Painon nousu/lasku

Mä tein äsken Tracy Andersonin Post Pregnancy-jumpan. Se keskittyy nimenomaan synnyttäneisiin naisiin ja siihen, että kurotaan tuota mahaa ja vatsanahkaa yhteen. Suosittelen! Löytyy ihan youtubesta, jos ei halua dvd:tä tilata.

Tuohon on julkkisten suosima personal trainer ja on sanonut tuosta jumpastaan, että jos sitä tekee tunnollisesti 4-6 kertaa viikossa, se tuo kyllä tuloksia. Ajattelin tuota kokeilla nyt aamupäiväunien aikaan aina, mutta ei tuossa haittaa vaikka vauva hereilläkin olisi. Ainakin meidän tyttöä naurattaa aina mun jumppailut :). Liikkeet oli aika raskaita (osa niistä siis) eikä kaikkia heti jaksakaan tehdä, mutta siitä se lähtee ja kunto kehittyy.
 
Toi Tracy Anderson on tosi hyvä. Tein niitä usein silloin kun aloitin pari kk synnytyksen jälkeen. Nyt teen jo rankkoja treenejä taas mutten mene niihin sen syvemmin. Viimeiset pari mammakiloa lähti korvaamalla puolet riisistä linsseillä, vaihtamalla maidon rasvattomaan, karsimalla valkoiset jauhot ja sokerit satunnaisiin namipaloihin jne pienillä ruokatapamuutoksilla. Löysää nahkaa kyllä mahalla on vielä. Se lähtee vaan ajan kanssa, jos lähtee.
 
Mulla tippuu pikkuhiljaa paino ku vedän kermaa, voita, oliiviöljyä, kookosöljyä ym. :wink mä siis uskon luonnollisuuteen ja puhtaaseen ruokaan. Tarkoittaa myös ns. "höttöhiilarien" minimiä...nw saa kropan vaan tulehdustilaan.
Just viime viikolla kävin Mehiläisessä testeissä ja kaikki arvot oli toai hyvät: kolesteroli arvot oli huipputasoo :) ihminen tarvitsee kunnon rasvoja. Mutta muukin ruokavalio pitää olla puhdasta ja koostua tuoreesta ravitsevasta tavarasta!

Mulla mitat ny 58kg/168cm...lähes samoissa kohta ollaan ku ennenki, mut eniten kertoo mitta ja peili.

Aloitin salin lisäks ratsastuksen! ! Se on niin kivaa ja rentouttavaa touhuta tallilla!!! Ja nyt on reidet kipeet :D
 
Mulla on ollu 10vuotta oikeepuolen polvi kipee. Ekassa raskaudessa aivan liikaa kiloja.

Mä yritin jumppailla jalkoi ni jotenki vihloo polvi taas... hitto. Mut mä oon juossu nyt pieniä lenkkejä. Ja pellolla ollut töissä. Siinä on saanu hien pintaan. Joka päivä. Mä toivoisin 4kiloa vielä pois mut niillä ei kiirettä kuitenkaan.

Mä oon niin huono juomaan vettä. Välil illal tulee huomattuu et ei oo kun muutaman lasillisen vettä juonnu. Nyt hankin tuoppeja. Joten vettä tulee juotuu enemmän. Kun muistaa.

Mä voisin ens kesänä kokeilla jos pääsis ratsastamaan. Nyt on liian kiireinen aikataulu.
 
Miten tällä saralla on sujunut? Mä pääsin jo hetkellisesti lähelle lähtöpainoa, mutta sitten maidontulo hiipui ja Lilliputti alkoi heräillä öisin. Väsyneenä vedin sitten jätskiä sellaiset määrät, että olo on taas kuin muumimammalla. Nyt parempia öitä takana ja taas pitäisi yrittää ryhdistäytyä. Ehkä alan tarjota nokkamukista korviketta, jos ei maitoa tule... kauhean itsekäs olo, kun haluaisin kuntoon, vaikka se sitten tarkottaiskin imetyksen lopettamista. Miehen mielestä olisi tärkeämpää imettää vielä pari kuukautta. Joulun jälkeen pitäisi lähteä reissuunkin, eli imettäminen olisi helpompaa kuin korvikkeen mukana kantaminen.

Miten muilla on iho palautunut? Mulla näkee vielä selvästi, että sharpein nahkaa on. Ehkä se ei koskaan palaudukaan. Ei siis roiku, mutta saa napattua kiinni eri tavalla kuin koskaan ennen.

Mies aina sanoo, ettei haittaa, vaikka mun kroppa on tällainen, kun saatiin ihana tyttö "vaihdossa"... helppo se sen on sanoa. Kyllä mua silti harmittaa.
 
Mä olin kanssa hyvin liki sitä lähtöpainoa mutta nyt on tullu takapakkia. Mä liikun kyllä aika paljon, joka päivä 6km lenkki vaunujen kanssa. Mutta mä syön aivan liikaa. En oikeestaan edes herkuttele, käyn vaan jatkuvasti jääkaapilla napsimassa jotain pientä ja sitte ku meillä on ruoka niin olen kiskonut ihan liikaa. Mul on ollu v käyrä jäätävässä nousussa anopin ja appiukon ja vähä miehenkin takia, luulen että syön vitutukseen. Aina kun ei oikein asiat mee niinkun pitäs ni tuntuu että se näkyy puntarissa heti. Ehkä mä taas joku päivä kerään itteni ja lopetan mässäilyn. Monet kerrat on tuntunu jo siltä että se 2,5v kiinni pysynyt röökiaski aukee kohta niin ehkä tää syöminen on kuitenki parempi vaihtoehto..

Mulla on iho mielestäni aika samanlainen kun ennen raskautta. Luulen että mulla on tohon vaikuttanut se et mulla oli ennen raskautta hiukan löysää nahkaa kun pudotin painoa 25kg ja mun raskausmaha oli todella pieni loppuun asti. :)
 
Martza, sama täällä. Ketutukseen ja väsymykseen tulee vedettyä ihan kunnon ruokaakin. Vähintään viisi kertaa viikossa käydään sellainen hikilenkki (5-6km 45-60 min) vaunujen kanssa nyt kun polvi on vähän paremmassa kunnossa. Olen nyt myös katsonut sitä Tracy Andersonin jumppaa.... enkä siis pelkästään katsonut, vaan rehkinyt myös. Saliĺla kun kävin kolme kertaa viikossa, en saanut paikkoja kipeäksi, mutta tuolla jumpalla kyllä. 8kk synnytyksestä ja vieläkin alkaa naurattaa, kun teen vatsalihaksia videon tahdissa. Onko joku tehnyt sitä säännöllisesti (joskus aiemmin ehkä)? Onko vatsa palautunut? Mulla oli ennen raskautta aina tosi pieni vyötärö, joskus oli reisien ympärysmitta suurempi kuin vyötärön... ehkä siis johtuu siitäkin, että iho ei ole entisenlainen. Ikäkin vaikuttaa luultavasti asiaan. Parikymppisenä lapsensa saaneilla kavereilla palautui paikat nopeasti. Tosin useimmat eivät kyllä paisuneetkaan kuin pullataikina raskauden aikana... mä niin toivon, että jos joskus vielä olen raskaana, mun kroppa ei taas vedä sellaista pomppulinnavaihdetta päälle.
 
Mulla on paino ollu jo pidemmän aikaa lähtölukemissa mutta en todellakaan saa vanhoja vaatteita päälleni. Maha on ihan karmee reppu, oikeesti saman kokoinen ku puolessa välissä raskautta oli. Sellanen pullottava. Lisäks mitkään vanhat housu ei mahdu jalkaan, kiristää reisistä ja takapuolesta.

Mä en oo harrastanu enää mitään liikuntaa. Kesällä tuli pyöräiltyä ja vaunulenkkeiltyä pakosta paljon kun poika ei nukkunut päiväunia muuta kuin liikkeessä. Jossain vaiheessa se alkoi hirveet itkuhuudot aina kesken lenkin niin en uskaltanut enää lähtee sen kans mihinkään pidemmälle lenkille. Nyt siis jos ei nuku paikoillaan vaunuissa niin tallustelen tässä lähikorttelia vaan ympäri edes takas.

Lisäks oon niin tolkuttoman väsynyt 8 kk yövalvomisista kun poika ei edelleenkään nuku juurikaan tunnin pätkää pidempään heräämättä, niin mä en edes jaksais tehdä mitään urheilullista. Ja niinku millä ajalla? Pitäiskö mun ottaa poika mukaan kuntosalille?! Viihtyis varmaan tosi hyvin...

Ja koska oon tosi väsynyt ja tuntuu ettei ole minkäänlaista omaa elämää jäljellä niin mulla ei oo muuta tekemistä kuin syödä. Varmaan kyllä hormonit ja imetyskin lisää ruokahalua mutta voisin siis syödä ihan koko ajan. Ihan mitä vaan. Ruokaa ja makeita herkkuja, mistä en ennen raskautta edes niin välittänyt. Kauhulla jo odotan että kun imetys jossain vaiheessa päättyy että kuinka ihmeessä saan ruokailuni kuriin etten paisu kuin pullataikina.
 
Mulla tuli raskausaikana +26kg ja nyt on -1kg, eli oon laihdunut 27kg 8 kuukaudessa. Mutta en todellakkaan näyttää entiselleen, oon kun kenkuru mun maharepun kanssa ja sit kun se maha joskus iltaisin turpoo niin oisin kun viimeisillään raskaana. Kaipaan entistä kroppa, tulee paha mieli kun katto peiliin. Pitäisi varmaan ala tekee vatsalihaksia ja harrastaa enemmän liikunta kun yhdet-kahdet vaunulenkit päivässä. Mutta aina iltaisin kun tyttö menee nukkuu ja on hieman oma aika en enää silloin jaksaa tehdä vatsalihaksia ja treenata, silloin on ihana olla sohvalla ja kattoo telkku ja napostella.
 
Voi Kitty... sympatiseeraan. Itsellä syöminen on ollut ainoa asia, joka auttaa jaksamaan huonojen öiden jälkeen. Tosin meidän huonot yöt ei ole mitään verrattuna teidän öihin. Paljon voimia sulle. Olet kyllä superihminen, kun vielä toimit jollain tavalla tuollaisella valvomisella. Ja sama juttu ollut täällä: kun tuntuu, ettei ole mitään omaa elämää ja että olen "vain äiti", niin hyvän olon saa hetkeksi edes vetämällä sitä Ben & Jerry'siä (edelleen alessa k-kaupoissa).

Tänään oli vaa'an mukaan enää 2 kg lähtöpainoon, mut mullakin kroppa ihan eri kuosissa kuin ennen. Mitkään vanhat vaatteet ei mahdu, ja jos mahtuu, näyttää kamalalta. Kadun sitä, etten alkanut aikasemmin kuntoilemaan, mutta en kyllä olis voinutkaan. Mulla se sektiosta toipuminen kesti jotenkin tosi kauan ja ei vaan ole ollut energiaa kuntoiluun. Nyt olen siinä pisteessä, että en halua katsoa peiliin ollenkaan, joten pakko tehdä jotain. En halua olla valittava pulla. Lilliputti ansaitsee parempaa... mua siis pelottaa, että jotenkin tartutan tän mun itsekritiikin yms. lapseen. Miten tämän ikäinen voi oppia hyväksymään itsensä tällaisena? Toiset ainakin sanoo olevansa ylpeitä raskausarvistaan jne. Mä taidan olla terapian tarpeessa.
 
Mulla auttanut kropan hyväksymiseen, mennä peilin eteen ja sanoa ihan ääneen itselleen ''panisin'' tai ''vähänkö näytän hyvältä''. Joskus jos tuntuu että en saa mitään milloinkaan aikaan ja olen ihan hyödytön ja saamaton, niin teen itselleni sellaisia hyvä minä-lappuja, johon kirjotan kaikkea positiivistä itsestäni tyyliin ''hienosti teit hyvää aamupalaa'' jne. Ne on auttaneet pääsemään niistä pahimmista itseinho fiiliksistä. Kannattaa myös mennä mielummin ''liian'' aikaisin terapiaan kuin myöhään! Tämä on juuri se kohta elämästä jossa pitää kysyä itseltää, että millaista naisenmallia ja millaisia arvoja sitä haluaa lapsilleen siirtää.

Kannattaa muuten tarkistuttaa ne vatsalihasten erkauma ennen kuin rupee pumppaamaan niitä lihaksia. Voi tulla paljon ongelmia esim selän kipeytymistä, jos alkaa liian aikaisin ja väärällä tavalla riuhtomaan. Netistä löytää myös paljon ohjeita ja neuvoja miten tulisi aloittaa liikunta raskauden jälkeen. Vaikka olisi ihan ''terve'' olo, niin kroppa silti vielä toipuu synnytyksestä.

Mulla on ollut ongelmana liiallinen laihtuminen. En muista/jaksa syödä tarpeeksi joten olen tällä hetkellä kilon päässä alipainosta (mulla on siis ollut muutenkin aina alipainon kanssa tappelua). Tämäkään ei ole mitään kauheen kivaa. Kun on niin laihana, niin tuntuu ettei jaksa tehdä asioita joita muuten jaksaisi.
 
Mä sanoin just miehelle pari päivää sitten että taidan ottaa yhteyttä neuvolaan ja kysellä pääsiskö sieltä kautta jollekin psykologille mutta mies oli vaan sitä mieltä että tarviin vaan vähän unta... Niin mistä sitä unta sitten sais lisää?

Ja mä en osaa tarkistaa sitä vatsalihasten erkaantumaa... Oon siis lukenu siihen ohjeet mutta en tajua. Saiskohan neuvolasta siihen apua. Mulla on alaselkä kipee ja luulen että se on just siks kun vatsalihakset ei oo kunnossa niin oon jotenkin väärässä asennossa. Ja mullahan oli kans hätäsektio niin senkin takia oon tosi arka lähteen vatsaa treenaamaan. Joku sanoi että sektiossa vatsalihakset vaan työnnetään sivuun mutta mulle se lääkäri sanoi sairaalassa että tikit on kolmessa kerroksessa, kohdussa, vatsalihaksissa ja tuossa päällinahkassa. Niin siitäkin syystä oon edelleenkin epäileväinen että mitä vatsalla voi tehdä. Ainakin tuntuu tosi inhottavalle kun esim. nousee liian suorana sängystä ylös.
 
Onko sulla Kitty siis se leikkaushaava pystysuorassa? Mä tunnen aika selvästi itselläni vatsalihakset ja sen niiden välisen raon. On kaventunut kyllä ja olen siksi nyt uskaltanut vähän tehdä vatsalihaksiakin... elokuussa vielä oli aika iso väli, mutta koitin sitten aina työntää napaa selkään lenkillä yms. pientä... täytyy varmaan vielä kuitenkin varmistaa asia fyssarilla.

Mä olen joskus syömishäiriön takia käynyt juttelemassa terapeutin kanssa, mutta se homma jäi kesken töiden ja muuton takia. Olen kasvanut perheessä, jossa äiti ja sisko kiinnittävät aina huomiota ihmisten ulkonäköön ja painoon jne.. Itse siis ollut pitkään ihan anorektinen, kun exäkin huomautteli painosta, jos lähenteli normaalia... en todellakaan haluaisi opettaa tällaista sairasta ajattelutapaa lapselleni. Tiedostan sen, että mulla on päässä vikaa, enkä voi luottaa peiliin itseni suhteen. Pelkään, että jollain tavalla nämä ajatukset voi vaikuttaa Lilliputtiin myöhemmin. Itsellä siis ruma ja läski olo aina... ehkä olen kuitenkin ihan normaali, mutta kun vertaan itseäni omaan äitiin ja siskoon, olen mitäänsanomaton ja ruma. Blaah. Yritän joka päivä vaan miettiä, että "if the whole world went blind, how would you impress people?" Ja tällaisen ajattelutavan haluaisin lapsellenikin opettaa, mutta sitten ne sairaat ajatukset aina välillä nostaa päätään. Työsarkaa riittää. Täytyy vaan muistaa kehua omaa pikkuihmistä aina.

Meni taas vähän ohi aiheen, mutta menköön...
 
Mulle sanottiin, että hätäsektiossa viilletään aina pystysuoraan. Itsellä kiireellinen ja viilto vaakasuoraan. Ihmeellisen näköinen tuo arpi, mutta kai se siitä pikkuhiljaa vaalenee. Mulla ihmetteli leikkaava lääkäri ja leikkaussalihoitajat vahvoja vatsalihaksia. Heh... eipä ole ainakaan enää. Mut luulis että neuvolassa voisivat katsoa, onko erkaantumaa. Mun mielestä kyllä aika hyvin tuntee, kun laittaa sormen siihen välikohtaan selinmakuulla ja sitten rutistaa vatsalihasliikkeen tapaisesti ylös... en vaan osaa arvioida, onko väli ihan normaali nyt. Outoa, ettei neuvolassa paremmin seurata, kun eihän se ole vain kosmeettinen haitta....
 
Täytyy kysyä ens kerralla neuvolassa noista vatsalihaksista jos osais neuvoo.

Mulle selitti sairaalassa oikein erikseen että lääkäri sai tehtyä vaakaan vaikka hätäsektiossa tehdäänkin yleensä pystyyn. Lisäksi jälkitarkastuslääkäri sanoi samaa että hänkin tekee mieluummin vaakaan ja jos on paljon leikannut niin se on ihan yhtä nopea. Ja sanoi myös että siksi mun haava on vähän normaalia pitempi kun on nopeasti pitänyt saada vauva pois. No, varmaankin tapauskohtaista ja mieluummin tietenkin näin päin :) Tunto ei oo vielä palannut tohon leikkauskohtaan kokonaan. Siihenkin voi mennä vielä aikaa.
 
Mä sain 56kiloon tässä kun kävin vaa alla eli sen verran kun ennen raskautta. Mä imetän vielä ja käyn juoksee rattaiden kanssa muutamia kilsoja päivässä. Ei joka päivä kun ei kerkee. Mut toi juokseminen tepsi mulla.
Mut nyt kaikki isovanhemmat kiroaa et voi kun oot liian laiha. Jne. Se on rasittavaa. Mä tunnen itteni henkisesti terveeksi enkä mikään liian laiha oo kun mä oon muutenkin aika lyhyt. Mut potuttaa vietävästi. Kyllä mullakin näkyy pikku vatsa pallo.
 
Mulla on nyt +4kg verrattuna painoon ennen raskautta. 3kk päästä pitäs vetää työhousut jalkaan, no ne ei todellakaan mahdu mulle, on mulla toiset mitkä on numeroa isommat mitkä mahtuu mut en haluis laittaa niitä.

Mä oon melkein tän koko vuoden neitin kanssa käynyt 6km ja joskus pitemmänkin vaunulenkin joka päivä. Nyt kun tuli lunta niin aloin hiihtää vähintään joka toinen päivä ja aina se 10km lenkki. Oon saanut lopetettua kaiken turhan syömisen ja herkuttelun. Syön tosi vähän päivän aikana ja imetän vielä muutaman kerran päivässä.

Mutta paino ei putoa, aina vaaka näyttää samaa, mulla on joku pakkomielle käydä joka aamu punnittemas ja sellasii heittoi on et tänää saattaa näyttää 2kg enemmän ku eilen ja huomenna taas samaa kun eilen. Maitoa on tullu hyvin koko ajan vaikka välis on päiviä etten oo syönyt mitään, oonkin alkanu miettii et voisko toi imetys tehdä sen ettei paino putoo? Voisko olla että se lähtee laskeen sitte ku lopetan imetyksen? Tuntuu niin turhauttavalta kun vaaka näyttää aina samaa vaikka kuin olis rehkiny ja syöny vähän..
 
Eikös jotkut sano, että imettäessä elimistö kerää vähän nestettä. Voisko johtua siitä, Martza? En kyllä tiedä.

Mulla ihan vaan laiskuus ja väsymys nyt syynä tälle löllöydelle. Jos on pieni hetki omaa aikaa, haluan levätä enkä rehkiä. Lenkit jäi pakkasilla, ja nyt tyttö nukkuu paremmin (eli kauemmin) paikoillaan olevissa vaunuissa. Pitäisi tehdä vaikka mitä... voisin aloittaa siitä, että heitän vaatekaapillisen 34-kokoa olevia vaatteita keräykseen.

Lisäksi mä inhoan olla hikinen. Siis liikunnan aikana ok, mutta sen jälkeen on pakko päästä heti suihkuun. Miten te muut käytte suihkussa? Tuleeko lapsi mukaan? Mulla ei ole mitään mahdollisuutta peseytyä, kun tyttö on hereillä. Kuulostaa varmaan tosi tyhmältä. Olen vaan todella huonolla tuulella hikisen nihkeänä... kun mies tulee kotiin kuuden jälkeen, mulla ei ole paljon jäljellä energiaa liikunnalle.
 
Mä käyn joka päivää tytön päikkärit vaunulenkkillä, tyttö nukkuu 1-3h, olisi ihana vaan makoillaan sisällä mutta pakko päivittäin päästä ulkoilmaan täält neljän seinän sisältä. 4 krt viikossa treenaan myös vatsa, jalka ja käsilihaksia, en jaksaisi yhtään mutta raskausaikana lihoin niin älyttömästi (26kg) että pakko saada ittees takaisin kuntoon, tekee niin pahaa katto peiliin. Kaikki raskauskilot lähteny, välillä olin jopa -1kg lähtöpainoon mutta se tuli takaisin. Imetän 1x vrk, imetyksen vähentäminen ei ole mulla ainakaan painoon vaikuttanut. En herkuttele yhtään ja syön pieniä annoksia, makeahimo on aivan kamala mutta hedelmät tepsii siihen hyvin onneksi :)

Suihkussa käyn iltaisin,mies sen ajan tytön kanssa. Treenit teen illalla ennen suihkuunmenoa ja lenkkillä kun hikoilen niin joutuu iltaan asti venaa suihkua.

Onko kellään muulla mahaturvotusta? Mulla aika usein iltaisin maha tosi turvonnut, näytän ihan kun olisin raskaana, en ymmärrä. Vatsatreenit hieman alkanut auttaa siihen ettei maha enää niin järjetömiin turpoo mut silti, onkoha koko loppuelämän vaiva et iltaisin on iso ruma pömppömaha : /
 
Takaisin
Top