Miten teillä nuska meni? Oliko vauvalla kehittynyt keuhkot jo kylliksi vai onko just hengityksen takia teholla? Käynnistettiinkö sokereiden takia? Tsemppiä toipumiseen ja onnea vauvasta ♡♡
Päivän fiilis
- Ketjun aloittaja Tiina P.
- Aloituspäivämäärä
Miten teillä nuska meni? Oliko vauvalla kehittynyt keuhkot jo kylliksi vai onko just hengityksen takia teholla? Käynnistettiinkö sokereiden takia? Tsemppiä toipumiseen ja onnea vauvasta ♡♡
Onnea nuska ja tsempit toipumiseen:)
Ja mitä tohon baby bluesiin tulee, ni ku muistat vaa et se on ihan normaalia, etkä syyllistä siitä ittees turhaan asiasta, ni eiköhän se ohi mene
Imetysasiaan viel sen verran et imetyksen tuki ryllä on face sivut, mihin ehkä kannattaa liittyä. Mua itteeni on valmiiks jo jotenki stressannu toi imetysasia, mut ku oon seurannu sitä keskustelua siellä, ni on jotenki paljon parempi mieli asian suhteen. Tosi paljon on äitejä, jotka kamppailee imetyksen kanssa. Ja myös on muistettava, et Suomessa on tosi hyvät korvikkeet, jos sit se imetys ei jostain syystä sit onnistuiskaa:)
Tsemppiä, eiköhän se siitä. Ja muista kans levätä, ku mahdollista. Väsyneenä kaikki on aina piirun verran p*skempaa:)
Ja mitä tohon baby bluesiin tulee, ni ku muistat vaa et se on ihan normaalia, etkä syyllistä siitä ittees turhaan asiasta, ni eiköhän se ohi mene
Imetysasiaan viel sen verran et imetyksen tuki ryllä on face sivut, mihin ehkä kannattaa liittyä. Mua itteeni on valmiiks jo jotenki stressannu toi imetysasia, mut ku oon seurannu sitä keskustelua siellä, ni on jotenki paljon parempi mieli asian suhteen. Tosi paljon on äitejä, jotka kamppailee imetyksen kanssa. Ja myös on muistettava, et Suomessa on tosi hyvät korvikkeet, jos sit se imetys ei jostain syystä sit onnistuiskaa:)
Tsemppiä, eiköhän se siitä. Ja muista kans levätä, ku mahdollista. Väsyneenä kaikki on aina piirun verran p*skempaa:)
Hepatoosin takia käynnistettiin. Sokereissa häikkää, ei vielä ime, hengityksessä jotain (sain kyllä kortisonit) ja antibiootti hällä menee myös. Oli aika mielenkiintoinen synnytys. Epiduraali puudutti ainoastaan mun vasemman jalan! Kivut olikin sit sen mukaiset kun toosassa oli tuntoa vaikka muille jakaa ja kinttu ei pelannut ollenkaan! Pyörätuolilla oon tässä painellut..
Onnea nuska ja tsempit toipumiseen:)
Ja mitä tohon baby bluesiin tulee, ni ku muistat vaa et se on ihan normaalia, etkä syyllistä siitä ittees turhaan asiasta, ni eiköhän se ohi mene
Imetysasiaan viel sen verran et imetyksen tuki ryllä on face sivut, mihin ehkä kannattaa liittyä. Mua itteeni on valmiiks jo jotenki stressannu toi imetysasia, mut ku oon seurannu sitä keskustelua siellä, ni on jotenki paljon parempi mieli asian suhteen. Tosi paljon on äitejä, jotka kamppailee imetyksen kanssa. Ja myös on muistettava, et Suomessa on tosi hyvät korvikkeet, jos sit se imetys ei jostain syystä sit onnistuiskaa:)
Tsemppiä, eiköhän se siitä. Ja muista kans levätä, ku mahdollista. Väsyneenä kaikki on aina piirun verran p*skempaa:)
Kiitos :) joo luin et yleistä tää baby blues on ja toivon ettei kuitenkaa sit menis synnytys masennuksen puolelle..en kyl haluu uskoo sitä. Ja joo väsyny oon ei oo paljo tullu nukuttuu, tänää vast ekaa kertaa otin päikkärit nukuinki 3h ja mies hoiti pikkusta, hän on kyl niiin hyvä isä
ja oon ilonen et voin luottaa täysin häneen. Onneks tosiaa korvikkeet on hyviä. Ja nyt oon saanu viel pumpattuu lisäks omaa maitoo, tänääki tokal kerral jo yli 100ml ja olin niin ilonen ja ylpee :D ja kiitti vinkistä, täytyy käydä liittyy toho imetys tuki ryhmään :)
Omakohtaisena kokemuksena voin sanoo, että 4 synnytystä takana ja aina tullut kaipaus masuun(tässä raskaudessa se on jo kun tietää olevan viimeinen), tyhjä ja jotenkin surulline olo. Vauva on alusta asti rakas, mutta se rakkaus on huolen sävyttämää kun pelkään kätkytkuolemaa kanssa, vasta muutaman kuukauden jälkeen annan itselleni luvan rentoutua ja luottaa huomiseen. Imetyksen alussa olen joutunut käyttään kumeja kun nännit menee niin rikki että kyyneleet valuu ja mulla nuo on liki asunu aina tissillä, mutta niistä kumeista on päästy eroon niin, että päivä kerrallaan tarjota tissiä ilman kerra, sitten toisenkin ja kas sitten luistanu ilmantän romaanin pointti lie, ajatuksesi on kovin tuttuja vaikka lapsia on monta ja asiat järjestyy kyllä, luota vain itseesi vaikka vaikealta joskus tuntuisi.
Kiitos :) Niin se olo on tosiaan tyhjä ja surullinen ja alkaa heti itkettää jos puhun siitä
kiva antaa toivoo et vois viel kumeist päästä eroon kunhan vain yrittää :)
Ai nii ja tost streptokokkijutust vielä, et ku olin synnäril tutustuu, ni siel kyl puhuttiin et se streptokokki on kyl ihan tosi yleinen. En nyt muista niit prosentteja, ku siel oli niin tuskaisen kuuma, et oli vaikee koittaa keskittyä:) mut et aika vähän ne vauvat sit kuitenkaan mitään siitä siihen yleisyyteen nähden kuitenkaa saa:)
ElliinaMoi
Jostain jotain jo tietävä
Onnea Nuska76 ja voimia toipumiseen!
Päivän fiilis on väsynyt, niska ihan jumissa ja pää kipeä. Pikkuneiti marraskuu valvotti itkuisena yön kun oli niin tukkoinen ja siinä sitten suolatippoja nenään ja Panadolia suuhun. Saatiinkin nukuttua jostain neljästä tai viidestä eteenpäin melko hyvällä menestyksellä eli ei ollut enää niin itkuinen. Kyllä tulee ikävä niitä aikoja, kun odotti esikkoa ja sai levätä ja nukkua silloin kun huvitti. Nyt yöt valvotaan jos joku on kipeänä, illalla pääsee nukkumaan vasta ku on koko lauman saanu tapeltua sänkyihinsä, päiväunista on turha ees haaveilla. Ja ihan sama kuinka paljon väsyttää ja vaikka ois kuinka raskaana. Että ihan ittiäni saan syyttää tästä ilosta. :D
Hienosti kirjotit :) ja samoja ajatuksia itellä ollu. Varmasti viel vaikuttaa se et syntyki jo nyt enkä ollu henkisesti varautunu vaik periaattees kokoajan olin varautunut.
Mut kyl nää hormooniheittelyt vaikuttaa nii paljon! Välil itken ja kiukkuun kokoajan
Oon niin huolissani ja pelottaa et menetän mun rakkaan pienen vauvan :'( toivon et tää olo tila menis ohi..
Voin niin samaistua näihin ajatuksiin. Kätkytkuolema pelottaa ihan hirmu paljon ja öisin vahdin pikkuisen unta ja herään pienimpäänkin ääneen ja muutenkin. Mulla synnytys meni hyvin ilman repeämiä - ainoastaan pienet haavat tuli, mutta niitä ei tarvinnut alkaa tikkailemaan ja ovat paratuneet nyt.
Me päästiin viime perjantaina kotiin, mutta maanantaina tultiinkin lasten teholle, kun vauva ei jaksanut enää olla hereillä eikä syödä ja kellersi. Synnytyksen jälkeen oli hankaluuksia imetyksessä, kun vauva ei silloinkaan jaksanut kunnolla syödä ja olla hereillä, mutta veriarvot ja bilirubiini oli ok niin päästiin kotiin. Maitoa mulla alko nousemaan kahden pvn päästä synnytyksestä ja sitä ois kyllä riittänyt. Mutta siis, tultiin maanantaina teholle ja vauva oli 12h (yön yli) sinivalohoidossa ja sai nenämahaletkun kautta maitoa. Edelleen ollaan täällä ja onneksi vauvan bilirubiiniarvot lähtivät hienosti laskuun sinivalohoidon aikana. Vauva on virkistynyt jo paljon, mutta syöminen takkuilee, kun edelleen voimat on vähissä ja nukahtaa tissille. Ollaan myös ruokittu nyt pullosta, sillä siitä vauvan on helpompi saada maitoa kuin rinnasta imemällä. En yhtään tykännyt ajatuksesta, että joudutaan pullo ottaa käyttöön, mutta eipä oo vaihtoehtoja. Nyt oon ok asian kanssa, koska tärkeintä on saada vauva syömään, jotta toipuu. Tänään otetaaan nenämahaletku pois - nyt alkaa jo jännittää kuinka seuraavan syötön aikana käy, jaksaako syödä tissistä ja pullosta miten paljon...
Mullakin oli hankaluuksia alkuun imetyksen kanssa, koska rintoihin sattui kamalasti. Rintakumi auttoi ja auttaa edelleen ja uskon, että siitä saa vauvelin vielä irtautumaan ja imetys onnistuu jatkossa ilman. Kumin avulla vauva löytää helpommin paremman imuotteen, jolloin imeminen tehostuu huomattavasti. Ja osaa sitten myöhemmin, kun virkoaa kunnolla, ottaa tisustakin kunnolla kiinni. :) Tai jos irtaantuminen kumista ei onnustu, pitää vaan ajatella että pääasia on vauvan ravinnon saannin takaaminen. Ja pullon kanssa sama juttu. Itteeni pelottaa just toi pulloruokinta, et kuinka sen kanssa käy. Mutta kasvaa ne lapset korvikkeellakin! Joten nou hätä.
Imetys vaan on niin kivaa, etten siitä haluaisi luopua. Niin ja hyvät asennot löytyy varmasti, kunhan opit vielä paremmin käsittelemään ja pyörittelemään vauvaa. Näin ainakin mulla. Imetystyyny on tosi hyvä olla! Helpottaa paljon.Mä täällä sairaalalla nyt kovasti odotan vauvan toipumista ja jännitän mitenhän kotioloissa käy, kun siellä ei voi punnita vauvaa joka aterian jälkeen. Kun ei sitten tiedä kuinka paljon vauva on syönyt ja syökö sitten tarpeeksi edes ja osataanko antaa lisämaitoa tarpeeksi ja jaksaako sitäkään syödä. Nyt ois tärkeetä, että vauva söisi riittävästi ja kakkaa ja pissaa tulisi, kun sillä tavalla se bilirubiini poistuu. Mut ollaan täällä puhuttu, ettei me lähdetä pois kuin vasta sitten, kun on varma olo pikkuisen ruokailujen suhteen. Eli huomiseen ainakin ollaan täällä vielä ja sen jälkeen neuvolassa seurataan painoa tiuhaan tahtiin. Huoli on täälläkin siis suuri, mutta ei se auta muu kuin pysyä positiivisena kaiken tän keskellä. Voitte vaan kuvitella kuinka paljon olen itkenyt täällä... Nyt syöttämään.
Tsemppiä Kardulla sinne teille!
Kerrankin aikaa ja voimia kirjoitella..Hohhoijaa!! Alkaa nää yöt kyllä olla ihan mahottomia. Siihen ei oo varsinaisesti mitää syytä. Hormoonit varmaanki valvottaa. Nytkin heräsin 5.30 vessaa ja en saanu enää nukuttua..
Mä heräsin 3 vessaan. Sitte oliki kamala nälkä. Menin syömään ,nukahdin 5 ja äitiä kuopus huutelikin 7. Onnex vielä nukuttiin 8.30 äidin kainalossa .
Voin niin samaistua näihin ajatuksiin. Kätkytkuolema pelottaa ihan hirmu paljon ja öisin vahdin pikkuisen unta ja herään pienimpäänkin ääneen ja muutenkin. Mulla synnytys meni hyvin ilman repeämiä - ainoastaan pienet haavat tuli, mutta niitä ei tarvinnut alkaa tikkailemaan ja ovat paratuneet nyt.
Me päästiin viime perjantaina kotiin, mutta maanantaina tultiinkin lasten teholle, kun vauva ei jaksanut enää olla hereillä eikä syödä ja kellersi. Synnytyksen jälkeen oli hankaluuksia imetyksessä, kun vauva ei silloinkaan jaksanut kunnolla syödä ja olla hereillä, mutta veriarvot ja bilirubiini oli ok niin päästiin kotiin. Maitoa mulla alko nousemaan kahden pvn päästä synnytyksestä ja sitä ois kyllä riittänyt. Mutta siis, tultiin maanantaina teholle ja vauva oli 12h (yön yli) sinivalohoidossa ja sai nenämahaletkun kautta maitoa. Edelleen ollaan täällä ja onneksi vauvan bilirubiiniarvot lähtivät hienosti laskuun sinivalohoidon aikana. Vauva on virkistynyt jo paljon, mutta syöminen takkuilee, kun edelleen voimat on vähissä ja nukahtaa tissille. Ollaan myös ruokittu nyt pullosta, sillä siitä vauvan on helpompi saada maitoa kuin rinnasta imemällä. En yhtään tykännyt ajatuksesta, että joudutaan pullo ottaa käyttöön, mutta eipä oo vaihtoehtoja. Nyt oon ok asian kanssa, koska tärkeintä on saada vauva syömään, jotta toipuu. Tänään otetaaan nenämahaletku pois - nyt alkaa jo jännittää kuinka seuraavan syötön aikana käy, jaksaako syödä tissistä ja pullosta miten paljon...
Mullakin oli hankaluuksia alkuun imetyksen kanssa, koska rintoihin sattui kamalasti. Rintakumi auttoi ja auttaa edelleen ja uskon, että siitä saa vauvelin vielä irtautumaan ja imetys onnistuu jatkossa ilman. Kumin avulla vauva löytää helpommin paremman imuotteen, jolloin imeminen tehostuu huomattavasti. Ja osaa sitten myöhemmin, kun virkoaa kunnolla, ottaa tisustakin kunnolla kiinni. :) Tai jos irtaantuminen kumista ei onnustu, pitää vaan ajatella että pääasia on vauvan ravinnon saannin takaaminen. Ja pullon kanssa sama juttu. Itteeni pelottaa just toi pulloruokinta, et kuinka sen kanssa käy. Mutta kasvaa ne lapset korvikkeellakin! Joten nou hätä.
Mä täällä sairaalalla nyt kovasti odotan vauvan toipumista ja jännitän mitenhän kotioloissa käy, kun siellä ei voi punnita vauvaa joka aterian jälkeen. Kun ei sitten tiedä kuinka paljon vauva on syönyt ja syökö sitten tarpeeksi edes ja osataanko antaa lisämaitoa tarpeeksi ja jaksaako sitäkään syödä. Nyt ois tärkeetä, että vauva söisi riittävästi ja kakkaa ja pissaa tulisi, kun sillä tavalla se bilirubiini poistuu. Mut ollaan täällä puhuttu, ettei me lähdetä pois kuin vasta sitten, kun on varma olo pikkuisen ruokailujen suhteen. Eli huomiseen ainakin ollaan täällä vielä ja sen jälkeen neuvolassa seurataan painoa tiuhaan tahtiin. Huoli on täälläkin siis suuri, mutta ei se auta muu kuin pysyä positiivisena kaiken tän keskellä. Voitte vaan kuvitella kuinka paljon olen itkenyt täällä... Nyt syöttämään.
Tsemppiä Kardulla sinne teille!
Voi Sinikka
teillä tosiaan sama kuin meillä mutta astetta rankempi meillä hoitajat oli innoissaan kun poika söi pullosta niin hyvin ja hyvällä ruokahalulla. Ja mietin vain miten kamalaa olis jos joutuis sen nenämahaletkun laittaa lähinnä tietysti itestä tuntuis pahalta. Eile oli kontrolliverikokeet ja oli laskenu bilirubiinit vaik edellee korkeemmat kuin sairaalasta kotiutuessa. Mut ei tarvi lääkärin mukaa kontrolloida kun hyvä tulos tämän ikäiselle, nyt vaa seurataa vointia ja väriä kotona. On se niin hyvä asuu suomessa kun saa niin hyvää hoitoa täällä Itseäniki huolettaa saako vauva riittävästi ruokaa, nyt oon imettäny kumilla ja en yhtään tiiä paljon saa syötyä. Sit pumpannu omaa maitoa ja annettu viel korviketta. Et täysimetykselle en usko et päästää siirtyy, mut jos korvikkeet sais jätettyy pois ni olisin tyytyväinen. Pullolla mieski pystyy auttaa niin paljon :) mut se mikä väsyttää ni pullolla ruokinta ja pumppaukset tekee imetyksestä ja ruokinnasta kolminkertaisen työ määrän
Paljon tsemppiä teille
Voi Sinikka
Itseäniki huolettaa saako vauva riittävästi ruokaa, nyt oon imettäny kumilla ja en yhtään tiiä paljon saa syötyä. Sit pumpannu omaa maitoa ja annettu viel korviketta. Et täysimetykselle en usko et päästää siirtyy, mut jos korvikkeet sais jätettyy pois ni olisin tyytyväinen. Pullolla mieski pystyy auttaa niin paljon :) mut se mikä väsyttää ni pullolla ruokinta ja pumppaukset tekee imetyksestä ja ruokinnasta kolminkertaisen työ määrän
Paljon tsemppiä teille
Vauva oli tosiaan alkuun niin voimaton, että nenämahaletkulla meni kaikki, mutta nopeasti onneksi valohoidon jälkeen tokeni ja alkoi syödä rinnalta ja pullosta vaikka kuitenkin takkuillen. Täällä kanssa hyvin syö nyt pullosta ja hoitajat on jo sillä mielin, että kotiin vaan. Nenämahaletku otettiin pois tänä aamuna vasta, ja sitä ei eilisaamun jälkeen käytettykään. Itse epäilen vielä kotiin paluuta ja haluan kyllä tän päivän vielä katsoa kuinka vauveli tosissaan syö. Bilirubiinit oli hieman nousseet eilisaamusta.. saa nähdä mitä lääkäri sanoo, kun kohta tulee käymään.
Hankalaa tosiaan kotona seurata tarkalleen, että saako pikkuinen tarpeeksi maitoa. Täällä pääsee punnitsemaan aina syöttöjen aikana ja kotona sitten ei... maanantaille meillä on neuvola varattuna, mutta ahdistaa, kun viikonloppu on tässä välissä. Ja mulla ei maitoa ole tarpeeksi, että pikkuinen saisi kaiken tissistä. Pitää kotonakin korviketta antaa oman (pumpatun) maidon lisäksi. Tuntuu vielä niin typerältä, että vauva on vieressä ja joutuu pumppailee. Mut ei voi mitään.
Kiitos tsempeistä! ♡
Täällä meni toissayö siinä ku siirryin sängystä/sohvalta toiselle ku mies kuorsas niin kovaa. :D sain varmaa 3h kunnon unta. On vaa ihan naurettavaa ku esikoinen nukkuu. Sais vielä itekki nukkuu.
Meidän joulukuinen syntyi eilen 29.11. klo 22.59, pieni poika [emoji170][emoji170] Pitkä synnytys ja vajaan kolmen vuorokauden käynnistelyt takana oli mutta oli kaiken väärti! Nyt keräämässä voimia teholla matalien sokereiden vuoksi. Kaikki muuten hyvin [emoji170]
Onnea Lady!