Oireiluja

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Ang1
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mulla sama homma, kuin Pääskysellä. Olen pikku äkäpussi ja välillä jopa raivotar normaalisti, mutta nyt....ah, mikä ihana zen. Olen itse rauhallisuus ja miehelle jopa ärsyttävissä määrin levollinen, hän kun on minun laillani sellainen tuskastelija. Nyt vain rauhoittelen häntä ja näen asioiden valoisat puolet, jos jokin meinaa mennä vikaan.

Ehkä tuo jalkojen pulleus ei olekaan nesteturvotusta vaan salaiset ilmatyynyt, joiden varassa leijun hieman maanpinnan yläpuolella.

Zeeeeeeeeeeeennnnnnnnnnnn......


[:D][:D][:D]
 
^ [:D][:D][:D]

Itsellä sama homma, tai ainakin siinä mielessä etten muista ihan oikeesti koska oltais miehen kans viimeksi tapeltu.. tai kun oikeesti miettii niin ei olla taidettu kunnolla tapella koko raskausaikana.. varmaankin se kun niin odotettu tää vaavi että nyt on sen takia niin happy happy joy joy olo [:)]
 
Minulla taas ihan toisinpäin! [:D] Lauhkeaa lammasta nähnykkään.. "normaalisti" ilman tätä raskautta olen tosi rauhallinen, hermot kestää pitkään ja nalkuttaminen melkein olematonta.. No mutta nyt on asiat niin päin et mies melkein kävelee varpaillaan kun nalkutan ja kiukkuilen ihan olemattomista!! [:D] Voi raukkaa.. [;)]
 
Onkos muilla sellaisia "sukkapuikko kipuja" tuolla kohdunkaulalla? Mulla on nyt ollu muutamana päivänä ja niin pahoja, etten ole kovin pitkälle uskaltanu kävellä. Kauppareissullakaan en voinu kiertää koko kauppaa, kun alkoi vihloon niin kovasti. Onneks oli mies mukana, kun piti palata autolle siitä leipähyllyiltä..[&:]

Onko joku tietoinen mitä ne oikein on.. vai onko ne jotain supistuksia? Tuntuu että ainakin vaikuttavan tonne alas.. enkä ihmettelis yhtään jos siel paikat aukeilee. No kai se on normaalia, onneks on 34+1 kasassa.
 
Minulla oli juuri noita "sukkapuikkokipuja" silloin, kun makasin sairaalassa ensimmäistä viikonloppua ja silloin tapahtui kohdunsuulla aika huimasti muutoksia, vaikka olin levossa. Eli kannattaa kyllä ottaa sinunkin lumin ihan rauhallisesti, jos noita paljon ilmenee. Kuten nyt olen todistanut levolla voi oikeasti vaikuttaa tilanteeseen, kannattaisi sinunkin vauvasi vielä ainakin pari viikkoa malttaa pysyä kotipesässään. Nuo pistokset eivät ole mitään varsinaisia supistuksia vaan ne tulevat kohdunkaulalta, kun kohdunsuu alkaa avautua (näin siis ainakin minun kohdallani).

Nyt kotiintultuani noita pistoksia on taas hieman tuntunut ja olenkin hieman huolissani, pitääkö tästä lähteä takaisin sairaalaan. Kontrolli olisi ensiviikon torstaina, mutta jos noita paljon tulee niin pitänee mennä aiemmin. Toinen mietityttävä asia on sellainen, että vatsa on yhtäkkiä sekaisin oltuaan ensin kovalla koko makoiluajan - ja minulla tuo vatsan sekaisimeno loppuraskaudesta on aina viitannut lähestyvään synnytykseen... Toisaalta meidän koiran vatsa on myös sekaisin ja koko yön tuota on saanut juoksuttaa milloin kukakin ulkona, eli voihan tässä olla kyseessä lajirajat ylittävä vatsapöpö.
 
Mukava kuulla, että mammakavereilla on zenmäistä rauhallisuutta olotilassaan [:D] Itte oon sellanen nollasta saatanaan (anteeksi kielenkäyttö) tällä hetkellä. Tuntuu, että ne pahimmat hormoonimyrskyt jäi raskauden toiselle kolmannekselle, mutta nyt on jotenkin töiden, uuden kodin ja kotiasioiden kanssa niin kauhea stressi päällä, etten osaa sitä mitenkään järkevästi hallita. Onneksi alkaa kohta loma, jonka jälkeen olis töitä enää reilu viikko jäljellä.
Mulla alkoi maanantai-iltana kovat supistukset taas. Jossain vaiheessa jäi ikään kuin supistus päälle ja maha oli kivikova tunnin ajan, vaikka makasin. Supistukset oli myös kivuliaita ja jouduin nojailla pöytään ja puuskutella jatkuvasti. Tiistaina soitin neuvolaan asiasta ja keskiviikkoaamulle sain ajan lääkärille. Kohdunsuu oli tosi ylhäällä ja todella napakasti kiinni, mikä helpotti paljon. Tuli vaan sellainen olo sen lääkärin kanssa, että pitääkö se mua ihan luulotautisena, kun paikat on tiukasti kiinni. Olo oli kuitenkin ollut niiden supistusten ja kipujen kanssa pari päivää tosi tuskainen. Lääkäri sanoi, että joillakin kohtu vaan on todella supistusherkkä ja usein näissä tapauksissa vauva pysyy kuitenkin mahassa tosi pitkään, kun taas paikkojen ennenaikainen avautuminen tapahtuu salakavalasti ja huomataan ilman mitään supistuksia.
Mukavahan se oli kuulla, että alakerrassa on vielä kaikki hyvin [:)] Nyt voi taas keskittyä muihin asioihin. Nyt huomaan, että vapaapäivillä ei juuri supistele eli kyllä se rasitukseen selvästi liittyy tuo vaiva.
 
Mä jäin töistä pois juuri tollaisen jatkuvan supistustilan takia. Mulla oli maha kovana koko työpäivän ajan (ja myös illat kotona) niin, että eteenpäin ei ollut kumartumista, mikä hieman hankaloitti työtekoa, kun kaikki asiakkaat ovat niin "matalia".[:D]
 
Mulla on sama juttu, ku sulla Pajunkissa. Vaahtosammuttimien kanssa teen minäkin töitä (tosin vähän siitä pienimmästä vaahtosammutinkoosta isompien [:D]). Töissä ei pysty istumaan tai levähetelemään välillä, vaan päivät on melkoista menoa alusta loppuun. Mulla on tosiaan lomaa melkein kaks viikkoa ja sen jälkeen enää pätkä töitä. Oon miettinyt, että jään ehkä kotiin sen loman jälkeen, koska oleminen on tällä hetkellä jo tosi tuskaista työpäivien aikana ja niiden jälkeen. Oon vaan niin urvelo, että jännitän mennä lääkärille sanomaan, etten voi olla töissä enää. Mitä jos se ei kirjotakaan sairaslomaa? Jos se sanoo, että kyllä sä pystyt töitä tekemään..Se ois kauheaa ja noloa.. 
 
...kauheaa ja noloa sille lääkärille. Mitätöidä nyt ihmisen tuntemukset ja olotilan? Sähän kerroit tuolla toisessa ketjussa jalkojen turvotuksesta. Sanot lääkärille, että jalat on niin turvoksissa iltaisin, ettet pääse kävelemään ja kerrot supistuksista. Se siitä. Tsemppiä!

Mulla on ainoa vaiva tällä hetkellä on tuo turvotus. Se on jämähtänyt jalkoihin, eikä lähde pois. Vielä se ei ole haitannut muuten, kuin öisin ja aamuisin, kun lähtee kävelemään. Silloin sattuu jalkapohjiin. Muuten vaiva on lähinnä kosmeettinen nyt, kun saan olla kotona. Eilen kävin kauppakeskuksessa pari tuntia, jonka jälken tein ruokaa ja silitin vauvan lakanoita ja harsoja 4h. Siitä jalkojen päällä olosta eivät kintut kyllä tykänneet, niinpä tänään olenkin hellinyt jalkojani ja pötkötellyt sohvalla jalat tyynypinon päällä.

Olen käynyt neuvolassa kahden viikon välein jo kolme kertaa. Toissakerralla oli painoa tullut humpsahtaen +990g/vko ja silloin tuo turvotus alkoi. Nyt viime kerralla oli tullut enää +140g/vko, vaikka olen syönyt ihan samalla lailla, joten tuo painon heittely johtuu nesteestä. Terveydenhoitaja huomasi turvotuksen myös, ja sanoi, että aika paljon sitä on, kun mulle jäi doppleristakin pyöreä jälki mahaan. Merkattiin neuvolakorttiin kahdella plussalla.

Vähän kyllä jännittää, koska tuo alkaa vaivata jalkojen särkemisenä tms. Noh, sitä ennen jatkan tätä tyytyväisenä oloa. [:)]
 
Turvotusta alkaa olla mullakin. Ihan pikkusen vaan onneks toistaseks. Sormuksen saa pois sormesta vielä, mutta jaloista huomaa, että hiukan on turvonneet. Ja ainakin nyt työpäivien päätteeksi myös tuntuu tukeilta. Neljä työpäivää vielä...huoh...

Huvittava juttu: mulla ilmeisesti oli viime yönä kivuliaita supistuksia, mutta ei mitään ihan sietämättömiä, koska en kunnolla herännyt. Olin siis sellasessa omituisessa välitilassa ja luulin, että ne kivut oli unessa, koska näin samalla jotain siihen liittyvää unta. Muistan kuitenkin, että aina kun heräsin kääntämään kylkeä, teki ihan hiton kipeää vatsaan ja alaselkään, etenkin siinä vaiheessa kääntymistä kun olin selälläni. Aamulla sitten tuntui lievempi supistus ja kipuili hiukan vatsaan ja selkään, mistä sitten tajusinkin että yöllä oli varmaan ihan oikeasti supistellut eikä pelkästään unessa.

Hiukan alko huvittaan, että toivottavasti herään kuitenkin sitten kun synnytys oikeasti käynnistyy [:D] Vaikka oikeasti tuskin missaan sitä oikeaa kipua, mutta ajatuksena vaan hihitytti hetken. Salilla hiukan kyllä pelotti olla, vaikka ei tuntunut pahalta mikään, alko vaan mietityttää, että mitähän kaikkea tuolla sisällä tapahtuu ja pitäisikö jo jättää se salitreenaaminen muille.
 
Mä en nyt oikein tiiä mitä mulla on vai onko mitään. Siis vatsa kovettuu kovaksi ja sattuu, mutta en siis nyt voi eritellä että olis jotain supistuksia tai tms. Ja tämä silloin kun olen kaupoilla, siis tänään ja eilen sama juttu.
Oon ihan pihalla tosin eiköhän nyt tällä painolla ja pallomahalla voi tulla milloin mitäkin ilman sen suurempaa syytä [:D]
 
[:D] ihana toi asenne, mulla usein vähän sama meininki. Kai ne vois olla suppareita, mutta mulla alko jossain vaiheessa haitata supistuksien tunnistamista se, että vauvan puskeminen läpi mahan alko tuntua ihan samalta ku supistukset. Ja vatsa menee niiltä osin kovaksi, missä vauvan "osat" on. Voisko se olla tällästä? Vai onko maha tasasen kova? Mun suurella kokemuksella, tietämyksellä ja erehtymättömällä ammattitaidolla sanoisin, et vois hyvinkin olla supistuksia. Mutta mähän en tiedä yhtikäs mitään yhtikäs mistään [:)]
 
siis tasasen kova ja selässä tuntuu sillai...ööh hassulta. Mäki oon niin hyvä selittää että [:D] Siis toi vauvan osat on tuntunut jo pitkään ja tiedän niistä mitä tarkoitat, mutta tää on jotain ihan uutta...no katellaan...jospa tässä sitten harjoitellaan...tai jotain [8|]
 
mulla tulee supistuksii töissä lähinnä.. mut sit ku pysähyn nii se menee ohi.. koko ajan pitää olla jalkojenpäällä nii iltasin on jalat tosi kipeet..
 
Piiitkästä aikaan tännekkin pääsee kirjoittelemaan [:)]

On ollut hieman tuskien taivalta tämä loppuodotus, mutta viel kasassa ollaan!
Minulla todettiin raskausmyrkytys, ja sitä sitten tässä ollaan "paranneltu". Onneksi ei ole tarvinnut sairaalaan jäädä. On riittänyt tiuhat kontrollikäynnit ja kotiseuranta.
Pääosin olen ollut lepohoidossa.
Supistuksia on ollut.. PALJON! Välillä kivuliaita ja välillä harkkoja.

Pieniä kävelylenkkejä jo uskoltaa pihamaalla tehdä, ja yks ilta hurjana otin haravaa käteen. Jäi kuitenkin lehdet maahan levälleen kun masuasukki ilmoitti ettei haravoidakkaan [:)].

Tämä on ollut vaikein raskaus mitä olen tähän mennessä kokenut, ja voin sanoa että on ollut todella raskasta!
Mut on luotu liikkumaan ja tekemään juttuja, eikä makamaan viikosta toiseen paikallaan :(
Noh, kyllä tämä tästä.
Muu perhe vain on ollut hieman hämillään, eikä he aina oikein muista etten pysty olemaan arjessa mukana ihan täysillä.

Toinen asia joka on tässä viikkojen aikana tullut, niin en pysty enää makoilemaan vaaka-asennossa. Nojatuoli on tullut erittäin tutuksi!
On jo ikävä sänkyä, ja miestä..
Kaikki aikanaan! [:)]

Mutta sellaisia kuulumisia tänne päin Suomea.
En ole jaksanut lukea ihan kaikkia juttuja mitä tänne olette ahkerasti kirjoitelleet. Niitä on tullut tosi hurjasti![:)]
Mutta jospa tästä taas pääsisin mukaan näihin juttuihin. (Sain uuden läppärin nojatuolini viereen, ei tartte enää yrittää raahautua pöytäkoneen ääreen [:)])
 
Rascal voimia lepäilyyn. Samassa junassa ollaan ja rankalta tämä tuntuu... Minä vietin pari viikkoa sairaalassa, kun lapsukainen meinasi tosissaan ottaa varaslähdön. Onneksi tilanne siellä saatiin rauhoitettua ja nyt olen sitten ollut pari päivää jo kotona "lepäämässä", saa nähdä vieläkö tässä joutuu lähtemään takaisin osastolle, kun tuo nuorimmainen ei sitten millään tajua, että en todellakaan saa olla normaalisti (eikä mieskään tunnu tajuavan vaikka tämä ei olekaan ensimmäinen leporaskauteni.)

En kyllä tiedä, miten tulen selviämään ensi viikosta, kun nyt apuna olevat vanhempani joutuvat lähtemään töihin ja mies suunnittelee lähtevänsä rakentamaan yhtä mökkiä, jonka ehtisi hyvin keväälläkin, isot pojat menevät kouluun ja minun pitäisi sitten pärjätä täällä kahden pienimmän kanssa keskenään, kun miehen puolen sukulaisista ei kukaan auta, eivät ainakaan ole tarjoutuneet ja kerjäämään en ala... eiköhän tuo mene. Jos mies lähtee sinne mökkitontille ja minulle tulee äkkilähtö Tampereelle niin eipä kai muu auta kuin ottaa pienet ambulanssiin mukaan.

Sain osastolta kotiutuessani mukaan lääkkeet supistusten hillintään ja viime yönä jouduin ottamaan ylimääräisen, kun koko ajan supisteli ja selkää jomotti, eli kaipa tilanne taas on etenemässä tuolla alhaalla... sukkapuikkotuntemuksetkin ovat palanneet.
 
Voimia Rascalille! Tuo on kyllä inhottava tilanne kun pitää lepäillä ja ottaa rauhassa, mutta sinänsä ei ole "näkyvää ongelmaa" missään. Muut herkästi unohtaa, että silti pitää rauhassa ottaa. Mulla on osittain samaa liikenteessä. Eli mun mies kyllä tietää/ymmärtää/hyväksyy asian, mutta herkästi unohtaa. Onneksi meillä tilanne korjaantuu sillä, että muistutan, etten voi kantaa painavia juttuja tai muutenkaan rehkiä kotona. Isä ei meinaa asiaa millään ymmärtää. Se ei muutenkaan ymmärrä, mitä on vaikea raskaus. Se tuntuu ajattelevan, että mä olin sairaalassakin vain sen takia, etten kestä kipuja muuten. Hitot mä niistä kivuista jos ne ei aiheuta vaaraa vauvalle! Kunpa se ymmärtäisi mikä stressi on pelätä joka supistuskohtauksessa, että jotain alkaa tapahtua jne. Isä käyttäen syyllistystaktiikkaa pyysi meitä mökkitalkoisiin. Juu, sehän on ihan ykköshommaa tässä tilassa! En sinne miehenkään soisi menevän kun se on tosi kovilla joutuessaan leipätyönsä lisäksi tekemään lähes kaikki jutut kotona, käymään kaupassa ja huolehtimaan kolmesta eläimestä. Se kun sairastaa epilepsiaa ja se on nyt stressin seurauksena alkanut oireilla... Se taas ei yhtään helpota mun yönukkumista kun tarkkailen miehen kaikkia reaktioita öisin. Sen epilepsiakohtaukset tulee tyypillisesti nukkuessa. Huh...
 
On teillä Meemi kyllä kaikkea... Tuntuu, ettei keksi mitään tarpeeksi kannustavaa sanottavaa, vaikka ajatukset ovatkin kannustavia [:)] Koittakaahan jaksella loppuraskaus vielä koko perhe!!

Kertokaapa mulle naiset, että mitä ne sukkapuikkotuntemukset on? Oon ihan pölö näköjään.. Ajattelin ensin, että se on vaan jonkun oma hauska ilmaus, mutta nyt on jo niin moni niistä jutellut, että alko kiinnostaa [:D] Mulla tuli tänä aamuna yhtäkkiä aivan järkyttävä pistos vasemman nivusen tuntumaan, kun laitoin sukkaa jalkaan. Se ei enää oo mitään helppoa puuhaa tämän pötsin kanssa, mutta tuo kipu oli jotain ihan uutta ja pakotti makuulleen. Sitten en voinut suoristaa vasenta jalkaa, kun tuntu, että siellä repeää sisuksissa jotain, kun edelleen sattui. Hetken maattuani kipu loppui eikä sitä oo enää tuntunut.. Mitähän tuo sitten mahtaa olla? Voi näitä oloja..
 
Joo hei mä kans haluun tietää mitä ne sukkapuikkotuntemukset on [:D]... ei minkäänlaista käsitystä...

Viime yönä nukuin eka kertaa SÄNGYSSÄ tän raskauden aikana!!!! [:)][:)][:)] Aikaisemmassa asunnossani (yksiö) nukuin lattialla patjalla kun siinä mun vuodesohvalla tuli selkä kipeeks, kun piti monta yötä putkeen nukkua. Sit kun muutettiin tänne uuteen asuntoon, niin meillä oli jo sänky olemassa, mutta jotta sen sai kasaan, piti tietty löytää kaikki ruuvit täältä laatikoiden seasta... Kesti vaan 3 viikkoa... [8|] Joten täälläkin ollaan sit nukuttu lattialla patjalla. On ollu lonkat kyllä tosi kipeet koetuksella, kun lattia ei oikein anna periksi...

No eilen päivällä sit löysin tarvittavat ruuvit ja illalla koottiin sänky! [:)] Oli kyllä ihanaa nukkua sängyssä, kun yöllä pissalle herätessä ei tarvinnut ensin könytä lattialta ylös, vaan saatto vaan nousta istumaan ja siitä seisomaan! [:)] Kyllä sitä ihminen voi vähästä iloita[:D][:D]

Oon siis nukkunu vain kyljelläni, kun mahallaan ei oo pystyny nukkumaan kuukausiin enää ja selälläänkään ei enää pariin viikkoon. Äitin kans jutellessa se sit ehdotti, että jos kokeilisin nostaa sitä pään puolta sängyssä puoli-istuvaan asentoon, niin sit ehkä pystyis vähän lepuuttamaan kylkiäki välillä ja olla selällään. Mä sit kokeilin sitä viime yönä ja se kyllä toimii. [:)] Kun kääntää selälleen, niin vähän aikaa pitää hakea sitä oikeaa kohtaa, mutta kun se sieltä löytyy, niin hyvin tulee nukuttua, eikä paikat puudu niinku kyljellään! [:)] Oon silleen enimmäkseen selällään, mutta ihan vähän kyljelle kallistuneena... hankala selittää... [;)]
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top