Mä oon tässä raskaudessa siitä onnellisessa asemassa, että oon hoitovapaalla esikoisesta edelleen. Silloin raskauden aikana kerroin kyllä töissä jo heti kun 12 viikkoa tuli täyteen. Siitä se paskamyrsky sitten repesi. Olin äitiyslomasijaisena ja otin pestin vastaan siinä vaiheessa, kun en vielä tiennyt omasta raskaudestani, mutta tiimikaverit (päiväkodissa) oli sitä mieltä, että luottamus meni. Alkoi toisen tiimikaverin osalta työpaikkakiusaaminen. Kanteli musta muunmuassa täysin perättömästi johtajalle ja muuta yhtä mukavaa. Noh, kun kyseessä oli vain määräaikainen työ joka tapauksessa, niin sanouduin irti ja tein keikkaa niin kauan, kuin selkä kesti ja jouduin jäämään sairaslomalle. Että nyt on kyllä tosi ihana tuota kokemusta vasten peilaten tämä tilanne, jossa en joudu kenenkään mielipiteitä kuuntelemaan raskaudestani tai kestämään muiden asennevammoja :)
Mun piti kyllä alottaa taas keikkailu tässä keväällä niinä päivinä, kun miehellä on arkivapaa ja olisi esikoisen kanssa kotona, mutta saas nyt nähä miten olot kehittyy, että jaksaako sitten kuitenkaan, kun ei tuo välttämättömyyskään ole.
Mun piti kyllä alottaa taas keikkailu tässä keväällä niinä päivinä, kun miehellä on arkivapaa ja olisi esikoisen kanssa kotona, mutta saas nyt nähä miten olot kehittyy, että jaksaako sitten kuitenkaan, kun ei tuo välttämättömyyskään ole.
Kerroin tästä neuvolalle, et toivon soittoja aamuisin, työn takia, mut eipä taida sit heillä aikatauluihin sattua. 
