka tällä kertaa käy, eilen kävin ostaan ekat isommat rintsikat, viikkoja siis 16+2...

Joo ja suonikohjut. :( Esikkoa odottaessa seurasin jalkaparkojani paniikissa, mutta onnekseni jäi asteelle "tohon varmaan tulis helposti". Nyt ollaan jo askeleen edellä ja ens viikolla neuvolassa täytyy ottaa asia puheeks. :( Mitä niille voi/ kuuluu tehdä!?

Sent from my GT-I9195 using Vau Foorumi mobile app
 
Lila-Aurora, ei varmaan paljon. Tukisukkia varmaan suositellaan, mutta oon kuullut että jollekin on tullut (kertomansa mukaan) hirveä suonikohjut häpyhuuleen.

Muistaakseni joku kätilö olisi sanonut, että paljon ratsastavat olisivat kätilön painajaisia just siksi, että alapään lihaksisto olisi liiankin voimakas, eikä jousta välttämättä kovinkaan hyvin lapsen pään tieltä. Tietääkö joku asiantuntevampi tästä jotain? Joka tapauksessa itse olen jättänyt jo ratsastuksen, enkä kuulu kategoriaan "paljon ratsastavat".

Piti korjata tukisummia tukisukiksi. Ihanaa kun tää "korjailee" automaattisesti.
 
Joo, mä olen nähnyt terkkari-harjoittelussa aivan jäätävät suonikohjut häpyhuulissa. Ihan ku kukkakaalia, sellasia rykelmiä. Tukisukkia suosittelisin minäkin, reisiin asti ulottuviakin tarpeen mukaan. Hirudoid fortea oon myös kuullut suositeltavan. Ja tietysti sit jalkojen lepuutusta koholla niin paljon ku mahdollista.
 
Mä en just tosta ratsastuksesta tiedä, mutta muuten oon kuullu, et tosiaan liian kireet lantionpohjan lihakset ei oo hyvä juttu.
 
Tissit on kamalat roikkuvat nahkikset normisti. Nyt ne on isot lollot :D
Mulla synnytykset (yks paha imukuppi+eppari, toinen normaali+repeämä) ei aiheuttanu alakertaan ongelmia ja seksi on parempaa ku ennen lapsia. Ja en oo (hyi minä) jumpannu lantionpohjaa juurikaan...


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Mulle sanottiin tosta lantionpohjalihasten hommasta, että jos musta tuntuu niin voin harjottaa niitä myös nyt raskausaikana kuulilla. Mutta erityisesti synnytyksen jälkeen ne kai on ihan suositeltava apu lihasten palautumiseen.
 
Ratsastuksesta en tiedä, mutta ainakin urheilijoita aina säälitään että voi olla vaikee synnytys jos paika on kovin timmissä kunnossa. Ja kyllähän ratsastuksessa pidetään lantion lihakset kurissa, eli luulis kuuluvan samaan kastiin.

En itekään oo mikään koha treenari, mutta kerran-pari vkossa jumppailen vaikka töllöö kattoessa, silloin tällöin pissalla ollessa pysäyttelen virtsasuihkua, ja sekstaillessa käytän "lypsyliikettä" koko aktin ajan, tuntuu miehen mielestä ylihyvältä ja itekin tuun helpommin. Usein alan pumppaan lihaksia jo esileikkivaiheessa kun se nopeuttaa kiihottumistakin!

Sent from my GT-I9195 using Vau Foorumi mobile app
 
Kävin tänään puntarilla ja painoa oli tullut jo 10kg!! Siis ihan alusta jos laskee.. Masentaa ja ahdistaa! Vaikka kyllä mä turvonneesta olomuodosta niin oletinkin ja mitä voi olettaa jos ei enää liiku ollenkaan ja hiilihydraatit on ainoa ruoka mitä syö.. Voi ankeus!!
 
Takaisin
Top