Kiitos,
@VäriSointu ja
@Nepeta Cataria!
Meitä ensimmäistä odottavia 4-kymppisiä äitejä ei ole paljon, joten ihana että olen tervetullut tänne joukkoon. Ja tosi kurja kuulla, että sinullakin on menetyksiä takana useampia,
@Nepeta Cataria.
Minä olin pitkään parisuhteessa ennen nykyistä kumppania, mutta eksän kanssa ei koskaan pystynyt puhumaan tulevaisuudesta tai oikeastaan mistään mikä olisi ollut minulle tärkeää. Oli ihan painajaismaista huomata elävänsä suhteessa, jossa oli päällisin puolin kaikki todella hyvin, mutta oikeasti ajatus lapsettomaksi jäämisestä oli minulle henkisesti aivan murskaavaa. Onneksi tein päätöksen lähteä (juuri ennen kuin täytin 39) ja löysinkin nykyisen kumppanin nopeasti sen jälkeen. Tein ensimmäisen positiivisen raskaustestin vain päivälleen 7 kuukautta meidän ensitapaamisesta, joten kukaan ei voi ainakaan väittää, että olisimme kovasti odotelleet perheen perustamisen suhteen.
Raskaaksi tuleminen oli paljon helpompaa kun olin koskaan kuvitellut tässä iässä, ja gynekologikin oli jossakin vaiheessa varoitellut erinäisistä syistä että ei välttämättä tulisi tapahtumaan spontaanisti, mutta niin vaan onnistuin raskautumaan 3 kertaa 9 kuukauden aikana ja nyt odotin aluksi kaksosia
Toinen meni kesken 8. viikolla, mutta totta puhuen en tiedä kuinka kroppa olisi kestänyt kahden kanssa, kun kaikenlaiset riskit on korkeammat tässä iässä jo yhtäkin odottaessa. Mutta ehdimme saada ultraäänikuvia siitä toisesta, ja voimme sitten ehkä joku päivä kertoa minille että hänellä oli alun perin sisko tai veli äidin vatsassa
Kävi suhteen miten kävi, sinulla on tulossa ihana vauva maailmaan ja hän on prioriteetti 1. Odotusaika on isoa myllerrystä sekä keholle että mielelle ja äiti ansaitsisi empatiaa ja myötätuntoa. Ikävä, että sinun mies ei ole sitä kyenneet antamaan tai osallistumaan odotukseen ja valmistautumiseen. Syitä voi olla monia, kuulostaa aika tunnekylmältä, mutta voihan ehkä taustalla olla ahdistusta tms. Ehkä terapia auttaisi. Joko yksin sinulle tai yhdessä miehen kanssa. Voimia loppuodotukseen. Toivottavasti saat itse nautittua ajasta ja olet onnellinen tulevasta vauvasta vaikka mies ei osaisi osallistua siihen.
Viimeksi oli aika raju vuoto ja tuntui että kaikki tuli kerralla ulos, mutta silti joku pieni palanen olikin jäänyt kohtuun ja piti palata sairaalaan ja ottaa lääkkeet uudelleen. Nyt on niin kuin ois kuukautiset. Ei varmaan ole normaalia?
Olen siis melkein 43-vuotias iltatähdestä haaveilija. Kolme lasta ennestään, nuorin heistä täyttää loppukesällä 10 vuotta. Jo tuon nuorimman syntymän aikaan oli tunne, että lapsiluku ei ole täynnä, mutta oli tarkoitus odotella muutama vuosi, sillä siinä vaiheessa meillä oli kolme lyhyillä ikäeroilla syntynyttä, pientä lasta. Kun sitten muutama vuosi sitten aloin neljännestä lapsesta miehelle puhumaan, hän ei enää lisää lapsia halunnutkaan. Nyt hänkin viimein haluaa, joten toivotaan ettei ole vielä myöhäistä. Pari kiertoa vasta yritystä takana.
hyvä jos kerran osutaan suunnilleen ovulaation nurkille ja siinäpä se. En myöskään tikuta ovista. Kierto palautui melkein samantien normaaliksi, vaikka imetän edelleen noin 7-8 kertaa päivässä tuota kohta 10kk poikaa. 
Talletteluita oli kyllä just ennen alkua ja jo tuolloin, mutta vähän epäilen et simpoilla on ollut melkoinen kauhominen vastavirtaan jos palkintoa on ollut edes tarjolla.