Oireita
- Ketjun aloittaja Kirppu^
- Aloituspäivämäärä
Mindie <3<3
Voimia Mindie suruun ja toipumiseen! Jos koet tarvetta jonkinlaiseen vertaistukeen, niin keskenmenon kokeneiden salaisesta ryhmästä voisi löytyä tukea sikiöperäisistä syistä tehtyyn raskaudenkeskeytykseenkin. Olen pahoillani, että teidän pienen Amalian vuoksi.
Mindie^^
Vauhtiin päässyt keskustelija
Kiitos! Mitenköhän sellaiseen salaiseen ryhmään pääsis jutteleen? Tää on ollu kyllä tosi rankkaa enkä saa oikein nukuttua ja mieli on ihan maassa. Neuvolapsykologillekin olis varmaan hyvä mennä juttelee, mutta aloitekykykin on jotenkin ihan hakusessa.
Laitat mindi ylläpitäjälle yksityisvietin että haluat kekenmenonkokeneitten salaiselle puolelle. Löytyy sit vauva ja lapsi aiheiset keskustelut : enkeleiden vanhemmat: keksenmenon kokeneet. Sit kun pääset salaiselle puolelle niin se lukee siä ylhäällä.
<3
Mindie,
Voimia ja jaksamista suureen suruun ja menetykseen
Suosittelen hakemaan niin vertaistukea kuin ammattiapua. Vaikka voimat loppuisivat, niin lupaan avun auttavan. En voi kuin kuvitella mitä olette käyneet läpi viime aikoina, olen niin pahoillani..
Voimia ja jaksamista suureen suruun ja menetykseen
Suosittelen hakemaan niin vertaistukea kuin ammattiapua. Vaikka voimat loppuisivat, niin lupaan avun auttavan. En voi kuin kuvitella mitä olette käyneet läpi viime aikoina, olen niin pahoillani..
Mindie^^
Vauhtiin päässyt keskustelija
Kiitos, täytyy nyt ottaa vain itseään niskasta kiinni ja ottaa yhteyttä auttaviin tahoihin, vaikka nyt kaikki ponnistelu tuntuu niin vaikealta. Ehkä tulevaisuutta ja mahdollisia uusia raskauksia ajatellenkin olisi parempi jutella ammattiauttajan kanssa asioista, ettei asiat pelottaisi niin paljon.Mindie,
Voimia ja jaksamista suureen suruun ja menetykseen
Mindielle paljon voimia ja osanotto pienen tyttärenne menetykseen. 
Nyt annat itsellesi ( ja miehellesi ) tarpeeksi aikaa surra, ei mitään vaatimuksia - suru kulkee jokaisella omaa polkuaan. Päivä ja hetki kerrallaan. Itse ainakin myös tajusin, että kaikki tunteet on käytävä läpi, oli ne sitten mitä tahansa. Oli helpompia päiviä ja sitten taas päiviä jolloin halusin vain itkeä peiton alla ja sekin oli ihan "normaalia". Keskusteluavusta on varmasti apua ja jos vaan omat voimat riittää sen hakemiseen, niin minäkin sitä suosittelisin.
Nyt annat itsellesi ( ja miehellesi ) tarpeeksi aikaa surra, ei mitään vaatimuksia - suru kulkee jokaisella omaa polkuaan. Päivä ja hetki kerrallaan. Itse ainakin myös tajusin, että kaikki tunteet on käytävä läpi, oli ne sitten mitä tahansa. Oli helpompia päiviä ja sitten taas päiviä jolloin halusin vain itkeä peiton alla ja sekin oli ihan "normaalia". Keskusteluavusta on varmasti apua ja jos vaan omat voimat riittää sen hakemiseen, niin minäkin sitä suosittelisin.Voimia ja jaksamista Mindie<3. Varmasti rankkaa...en voi kuvitellakkaan.
Mindie <3
Moi. Mä valitettavasti tästä keskustelusta joudun poistumaan. Meillä oli lauantaina keskeytys ja meidän rakas enkelityttömme Amalia syntyi sitten iltapäivällä. Ikävä on kova ja olo ihan kamala. Kiitos kuitenkin kaikille kannustavista kommenteista. Oli mukava lukea teidän oireista omia seuraillen.
Jaksamista jatkoon <3