Pahoinvointi

Täällä on varsinki iltaisin niin pahaa etomista ja ruokahalutttomuutta et tekis mieli oksentaa jos se helpottas. Ikinä en oo oksentanu vaikka molemmissa aiemmissakin raskauksissa etomista on ollut. Ja nälkä tietysti koko ajan.
Paras konsti on olla pois kotoa nii olo on parempi
 
Mun mielestä ehkä yks kurjimmista puolista raskauspahoinvoinnin takia oksentamisessa on se, ettei olo helpota oksentamisen jälkeenkään, ainakaan mulla. Päinvastoin, melkein kun kerran oksentaa niin herkemmin tulee hetken päästä uudestaan..
 
Mul alko pahoinvoinnit! ihan jäätävän etova olo! Koitan vaa väkisin syödä ja juoda mut hyi että.. Lauantaina asiakkaani nautti kahvia jossa oli paljon maitoa, hais niin kauheelle, et meinasin juosta vessaan oksentamaan :D

täytyy varmaa käydä ostamassa ne pahoinvointirannekkeet
 
Täällä rv 6+6 ja muutaman helpomman päivän jälkeen taas tänään koko ajan ollut huono olo. Ja samalla mulle iskee väsy ja kiinnostuksen puute. Hävettää valittaa kun mun olo ei oo varmaan puoliksikaan niin paha kuin teillä, jotka oksennatte eikä mikään pysy sisällä.

miten muuten ootte saaneet salattua raskauden jos oireet noin rajut??
 
joulutonttu, pistin esikoisella olleen vatsataudin piikkiin pari kertaa mut eihän se salaaminen oikein onnistukaan
 
Illalla luulin noron iskeneen, kun oli aivan järkyttävä olo. Mutta se olikin raskaudesta johtuvaa. Hajusteelliset saippuat ovat yököttäneet viime viikosta lähtien, nyt ihan kaikki hajusteelliset pesuaineet:meh:.
 
Nyt on täälläkin etominen (ilman oksentamista) alkanut. Aamulenkillä tuli semmonen kamala kylmähiki- ja oksetusolo. En onneksi oksentanut. Söin aamupuuron ja se tuntui ihan hyvältä. Kahvia en nyt ekaa kertaa pystynyt juomaan. Kuivamassa olleet pyykit haisi oksettavasti pesuaineelle. Vettä ei meinaa pystyä juomaan, kun oksettaa. Koko ajan pala kurkussa.

5+5
 
Itse yritän pitää raskauden vielä salassa ja viimeksi kun oli vieraita pari päivää, niin oli kyllä vaikeuksia. Onneksi sain naamioitua pahanolon koirien ulos viemiseen (yrjöömään metsänreunaan) ja automatkalla onnistuin naamioimaan törkeän pahanolon autopahoinvoinnin piikkiin (oksentamassa huoltoaseman takana). Mä toivon hartaasti, että tää olotila ei kestä viikko/kuukausitolkulla...
 
Metsäläinen minulla on sama tunne ollut, että pala kurkussa :/ Ja mitään ei tee mieli oikein syödä tai juoda.

Tänään vielä aamulla kuvittelin, että onpa hyvä olo. Toisin kävi. Kerran jo oksennettu ja nyt alkaa olemaan taas sama tunne, että vessa voi kutsua milloin vaan :/
 
Mulla tulee paha olo ainoastaa jos meinaa olla nälkä enkä syö. Mut joo en stressaa enää.näin pieni tyypin tänään joten nautin kun ei ole.
 
Minullakin on ollut aamuisin etovaa oloa jo viikkoja. Kaurapuuro, hedelmät, sokeri ja suola ainut mikä maistuu.... Nyt neljättä päivää olo ollut entistä huonompi. Etova olo 24/7. Oksua ei ole vielä tullut. Vähän lohduttaa, kun täällä muitakin kohtalontovereita!
 
Tästä on tullu aivan tapa että ensimmäisenä kun pääsee alakertaan keittämään kahvia saa kakoa lavuaariin sappinesteitä :|
 
Mulla on ollut lähestulkoon koko ajan pahoinvointia viime viikon (vko 5) alusta lähtien. Ensin alkoi kahvi oksettamaan ja sitten alkoi syöminen mennä koko ajan vaikeemmaksi. Sitrushedelmät ja omenat menee aika hyvin, muuten vaihtelee aika paljon mitä ruokaa milloinkin pystyy syömään. Alkuun pystyin iltaisin syömään salaattia, mutta enää ei pysty. Parina päivänä meni ranskalaiset, sitten keitetty riisi soijakastikkeella ja nyt perunasalaatti ruislevän kanssa. Lisäksi on vatsakipuja ja vatsa tuntuu "aralta" koko ajan, välillä on päänsärkyä. Syöminen on senkin takia hankalaa, koska kun löytyy joku ruoka mitä sillä hetkellä pystyy syömään, niin ei kuitenkaan uskalla syödä kuin vähän, koska syömisen jälkeen tulee yleensä aina huono olo ja sitä huonompi olo, mitä enemmän on syönyt... Tästä johtuen on sitten koko ajan enemmän tai vähemmän nälkä, mutta ne kerrat kun erehdyin syömään itseni kylläiseksi, niin olo oli sen jälkeen niin kamala, etten enää uskalla kovin paljoa syödä.

Liikkuminen tuntuu pahentavan oloa, joten eipä ole hirveästi tullut mitään tehtyä :happy: Tuntuu myös, että mikään ei oikein kiinnosta eikä huvita eikä haluaisi tehdä mitään, mennä minnekään tai puhua kenenkään kanssa. Samanlainen olo oli myös viime raskauden (joka päättyi keskenmenoon) alkuvaiheessa, joten onneksi tiedän, että tämäkin liittyy raskauteen.

Tällaista ei kyllä ollut ensimmäisessä raskaudessa (joka päättyi pikkuisen pojan syntymään) ja toivon, että tämäkin loppuu tämän ensimmäisen kolmanneksen jälkeen. Mies epäilee, että näin voimakas pahoinvointi tarkoittaa, että on tyttö tulossa.
 
Pikku_m, kuulostaa juuri samalta kuin mun oloni. Mulla tosin alkoi 6+ tämä. Edellisessä kolmessa raskaudessa ei ole ollut mitään tällaista. Ristiriitainen olo, että jos/kun tämä helpottaa. Sitten pelkää keskenmenoa, mutta tämäkin on melkoisen karseaa.

7+2
 
En halua yllyttää kenenkään pelkoja, mutta mullahan kävi viimeksi niin, että raskausoireet loppuivat juuri niihin aikoihin (8+5) jolloin myöhemmin ultrassa todettiin, että vauva oli kuollut. Olisihan sitä pitänyt itse ehkä tajuta, että joku saattaa olla vialla kun pahoinvointi loppui, rinnat tuntuivat "kutistuneen" normaaliin kokoonsa eikä vatsakaan enää näyttänyt pömpöttävän samoin kuin aikaisemmin. Lisäksi oli tullut pientä verituhrua, ei siis mitään varsinaista vuotoa, vaan sen verran vähän, että sitä voi myös pitää ihan normaalina. Mulla oli ekassa raskaudessa, joka sujui ihan hyvin, myös jossain vaiheessa samanlaista pientä vuotoa, joten en varmaan sen takia osannut huolestua asiasta.
 
En tiedä, kenelle tarkoitit, mutta ei minulla ainakaan ole oireet loppuneet ja yhdellä täällä juuri loppuivat oireet ja kaikki oli silti vallan hyvin.
 
Lumikatriina, ihan yleisesti vain kerroin, miten minulle kävi :happy: Asia tuli mieleen, kun kirjoitit, että sitten kun pahoinvointi helpottaa, niin sitten pelkää keskenmenoa.
 
Suurimmalla osallahan loppuu ainakin se pahoinvointi jossain vaiheessa niin eipä kai sitä kannata pelätä keskenmenoa sen enempää sitten kuin nytkään :) itse olen yrittänyt ajatella että jos se vauvva on syliin asti tulevaksi tarkoitettu niin kyllä se pysyy loppuun asti masussa terveenä :-* alussa niin pelotti mutta nyt vähän pelot helpottuvat kun eilen näki pikkuisen sydämen sykkivän ❤
 
Joku tossa mainitsikin ulkoilun tuoneen helpotusta pahoinvointiin - itellä kans on juurikin näin. Vappu tuli juhlittua aika lailla ulkosalla, eikä etovasta olosta tietoakaan! Selvisin jopa tämänpäiväisestä brunssista vain yhdellä pienehköllä "aallolla". :happy: En oo muutenkaan vielä tähän mennessä antanut oksennuksen voittaa, noin viikko sitten alkaneella kuvotuksella olen siis toistaiseksi selvinnyt. Pahoin kuitenkin pelkään, että tilanne saattaa vielä hieman elää ennen kuin koko sota on voitettu...:depressed:
 
Takaisin
Top