Oireita ja kolotuksia

Ärsyttävää! Ummetus vaivaa edelleen ja nyt on maha suoliston puolelta kipeä. Mä tunnen mahani, ja tiedän, että jos maha toimis normaalisti, niin tää kipu lähtis muutamalla vessakerralla pois. Nyt ei tuu mitään ulos, vaan möyryää vaan suolistossa ja käy ihan hirveän kipeetä! Perhana!
 
Mulla oli sykkeet tosi korkeet ja verenpaine matala lääkärin mitatessa ja kroppa tosi kuiva ja suola - arvot matalahkot.
Pitäkää te naiset huolta ettei mee yhtä huonoon kuntoon, vieläkään ei olo oo parempi vaikka suolaa lisään ruokiin ja varmaan 6 litraa sain nesteitä sairaalassa.

Mulla laski myös suolat ja kuivuin ja olin tiputuksessa n. kuukausi sitten eli kärsin hypokalemiasta. Siitä taka sjaloilleen nousu kestikin muutaman päivän/ viikon. Kokeile Tiu juoda Osmosalia sen 0,5L päivässä. Suolan imeytymiseen tarvitaan myös oikea määrä glukoosia, joka on Osmosalissa jo valmiiksi. Jos suola imeytyisi ruokavaliosta sillei, että muutamassa päivässä olisimme arvojen laskusta tolmpillamme, kärsisi varmaan jokainen suomalainen hyperkalemiasta. Eli ruoasta se ei valitettavasti imeydy noin vain. Kun suolat laskee, ei välttämättä natrium laskekaan veressä, vaan pelkkä kalium. Silloin natriumkloridin eli suolan syöminen on täysin turhaa. Ikänä kuin söisit c-vitamiinia raudan puutteessa.
 
  • Tykkään
Reaktiot: tiu
Tuntuu pahalta tuntea näin, mutta v*tuttaa tämä koko homma! Emmä tämmöistä halunnu. Ja jos tämä on tällaista loppuun asti, niin mietin kyllä tarkkaan haluanko toista kersaa. Synnytyksessä varmaan repeän niskaan asti!!
Tuntuu pahalta tuntea näin, mutta v*tuttaa tämä koko homma! Emmä tämmöistä halunnu. Ja jos tämä on tällaista loppuun asti, niin mietin kyllä tarkkaan haluanko toista kersaa. Synnytyksessä varmaan repeän niskaan asti!![/quote]

sniper haluatko kuulla totuuden? :D Oireiluhan tietenkin on yksilöllistä, mutta mulla esim. oli esikoisetsa naama paskimmassa kunnossa ikinä. Nyt hyvä jos pari finniä tullut. Päänahkaan, rintakehään ja hartioihin sitten vähän enemmän. Mutta ne onneks onkin piilossa. Tissit kasva aviimestään, kun synnytyksen jälkeen maito nousee rintoihin, ja jumaluata kun se kohisee, sattuu, pakottaa, jomottaa ja vauvan imiessä kutittaa. Kaasuttelu johtuu aikalailla ummetuksesta. Täällä toinen samasta kärsivä. Ja pölypunkitkin kuolee ympärillä. Hetken päästä meillä alkaa liitoskivut. Esikoista odottaessa kaikki oireet yleensä tulee hieman hitammin esiin, sillä kroppa ei ole sitä kokenut ennen. Esimerkiksi toista tai kolmatta odottaessa tämä ihana alavatsan juiliminen, jomotus.. se tuntuu jotenkin pahemmalta kuin aiemmin. Ja mitä tulee synnytyksessä repeämiseen.. Onneksi nämä oireet ei tarkoita sitä että ollaan kahtia. Nyt kun jaksetaan purra hammasta nini kyllä näistä oireista päästään vielä eroon. Tilalle vaan tulee jälkisupistelut ja lonkkien paukkumiset "paikoilleen". Nimimerkillä: -toinen raskausaikaa "inhoava".
 
Minttu84, ootko kokeillu pitää esim. lämmintä kauratyynyä tai vastaavaa mahalla särkyjen aikaan? Mulla ekassa raskaudessa pari kertaa vihlo niin kovaa mahaa, että itkin vaan ja olin varma, että nyt menee kesken. Ekalla kerralla menin lämpimään suihkuun ja se lopulta helpotti. Toisella kerralla olin ohjeistanu miehen lämmittämään kauratyynyn ja se helpotti aika nopeasti.
Eikä siis mennyt kesken tuo raskaus, mutta kohtu kasvaa kovaa vauhtia ja saattaa noita kipuja aiheuttaa.
 
Kiitos siness :hug013 Eihän tässä ole enää kuin puolisen vuotta kärvisteltävää ja sehän menee vaikka päällään seisten! :) Jos raskauden voisi lahjoittaa puolisolle, tekisin sen mielelläni, heh. Tiedän kyllä, että ei ne oireet lopu tähän alkuun vaan lisää on tulossa sitten turpoamisesta tukalaan oloon ja selkävaivoista ties mihin :D
 
Jälkikäteen muistelen ekan raskauden sujuneen suuremmitta ongelmitta, tosin muistan että valitan joka ikinen päivä jostain vaivasta miehelle. Milloin oksetti, närästi, särki, oli kuuma tai muuten vain vi***ti. Kai se oli melko samanlaista kuin nytkin. Aika kultaa muistot, sillä viimeiset pari kuukautta ovat olleet kyllä ihan takapuolesta.

Nyt menossa 14+1 ja pahoinvointi vähentynyt niin että olen pystynyt olla ilman lääkitystä eli Primperania eli siis pahoinvointilääkettä. Noin joka toinen päivä tosin vielä laatta lentää. Mutta ihanaa kun pystyy jo tekemään muutakin kuin makaamaan sohvalla ja säälimään itseänsä. Loma teki hyvää ja nukuin lähemmäs 10 tunnin unia ja jaksoin parina päivänä käydä pienellä lenkilläkin.

Nyt haaveissa aloittaa pari kuukautta tauolla ollut liikuntaharrastus jos osa vaivoista helpottais. Mitä lajeja te muut harrastette? Onko suosituksia esim ehkäisemään selkävaivoja? Mä aikaisemmin juoksin, mutta nyt en voi enää kuvitellakaan, koska pelkkä kävely jo tuntuu mahassa (ekassa raskaudessa kävelynkin jouduin lopettamaan puolessa välissä.)
 
Mä myönnän kyllä, että olen välillä vähän turhankin negatiivinen, mutta täytyy myöntää myös, etten mäkään tätä raskausaikaa rakasta. Kuvotusta on vieläkin välillä, mutta onneksi se ei ole kovin pahaa. Edelleen iltaa kohden olo pahenee. Mulla on myös ollut noita "kasvukipuja" ja ummetushan nyt on ihan taattu juttu. Mulla on nyt jo tullut se järkyttävä pullistunut olo eikä oikein mitään voi syödä tuntematta, että vatsa räjähtää. En muista, että tää olis viimeksi tullut näin aikaisin.

Oikeesti, miten jotkut voi hehkua läpi raskauden ja olla jossain hattaratunnelmissa tai tykätä siitä vatsasta? Mä en olis ikinä uskonut, että tää vatsa voi tuntua koko ajan. En olis ikinä uskonut, että sitä oikeasti tuntee itsensä jatkuvasti raskaaksi.

Olen jotenkin luopunut kokonaan ajatuksesta, että pääsisin liikkumaan - ja kohta ne pirun nivuskivut ja supistukset alkaa kuitenkin, niin meneepähän sitten kävelykyky kokonaan... Mä yritän jaksaa nyt sen voimalla, että kun tää muksu on ulkoistettu, niin hankin salikortin (mistä lyödään vetoa, että meillä ei kukaan nuku yhtään, kun vauva tulee enkä taas pääse kotoa yhtään mihinkään väsymyksen takia?) - multa hävis jo ekassa raskaudessa niin paljon lihasmassaa ja tuli tilalle tuollaista epämääräistä höttöä, että tän tokan raskauden jälkeen olen taatusti vaan yhtä lörpöttävää hetulaa.

Joo, ja silti, vaikka niin inhosin sitä ekaakin raskausaikaa ja synnytyskin meni miten sattuu, niin olin valmis tähän uudelleen. Että jotenkin masokisti/hulluhan tässä pitää olla. :wink Saakelin luonto ja hormonit, pakkoko niiden on pistää ihminen tähän tilaan? :p
 
Kyllä mulla ensimmäinen raskaus oli ihan mukava alun kuvotusta ja lopun liitoskipuja lukuunottamatta. Sillon pahoinvointia oli muutama viikko ja kivut hoitu kunnon tukivyön avulla.

Tämän toisen raskauden myötä pahoinvointi alkoi rv6 ja vieläkin tulee oksennettua tai olo on etova ja nyt menossa 14+1. Ummetus hiukan kiusaa ja nukkuttais vaikka kuinka paljon. Jos tulee paljon käveltyä niin on hiukan liitoskipuja ensimmäisen kohdalla ne taisi alkaa joskus pulessa välissä. Mutta aika tosiaan kultaa muistoja :)
 
Olotila edelleen pysynyt melko samana, eli oksentelu ja voimakas pahoinvointi on loppunut. Mutta etova olo ruokailujen välissä ja ruokailun jälkeinen närästys jatkuu edelleen, ei siis mikään normaali olo edelleenkään. Ummetusta on, issias-tyylistä kipua pakarassa välillä, väsyttää ja nälättää koko ajan. Maha on turvonnut. Mielialat heittelee. Nenästä vuotaa verta silloin tällöin. Hengästyn tosi helposti. Energiaa ei ole edelleenkään normaalilla tavalla. Öisin heräilen usein, kaikkiin ääniin, ja ainakin kerran tai pari pissalle. Janottaa ja pissattaa koko ajan.

Sellaista täällä edelleen, ja tänään siis rv 15+0.
 
Onko täällä kellään kokemusta napatyrästä? Mä just huomasin, että mun napa ei taida olla ihan normaali... Siis kun mullahan jäi tuo vatsa tuollaiseksi oudon pullottavaksi ekasta raskaudesta (vaikka olenkin aina ollut muuten suht' reitevä ja persevä, niin vatsaa mulla ei ole ollut nimeksikään) eikä napakaan ikinä palautunut kunnolla. Nyt, kun viikkoja on "peräti" 11+3 niin mun vatsa on jo ihan täysiverinen raskausvatsa ja tuo napa...se pullottaa kuin viimeisillä viikoilla. Rupesin sitä vähän katselemaan, niin sehän on myös ihan eri värinenkin ja siinä takana tuntuu jonkunmoinen pieni "massa".
 
Muokattu viimeksi:
Heippa Kaikki piitkästä aikaa... mä olen pysytellyt täällä taka alalla kun olen vähän fiilistellyt tätä koko hommaa... Kuitenkin Joulukuun puolseta välistä ollut tosi etova olo, kaikki lämpimät ruuat etoo mitään ei tee mieli syödä mutta koko ajan on jotain naposteltava ettei laatta lennä, aamuisin olen oksennellut nyt pari viikkoa ja raskausviikkoja rapiat 12 :( Ei kyllä ollenkaan kivat fiilikset, ja huoli et syönkö tarpeeksi kun en niitä lämpöisiä ruokia pysty syömään?.... Onko muilla niin voimakasta kuvotusta ruokaa kohtaan ja millä olette sen selättäneet?
 
Edellisessä raskaudessa hehkuin hattaratunnelmissa:p, tai ainakin olo oli ok (alun aamuista pahoinvointia lukuunottamatta). Mikään ei vaivannut, ainoo mistä huomas niin vatsa kasvoi.
Mutta nyt, pahoinvointia edelleen. Luulin tän jo loppuneen, etomista ajoittain mutta... Tänään parin viikon tauon jälkeen oksensin aamulla mahanesteet, viikkoja 15+. Raivostuttavaa ummetusta, kuivia papanoita ehkä pari per päivä, varmaan lähemmäs parin viikon välein tyhjentyny paremmin. Issiastyyppistä kipuilua, joka saattais olla Si-nivelestä johtuvaa (ku ei tunnu selässä, vain pakara + reisi), tämä siis bongattu googlen ihmeellisestä maailmasta. Eilen en päässy liikkumaan ku vaivoin, mut tänään taas ei mitään, vain pari liikettä kirrannu. Hengästyn miltei kaikesta, kunto aivan paska. Mitäköhän muuta vielä....
 
Huoh musta tuntuu etten ikinä pääse takas töihin..
Taas jouduin päivystykseen kovan oksentelun takia ja vertakin oli mukana.
Kalium-arvot tälläkertaa matalat mutta sain jotain tabletteja ja pääsin kotiin tiputuksen jälkeen..
Voisko tää jo helpottaa! Ottaa aivoon olla ihan vuodepotilaana..
Onko kukaan kokeillut pahoinvointiin Primperan-nimistä lääkettä? Mulle määrättiin sitä mut jotenkin en uskalla käyttää kun tuoteselosteessakin lukee tosi epämääräistä tietoa raskausajan käytöstä. Tietty lääkäri määrää mutta... :confused:
 
Tiu, mä olen käyttänyt Primperania noin 1,5 kk. Neuvolasta heti suositeltiin sitä kun soitin. Oksensin noin 15 kertaa sinä päivänä kun sain pillerit ja sen jälkeen en kertaakaan. Kuulemma kaikilla ei auta edes pahoinvointiin, mutta mulla auttoi vähän siihenkin. Oksentelen edelleen, mutta nyt pystyn olla jo ilman pillereitäkin.
Vähän oli huono omatunto kun sitä käytin, mutta kun lääkäri määräsi enkä olisi ilman pystynyt mitenkään olemaan edes kaksistaan meidän kolmeveen kanssa. Parempi muuten olla googlettelematta, tulee vain paha mieli ja eiköhän asiantuntijat tiedä paremmin kuin keskustelupalstoilla radikaaleja mielipiteitään nimimerkin suojissa kirjoittelevat..
 
Tulipa taas tänäänkin tyhjennettyä mahanesteet aamulla...
Mutta! Mun maha on hävinny! Ku ei siinä näyttäis olevan mitään vauvaan viittaavaa, ihan littana siltä kohdin missä kohdun korkein kohta pitäis nyt olla. Ääääääääää!!!!!!!!! Ja mä jo luulin että tää alkais näkymään.
 
Niin tuskin sitä lääkärit niin usein määräisi jos jotain haittaa olisi :)
Ja uskoisin että se jatkuva oksentelukaan ei niin hyväksi vauvoille ole..:(
 
Mulla kans aamusin maha ihan litteä, niinku ennen raskautta... mut sit iltaa kohden pullistuu :D illalla on niin turvonnut että kaikki housut puristaa hah. Viikkoja 11+6. Jotenkin tullu taas sellanen ihan epätodellinen olo että oonko muka raskaana, vaikka just pari viikkoa sitte nähty pikkunen ultrassa. Tänään tuntunut jonkulaista vihlontaa alavatsassa oikealla puolella mikä vähän pelottaa, mutta ma taas ultrataan et sitä odotellessa.. :)
 
13+4 ja suurin turvotus hävinnyt. Muutaman viikon takainen jättimasu on nyt laskenut ja näytän lähes laihalta taas :D Enää näkyy pieni kumpu ihan alavatsalla. Tosin iltaan mennessä oon taas paisunut kun pullataikina ja kaikki pöksyt puristaa. Olo on ollut perin taannehtiva, välllä on huippupäivä, kun ei väsytä eikä kuvota ja olo on ihan normaali. Sitten taas välillä on kauheita päivä, kun oksentaa heti aamusta ja koko päivän on etova ja nuutunut olo. Mut pääosin enemmän on jo hyviä kun huonoja päiviä :)
 
Takaisin
Top