Oireet

[Hedi88]

Hep! Oon nähnyt ihan hirveesti unia nyt useamman viikon jo! Normaalisti tuntuu että tosi harvoin näkee unia tai ainakaan muistaa niitä enää heräämisen jälkeen. Viime yönä näin esim tosi todentuntuisen painajaisunen tulevaan varhaisultraan liittyen

Voi ei. Koska sulla on varhaisultra? Mä näin yks ilta heti nukahtamisen jälkeen unta, että kaaduin. Heräsin omaan itkuun. Viime yönä näin unta, et pitelin pientä kääröä sylissäni.

 

[Hedi88]

Onks täällä muita liikkuvia? Mä en nyt tiä onks tää raskausoire, mut oon kiinnittänyt huomioita nyt jo viikon verran hirveeseen janoon treenatessa. Yleensä 1,5 h talvella menee hyvin juomatta, mut äsken hiihtämässä tuntu, et olin aivan janokuoleman partaalla
Elättelen toiveita, et olis raskausoire niin mullakin olis jotain

Mä en varsin liiku ja silti on jano koko ajan. En tiiä kuinka paljon joisin, jos kävis viel esim hiihtämässä tai reippaalla lenkillä. vähintään se 2litr menee vettä, varmasti enemmänkin ku osan juon lasista.

 

[Indi]

Mulla ei oo tänään niin mitään oireita Pakosta vähän alkaa taas miettimään, onko siellä oikeasti ketään, vaikka järki ja kokemus sanoo, että oireettomuus viikolla 5+jotain on täysin normaalia.

Muistan, kun kakkosta odottaessa iski muistaakseni 6+3 sellainen tunne, että _kaikki_ raskausoireet ovat kadonneet. Sitä ennen oli jo ollut jonkun verran selvää pahoinvointiakin. Koska olin jo aikaisemmin kokenut yhden kkm:n, olin aivan 100 % varma, että raskaus olin silloinkin mennyt kesken. Niinpä varasin heti ensimmäisen mahdollisen gyne ajan "keskenmenon toteamista varten". Olin oikeasti todella yllättynyt ja hieman myös nolotti, kun ultrassa löytyikin täysin viikkoja vastaava minityyppi Tällä kertaa yritän pitää pään kylmänä ja selvitä ilman paniikkiultria.

Mulla samoja ajatuksia ja fiilikset vaihtelee paljon oireiden mukaan, uskooko tähän raskauteen vai ei. Maanantaina tosiaan pahoinvointi teki paluun ja oksensin. Eilen myös oksensin ja pahoinvointi oli voimakasta iltapäivään asti, kunnes hieman helpotti. Tissitkin oli ekaa kertaa eilen vähän kipeämmät ja tuli hieman toiveikas olo. Nyt taas tänään täysin oireetona, tisseissä ei tunnu MITÄÄN ja pahoinvointikin on tiessään. Tämä oireiden iso vaihtelu on todella raastavaa.

On kokemusta yhdestä keskeytyneestä keskenmenossa, missä loppui oireet kuin seinään ja selvisi myöhemmin, että sikiön kehitys oli loppunut juuri samana aamuna kun huomasin, ettei oireita ole. Esikoisen raskaudessa pahoinvointi oli voimakkaampaa kuin nyt, eikä oireettomia päiviä ollut ennen kuin 8+0. Sitä ennen toki oireet jonkun verran vaihteli ja muistan, että esim huonosti nukuttu yö vaikutti asiaan. Nyt viime yönä nukuin hyvin, joten toivon, että oireettomuus johtuu edes osittain siitä.. Mutta niin, esikoisen raskaudessa tuolloin 8+0 samaan aikaan progesteniarvot romahti alas ja menin lääkärille "hakemaan tyhjennyslääkkeet" sekä ilmoitin lähimmille, että tämä oli taas tässä. Ihmetys oli suuri, kun ultrakuvaan lävähtikin täysin viikkoja vastaava pikkuinen, joka heilutteli vimmatusti kasvattamiaan käsien nysiä. Silloin sain mukaani vahvemmat progesteronitukilääkkeet ja sitten muuten seuraavana päivänä jo taas oksensinkin..

Koitan siis myös laittaa jäitä hattuun, kun tulee näitä oireettomia päiviä. Että kaikki voi myös silti olla hyvin. Mutta vaikeaa on. Vatsallakin on niin hiljaista, että on tosi vaikea uskoa, että siellä joku normaalisti kasvaisi ja kehittyisi.

 

[Vaalsi]

Onks täällä muita liikkuvia? Mä en nyt tiä onks tää raskausoire, mut oon kiinnittänyt huomioita nyt jo viikon verran hirveeseen janoon treenatessa. Yleensä 1,5 h talvella menee hyvin juomatta, mut äsken hiihtämässä tuntu, et olin aivan janokuoleman partaalla
Elättelen toiveita, et olis raskausoire niin mullakin olis jotain

Mulla on ollu enemmänkin niin päin et salilla ollessa joutuu oikein pakottaa juomista.. vesi maistuu jotenkin tosi pahalta eikä uppoo lainkaan

 

[Indi]

Onko muut nähneet sellasia todella selkeitä realistisia unia? Mä oon nyt viikon nähny ja vissiin sekin voi tulla raskauden myötä?

Närästys, tissien arkuus ja väsymys on helpottaneet. Tissit tosin on aivan valtavat, et en tiiä mihin niiden kanss oikein vielä joutuu. Iltapalelu on tullut tilalle. Tuhruttelu ja vähän voimakkaampi vuotelu jatkuu edelleen.

Hep! Joo, tosin ihan sekopäisiä unia nään. Mutta paljon paremmin muistan ne kuin yleensä. Viime yönä matkustin lentävällä autolla, jossa oli myös vesisukset. Sitten olin yhtäkkiä jossain puistossa joogaamassa ja siinä oli mulla kaksi vanhempaa tytärtä (toivottavasti oli hyvä enne..), joista toinen itki kun ei osannut jotakin liikettä ja mieheni oli ärsyttämässä siinä taustalla. Sitten olin uima-allasjuhlissa ulkomailla, missä koitin selvitellä joidenkin ihmisten rakkausdraamaa. Kaikenlaista..

Tsemppiä ja sympatiaa kaikille vuotelijoille, toivottavasti olisi harmitonta kaikkien kohdalla. Itse meinaan seota jo tähän oireiden vaihtelevuuteen. Jos olisi vuotoja, niin olisin kyllä vielä 100% ahdistuneempi. Huh. Kurjaa että pitää tulla tuollaista piinaa.

 

[Daimm]

Voi ei. Koska sulla on varhaisultra? Mä näin yks ilta heti nukahtamisen jälkeen unta, että kaaduin. Heräsin omaan itkuun. Viime yönä näin unta, et pitelin pientä kääröä sylissäni.

Ylihuomenna eli ei onneks enää kauaa

Mulla on kans koko ajan kauhee jano! Yölläkin kun käy vessassa niin pakko ottaa ihan kunnon hörpyt vettä

 

[kaihotar]

Mulla ollu taas tänään oireeton päivä ja oon aivan rikki. Tällä hetkellä tuntuu niin epätodennäköiseltä että sieltä löytyis mitään elävää ens viikolla. Viimeks kans loppu rintojen aristus ja kaikki jomottelut ennen kun kkm selvis, ja pelottaa kovasti että nyt ois sama.. En pysty tällä hetkellä ajatteleen kyllä mitään muuta.

 

[Piisku]

Mulla kans kummittelee loppuvuoden kkm mielessä koko ajan. Ja sinne varhaisultraan on niin pitkä aika!! Ja mua ei yhtään lohduta nää raskaustestit, kun viimeksikin arvot nousi ja testit näytti plussaa,vaik kehitys oli loppunut jo 6+2... Nyt vielä ite lomalla tän viikon, niin aivan liikaa aikaa ajatella!

 

[Indi]

Mulla ollu taas tänään oireeton päivä ja oon aivan rikki. Tällä hetkellä tuntuu niin epätodennäköiseltä että sieltä löytyis mitään elävää ens viikolla. Viimeks kans loppu rintojen aristus ja kaikki jomottelut ennen kun kkm selvis, ja pelottaa kovasti että nyt ois sama.. En pysty tällä hetkellä ajatteleen kyllä mitään muuta.

Tää voisi olla mun kirjoittama, samaistun täysin. Heti kun on oireetonta, ahdistun melkein lamaantumiseen asti. Pitkät päivät odotella maanantain varhaisultraa..

Ja nyt kun jouduin olemaan töistäkin muutaman päivän pois pahoinvoinnin takia, niin tuntuisi niin epäreilulta jos tämä raskaus keskeytyy. Mulla on aina kauhea säätö järjestellä työkalenteri uusiksi, kun joutuu olemaan pois. Eikä työ tietenkään ole elämässä tärkein asia, vaan oma terveys ja perhe. Kaikkien keskenmenojenkin jälkeen olen joutunut olemaan tovin sairaslomalla keräillen itseäni. Mutta mielummin tosiaan olisi raskausoireiden vuoksi pois, kuin keskenmenon.

 

[kastehelminki]

Täällä kans pääsi äsken pienet stressi-itkut, kun tänään ollut vähemmän mitään oireita ja ajatukset menee heti synkäksi. On tää kyllä raastavaa odottaa ensi viikon varhaisultraa. Mutta toisaalta tää keskustelu tuo ihanasti vertaistukea, että muillakin ollut oireissa vaihtelevuutta niin ehkäpä se on ihan normaalia tsemppiä meille kaikille

 

[Moikkulis]

Täällä jotenkin apaattiset fiilikset ja toivoisin et voisin lentää tän ekan kolmanneksen yli seuraavaan vaiheeseen.. Tuntuu, että kaikki on vähän sellasta väkisin raahautumista eikä huvita edes nähdä ystäviä tai mennä minnekään niinku yleensä. Kaikki illat menee oksennusta pidätellen. Siellä ultrassakin kun lääkäri näytti ruudulta, että täällä on elävä sikiö niin fiilis ei ollut oikein minkäänlainen.
Toisaalta mietin et mitähän tästä raskaudesta vielä tulee kun Nyt on jo kaikenmaailman närästykset, yölliset pissahädät, ummetukset ja vatsan turvottelut ja tuntuu et alaselän löysät niveletkin jo kiukuttelee... Tästä tulee piiitkä odotus.

Esikoisen raskaudessa oli ehkä mielialan vaihteluja, mutta tässä raskaudessa ainoat mielialat toistaiseksi tuntuu olevan v*tutus ja ankeus .. Noo, uskon kyllä et tää olo on väliaikainen ja helpottaa viimestään kun päästään jonnekin huhti-toukokuuhun.. Se ajatus ainaki auttaa jaksamaan.

Ollaan myös lopeteltu esikoisen kanssa imetys, kun tissit on niin kipeät eikä tee yhtään mieli enää imettää. Maidontuotanto tuntuu myös vähentyvän luonnostaan hormonien vaikutuksesta. Tähän asti meillä on ollut vielä yleensä ainaki kerran päivässä pieni imetyshetki ja se pieni hetki on ollut lapselle hurjan tärkeä Hän nyt selvästi reagoi tähän, ymmärrettävästikin (esim.hoitoon ei mene niin mielellään yms). Mut ajattelin kans et tääkin asia ja hormonisekoilu ja taaperon huonommat yöunet tai "uhmakohtaukset" menee tällä samalla kärsimyksellä alkuraskauden kanssa. Haluun kuitenkin vieroittaa hänet hyvissä ajoin ennen vauvan tuloa ja muutenkin mun ajatus oli viimeistään 3v mennessä Onpahan ollut pitkä taival sekin ja omalla lailla keholle raskasta..

Töissä ainakaan ei tarvii miettiä mitä tekis kuhan sinne asti pääsee vaan siellä päivä menee todellakin lentäen.. Vähän raskasta tän pahoinvoinnin kanssa vaan, kun välillä ei millään meinaa keretä irrottaa itseään tauolle työn touhusta edes 5minuutiksi ennen puolta päivää. Meinaa "pieni" turhautuminen iskeä sielläkin. Mutta aamuvuoro oli kyllä helpompi kuin ilta, vähän yökkimistä ylös noustessa ja autolla ajaessa.. mut sit töissä meni ihan hyvin.. ja loppuillan onki sit kaikki energiat imetty pois ja taas oksennusta väkisin pidätellen... Pirullinen yskä myös jo kolmatta viikkoa, vaikka se nyt ei oo raskausoire.. mutta meinaa oksennus siinäkin lentää kun saa semmosia yskänpuuskia.

Semmonen valitusvirsi tällä kertaa Noita levottomia ja hulluja unia on muuten kans! Niitä oli myös esikoisen raskaudessa Oli varmaan yks ekoista raskausoireista jopa.

 

[Toiveena.pikkuinen]

Mulla menee päivät oksennusta pidätellen. Eilen tein ruokaa ja voi luoja miten kamala olo tuli. Se ruoka haisi niin hirveälle!
Nykyään myös itkettää ihan joka asia.

 

[eessi]

Te keillä on tosi voimakasta pahoinvointia, millä viikoilla ootte?

 

[Tiiutau]

Voi meitä kaikkia pahoinvoivia! Olin yhteydessä neuvolaan omasta pahoinvoinnista ja sain heti hyvät lääkkeet jotka veivät pahoinvoinnin oikeastaan kokonaan pois! Ruoan nousuun ja närästykseen syön nyt Omeprazolia mitä saa ihan ilman reseptiäkin apteekista ja se toimii kun unelma. Reseptinä sain Bonjestan ja on kyllä hintansa arvoinen ehdottomasti. Kannattaa rohkeasti kysellä omasta neuvolasta josko kirjoittaisivat pahoinvointilääkettä!

Täällä myös pahoinvointia ollut rv 5+2 alkaen. Pyysin neuvolasta myös Bonjestan reseptillä ja olen sitä syönyt nyt iltaisin. On vienyt osan pahoinvoinnista kyllä pois. Oletko @banaanikärpänen ottanut bonjestan myös aamuisin?

 

[banaanikärpänen]

Täällä myös pahoinvointia ollut rv 5+2 alkaen. Pyysin neuvolasta myös Bonjestan reseptillä ja olen sitä syönyt nyt iltaisin. On vienyt osan pahoinvoinnista kyllä pois. Oletko @banaanikärpänen ottanut bonjestan myös aamuisin?

Otan sen vain iltaisin kun tuppaan olemaan niin herkkä noille unettaville lääkkeille et en varmaan pysyisi työpäivää hereillä jos ottaisin sen aamuisin Nyt raskauden edetessä on alkanut pahoinvointi puskemaan myös tuon lääkkeen läpi ja oon pohtinut sitä et josko sittenkin ottaisi aamuin illoin mut toistaseksi oon nyt vielä sinnitellyt tolla ilta annoksella. Ja se on niin hiton kalliskin et siks myös yritän pärjäillä pienemmällä annoksella..

 

[Indi]

Täällä kans pääsi äsken pienet stressi-itkut, kun tänään ollut vähemmän mitään oireita ja ajatukset menee heti synkäksi. On tää kyllä raastavaa odottaa ensi viikon varhaisultraa. Mutta toisaalta tää keskustelu tuo ihanasti vertaistukea, että muillakin ollut oireissa vaihtelevuutta niin ehkäpä se on ihan normaalia tsemppiä meille kaikille

Samaa mietin, että onneksi on kuitenkin vertaistukea täällä. Tuntuu että monella on tätä oireiden vaihtelua. Mulla oli tosiaan eilen täysin oireetonta, nyt tänään taas hieman enemmän pahoinvointia. Nyt lisäksi huimausta. Välillä käyn katsomassa yksityiseen ultraan aikoja, niitä tällekin päivälle olisi. Mutta se nyt tuntuu ihan hulluudelta varata aikaa, kun enää neljä päivää julkisen varhaisultraan. Koitan nyt vaan kärvistellä sinne asti. Pelottaa myös se skenaario, että siellä on elävä pikkuinen, mutta syke on heikko ja/tai koko jätättää. Pelottaa, että joutuu siihen limboon taas, että on hieman toivoa ja jos se keskenmeno tapahtuukin myöhemmin. Mulla on nyt töissäkin tulossa isoja muutoksia ja mua haastatellaan ensi viikolla yhteen uuteen perustettavaan työryhmään, mikä kiinnostaisi tosi paljon. Ahdistaa olla tällanen puolikuntoinen ahdistusmöykky koko ajan ja etten pysty keskittymään kunnolla mieleisiinkään työasioihin. Ei tähän päähän nyt paljoa muuta mahdu kuin tämä raskaus.

Edit. Mulle myös muuten määrättiin tuo Bonjesta. Kävin eilen hakemassa sen, mutta en vielä illalla ottanut sitä, kun eilen olin täysin oireeton.. Tämäkin on ihan sekopäistä, että toisaalta haluaisin jopa tuntea sitä pahoinvointia, kun se tuntuu antavan toivoa. Mutta jos siellä varhaisultrassa näkyy suunnilleen viikkoja vastaava alkio, niin kaippa sitä sitten voisi alkaa käyttää.

 

[Sarsabutt]

Tsemppiä kaikille henkisen hyvinvoinnin kanssa! Muistakaa sanoa neuvolaan tai muulle hoitokontaktille synkistä ajatuksista, sillä raskauden aikana on mahdollista päästä juttelemaan ammattilaisen kanssa! Mä kävin koko ensimmäisen raskauden, kun ahdistus ja stressi kasvoi niin mustaksi pilveksi, että aloin jo haaveilla jokeen kävelemisestä. Vieläkin pelottaa, et oliko sillä vaikutusta esikoisen kehitykseen, mutta juttelu kyllä auttoi ja oli ihana ammattilainen!

 

[Rouva Ihme]

Tänään rv 4+5-5+1.. ei noista ota selvää, neuvolan laskureiden mukaan siis 5+1 ja omien laskujen mukaan ois vasta 4+5. Mut siis tää oireiden vähyys pistää kyllä muijan mielen sekaisin
Ainoat oireet oikeastaan järkky närästys, palelu ja repäisykivut mutta nyt tuntuu et nekin kadonneet
Väsymystä oli mut nyt tuntuu et tapitan kattoa kaiket yöt kun en saa nukuttua.. ja tissit, ei juurikaan tuntemuksia
Yritän ajatella positiivisesti mut alkusyksyn varhainen km kummittelee takaraivossa ihan liikaa
Mitenhän sitä on ennen osannut olla raskaana

 

[rihkis]

Täällä taitaa olla aika paljon meitä, joilla jonkinlaista km-taustaa. Kyllähän se vaikuttaa siihen, miten hyvin pää pysyy kasassa. Itse huomaan, että vaikka mielialat ja fiilikset on heitelleet, niin kyllä nyt on paljon helpompaa, kun on jo valmiiksi kaksi lasta. Koen saaneeni jo tosi paljon, kun on kaksi lasta ja tää kolmas on siihen sellainen "bonus".

Mulla on ollut tänään ekaa kertaa selvästi huono olo. Vähän jotain pientä oli jo aikaisemmin, mutta se oli niin lievää, että en ollut ihan varma, kuvittelinko sen, koska halusin voida pahoin. Mutta tänään oli siis ihan oikeasti jo vähän yökkimistäkin. Viikkoja nyt menkoista laskien 5+5, mutta ovisoireiden perusteella mennään ehkä päivä tai pari edellä. Ajankohta pahoinvoinnin alkuun taitaa olla suunnilleen sama kuin kuopuksenkin raskaudessa (esikoisen kanssa alkoi vähän myöhemmin).

 

[Piisku]

Mä tajusin tänään, että onhan mulla muuten ollu yks oire tosi pitkään jo. Kuukautiskivun tyyppisiä juilimisia monta kertaa pöivässä ihan muutaman minuutin kerrallaan. Olin yhdistänyt ne siihen cyclogestiin, kun alkoivat niin ajoissa. Mut nyt kun oon tiistaina lopettanut sen, niin aloin miettii, et voisko tää olla raskausoire