oireita

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja vemila
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Väsymystä on täälläkin. Neiti kohta 6-vuotta on hauska kun sanoo kun äitiä vähä väsyttää: "Äitin pitää levätä kun vauva vie sen kaikki voimat" :)

Etova olo on tullut myös uutena. Parina aamuna on töissä ollut tosi hilkulla, että ei oo joutunu oksentamaan. Pikkusen kun syö jotain niin johan on taas helpompaa :)
 
 
Ikävä todeta asia näin, mutta mä oon ainakin aivan väsyny raskauteen. Voisin ottaa sen tyypin tähän tuhisemaan ilman yhtäkään mahankasvattelua. Miehelle oonkin vannonut, että tää jää sitten ainoaks jos maaliin asti selvitään.

Parhaimmillaan on menny 2 päivää oksentamatta, tällöinkin kuitenkin paha oloa.
Eilen ja tänään on tullut kaikki ruuat ylös. Neuvolatädin mielestä ainoa helpotus tähän on pastilli suuhun ja lenkille. Jos tätä on jatkunut nyt yli kuukauden, niin mistähän revin voimia astua ovesta ulos?
Kuten muillakin, nukkuminen on ihan taistelua. Oon väsynyt kun meen sänkyyn, mutta saatan maata monta tuntia silmät auki. Ja heräillä kesken unien. Unia oon alkanu taas nähdä, ne vaan on todentuntusia. Viime yönä en uskaltanut nousta vessaan, kun olin varma että mua jahdannut psyko on tossa ovella vastassa. :D
Nigellan herkut (tms.) on ehkä ainoa ohjelma jota voin nyt katsoa itkemättä. Kaikki muut avaa hanat ihan huolella. Tosin Nigellan ansiosta saakin sit juosta oksentamaan. On se vaikiaa!

Lopussa kiitos seisoo-hokema alkaa pikkuhiljaa kuulostamaan todella ärsyttävältä... :D
 
Toivottavasti, Kikati, olosi helpottaa keskiraskaudessa. :) Siinä tapauksessa rupeaa nimittäin tuntumaan, että touhussa on sittenkin edes jotain järkeä. ;) Minulla on varmaan vähän helpompi olo, kun oksentanut en tosiaan ole, mutta tämä jatkuva etominen ja se, kun mitään ei tekisi mieli syödä, vaikka nälkä kyllä on. Silti välillä ajattelee, että pitikö tähän vielä uudestaan lähteä. Tykkäisin kuitenkin niin touhuta ja liikkua, mutta näillä oloilla ei paljon huvita. Mutta jospa se taas unohtuu, kun (toivottavasti ainakin!) pääsee tästä alkuraskaudesta yli.
 
Kikati, täällä kohtalotoveri. Eilen laatoitin uudelleen keittiön ja eteisen ennen ehtimistä pöntölle. Mä saan onneks nukuttua, voisin nukkua koko ajan. Luin vasta eilen, että mitä tarkoittaa tuulimuna ja kun tajusin, että olo voi olla tämä, vaikka ketään ei mahassa asukaan, varasin huomiseksi ajan ultraan yksityiselle. Jos ei siellä ketään ole, niin en halua viettää vielä kahta viikkoa laataten odotellessa Np-ultraa. Pidetään peukkuja, että huomenna sieltä joku löytyy. Olen kans sitä mieltä, että seuraava lapsi on made in china, jos tämä on näin kamalaa. Toisaalta aika ja lapsi varmasti kultaavat muistot.
 
Täällä on päästy suht helpolla oireiden suhteen, ei lainkaan pahoinvointia. :)
Rinnat on kasvanu, muutama näppylä ilmaantunu leukaan, yölläkin saa käydä vessassa, pahin on tää nenän tukkosuus ja nenän kuivat limakalvot, voi toki johtua myös talvikelistä. Ja kaupassa pitää kiertää kaukaa pesuainehyllyt, ne tuoksut on vaan niiin voimakkaat. Turvotus ja jatkuva väsy on pikkuhiljaa väistymässä syrjään.

Tsemppiä kaikille pahoinvoinnista kärsiville!

Onko kukaan kysellyt oman äitinsä raskausoireita, onko itsellä samat oireet vaiko ihan erilaiset, jostain luin joskus, että siinä joku yhteys olisi, mutta tiedä sitten pitääkö paikkansa noin niinku yleensä?

Ainakin omalla kohdalla pitää paikkansa sillä tavalla, että omalla äidillänikään ei ole ollut pahoinvointia, ei nyt myöskään minulla.
 

Mulla ei oo edelleenkään oikeastaan mitään oireita (8+4 tänään)! Joskus aamuisin on vähän kovempi nälkä herätessä kuin normaalisti, ja välillä vähän masussa nippailee. Oon oikeastaan helpottunut vaan, ettei nyt oireita ole, sillä edellisessä raskaudessa oireilin kaikin mahdollisin tavoin ja voimakkaasti, ja se sitten päättyikin keskenmenoon. En tietenkään väitä, että voimakkaat oireet km:oon liittyisi, mutta mulle itselleni tuo mielenrauhaa se, että on nyt sentään erilainen raskaus - josko nyt kaikki menisi siis hyvin!

On tosin vaikeaa nyt muistaa edes olevansa raskaana, kun ei mikään siitä muistuta... :D Yritän miettiä asiaa myös mahdollisimman vähän nyt ennenkuin ultrassa näen kaiken olevan hyvin. Turhaan muuten stressaantuisin kun ei mahdolliselle km:lle mitään kuitenkaan itse voi.. :)

 
Edelliseen oireiden kirjoon, joka kattoikin lähes kaiken, lisäisin järjettömän hengästymisen. Välillä pitää paikkallaankin pysähtyä huohottamaan. Kävelen joka päivä 10 km, välillä reippaasti alusta loppuun, välillä metrin kerrallaan... Juosta ei enää tee mieli, kun ihan tähän kotona olemiseenkin maha kaipaisi jo tukivyötä, eikä sitä muuttokuormasta löydy.

Pahoinvointi on pahimmillaan öisin, ja valvonkin joka aamuyö monta tuntia. Kertaakaan ei ole tullut ylös asti, mutta minä tunnetusti pystyn oksennustaudissakin pidättelemään, eikä se välttämättä helpota oloa... Viikkoja on kait 11+3, ekaan ultraan vielä puolitoista viikkoa, kun testattiin niin myöhään (jouluaattona).

Hallalle ja muille: Minä en osaa oikein ajatella, että reippaat oireet olisivat hyvä tai huono merkki. Omalla kohdalla jännitän vain ultraa, ettei ole tuulimuna tms. Edellisessä raskaudessa 10 v sitten ei ollut mitään oireita, ja jotenkin tulkitsen tämän voimakkaan oireilun olevan luonnollista ikääntymistä :)
 
Kävin tuolta aikaisemman raskauden keskusteluista kurkkimassa ja ihan samaahan sinne olin kirjoittanut, että oireet hävisi tässä noin 7-8 viikoilla. Kaipa tämä sitten on ihan hyvä merkki :) toivottavasti! Rinnat on hivenen arat ja aamulla kauhea nälkä, samoin väsymys on ika mahdotonta sorttia. Pitäisi saada itsensä enemmän liikkeelle tuonne ulos! Nytkin laitoin pienen nukkumaan ja saas katsoa sitten saanko itseni viimein myös kärryttelemään vaunuja, syytä olisi. Ulkoilu ainakin auttaa väsymykseen ja kaikkeen epämääräiseen oireiluun. Viime raskaudessa olin tosin töissä ja nyt täällä lapsen kanssa kotosalla. Töissä ollessa oli iso projekti työnalla, joka sitten valmistui samaan syssyysn kun jäin äippälomalle. Tästä tulee siis todella toisenlainen raskausaika :)
 
Hei onko muilla käynyt niin että yhtenäpäivänä heräät ja ei oo pahemmin mitään oireita? Oon ollut ihan sätkyissä koko päivän kun normaali olo viimeiset viisi viikkoon ollut oksu ja etominen 24/7. Tänään sitten olen voinut jopa juoda teetä joka on ollut pannassa muutaman viikon...
 
Rock: Jossain kohtaa raskautta se pahoinvointi menee ohi. :) Toisilla ei kestä edes koko alkuraskautta (eli ekaa kolmannesta), joillakin voi jatkua sen yli vielä hyvän tovin. Yleensä ei kai sentään loppuun asti. Joten voi ihan hyvin olla vain siitä kyse. Koita olla murehtimatta liikoja, vaikka hankalaa se voikin olla.
 
Täälläkin mennään aika oireettomina. Lähinnä on usein nälkä ja vessahätä, pientä vatsan nippailua. Samoin oli esikoisen raskaudessa, kun taas keskenmenneessä olin todella huonovointinen ja väsynyt, ja oireet jatkuivat viikkoja vaikka sikiön kehitys olikin pysähtynyt. Loppuvaiheessa osasin kyllä yhdistää, että huono olo iski usein raskausvitamiiinien ottamisen jälkeen, silloin söin muistaakseni Minisun merkkisiä. Esikoisen raskaudessa ja nyt olen syönyt Ladyvitaa, enkä ole vastaavaa huomannut.
Syöttekö te muut vitamiineja ja oletteko huomanneet niissä suoraa yhteyttä huonoon/hyvään oloon?
 
Mun oireet on hävinny lähes täysin. Jotain pientä on kyllä vielä muttei läheskään niin pahaa kuin ennen.
 
Tragikoomista tämä elämä välillä. Minullahan ei koskaan alkuraskaudessa laatta ole lentänyt ja juuri äsken piti juosta vessaan yökkäilemään ihan urakalla. Nyt 8 +3 noin.

Edellisessä raskaudessa näihin aikoihin olo helpotti ja viikolla 9 veti ihan sängynpohjalle jo oli yhtä helvettiä 3-4 päivän ajan. Eilen oli helppo päivä ja nytkin ihan ok, eli pitää taas pelätä että viikon 9 kärsimyspäivät iskevät.

Nyt olen vetänyt maitohappobakteereita aamuin illoin ja lisäksi ottanut kiltisti raskausvitamiinit. B-6 vitamiinit odottamassa pahoja päiviä, jos vaikka auttaisi... Jos jollain tulee paha olo raskausvitamiinien jälkeen niin itsellä ainakin sinkki tekee pahaa oloa, joskus aikoinaan otin sinkkitabletin aamulla tyhjään vatsaan ja voi hyvä luoja että tuli sen jälkeen aina paha olo.

Uskon että maitohappobakteerit ovat auttaneet oloon, lähinnä että voi ylipäätään syödä enemmän. Epäilen että on Helico kaverina niin nythän on jotain tutkimustuloksia että helico pahentaa raskauspahoinvointia. Myös ksylitolin olen jättänyt pois koska se ärsyttää vatsaa. Hampaat kovilla, mutta välillä pureskelen ksylitolitabletin ja sylkäisen sitten hetken päästä lavuaariin ;)
 
Oireitako? no tässäpä muutama.. menkkamaisia mahakipuja, vihlauksia, paineentunnetta, järkyttävä ummetus, vatsan turvotus, jatkuva päänsärky,jatkuva oksettava olo,alaselkäsärky,huimaus,lisääntynyt syljeneritys,hien haju,vessassa saa käydä melkein tunnin välein ja yölläkin muutamia kertoja,hiuksia lähtee päästä tavallista enempi ja rinnat on tosi kipeet siinäpä ne päällisimmät :)
 
Ainiin oireisiin vielä lisäyksenä kuoleman väsyny ja kylmä kokoajan saa nukkuakin villasukat jalassa :)
 
Ekoja oireita havaitsin het koht hedelmöittymisen jälkeen. Elikkäs huomasin ruumiinlämpöni lievän nousun, rintojen arkuuden ja ihoni värin hienoisen muutoksen. Eli kun peiliin katselee nakupellenä niin näyttää yhtäkkiä kuin olis ollut pari päivää jossain aurinkoisessa paikassa. Nännipihat tietysti vaihtoivat väriä parin viikon sisällä ja nännit kipeytyivät ihan sikana ja suurenivat niin että näyttää kuin aina vähän nöpöttäisivät.
En voi liiemmin sanoa voineeni pahoin, kuten en ekassakaan raskaudessa. Vähän vain on kuvottanut tietyt hajut ja jotkut jutut ei oikein maistu. Kertaakaan en siis ole oksentanut. Kummallista ettei taaskaan maistu suklaa ja appelsiinit maistuvat.
Väsymystä olen havainnut. Yksvuotiaan kanssa nukutut päiväunet ovat tuntuneet aivan liian lyhyiltä. Puoltoista tuntia ei vaan riitä mulle.
Niin ja valkovuoto on ilmaantunut kuvioihin. Pitäneekin selvittää neuvolassa joku kerta että on ihan vaan valkovuotoa, eikä lapsivettä.
Unia olen nähnyt ihan hirmuisesti taas. Ihan ihmeellisiä! Joka yö! Kaikesta maan ja taivaan välillä, ei edes tästä masuasukista.

 
Oireet on jotenkin niin päätä sekoittavia. Alusta asti on ollut rinnat arat (lue: todella kipeät) ja etova olo vaivannut. Joku mikä maistuu hyvältä tänään voi aheuttaa kuvotusta huomenna. 
Oikeastaan parasta on joku hapan.. piimä pelasti yhden päivän, jäiset tyrnimarjat monta päivää, jäiset vadelmat yhden illan jne. Eilen illalla löysin itseni syömässä raejuustoa ja jäisiä puolukoita, puolet toista ja puolet toista. Ikinä en olisi kuvitellut että puolukat maistuu niin hyvälle. 
Karkkihyllyt pitää kaupassa kiertää kaukaa ja välillä lähes kaikki hyllyt :) Ennen kauppaan menemistä pitää miettiä että mitä sieltä hakee, sitten hakee ne, eikä katsele kauheasti ympärille - joka puolella on jotain mikä aihettaa todella etovaa tunnetta. 
Hain KapAhlista todella hyvän urheilutoppinakin käytettävän ohuen topin jota voi käyttää öisin. Ilman jotain tukea nukkumisesta ei ole tullut mitään moneen viikkoon. Minä joka aina olen nukkunut vatsallani, olen opetellut nukkumaan selällään tai kyljellään. Kasvavaa vatsaa ajatellen tuo on varmasti hyvä asia. 
Tänään GroupOnilla on myynnissä setti samantyyppisiä toppeja tosi edullisesti ja kolmen viikon päästä yövaatevalikoima laajenee kolmella uudella topilla. 

Pahin kaikista oireista on kuitenkin peruspositiiviselle ja melko huolettomalle luonteelleni tapahtunut äkkikäännös melko vastakohtaiseen suuntaan. Huomaan olevani toisinaan aivan hermoheikko asioista jotka raskuateen liittyen pelottaa tai raskauden ulkopuolella ärsyttää. 
Mieheni kuulee lähes päivittäin lauseen "anteeksi kun en ihan itsekään tiedä mikä minussa on meneillään". Pelko keskenmenosta pyörii liikaa mielessä ja tuntuu että tämän pahoinvoinnin ja pelkäämisen keskellä en ole ollenkaan vielä päässyt sellaiseen rauhalliseen onnellisuuden tunteeseen tästä raskaudesta joka on toivottu ja odotettu. 

Hormonien sekamelska - siinä se pahin oire :)
 
Nyt menossa 10+1 ja oireet on huomattamasti laantuneet. Viime viikolla en enää oksentanut kuin kahtena päivänä (kun aamuista sappinesteiden/yöllä kertyneen liman vatsan kääntämistä ei lasketa). Hyvin onnellinen olen miltei kuukauden oksentamisen loppumisesta, nyt pitäisi varmaan alkaa syömään takas niitä menetettyjä kaloreita ja nesteitä kun jossai vaiheessa ei pysynyt mikään ylhäällä. Nyt onkin sitten vain etomista 24/7, mutta siihen auttaa kun on kokoajan jotain nakertamassa (hampaat kiittää). Aikavalitsevasti kuitenkin pystyy syömään, jotkut ruuat vaan ällöttää liikaa.

Lisänä on miltei kokoaikainen älytön väsymys, kotikin alkaa näyttää aika sekamelskalta! nyt meinaa myös olla vähän flunssaa, tai ainakin paleltaa kokoajan. kroppa tuntuu olevan ihan sekaisin vatsa vaan möyryää, ummettaa ja muutaman kilometrin kävely kouluun hengästyttää. Venytellä ei voi ainakan vatsapuolta/kylkiä, nukkua voi kyljellä sikiöasennossa muuten nippailee vatsasta. Onneksi ihana mieheni eilen hieroi vähän hartiajumeja pois. Nyt olen myös alkanut tulla tietoiseksi siitä että omistan tissit, vähän meinaa aristella mutta ei nyt vielä hirmuisesti kuitenkaan.

Oireiden häviäminen vähän huolestuttaa, mutta toisaalta näillä viikoilla voi jo pahoinvointi muutenkin hävitä ja oireet muuttua. Kropassa kuitenkin on olo, ettei tää nyt ihan ole mun omani :) Varsinkin kun tätä palstaa on lukenut niin tuntuu tulleen kova keskenmenon pelko, mutta koetan sen sysätä pois ja nauttia raskaudesta ja antaa aikaa kropalle.
 
Peeben: älä oo huolissasi :) mulla hävisi pahin pahoinvointi viime viikolla 4 päiväksi ja olin kyllä melko hysteerisesti stressaantunut että nyt tämä loppuu. Nyt 9+4 ja eilen tehtiin ylimääräinen ultra ja kaikki oli hyvin :) sydämenääniä kuunnellessa tuli vihdoin rauhallinen olo. Ihan kuin vihdoin vois alkaa nauttia tästä :) ja niistä päivistä kun ei oo paha olo aamusta iltaan. Itse oon viime päivinä huomannut että 2h välein kun syö jotain, voi välttää pahimman olon. Jaoten hämmentävää tää nälän tunne! Siis että oikeasti monta kertaa päivässä vatsaan tulee kurnimista ja nälkäinen olo. Tyyliin: nyt jotain ruokaa tai tästä seuraa kuvottavaa oloa. Ja mä aina luulin että raskaus on kaikkea tätä ruuan kanssa kärvistelyä kun ollaan pidemmällä :) mutta nyt lääkärissäkin sanottiin että odottele sitä toista kolmannesta ja sitä energistä raskauden vaihetta :) Nyt vaan turhat pelot pois ja kaikille parempaa oloa ilman stressaamista.. Ei elämässä voi muutenkaan huolehtia asioista joihin meillä ei oo mitään mahdollisuutta vaikuttaa. Parempi mennä eteenpäin pelkäämättä, kun pelätä seuraavat 7kk :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top