Tää on just se, mikä tuntuu vähän huijaukselta! Kersan pää ei onneksi tunnu kovin suureöta vielä, mutta kyllä tommonen reilu 30 cm halkaisija pallo jalkojenvälissä silti hiukan ylimääräinen on. Tässä raskaudessa aivan uutena asiana nää sukkapuikkokivut, jotka ei vaan mee ohi, jos oon jalkeilla. Eilen kaupan kassajonossa pelkäsin pyllähtäväni, kun suorassa seistessä lonkkiin iski lisäksi sähköiskumaisia hermokipuja. Ja onko fiilis, että ihan oikeasti synnytys vois jo lähestyä? No ei!
Eilinen migreeni tuntuu yhä ja vetää mielialan matalaksi. Pari yötä ollut taas lyhyemmät unet. En muista, että aiemmissa raskauksissa on tullut tällasta luovutusmielialaa, kun oon ollut loppuun asti tosi aktiivinen, ulkoillut jne. Sisällä liikkuminenkaan, venyttelyt tms. ei tunnu kivalta. Eli nyt syön sitte aktiivisesti pullaa ja kirjoitan maailman hitaimmalla tahdilla opparia.
Mitään oikeita ongelmia ei vieläkään ole, riesoja vain. Eniten jurppii migreenien yhteydessä tuleva alakulo, joka saa asiat ärsyttämään ja tekee musta vähän palikka-aivon (tänä aamuna kaupassa maksukortin numeron ja alaoven ovikoodin näppäilyt oli aivan suorituskyvyn ylärajoilla).
Oispa piristävää kuulla, josko jollain jo asiat etenee!