Opiskelu/työssäkäynti ja raskaus!

:woot: Siinäpä onkin ihan haastetta sit kerrakseen.

Ei pitäs yleistää tai arvostella, saatikka tuntematta ja tietämättä mennä kommentoimaan. Mut kommentoinpa silti, et ei kai sillä kotonakaan oo sit kasvatus menny ihan putkeen ton käytöksen perusteella.
Rakkautta ja rajoja, vai miten se meni... :meh:

Sit vielä se ääripää, et ne vanhemmat yleensä ajattelee, et kyllä ne hoitotädit kasvattaa niistä yhteiskuntakelpoista sakkia. Puuuuh.
Nyt laitan suun kiinni kun vielä ehdin. :sorry:
 
Helmi, kuulostaa kyllä tapaukselta, jonka paikka ei ois perhepäivähoidossa vaan jossakin, missä sais erityistä apua. Kyllähän 3,5 veen kuuluisi jo osata leikkiäkin... Kurjaa, että on nyt tuommoinen haastava tapaus työllistämässä extraa :/
 
Sitäpä määki oon pomolle koittanu puhua...
Sannis, tää kuuluu siihen "Suutarin lapsella ei oo kenkiä" kategoriaan. Äitinsä on ammattikasvattaja ja jaksaa sillä myös aina itseään tituleerata.
 
Kyllä sun kannattaa oikeesti vielä vahvemmin vaatia jotain muutosta tohon. Sit jos jotain pääsee sattuun, niin joku some on täynnä jotain taivastelua, missä hoitotäti oli, kun on näin päässy käymään. Näin aivan tilannetta kärjistäen. Eihän toi voi olla kenenkään osapuolen kannalta hyvä tilanne.
 
Ei vissiin sit vanhemmille puhuminenkaan auta.. että jos ei pomo lotkauta korvaansa. Voishan neki haluta etsiä jotain muuta ratkaisua mut jos lähtökohtana on "kasvatuksen ammattilainen" o_O
 
Juu eihän se oo ja kovana oon koittanu olla. Se ei vaan tässä kunnassa oikeen nyt auta, kun kaikki on perseellään koko päivähoidossa. Lapsille ei oo ees tällä hetkellä osottaa päivähoitopaikkoja. Lisäks meidän pomo on ollu pitkällä sairaslomalla ja asioiden hoito on entistä takkusempaa.

Toisaalta tilannetta hankaloittaa myös se, että en enää kauaa oo töissä. Jos multa lähtis nyt pois toi yks, lähtis myös hänen sisarus. Tilalle tulis saman tien kaks uutta. Näille uusille ois ihan epäreilua alottaa hoito ja ehtiä hieman tottumaan, kunnes heidät siirrettäis uuteen paikkaan. Sekään ei oo lapsen eikä hänen perheensä etu.

Onneks mulla jää vielä pitämättömiä lomapäiviä ja pitkien päivien takia saan vapaita, joten työpäiviä ei enää mahottomasti oo jäljellä. Ja jos tää pahenee, marssin vaan työterveyteen ja sanon, etten enää jaksa.
 
Kyllä vanhempien kans on puhuttu ihan erityislastentarhanopettajan kans yhessä viime viikolla viimeks. Heille sanottiin, et syksyllä lapset siirtyy isompaan yksikköön. Eivät heti hyväksyneet, mut onpa tuo siirto kuitenki syksyllä edessä. Ja jos tää menee kesken tai muuta tapahtuu, en suostu syksyllä enää ottamaan.
 
Eiks jotkut sisarukset erotetakin hoitopaikoistaan, jos ongelmia on? En siis ole mikään alan tuntija, mutta kuullut sellaista, että saattaa rauhoittaa toista osapuolta.
Syksyyn on tietty pitkä aika. Mutta ymmärtäisköhän sun pomokin ja vanhemmat paremmin sit, kun sulla alkaa maha kasvaa ja vauhti hiipuu. Jos sanot itsekin pelkääväsi että iskuja tulee?
 
Joo kyllähän niitä erotellaanki. Mulla ei oo aikomusta olla töissä enää juhannuksen jälkeen. Ja ennen sitä jää toi pahin pois. Aattelin ottaa varhennetun äippäloman ja pitää sitä ennen kaikki lomat ja muut vapaat, joten saan lomailla pitkästi.

Tosin en oo kyllä vielä ees tutkinu onko enää olemassa tota varhenlettua äippälomaa.
 
Minä yritin pomolleni ehdottaa, että pitäisin lomat ennen äitiyslomaa, mutta pomoni oli vähän toista mieltä, kun se heinäkuu on huono ajankohta. Vaikka totesi itsekin, että onhan siinä sit, että voi joutua sairaslomalle. Niinpä.. Pitää vielä ehdottaa, että miettis kuitenkin. Jos on kuuma kesä, ni voihan tuo melko tukalaa olla. Meillä on aina tosi kuuma kesällä töissä.
 
Mulla taas on toi supistusherkkyys niin kova, että ellen oo lomalla niin aika suurella todennäköisyydellä saikulla
 
Mä oon nyt tosissaan yrittänyt sumplia mun töitä, kun ei musta vaan ole kaikkeen. Torstaina totesin 1,5h ennen töiden loppua asiakkaalle suunnilleen "Nyt en enää pysty. Mä istun tässä nyt siihen asti, etten enää nää tähtiä. Sä voit soittaa työnantajalle ettet tartte tällästä työntekijää, mutta mä en vaan pysty." Tämä asiakas tuumasi, että ei tauot hänen elämäänsä pilaa ja saa pitää. Ja saa kuulemma jatkaa hänen luonaan. Sitten on toinen asiakas, jonka luona pystyn oletettavasti olemaan.

Sitten on kolmas. Hän saattaa saada allergia tai sydänkohtauksen- kummankin kohdalla toimittava sekunneissa. Entä kun olen torstain kaltaisessa kunnossa? Ei musta ole pistämään mitään adrenaliineja.. Tänään juttelin työnantajan kansssa ja sovin tämän viikon vuorot siellä vielä tekeväni. Sanoin, etten vaan ota sitä vastuuta..
 
Mä oon ollut kohta vuoden pätkätöissä samassa paikassa. Enkä oo vielä kertonut raskaudesta esimiehelle koska veikkaan ettei jatkaisi enää sopimusta :-( Kesä hieman jännittää, että miten sitä jaksaa ja pystyy. Teen siis keskiraskasta työtä ja kesä on kaikkein raskainta aikaa. Mutta oon päättänyt että oon niin pitkään töissä kun jaksan/pystyn. Mikäli siis on työsopimus. Neuvolantäti kyllä sanoi että jos töissä oleminen alkaa olemaan hankalaa, niin sitten hakee saikkua.

Nyt tuntuu että tällä viikolla (rv 11+4) on työtahti hidastunut ja helposti alkaa puuskuttamaan. Suosiolla oon sit ottanut rauhallisemmin.
 
Mulla meni 5 viikkoo sänky-vessa akselilla, mutta nyt olen jo tällä viikolla ollut töissä. Oksu on lentänyt noin kerran päivässä silti, mutta ai että on ihanaa olla ihmisten ilmoilla! Oli jo ihan syrjäytynyt olo kun ainoa linkki ulkomaailmaan oli läppäri ja puhelin. Vieläkin jännitän että jos juku näkee oksentamisen ja arastelen julkisia paikkoja. Töissä kyllä kaikki tietää, mutta itteä vaan jotenki hävettää. On se vaan niin ällöö. 12rv käynnissä niin uskon että tää tästä helpottaa.
 
Kiitos Abu! On kyllä uudestisyntynyt olo. Nukuin oikeen päikkäritkin töiden jälkeen mitä en ole tehnyt koko raskausaikana vaikka välillä olisin todellakin voinut nukkua siinä ajan madellessa.
 
Kyllä se siitä parempaan päin, Mimosa! Eihän se oo kiva olla ihmisten ilmoilla jos tarvii pelätä et laattaa jonnekki, mut sillekään ei vaan mitään voi, huono olo saattaa iskeä niin yllättäen :S

Mun teki mieli kertoa töissä jo tänään, mutta kyllä mä vielä kaks viikkoa sinnittelen ja ootan neuvolakäyntiä ja sydänäänten kuuntelua. Se on onneks heti aamusta, niin meen sit siitä suoraan töihin ja esimiehen puheille. Tuolloin oliskin viikkoja 15+5, meillä on töissä muutkin kertoneet raskaudestaan rv16. Googletin ja katsoin keskustelupalstoilta, että monet on odottaneet rakenneultran tai sen pakollisen 2kk ennen äippäloman alkua ja kertoneet sitten vasta?!? siis oikeasti, miten tuossa vaiheessa rv20 ja jotain enää piilottelet?! Itelläkin oli ENNEN KUIN olin raskaana, niin suunnitelmissa oottaa toi rakenneultra ja katsoa että kaikki siinäkin ok ja kertoa sitten, mutta kyllä siitä on saanu luopua jo ihan tässä alkumetreillä kun tajusi kuinka myöhään se oikeasti on.. ei tällä turvotuksella.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top