Mie oon edelleen sitä mieltä, että ite en synnytä ikinä, joten voin vaan keksiä lisää tekemistä ja lisää tekemistä vielä tekemisen jälkeen..
Mua ei enää kiinnosta lukeminen, keskittymiskyky on mennyt jo 6 kk sitten.
Tänään menetin hermot esikoisen kanssa, vaikka on ollut viimeaikoina äärimmäisen kiltti, tänään kuitenkin sitä 3,5 v:tä taas vauvatti.
Ei mennyt mikään ulkovaate päälle ilman kiukkua. Ei ollut iso kiukku, mutta riitti mulle.
Paska fiilis, kun menettää hermot ja joutuu sanomaan kovaa että nyt vaatteet päälle.
Esikoista kehutaan kuitenkin muuallakin tosi kiltiksi, se ansaitse huutamista - mutta joskus se kiukuttelu vie vaan hermot.
Olen miettinyt kohta 2 tuntia olenko maailman paskin äiti.
Tänään ei tarvi keksiä tekemistä, nähtävästi se päivä menee tälleen maissakin ihan yhtä hyvin.
Uskomatonta miten hetkessä tuntuu että kaikki kaatuu päälle, tulevaisuuskin näyttää näinä päivinä pelottavalta, vaikka tiedän että huomenna paistaa jo.
Olisin ansainnut sen synnytyksenkin kohta jo 2 viikkoa sitten. Mie en enää jaksa, haluan tehdä esikoisenkin kanssa asioita ilman että tarvis kokoajan tuntea olevansa yks paska, väsynyt ja omissa mietteissään oleva raskaanaoleva äiti.
Eikä ton ikäinen ymmärrä miksi äiti on ollut kohta väsynyt usean kuukauden.
Eilen kun oli tosi hyvä päivä ja hassuteltiin miehen kanssa jotain ja nauroin kunnolla, esikoinen sanoi "äiti, mulla on ollut ikävä sua" :'( Mietin että olen varmaan ollut koko 9 kk:ta kohta POISSAoleva.
Nyt sais kyllä jo syntyä. Muutkin jo kaipaavat minua

(
Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app