Ooo, kesän lapsi mä oon..

Somaa, mä tuota samaa pohdin, että miten hitossa tää maailmanlopun väsymys muka on mahdollista, kun ei viimeks varmasti ollut tällaista.... toisaalta viimeks ei nimenomaan ollut tota tasan samanikäistä sähköjänistä kuin sullakin siellä. Neuvolassa tätä asiaa jo "itkeskelinkin" ja se lohdutti, että kyllä tästä selvitään. Ja eiköhän se niin vaan ookin! Tosin täytyy kyllä olla iloinen, että meidän Joona on jo ton 2v 10kk, en tiedä, miten selviäisin pienemmän kanssa raskaana... tuo kun osaa jo niin monta asiaa ihan itsekin, että on oikeasti paljon helpompaa köllähtää vaan sohvalle.
Onks teidän esikoinen Somaa kanssa jouluvauva?

Minä myös kuulun itkijä-kerhoon, sekä ilosta että surusta. Hetkittäin töissä on aika kauheaa, kun tapaan työssäni teini-ikäisiä + nuori aikuisia ja heidän perheitään, ja annan keskustelutukea isoissa ja pienissä murheissa. Kurjan paljon karuja kohtaloita jo noin nuorten elämässäkin on, ja siinä on kyllä tosiaan vaikeuksia pitää ammatti-minä kasassa kun tekis mieli kaivaa nenäliinapinosta omaankin tassuun kun nuori tai vanhemmat itkee puhuessaan... :'(

Ja Moon, kyl se itkuisuus onneks välillä helpotti jo, sä et oo ehtinyt sitä vaan kokea kun teidän beibet tullu niin lyhyen ajan sisällä ;) Tosin kyllä joku herkkyysaste tässä silti on kuin oikeesti ennen raskauksia, mutta en ainakaan ite ihan joka asiaa oo pillittänyt niinkuin odotusaikana ja ipanan ekan vuoden aikana :)

 
Meidän poika syntyi 1.1, muutaman minuutin 2010 vuoden puolelle. :) Samaa oon miettiny, että miten tässä oikein pärjäis pienemmän kanssa! Tuo melkein kolmevuotias hoitaa kuitenkin jo niin paljon itse - melkein välillä tuntuu että liiankin omatoimisesti... (Eilen oli menossa kuulemma makarooneja keittämään kun sain kiinni. Oli kiivennyt tuolille ja oli kattilaan vettä laittamassa.)

Itkuisuus on kans yllättänyt. Oon noin normaalistikin ehkä keskimääräistä helpommin herkistyvä, mutta nyt tuntuu että pillitän kaikesta - niin hyvästä kuin pahasta. Viikon päästä on kahden läheisen ystävän häät, täytyy varata varmaan ekstra paketti nenäliinoja ja tosi vedenkestävä meikki.
 
Tänään on yrjöpäivä.  Vasta nyt oikeestaan on semmonen olo että ois nälkä ja vois jotain syödäkin.  Harmi vaan etten keksi mitä tekis mieli että sais alaskin.

Voihan väsymys ja pienet lapset!  Oon siitä hirveen tyytyväinen että meillä kumpikin muksu syö itse.  Vaippaa täytyy toki pienemmälle vaihdella mutta se onneksi palkitsee äidin 3-4h päikkäreillä.  Isompi taas ei päikkäreitä nuku mutta luojan kiitos osaa olla HETKITTÄIN kiltisti sillon kun pikkusisko nukkuu.  On tullu torkuttua sohvalla kun lapset leikkii, ei vaan voi sille mitään että uni vie.  Ja esikoisen odotuksen ajalta muistan kyllä myös elävästi väsymyksen.  Jouduin työmatkan varrella pysähtymään tienvarteen kun oli PAKKO ottaa autossa torkut.  Ja tätä uneliaisuutta jatkui pitkälle raskauteen.  Loppuvaiheilla ennen äitiyslomaa otin pikku nokoset ruokiksella töissä :)  Siinä vaiheessa mulla kyllä tais olla jo hormonaalista unettomuutta joten yöunien puutteessa olin ihan väsy töissä.

mangolia:  Kyllä noissa saikkulapuissa pitää se syy näkyä.  Se tosin usein ilmotetaan vain sillä koodilla eikä siis kirjoiteta raskauspahoinvointi tai muuta vastaavaa :)

Ai niin joo diabolicat:  Mä teen keikkaa vuokrafirman kautta näin hoitovapaalla eli mun on istuttava sillä tuolilla mikä pisteessä on :)
 
Mäkin oon vuokrafirman kautta, vaikka toki mulla ns. pysyvä paikka onkin - mitä nyt tällä viikolla oon hyppiny oman työpisteen ja yhden toisen työpisteen väliä. Humantool on mun oma, eli ei firma mulle mitään erikoisjuttuja oo hankkinu. Ja tosiaan se Salli oli ihan mun oma. Ja jos mä sen jumppapallon hommaan niin ihan ite joudun senkin hommaamaan.
 

En olekaan vähään aikaan saatua kirjoiteltua kun olen ollut niin kertakaikkisen huonovointinen & väsynyt. Mies oli viikolla työmatkalla ja isovanhemmatkin lomailivat, joten oma työ ja 2-vuotias veivät voimat niin, että illalla olen vain kaatunut sänkyyn. Onneksi nyt viikonloppuna sain aika hyvin levättyä, vaikka eihän tämä väsymys toki mihinkään ole hävinnyt! Ja SannaK ja Somaa , mietin myös että ehkä esikoista odottaessa sitä pystyi vielä vähän paremmin lepäilemään, nyt kun on tuo pieni niin on pakko vaan jaksaa. Ja vaikka oma on puolisen vuotta nuorempi kuin teillä, silti mietin samaa että miten sitä vielä pienemmän kanssa pärjäisi ollenkaan! Täälläkin aika monilla odottajilla on alle 2-vuotiaita.. meidän neidin kanssa olisi kyllä mennyt hermot alkuunsa. Nyt sen saa onneksi työpäivän jälkeen hetkeksi katsomaan Pikku Kakkosta :)

Tänään muuten jotenkin onnistuin "unohtamaan" koko raskauden hetkeksi ja söin epähuomiossa aika raakaa lihaa vanhempieni luona.. En vaan tosiaan tullut ajatelleeksi koko asiaa ja paahtopaisti ei kyllä varmaan ollut ihan niin kypsää kuin suositellaan. No, kävi mulla viime raskaudessakin näitä "kömmähdyksiä", ei auta kuin toivoa että selvitään säikähdyksellä. Onko muilla tämmöisiä "aivot narikassa- hetkiä" raskauden suhteen? 
 
pikaisesti vain taas kirjoittelen...josko tää huono olo alkais antaan pian periksi niin paremmin pystyis tännekkin kirjoitella.

mangolia: sairaslapussa tosiaan tulee olla syy, mut voivat laittaa R-koodillakin.. mä vein töihin saikku lapun missä tuo R koodi oli ja heti pomo tiesi että paksuna ollaan... naisvaltaisella alalla kun on töissä niin aika nopeesti pomo tietää mitä tuo koodi tarkoittaa...  Mun esimiehelle siis kerroin pari päivää sitten ja onnittelihan hän, mutten usko että kattoon hyppi uutisesta. mut mä jään nyt hoitovapaalle töistä, kun en tiedä miten pitkään mahtaa pahoinvointi kestää..

Voi te puhutte tuosta että jos esikoinen ois alle 2 v, no meillä on.. mutta onneksi mies on tällä hetkellä kotona pojan kanssa niin mä saan levätä niin paljon kuin on tarves. Mut jos oisin yksin niin en kyllä yhtään tietäisi miten selviytyisin.. 

marmeladi on kyllä noita unohduksia käynyt, maksalaatikkoa ja maksamakkaraa on tullut syötyä viime raskaudessa, ja sitten kun on syönyt niin tulee mieleen että "ai niin" :D

Täältäkin löytyy HERKKIS :D esikoisen odotus aikana en muista mitään tämmöistä mutta nyt, voi hyvänen aika kun pitää rääkyä joka asiasta.. siis kaikki synnytys/ vauva ohjelmat on ihan järkkyjä! ja Hurja remontti -ohjelma se vaihe kun se perhe näkee uuden talonsa ja ne kaikki itkee,  ja minä itken sitten niitten kans! :D

Täällä ei ruoka maistu oikein mitenkään päin. satunnaisesti jogurtti menee, banaani. muuten ei muut maistu... tai no Kotipizza:n pizzat... ei sais mut minkäs teet, yhdellä pizzalla sit pärjään 2-3 päivää riippuen olosta. Tuo kotipizzan myyjä jo tunnistaa miehen kun hän hakee aina mulle pizzan, tänäänkin anto kaupan päällisiksi juotavaa :D :D

Maanantaina neuvolan ultra, ja mua pelottaa ihan hulluna.. en tajunnut että voi pelätä niin lujaa... :// kyllä se aiempi keskenmeno vain tahtoo taustalla pahasti kummitella... vaikkakin tää pahoinvointi näin selkeetä on niin silti epäilee... ihan pöhköä... Mutta koitan huomenna pystyä tulla kertoon miten meni :)

omaa napaa vaan taas, mut josko tää olo periksi antais niin pääsee paremmin teidän juttuja kommentoimaan. Oon kyllä päivittäin käynyt lukemas, mut kommentoida ei vaan oo jaksanut...
 
Mustakin tuntuu, että oon tässä raskaudessa väsyneempi kun edellisessä, vaikka nukkuisin 12 tuntia yön aikana, niin oon silti väsynyt kun pitää herätä. :o Eli siis ihan sama kuinka kauan nukun, ei mitään vaikutusta. :D Sitten jos otan päikkärit, niin oon niiden jälkeen niin pahoinvoiva, että pakko karsia niitä, koska jotenkin siinä menee koko loppupäivä ihan pilalle. Ja meillä kun toi esikko on vasta vuoden, niin saa kytätä koko ajan sen puuhia, vaikka välillä hienosti jo leikkii hetken itekseenkin, varsinkin kirjoja tykkää lukea itse, tai sitten "järjestelee" kenkiä. :D Eilen vielä yllätti kiipeämällä meidän keittiönpöydälle, joten entistä enemmän saa olla silmät selässäkin. No onneksi pahoinvointi on ehkä vähän helpottanut, ei enää iske niin salamana kun vielä esim. viikko sitten, ja hyvällä ennakoivalla syömisellä (eli heti kun tulee vähänkin nälkätuntemus) pystyy aikalailla ehkäisemään sitä pahaa oloa.

Oon ollut kyllä niin saamaton nyt viitisen viikkoa, että miehellekin sitä jo melkein itkeskelin, että oon maailman surkein äiti ja vaimo ja maailman surkein ihan kaikkea, kun en saa mitään aikaseks! Mies se jaksaa naureskella ja lohdutella mun hormonihöyryjä, onneks en oo mikään raivopää, vaan tämmönen "voi kun en jaksanut imuroida tänään"- tyyppi. :D

Ja mulla oli kanssa se, että esikon syntymän jälkeen musta on tullut niin herkkis, että esim. veljen häissä jouduin mun puheen tekemään pp-muotoon ja näyttämään sen tykiltä, kun eihän siitä puhumisesta tullut mitään. Ehdin sanomaan "rakas hääpari", niin aloin jo vollottamaan ihan kympillä. Jotta näin täällä! :D

Ja kahden viikon päästä olis ultra, jeeee! Onneks päivät menee nopsaa, niin kohta se jo on. <3
 
On: Jeeee! Olo onneks pysyy kurissa nyt vaihteeks :) Pystyy taas elämään tätä normi arkea eikä peruu menojaan sen takia kun voi pahoin :) Ala masussa on nyt alkanu tuntumaan sellasta kuplintaa aikas hauskaa :) Tänään rv 7+3 menossa siis ja perjantaina tuo ensimmäinen sokerirasitus ja viikon päästä neuvola lääkäri, kovasti oottelen josko jo pienin sydämmen sykkeet kuulisin <3 Vilillä oli tänään 10kk neuvola ja on iiiso mies jo <3! 12.995g ja 83,5cm, pääppä oli 49,4cm :) Varasin tänään jo ristiäisiä varten juhlapaikan :/ Nyt pelottaakin että jos jotain käy. Siis tuo juhlapaikka on niin ihana ja mun on pakko päästä sinne! Siks joudunkin nyt jo sen varaamaan kun tosi pitkälle ajalle on varattuna. No mut nyt se on varattu eikä mitään tapahdu! :)

Kiki: Toivotaan että pian helpottaa! :) Ja ultra kuulumisia ootellessa ;)

Vanilj: Pääasia kuitenkin katsos että jotain syöt :) Mites ultrassa meni ja millasia kuulumisia? :)

Somaa: Meillä tuli myös pojan syntymäpäiväks tuo 1.1. :) Tosin vuosi on -12 :)

Ja niin tervetuloa uudet! :) Paljon hyviä vointeja kaikille! :) Kyllä se siitä helpottaa :D


 
Kiitos kaikille myötätunnosta näihin huonoihin uutisiin liittyen:
Elmiira kirjoitti:
Tämän aamun varhaisultrasta tuli sitten kallis lasku huonoista uutisista. Tuulimunaraskaus, lähete Kättärille, jotta laittavat lääkkeillä kesken, kun ei ole itekseen alkanut keskenmeno. Sen pituinen siis se raskaus.

Kävin tänä aamuna Kättärillä, ja siellä tuli ensimmäistä kertaa itku tämän asian takia. Ultrassa näkyi pieni ihmisen alku ja sykkivä sydän <3 Raskausviikkoja 6+3 (piti olla menkkojen mukaan 7+4). Ihmeet ei sittenkään tapahdu aina muille!

Ette voi kuvitella kuinka onnellinen, helpottunut ja sekaisin olen. Vieläkin itkettää. Onnesta!

Palaan siis takaisin joukkoonne (la 28.6.) ja toivottavasti nyt pysynkin täällä eikä tämä raskaus ja rakas lapsi aiheuta enempää järkytyksiä ja yllätyksiä!


 


Pahoittelen sumeeta kuvaa..
Siellä se meidän hippu jumppaili :) ihanasti näkyi kun kädet heilui :)
Viikko arviota meidän neuvolassa ei tehdä, eikä mitään mittoja oteta. Siellä vain tarkistetaan että onhan siellä mahassa jotain ja että sydämen lyönnin löytää.. ja saatiinkin kuunneltua jumputusta <3
23. päivä on np-ultraan aika niin saa sitten tarkemmat tiedot :)
Ja täällä pahoinvointi sen kuin tykkää vain voimistua! :S 

Kiki84: Joo tuo on jännä että vaikka miten paljon ja kuinka kauan tahansa nukut niin kaamea väsy silti koko ajan... just nukuin 4 tunnin päikkärit, ja oisin hyvin voinut nukkua kauemminkin :D
Voi meillä on tommonen pirtin pöytä niin kauan ollaan pidetty penkkejä väärin päin kun koko ajan kipeää pöydälle, ja kerranhan sieltä myös tippui, mutta onneksi päästiiin säikähdyksellä.. on ne semmosiakin kiipeilijöitä <3
Enah: hyvä että siellä pahoinvointi pysyy kurissa :)  Voi että kun ihanan iso pieni mies siellä! :) hieman isompi kuin meidän esikoinen 1,5 vuotis neuvolassa :D
Joo täälläkin tuota ristiäispaikan varausta mietitty kun paikka on tosi suosittu että miten saa kesälle ajan... :D
Elmiira: vau! meni aivan kylmän väreet, ihan huippua  <3 Onnea paljon! <3 nyt kyllä tulee iteltäkin jo itku näin ihanasta uutisesta :´)
 
Voi Elmiira, aivan käsittämättömän ihania uutisia!! Oijoi, paljon onnea siis hyvistä uutisista! Kai pyysit selvitystä sieltä, missä oot varhaisultrassa käynyt? :O Vai senkö takia tuulimunaksi epäilivät, ettei sydänääniä tullut? Kun eikös sen verran oo viikkoja jo kuitenkin ollut sun siellä käydessä, että selkeät merkit alkuraskaudesta ois ollu... Tosin samapa tuo, pääasia että siellä nyt sykkivä sydän löytynyt ja saatte jatkaa onnellista odotusta! <3

Somaa, no eipä noilla esikoisviikareilla sitten siltikään oo kuin pari hassua päivää synttäreiden välissä. Joona syntyi 30.12.09.
Tosiaan, jotkut näiden piirun vajaa kolmevuotiaiden aivoituksista on kyllä aivan käsittämättömiä! Palstatuttu tuolta joulu-09 pinosta kertoi just viikko takaperin, että heidän kokkaamista rakastava esikoisensa oli hiipinyt keskellä yötä laittamaan äidille synttärikakkua uuniin! Oli väännellyt nappulat päälle ja muistaakseni kakkuvuoassakin oli oikeasti jotain... Onneksi ei käynyt mitään!
 
Elmiira:  Siis aivan ihania uutisia!  Voiko parempia enää ollakaan!

Juu'u, lapsissa riittää peräänkatsomista ikään katsomatta ;)  Meillä tuo esikoinen harrastaa kanssa sellaista ei-toivottua oma-aloitteisuutta.  Ei ole uunia vielä päälle laittanut (meidän uuni on niin korkealla) mutta hellalla on kyllä paistanut muoviastioita...  Käy myös valitettavan usein jääkaapilla tai kuivatavarakaapilla ja sieltä sitten kumoaa piimä- tai jugurttitölkkejä, tietenkin päälleen tai matolle tai hieroo pikkusiskon päähän...  Ja pikkusisko sitten kiipeää joka paikkaan...  Ruokapöytä tai telkkarikaluste on lempparipaikkoja ja alastulo ei ole hallittua.  Huhhuh.

Raskausajan ruokarajoitteet on mulla hyvin muistissa.  Ei siis tule hatarapäisyydestä johtuvia lipsahduksia.  Sen sijaan rikon niitä tietoisesti.  Toki pidän varani, en esimerkiksi seisovasta pöydästä lähtisi kylmäsavulohta ottamaan mutta kotosalla syön kyllä melkein mitä huvittaa.  Ne määrät on loppujen lopuksi tosi pieniä.
 
Ihania uutisia Elmiira! <3 Täällä kans nousi tippa linssiin! :')

Sanna Koo, onpas pojat kyllä saman ikäisiä. :)

Meillä on huomenna eka neuvola, siellä tulee varmaan taas kerrattua noita syömisrajoitteita. Aika hyvin muistanki, mitä niitä oli, mutta samoin kuin Moon, en kanskaan ollut tiukka niiden kanssa edellisessä raskaudessa. Aika paljonhan niitä pitäis tosiaan syödä haitallisia ruokia, että jotain vakavaa ilmenis. Tietenkin jos ulkomaille lähtis, olis ehkä tarkempana, mutta esimerkiksi listeriavaara on kai Suomen elintarvikkeilla aika minimaalinen... melkeinhän ne meinaa olla liian puhdistettuja kaikista hyvistäkin bakteereista.
 
Oi Elmiira ihan super ihanaa! :) <3 Tollanen "pienien" peläytysten vauva teille sitten tulossa :) Nyt vaan hirmuisen paljon niitä tarrasukkia ja liimaa mukaan matkaan! Jotenkin voin kuvitella miten onnellinen oot ollut kun ootkin huomannut että kumminkin pieni onkin kunnossa :) Hih, ihan tohkeissani täällä oon teijän puolesta!! <3 Onnea siis! :)
 
Hei ootteko huomannu että meille on perustettu marraskuun keskusteluille uusi ketju!  Voitas varmaan siirtyä sinne pulputtamaan ettei tämä ketju kasva liian isoksi :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top