Oireita, oireita..
- Ketjun aloittaja Lovehearts_
- Aloituspäivämäärä
Laurra
Silmät suurina ihmettelijä
Heippa!
Mulla rv7 tänään ja oireina ollu mm
Palelu, nenän tukkoisuus, suun kuivuminen, ja sellai äklöolo eli jos aamulla en vaik syö mitää ni sellai ns "palakurkussa" tunne, väsymys ja rinnat on isot ja kipeet
Toivottavasti ei tarvis pönttöä mennä halailemaan tässä raskaudessa. Kahessa aikasemmassa tein sitä n. Rv7-16 pojasta oli pahempi.
Mulla rv7 tänään ja oireina ollu mm
Palelu, nenän tukkoisuus, suun kuivuminen, ja sellai äklöolo eli jos aamulla en vaik syö mitää ni sellai ns "palakurkussa" tunne, väsymys ja rinnat on isot ja kipeet
Toivottavasti ei tarvis pönttöä mennä halailemaan tässä raskaudessa. Kahessa aikasemmassa tein sitä n. Rv7-16 pojasta oli pahempi.
Toivotaan, ettei Laurra tulis mitään isompia oloja. Voin vain kuvitella, minkälaista on voida pahoin koko ajan, saati siihen asti, että joutuu oksentelemaan 24/7 
Olen itse päässyt todella helpolla olojen suhteen, mutta toisaalta se lisää huolta, onko kaikki ok...
Olen itse päässyt todella helpolla olojen suhteen, mutta toisaalta se lisää huolta, onko kaikki ok...
Voin lohduttaa että sekin helpottaa! Luulin etten ikinä selviä, mutta nyt useamman päivän jälkeen uskallan sanoa että se kaamea väsymys alkaa helpottamaan. Rv 11 meneillään.Tsemppiä! :)
Laurra, Toivotaan että tässä raskaudessa pahoinvointi näyttelis pienempää roolia tai jopa parempi, ei saapuisi lainkaan. :)
Kaari, Huoli on ollut täälläkin, johtuen tuosta oireettomuudesta mutta nyt alkanut pikku hiljaa hiipiä sellainen usko että kaikki on hyvin siitä huolimatta. Toivottavasti sullakin! :) Pitäis voida nauttia siitä ettei oo oireita, mutta tyhmä pää se kehittelee kauhuskenaarioita.
Nyt tänne on iskenyt aivan jäätävä kiinalaisen/thaimaalaisen ruuan himo!! Sitä on saatava. Eilen ostin hätäpäissäni sellaisen pakasteriisi aterian. Mies sitten pelotteli että kun teiltä kaikki kielletään niin eikös tuo nyt oo paha kun riisi ensin keitetty, pakastettu, sulatettu.. Ei kai?
Tulista wokkia haluan! 
(enkä oo ees kovin mausteisen ystävä)
Itelläni ei oo ollu mitään pahoinvointioireita raskauden aikana, väsymystä on ja aivan järkyttävä nälkä koko ajan. Jos en syö nii siitä saattaa tulla toki huonovointisuutta. Neuvolan täti sanoi, että voi olla onnellinen tilanteesta ettei oo pahoinvointia, mutta vielä ei oo sellainen olo et raskaana olen.
Mausteista ruokaa tekee jatkuvasti mieli, :)
Ultralähetettä odotellessa.
Rv 9+0
Mausteista ruokaa tekee jatkuvasti mieli, :)
Ultralähetettä odotellessa.
Rv 9+0
Miitu valmisruoat on ihan turvallisia kunhan lämmität kunnolla kuumaksi.
Käsittääkseni se perheapu on ihan lakisääteinen, eli soittoa vain neuvolaan ja pika-apuna lastenhoitoapua kotiin! Varmaan saisi aika paljonkin, kun vaan vaatii, koska eihän tuossa kunnossa voi lapsista huolehtia. Eli sekä siihen sairaalaan pääsemiseen, että muutenkin avuksi kotiin.
Käsittääkseni se perheapu on ihan lakisääteinen, eli soittoa vain neuvolaan ja pika-apuna lastenhoitoapua kotiin! Varmaan saisi aika paljonkin, kun vaan vaatii, koska eihän tuossa kunnossa voi lapsista huolehtia. Eli sekä siihen sairaalaan pääsemiseen, että muutenkin avuksi kotiin.
Mulla on kans 11. raskausviikko menossa, eikä väsymyksen helpotuksesta oo vielä tietookaan. Tuntuu, että hereillä pysyminen vaatii tuhottomasti ponnisteluja ja mitään ei jaksais tehdä. Harkitsen jo hakevani sairaslomaa, ihan vaan, että sais hetken levätä ilman omantunnon tuskia siitä, että kaikki jää tekemättä.
suvitus, Hyvä tietää kun mulla tuli kamala huoli noista pakasteruuista. Mies lupasi viedä kyllä thaimaalaiseen syömään, mutta tähän hätään ei oo kerinnyt ja pakko ollut saada.
Susqi, Mulla myös turvotusta nilkoissa sukista! Mietin joko pitää kohta alkaa pitää tukisukkia.. Niitä esikoisenkin aikaa mulle suositeltiin (seisomatyö, perinnöllisiä suonikohjuja) ja ne auttoivatkin. :)
Tiiiu, Kuuntelet itseäsi ja jos lepoa tarvitset niin levättävä on. Vaikka sairasloman turvin ja ihan hyvällä omallatunnolla. :)
Susqi, Mulla myös turvotusta nilkoissa sukista! Mietin joko pitää kohta alkaa pitää tukisukkia.. Niitä esikoisenkin aikaa mulle suositeltiin (seisomatyö, perinnöllisiä suonikohjuja) ja ne auttoivatkin. :)
Tiiiu, Kuuntelet itseäsi ja jos lepoa tarvitset niin levättävä on. Vaikka sairasloman turvin ja ihan hyvällä omallatunnolla. :)
Tokoliina
Oman äänensä löytänyt
Tsemppiä kaikille pahoinvoinnista kärsiville <3
..Tänään sain minäkin siitä esimakua.
Koko päivän jännäsin töissä lentääkö laatta vai ei, lisäksi pään jomotus tuli seuraksi.
Yritin jo keksiä kaiken maailman syitä miksi oksentaisin keskellä päivää, mutta tulin siihen tulokseen että turha kai keksiä tekosyitä kun ei tiedä miten kauan tuo jatkuu. Kerron siinä vaiheessa jos pakko. Itsekin saan olla vähän väliä jotain laittamassa suuhun, pienenkin nälän iskiessä huonovointisuus pahenee heti
..Tänään sain minäkin siitä esimakua.
Koko päivän jännäsin töissä lentääkö laatta vai ei, lisäksi pään jomotus tuli seuraksi.
Yritin jo keksiä kaiken maailman syitä miksi oksentaisin keskellä päivää, mutta tulin siihen tulokseen että turha kai keksiä tekosyitä kun ei tiedä miten kauan tuo jatkuu. Kerron siinä vaiheessa jos pakko. Itsekin saan olla vähän väliä jotain laittamassa suuhun, pienenkin nälän iskiessä huonovointisuus pahenee heti
Täällä alkaa pahoinvointi ja huimaus selkeästi vähän hellittämään. Rv 7 oli pahin mutta nyt on viikon ajan ollut jo parempi olo. Oksentanut en ole kertaakaan mutta kaukana ei kyllä ole ollut. Kauhea tunne, kun on koko ajan nälkä mut samaan aikaan sellanen olo, että ei voi kuvitella syövänsä mitään. Vettäkin pystyy jo juomaan, paitsi tyhjään mahaan. Aamulla on aina hirveä jano, mutta pakko yrittää syödä ensin jotain ja juoda vasta sitten. Muuten myöhästyy töistä kun joutuu ensin keräilemään itseään ja odottelemaan, että olo tasaantuu 
Pahinta on kuitenkin tää nälkä ja väsymys. Oon aivan heikkona ja suunnilleen tärisen, kun pääsen töistä. Sit oon äly pahalla tuulella ja kilahdellaan ton meidän uhmiksen kanssa vuoron perään toisillemme kun yritän raahata sen hoidosta kotiin. Tänään soitin miehelle, että tuu jo pliis kotiin, en selviä täällä
. Olin tapellu ton ipanan kanssa joka siirtymisessä (lopetetaan leikit ja mennään kotiin, istutaan autoon, käydään kaupassa, mennään takaisin autoon jne.) ja sen jälkeen kahdesti repinyt siltä maalaustarvikkeet pois kun oli tarkoitus syödä. Ruokakin paloi uunissa vaikka tein pakastepitsaa eikä lapsikaan lopulta syönyt. Uh, mikä päivä. On vaan niin huono äiti -fiilikset kun en kotona jaksa mitään enkä ketään.
Pahinta on kuitenkin tää nälkä ja väsymys. Oon aivan heikkona ja suunnilleen tärisen, kun pääsen töistä. Sit oon äly pahalla tuulella ja kilahdellaan ton meidän uhmiksen kanssa vuoron perään toisillemme kun yritän raahata sen hoidosta kotiin. Tänään soitin miehelle, että tuu jo pliis kotiin, en selviä täällä
. Olin tapellu ton ipanan kanssa joka siirtymisessä (lopetetaan leikit ja mennään kotiin, istutaan autoon, käydään kaupassa, mennään takaisin autoon jne.) ja sen jälkeen kahdesti repinyt siltä maalaustarvikkeet pois kun oli tarkoitus syödä. Ruokakin paloi uunissa vaikka tein pakastepitsaa eikä lapsikaan lopulta syönyt. Uh, mikä päivä. On vaan niin huono äiti -fiilikset kun en kotona jaksa mitään enkä ketään.
Itikka, Ole armollinen itsellesi. Kuulostaa kyllä tutulta! Sillä erotuksella etten oo töissä vaan raivoavan taaperon kanssa kotona. Meillä on esi uhmaa jo kaikesta päätellen. Väsymys on huono lisä pikkulapsi arjessa! Samanlaisia p*ska mutsi fiiliksiä oon potenut ja lasken välillä tunteja koska mies kotiutuu töistä. Mietin mihin soppaan oon pääni työntänyt kun kakkosta pukkaa. Tsemppiä!
Väsymys on huono lisä pikkulapsi arjessa! Samanlaisia p*ska mutsi fiiliksiä oon potenut ja lasken välillä tunteja koska mies kotiutuu töistä. Mietin mihin soppaan oon pääni työntänyt kun kakkosta pukkaa. Tsemppiä!
Niiinu
Puuhakas puhuja
Ette ole yksin! Olen pyydellyt 1v3kk pojalta anteeksi joka päivä kun välillä äidin vaan tarvitsee maata, levätä ja olla, enkä koko ajan jaksa leikkiä, rakentaa tai riehua hänen kanssa. Käy sääliksi toista joka vain haluaa touhuta äitin kanssa Nenää pidellen laitan kuitenkin ruokaa joka päivä ja käydään päivittäin ulkona leikkimässä, joskus naapurien lasten kanssa. Mutta huonoa omatuntoa poden kun en anna pojalle yhtä paljon huomiota kun ennen alkuraskauden vaivoja! Ihan kamala olo pojan puolesta
Nenää pidellen laitan kuitenkin ruokaa joka päivä ja käydään päivittäin ulkona leikkimässä, joskus naapurien lasten kanssa. Mutta huonoa omatuntoa poden kun en anna pojalle yhtä paljon huomiota kun ennen alkuraskauden vaivoja! Ihan kamala olo pojan puolesta 
Turvottaa ja hanuri on kipeä 
Oletin, että tämä pari päivää vihlonut kankku/takalantio/joku vaikeasti paikannettava kohta on vaan raskauteen liittymätön lihasjumi, mutta mun systeri sanoi itse odottaessa kärsineensä ihan saman alueen kivuista jo samoilla viikoilla...
Oli mikä oli, mutta hermo menee kohta. Piti mennä tänään vielä uimaan jos se olisi helpottanut, mutta meiän kuntosalin allas oli unohdettu lämmittää
Oletin, että tämä pari päivää vihlonut kankku/takalantio/joku vaikeasti paikannettava kohta on vaan raskauteen liittymätön lihasjumi, mutta mun systeri sanoi itse odottaessa kärsineensä ihan saman alueen kivuista jo samoilla viikoilla...
Oli mikä oli, mutta hermo menee kohta. Piti mennä tänään vielä uimaan jos se olisi helpottanut, mutta meiän kuntosalin allas oli unohdettu lämmittää
Niiinu
Puuhakas puhuja
Miitu, "ihana" tietää ettei ole yksin tämän tunteen ja tilanteen kanssa. Poden jo valmiiksi huonoa omatuntoa siitäkin kun tulen olemaan vauvassa kiinni niin paljon alkuun ja poika jää enemmän itsekseen silloinKIN. Nyt jo välillä epätoivoinen olo, että miten pystyn jakautumaan kahtia sitten lokakuussa kun poika tarvitsee minua ja vauva vielä enemmän.
Ps. Olen ikuinen huolehtija jos joku ihmettelee mun stressausta asiasta joka on vasta edessä :D
Nyt jo välillä epätoivoinen olo, että miten pystyn jakautumaan kahtia sitten lokakuussa kun poika tarvitsee minua ja vauva vielä enemmän.Ps. Olen ikuinen huolehtija jos joku ihmettelee mun stressausta asiasta joka on vasta edessä :D
Juu ei ole täälläkään maailman aktiivisin äiti töiden jälkeen! Ja miesrukka kunnon kotiorja, kun on jo viikkoja hoitanut aivan kaikki kotityöt, ja joutunut vielä passaamaan mulle voileivät ja kaikki. Taitaa olla hänkin aika puhki pian! Meillä oli myös itse asiassa viime kerrasta viisastuneina ihan ehdotonta se, et ehdin töihin ennen uutta raskautta. Monista muistakin syistä, mutta myös sen vuoksi että töistä voi olla tarvittaessa saikulla, kotiäitiydestä ei. Ja kiva, että mieskään ei ole enää kotona lapsen kanssa, täällä saa saikulle jäädessä levätä aika paljon paremmin kun pikkumies on päiväkodissa 
Metsäneito
Silmät suurina ihmettelijä
Kirjoittelen nyt minäkin tänne. Ahkerasti käyn muiden juttuja lukemassa, mutta itse en edelleenkään uskalla ajatella olevani raskaana :)
Tänään viikkoja kasassa 8+6 ja olo alkaa vähän helpottamaan. Etovaa oloa on, mutta se on siedettävämpää ja välillä tulee jo päivässä hyviäkin hetkiä. Tosin nykyisin pahaolo yllättää sitten voimakkaammin yhtä äkkiä. Oksentaa ei ole onneksi tarvinnut, yökkiminen on riittänyt. Ja varmaan olen väsynytkin, kun päiväunet maittaa aina kun mahdollista. Huomasin myös että lämpö nousee etenkin raskaampien päivien päätteeksi lähelle 37 astetta, vaikkei mitenkään kipeältä tunnukaan.
Mutta siis vaikka oireet on selvät, siitä huolimatta pieni epäusko ollakko vai eikö olla. Viikolla 5 vuosin hieman verta ja mahaankin tuolloin sattui. Luulin että kesken meni. No raskaustestit näytti edelleen viikkojenkin jälkeen plussaa (neuvolasta käskettiin seurata sillä tavoin jatkuiko vai menikö kesken) ja oireetkin voimistuivat eli ehkä ei mennytkään. Nyt taas kuitenkin viikon ajan on vuotanut ruskeaa tuhrua hyvin maltillisesti, ei se mitenkään huolestuta mutta on ärsyttävää ja lisää ehkä epätietoisuutta onko siellä ketään. En ole kuitenkaan kokenut tarvetta mennä ar-ultraan, koska oli miten oli selviäähän se sitten nt-ultrassakin. Mutta kieltämättä vähän outoa olla raskaana tietämättä varmasti olevansa raskaana. Miehen kanssa puheissakin aina mukana on sana "ehkä". Onko muilla ollut tuota tuhruvuotoa?
Tänään viikkoja kasassa 8+6 ja olo alkaa vähän helpottamaan. Etovaa oloa on, mutta se on siedettävämpää ja välillä tulee jo päivässä hyviäkin hetkiä. Tosin nykyisin pahaolo yllättää sitten voimakkaammin yhtä äkkiä. Oksentaa ei ole onneksi tarvinnut, yökkiminen on riittänyt. Ja varmaan olen väsynytkin, kun päiväunet maittaa aina kun mahdollista. Huomasin myös että lämpö nousee etenkin raskaampien päivien päätteeksi lähelle 37 astetta, vaikkei mitenkään kipeältä tunnukaan.
Mutta siis vaikka oireet on selvät, siitä huolimatta pieni epäusko ollakko vai eikö olla. Viikolla 5 vuosin hieman verta ja mahaankin tuolloin sattui. Luulin että kesken meni. No raskaustestit näytti edelleen viikkojenkin jälkeen plussaa (neuvolasta käskettiin seurata sillä tavoin jatkuiko vai menikö kesken) ja oireetkin voimistuivat eli ehkä ei mennytkään. Nyt taas kuitenkin viikon ajan on vuotanut ruskeaa tuhrua hyvin maltillisesti, ei se mitenkään huolestuta mutta on ärsyttävää ja lisää ehkä epätietoisuutta onko siellä ketään. En ole kuitenkaan kokenut tarvetta mennä ar-ultraan, koska oli miten oli selviäähän se sitten nt-ultrassakin. Mutta kieltämättä vähän outoa olla raskaana tietämättä varmasti olevansa raskaana. Miehen kanssa puheissakin aina mukana on sana "ehkä". Onko muilla ollut tuota tuhruvuotoa?