oireita

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja vemila
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Catriona: Mulla oli ekassa raskaudessa tosi kivaa, kun mulla lensi kauniissa kaaressa yrjö, jos laitoin edes hetkeksi hammasharjan suuhun. Myöhemmässä vaiheessa myös vaalea pullaleipä ja purkkakin oksettivat... Toivottavasti sulla on vaan toi tietty maku :D
 
Tää on kamalasti sanottu mutta ONNEKSI täällä on muitakin joilla on yrjö tullu tutuksi! Mulla alkoi etominen viikolla 6 ja nyt sitten yrjöönkin kiitettävästi useimmat kerran päivässä (onneksi en aina koko vatsaa tyhjäksi) Lisäksi olen super väsynyt ja ainoa mikä pitää olon siedettävänä onkin sängyssä makoilu. Tosi kiva kun on vieraitakin käymässä ja talon rouva se vaan nukkuu koko ajan. Tosin ikävintä tässä on se että nuo vanhemmat lapset (5 ja 3v) eivät saa äidin huomiota. Tänäänkin poika sanoi mulle ihanaa äiti kun jaksat joskus lukee meille iltasatuja. Sä et oo piiiiiiiiiitkään aikaan tehny sitä. Arvattava kuin huono omatunto tulee?! Super avautuminen. Huh.
 
Huonosti nukutun yön jälkeen piristi, kun tulin tänne ja omilla sivuilla luki, että älä murehdi, oireettomuus tai vähäiset oireet ovat yhtä yleistä kuin se, että joillain sitten on vaikka mitä, ja kaikki voi silti olla hyvin. Näillä mennään siis ja aloitellaan tätä viikkoa!

Nenä tukossa on heräilty, vähän nippailee vatsassa. Etovaa oloa ei enää tule kovin herkästi, aikaisemmin piti huolehtia tosi tarkasti, että tulee syötyä tasaisin väliajoin. Nyt huonovointisuutta ilmenee joskus lähinnä iltaa kohti mentäessä. Rinnat ei oikeastaan ole enää kipeät, kimmoisat ja kasvaneet kyllä ja nännit jotenki koko ajan "isot"..:p

Oksentanut en ole edelleenkään ja tosiaan tällä viikolla ensimmäinen neuvola edessä+eka ultraus, jännittävän pelottava viikko!! Tänään 8+5.

Onko muilla helpottaneet oireet jo tässä vaiheessa??

Mukavaa viikkoa kaikille!!
 
Liekö oire vai mikä, mutta viime yönä näin niiin outoja unia ettei mitään määrää. Ihan realistisia kohteita ja oikeita ihmisiä, mutta tapahtumat oli todella absurdeja. Onneksi ei totta!
 
Tämä väsymys on kyllä aivan kamalaa. Yritä siinä nyt sitten raahautua kahdeksaksi töihin, kun hyvä, että vieläkään tuntuu heränneeltä olo. :/ Kaiken kukkuraksi nukun nyt huonommin. Mikään ei stressaa, mutta silti herään usein yöllä ja valvon jonkin aikaa. En ole viitsinyt kelloa katsella, sitten sitä saattaisi kyllä stressatakin. Esikoista odottaessa nukuin ihan hyvin, heräsin ainoastaan käymään vessassa. Miksi nyt pitää jo tässä vaiheessa kärsiä huonoista yöunista? Toivottavasti on ohimenevä vaihe! Lisäksi saattaa olla närästys jo nyt kiusana. Yhden kerran aiemmin minulla on ollut närästystä ja siitäkin on jo vuosia aikaa, joten en ole ihan varma, onko siitä kyse. Mutta en kyllä tuotakaan oloa kaipaisi. Pääsin ilmeisesti viimeksi liian helpolla, en muista, että sitä huonoa oloakaan olisi koko päivää jatkunut koskaan, vaikka oksentanut en tosiaan ole vieläkään. Niin odotan sitä aikaa, kun vähän helpottaa! Kun pitäisi jaksaa näitä töitäkin tehdä...
 
Mä kun oon nyt saikulla ainakin perjantaihin asti niin olen nukkunut sellasia 14h yöunia, toki vessassa joutuu välillä käymään. Ja noiden unien jälkeen nukuttaa kumminkin kauheasti vielä koko päivä. Liekö tää enää normaalia 14 päivä neuvola niin täytyy asiasta kysyy. Ens viikolla jos töihin menee niin en tosiaan tiedä miten selviän 10h vuoroista. Viikkoja tänään 8+4
 

Täällä kanssa ollaan todella vähäisillä oireilla nyt. Melkein viikon ajan on ollut vähempi oireista. Pientä vatsan nippailua, iltaisin turvotusta vatsanseudulla ja nännit aristaa. Ei minkään näköistä pahaa oloa ja sen vuoksi kovasti mietityttää asiat.. Ensimmäiset neuvolat käyty mutta ultraa saa odottaa vielä muutaman viikon ainakin kun en varhaisultraa ollut menossa ja nyt ensimmäinen vasta silloin 11-13rvkoilla. Tällä hetkellä menossa 8+6.

Ehkä se mieli helpottuu kun ultraan pääsee ja varmistuu/konkretisoituu raskaus enempi itselleen. Minkäänlaisia vuotoja ei ole ollut joten eiköhän tässä silti raskaana olla edelleen (?) :)
 
Mulla lähtee järki tähän pahoinvointiin, joka alkoi viikolla viisi eikä loppua näy (nyt viikko yhdeksän). Oksennan enintään kaksi kertaa päivässä, mutta huono olo on ihan koko ajan, eikä mitään saa tehtyä. Olen lähinnä vain maannut sängyssä nyt kuukauden ja ajoitus pahoinvoinnille on kyllä täydellinen, sillä minulla on nyt kuukauden loma.

Huonoon oloon on auttanut se, että juo aamulla lasin mehua ennen kuin nousee sängystä ja yrittää heti saada alas lautasellisen puuroa. Jos aamusta ei saa mitään syötyä, paha olo ei mene pois koko päivänä.

Väsymys on aika hurjaa ja nukun öisin vähintään 12 tuntia+päikkärit. Normaali elämä tuntuu kadonneen aivan täysin =D Tänään tosin päätin, etttä nyt on pakko alkaa liikkua, sillä kunto laskee aivan liikaa, kun vaan makaa ja tekee olosta entistä huonomman. 
 
Täällä on myös jyllännyt monen viikon pahoinvoinnit, välillä ollut niin kauhea olo ettei pysty juurikaan mitään syömään kun kaikki tulee ylös. nyt helpottunut ja kun aamulla heti syö niin päivä paljon helpompi.

nukuttua tulee täälläkin myös 12 h + päikkärit ja silti tuntuu ettei mitään jaksa..

lisäksi oireita muunmuassa rinnat kosketusarat ja turvonneet, alavatsan nippailua silloin tällöin ja kauhea turvotus! huhhu. kaveritkin jo kysellyt että olenko raskaana vai paljonko oot lihonnut.. mitäs nyt siihen voit vastata, kun yritetään vieä toistaseks pitää matalaa profiilia ;D
 
Täällä myös etova olo jatkunut kohta kuukauden, oksentanut en ole kertaakaan kuten en esikoista odottaessakaan. Muuten oireet ovat voimakkaammat - huimausta, pääkipua, väsymystä, vatsan vihlontaa, rintojen arkuutta, mieletön turvotus - kuin kymmenen vuotta sitten. Varmaan jokin ikäjuttu. Olen luonnostani tosi hoikka ja pätkä, mikä tietysti kasvattaa mahaa, mutta että nyt jo tuntuu vaikealta kävellä tämän mahan kanssa! Viikkoja 10+1 tai 6+1, selvinnee parin viikon päästä ultrassa, jos sinne asti päästään.
 
Onko kellään teistä kokemusta jostain pahoinvointilääkkeistä? Hoitaja vihjasi semmosista viimeksi kun hain saikkua. Kuulemma kannattaa neuvolasta kysyä. Mulla on nyt työaikaa lyhennetty aamusta, silti nousen puoli kuudelta että kerkeen tosi rauhassa valmistautua, puoli yhdeksäksi menen töihin. Normaalisti työaika alkaa 6.30. Siltikin olen halaillut pönttöä töissä ensimmäiset pari tuntia. Tämä järjestely on auttanu lähinnä siihen että aamupala pysyy edes vähän pidemmän aikaa sisällä, että saa edes vähän energiaa. Aamuvirkku olen muutenkin eli itse heräämisen kanssa ei tarvitse taistella.
 

hömpylä:
tulin kommentoimaan tuolta heinäkuisten puolelta :)
 Minulla alkoi pahin pahoinvointi raskausviikolla 8. En olisi halunnut käyttää lääkkeitä, mutta kun mikään ei pysynyt sisällä ja töissäkin piti juosta halaamaan pönttöä, sain lääkäriltä Primperan –reseptin. Sen jälkeen olen oksentanut vain pari kertaa viikossa. Välillä olen pärjännyt hyvin ilman lääkettä, mutta välillä maksimiannoskaan ei täysin auta. Lääke ei siis minulla ole poistanut pahoinvointia tai etovaa oloa, mutta on auttanut oksentamiseen. Lääkkeen pitäisi olla turvallinen ja muutkin ovat sitä käyttäneet ja kuitenkin saaneet täysin terveitä lapsia, mutta jokaisenhan pitää itse tehdä päätös lääkkeen käyttämisestä.

Olen nyt rv 11+6 (ticker ei aina päivity) ja käytän lääkettä vieläkin.
Tsemppiä sinulle ja toivottavasti olosi paranee pian!!

 
Mulla ei oo paljoo mitään oireita.. rinnat on ehkä vähä arat ja alavatsassa tuntuu välil jännälle.. pistelee yms. Väsymys on oikeestaan kaikista pahinta ! Vois vaa nukkua kokoajan.. Iltasin on pakko mennä tyylii 21 aikaa jo nukkumaan ku ei silmät pysy auki..
Etovaa oloo on silloin, jos verensokerit pääsee laskemaan.. muuten ei oikeastaan ole...
Välillä sitä miettii et onko tuolla mitään.. :o :)
 
Ootteko ikinä kuullu, että ne odottajat joilla esiintyy pahoinvointia, niin niillä olis pienempi todennäköisyys saada keskenmeno?

Törmäsin tollaseen juttuun jollain nettisivulla, mutten yhtään muista sitä sivua..
 
No aika usein kuulee puhuttavan, että kun voi itse huonosti, niin alkio/sikiö (riippuen siitä, missä vaiheessa raskaus menossa) voi hyvin. Mutta ei se aina niin mene. Joskus esim. tuulimunassa on pahat raskausoireet, tai pahemmatkin pahoinvointineen kaikkineen. Eli oma huono olo ei takaa, etteikö mitään voisi sattua. Mutta tässä vaiheessa sille voi itse kuitenkin kai aika vähän, toki joillakin voi olla taustalla joku sellainen vaiva, johon saa lääkkeillä apua, mutta se pitäisi lääkärin sitten tietää. Tällöin taustalla kai usein aiempia keskenmenoja. Kuitenkin loppuraskautta ajatellen olisi hyvä oppia olemaan stressaamatta turhista, varsinkaan asioista, joihin ei voi vaikuttaa. Joten yritetään kaikki olla liikaa murehtimatta sitä, onko oireita tarpeeksi tai liikaa. :) Vaikka eihän se helppoa ole. Mutta mitään todennäköisyyksiä on ihan turha miettiä, eivät ne ennusta sitä, miten itselle käy. Sitä kun voi kuulua enemmistöön, mutta myös vähemmistöön.

Mutta kyllä se itsellä ainakin esikoisenkin kohdalla konkretisoitui se odotus vasta ekaan ultraan n. rv 12. :) Vaikka pahoinvointia olikin ollut, mutta välillä oli jo niin hyväkin olo, että sitä epäili, onko sitä raskaana ollenkaan. Samoja ajatuksia on ollut nytkin, vaikka tänäänkin ollut jo huonoa oloa. Mutta raskaana, kunnes toisin todistetaan! Tsemppiä kaikille!
 
Olen onneksi (vielä) jäänyt huonosta olosta paitsi. Tosin viikkoja on vasta 6+4. Huimausta on ollut, ei pyörryttävää, mutta sellaista outoa humahtelua johon liittyy sydämen sykkeen tunteminen vahvemmin. Rinnat aristaa välillä enemmän, välillä vähemmän. Pissalla ei onneksi tarvitse usein käydä kesken yötä, mutta aamulla kyllä meinaa rakko haljeta. Ja se väsymys, aivan kamalaa. Kaikki mitä mielessä pyörii on nukkuminen. Sitä aamulla herätessä toivoo, että olisi ilta. Saa nähdä kuinka jaksaa koulua käydä, onneksi se ei ole ihan niin vakavaa olla koulusta pois kuin se jos olisi töistä pois.
 
Ei mulla ainakaa toi pahoinvointisuus kertonu hyvää.. mulla viime raskaus syyskuussa päätty keskenmenoon rv 7+4 ja pahoinvointia oli havaittavissa sillon.
 
Edelliseen listaani unohdin tämän rasittavan tunteilun, kaikki itkettää. Ihan arkikin itkettää. Voin vain kuvitella kuinka hankalaa on miehen vierestä katsella ja yrittää olla tukena, kun itken jotain turhanpäiväistä asiaa. :D

Onko muilla tällaista itkemistä?
 

Ihanaa, että muistakin ryhmistä käydään täällä lukemassa ja kommentoimassa! Kiitos! :)

Primperan onkin nimenä tuttu, äiti söi sitä syöpähoitojensa aikaan. Mua vähän pelottaa ottaa lääkkeitä, mutta toisaalta jos ei yhtään helpota niin on melkeinpä pakko. Ei ole varaa olla puolta työpäivää poissa... Onneksi esimiehet on hyvin ymmärtäväisiä muuten.

Itkuherkkyys ei oo pahentunu mulla vielä. :D Normaalisti olen kova herkistymään ja se on pysynyt suunnilleen samoissa mitoissa.

 
Hep! Mä itken kans ihan tyhmille asioille.. Eilenkin rupesin vollottaan, kun ukko oli siivonnu keittiön :D
 
Takaisin
Top