Opiskelu/työssäkäynti ja raskaus!

Mäkin sanoisin, että riippuu työsopimuksesta. Eli mun työsopparilla ne joutuu ainakin sijottaa "omalle ajalle".
 
Meillä taas on palkallista, mutta mulla on velvollisuus yrittää järjestää ajat työajan ulkopuolelle. Eli käytännössä jos en saa aamulla kukonlaulun aikaan neuvola-aikaa, niin menee työajalle. Ja palkan siitä saan normaalisti.
Eli työehtosopimusta vaan lukemaan, sieltä löytyy tietoa :)
 
Meillä kans TES:ssä niin, että on velvollisuus yrittää järjestää käynti työajan ulkopuolelle. Jos tää ei oo mahdollista, niin on palkallista aikaa. Täähän toteutuu lähestulkoon aina jos on päivätyössä 8-16, pakko käydä työajalla neuvolassa.

Mulla esim. hoitoalalla vuorotyössä piti järjestää käynnit omalle ajalle. Työaikanakin kävin, mutta ne tunnit piti tehdä takaisin.
 
Kun edellisen raskauden olin töissä niin ei tarttenut korvata. Kirjauduin töistä ulos "lääkäri".

MUTTa tsekatkaa oma tessinne.
 
Mä luulen että mun on kerrottava tästä töissä esimiehelle nytten, ihan jo siksi että mun nt-ultra-aika tulee olemaan kesken työpäivän. Enkä mä valehtelemaankaan ala että miksi mun pitää olla pois.

Tarkistin juuri meidän tessistä että meillä raskauteen liittyvät tutkimukset on palkallista poissaoloa jos aikaa ei saa työajan ulkopuolelle.

Mies on samassa paikassa töissä joten hänen pitää päästä pyytämään poissaoloaikaa tuolle ajalle, toivottavasti onnistuu. Palkattomana siis, jonka korvaa myöhemmin. Tää on iso firma mutta jos on kiireaika menossa niin tunninkin "hyppytunti" voi olla joskus kiven alla. Mutta ehkä tää on vähän eri juttu... Toivotaan!
 
Muokattu viimeksi:
Snuzzle, kyllä se omalla tavallaan helpottaa, kun esimies tietää! Voi rehellisesti kertoa eikä tosiaan tartte huijata..
 
Juu ei oo kivaa valehdella töissä menojaan... Mut mä uskon, et esimies ymmärtää jälkikäteen et miks en oo kertonut. :) Valehtelu on kyllä ikävää ja vaikeaa, pitää hirmu tarkkaan varoa sanomisiaan ettei puhu itseään pussiin...
 
Mä aattelin ton niinkin että tässä tulee niin paljon käyntejä neuvoloissa sun muualla seuraavina viikkoina että en mä voi jokaista käyntiä kuitata vain "lääkärikäynteinä". Ja sitten jos jotain kamalaa sattuiskin niin tuskin mä siitäkään ilman saikkua selviäisin, jolloin se tilanne tulis kuitenkin ilmi. Joten parempi että esimies tietää jo nyt. Hän on ihana ja ymmärtäväinen tyyppi kuitenkin. :)

Kaikki näähän riippuu ihan täysin omasta fiiliksestä, omasta työpaikasta ja pomosta sun muusta joten kullakin on varmasti tähänkin oma just itelleen passelein ratkaisunsa. :)
 
Mä olen kertomatta myös sen takia, et meidän työyhteisössä on tyyppi, jolle ei mun asiat kuulu. Siis aivan vastenmielinen narsisti suoraan sanottuna. Kunhan kerron muille, niin aion sanoa, että tämä yksi olkoot tietämättä, huomatkoot sit vatsasta aikanaan. :P
 
Mä luulen, että mulla ainakin helpottaa, kun kerron pomolle. En ole päässyt vielä kertomaan, kun ei ole oikein nähty. Mut huomenna aion sen tehdä. On helpompi esittää työvuorotoiveita. Ja voi alkaa suunnitella sijaistusta ajoissa. Työkavereille voin kertoa ultran jälkeen eikä siihenkään ole enää kuin viikko. Parempi, että saavat vihdoin tietää miksi tämä alkuvuosi on ollut hieman hankala. Eikä tarvitse eväitä salassa mussuttaa taskun pohjalta, kun voi syödä sit ihan millon huvittaa
 
Mun on ollu pakko kertoo pomolle jo viikolla 7 kun jouduin olla pahoinvoinnin takia pois ja lääkäri oli lappuun kirjottanu raskauspahoinvointi.
Ei oo pomo kovin tyytyväinen ollu kun olin seiskaviikon lähes kokonaan pois pahoinvoinnin ja kuumeen takia, kasiviikon olin töissä mutta nyt taas maanantaista huomiseen oon pois :(
 
Mä kerroin pomolle. En vaan kovin iloisissa merkeissä kuitenkaan. Ensin olin saanu saarnaa poissaoloistani, joiden ei vielä tiennyt johtuvan raskaudesta. Kuuntelin sit siinä ennen kuin sain puhua. Ärsytti, niin paljon. Sit tietty hanatkin aukes, kun yritin selittää, miltä kuule tuntuu, kun oksentaa neljättä viikkoa eikä pysty mitään tekemään. Eikä mun pomo (nainen) mikään empaatikko oo. Harmittaa tollanen. Itsellään aikuisia lapsia. Kyllä se nyt lopuksi kysy, että pärjäänkö mä nyt sit töissä ja silleen. No sanoin aikovani pärjätä. Se olis niin kiukusta kihissy varmaan jos oisin sanonu, että en pärjää, painun kotiin. Tuntuu, että koko mun ura on ihan pilalla kaiken maailman äitiys, sairastelu ja lastenhoitojuttujen takia. Äitiysloman jälkeen on etsittävä uusi työpaikka!
Ne on nää hormonit, ku kiukuttaa. No kiukutti jo ennen raskauttakin... Ä
 
Pomot osaa kyllä olla toisinaan ihan.. -.- Ihankö sitä itse päättäisi olla töihin kykenemätön..
 
Sitä mä just sanoin sille. Kyllähän mä ymmärrän mitä poissaolot aiheuttaa työyhteisölle ja firmalle, mut ihminen mä vaan olen.
 
Nimenomaan. Ei sille vaan mitään mahda. Kaikkeen ei vaan voi pystyä ja ympäristön pitäs hyväksyä se tosiasia..
 
Mää en oo vielä kertonu meidän pomolle. Enkä kyllä heti kerrokkaan ku teki mulle niin paskan tempun. Lupas loppusyksystä, että mun ryhmään tehään vaihos vuoden alusta, kun mulla on yks niin vaikee tapaus, että muut menettää siihen hermonsa ja hakkaavat ja pukkivat sitä kokoajan. Meillä on päivät pelkkää huutoo ja tappeluu, ku muut ei kestä tätä ongelmatapausta, joka mun mielestä vaatis oman avustajan.

Paskat se sitä mihinkään vaihtanu. Mää oon iltasin aivan kaikki ku saan ryntäillä tuon yhen perässä ja repiä lapsia toisistaan irti. Ootan vaan toukokuuta, että vaikeimmalla alkaa kesäloma... Pomolle kerron ehkä ensin, että en oo syksyllä töissä ja vasta ku pakko on niin sanon syyn.
 
Mun miehen suvussa on kans perhepäivähoitaja, jolla on millon mitäkin ongelmatapauksia hoidossa, jotka pilaa muidenkin hoitolasten päivät. Ja esimieheltä kuuluu olevan sielläkin aika luokattomia lupauksia, joita ei koskaan toteuteta. :wideyed: Siinä menee varmaan sekä hoitajan, että muiden lasten hermot moneen kertaan päivittäin...
 
Kieltämättä niin menee. Tää on yli 3,5-vuotias, joka ei osaa leikkiä oikeastaan ollenkaan. Ku muut leikkii se saattaa viiä lelut tai mennä potkiin kaiken sekasi tai makaa siinä toisten leikin päällä. Se jahtaa muita ja yrittää nuolla tai pyyhkiä räkäänsä muihin tai muuten vaan repii vaatteista yms. Ruokapöydässä se saattaa tempasta käsillä toisen lautaselta tai vaan istuu ja tuijottaa muita. Se tuijotus on yks sen ärsyttämiskeino.

Muut hermostuu aikatavalla tohon tyyppiin. Mut lisäks pelkään, et sille sattuu jotain. Toiset kun on niin hermona, niin ne on ruvennu käyttään fyysisiä keinoja aika pahasti. Useampi läheltäpiti tilanne on jo ollu. Sitä on pukittu, vedetty kurkusta, lyöty yms. Kerran yks meinas lyyä sitä haarukalla päähän.

Rentouttavia työpäiviä mulla...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top