Oireita, oireita..

Kiva kuulla, etten ole ainoa jolla iltapäivästä paukut loppuu. Välillä tuntuu, että on itsekin kuin pieni lapsi. Kaikki kiukuttaa, kun on nälkä tai väsy [emoji16]
 
Pinna mulla nykyään palaa kyllä helpommin, niin töissä kuin kotona. Töissä oon lähteny pois siitä tilanteesta jos asukkaan kanssa meinaa mennä hermot. :D
 
Mä voin vaan kuvitella teidän fiilikset, joilla on ennestään pieniä lapsia. Mulla on jo kamalan huono omatunto siitä, kun koirista huolehtiminen on niin hankalaa, lenkin pituus riippuu siitä kuinka hirveä olo mulla on yms. Pakko arvostaa jokaista joka näissä oloissa hoitaa vielä äidin velvollisuuksia, vaikka johtuisikin tekemään sen vähän puolitehoilla!
 
Mun elämä loppu kyllä taas kun raskaaksi tulin.
Olin tosi aktiivinen ja kävin 2-3krt viikossa jumpissa ja lasten kans touhusin vaikka mitä ja lenkkeilin koirien kanssa ja pidin kämpän aina tip top ja pyykit ei koreissa lojunu.
Nyt oon vaa pelkkä haamu entisestä.
En jaksa tehdä enää mitään. En jaksais monina päivinä ees nähdä ketään kun on niin paha olo.
On tässä aika tsemppaaminen et saa ittensä aamusin ees sängystä ylös
 
Moikka naiset.
Aattelin tulla ny vähä kertoon kuulumisia.
Yhtä hyppäämistä sairaalas ollu, kipujen takia... No eilen tulin keskussairaalan päivystykseen taas ku lämpöäki oli kipujen lisäks..
Makaan ny sit tää sairaalas, aamulla lääkäri teki päätöksen että mut leikataan (laparoskopia) ja poistetaan se alkio. Nooh, laparoskopian lisäks tehtiin sit avoleikkauski. Ja nyt on sit viety toinen munatorvi... :( Enpä ois uskonu että tähän oltas tultu....
 
Voi Heikku, ikävä kuulla, että joutuivat munatorven poistamaan :( Voimia kovasti toipumiseen <3 Hyvä kun kerroit kuulumisia.
 
Kyllä mä oon monesti kiittäny luojaa että mulla on 10 vuotias tyttö jonka sain silloin kovan työn jälkeen [emoji173]️
Veikkaan että jää mun ainokaiseksi mut on se niin magee tyyppi, että hyvähän mun on näinkin [emoji4]
 
Voi Heikku kunpa sun koettelemukset olis ohi jo kohta. Se on kyllä hyvä et sulla on jo yksi lapsi, se vähän helpottaa kun tietää ettei ihan ilman tarvitse olla, vaikka eihän se sitä korvaa jos uutta tulokasta toivoo. Pidetään siis peukut pystyssä, että jos vielä jaksat yrittää, niin tärppäisi reippaasti uudestaan ja ensi kerralla menisi kaikki hyvin loppuun asti :) <3
 
Mun elämä loppu kyllä taas kun raskaaksi tulin.
Olin tosi aktiivinen ja kävin 2-3krt viikossa jumpissa ja lasten kans touhusin vaikka mitä ja lenkkeilin koirien kanssa ja pidin kämpän aina tip top ja pyykit ei koreissa lojunu.
Nyt oon vaa pelkkä haamu entisestä.
En jaksa tehdä enää mitään. En jaksais monina päivinä ees nähdä ketään kun on niin paha olo.
On tässä aika tsemppaaminen et saa ittensä aamusin ees sängystä ylös

Tämä!

Täällä niin sama juttu. En kestä. :arghh:
Vaikka nyt pikku hiljaa olo onkin alkanut olla voiton puolella ja väsymyskin ehkä väistää.. Tunnen silti huonoa omaatuntoa siitä miten koti ei oo ollut tiptop, en oo jaksanut pitää huolta fysisestä kunnosta ja esikoinen ja mies eivät oo saaneet ansaitsemaansa huomiota ja tarpeeksi.
 
Lääkäri kävi tuossa hetki sitten kertomassa leikkauksesta.
Jos vielä lapsen haluan, niin ainut vaihtoehto on enää koeputkihedelmöitys.

Huh huh....

Koskahan tämänkin asian ny sit tajuaa... Mitä vielä??!!!
 
Voimia hirmuisesti Heikku <3 Halit!

Todella rankkoja juttuja, vie varmasti aikaa sisäistää. :(
 
Takaisin
Top