Mulla on etova olo koko ajan läsnä ja suurimman osan päivästä häiritsevänä. Oksentelua ei ole onneksi ollut. Nyt rv 7+4 ja tätä pahoinvointia jatkunut tauotta jo 2 vkoa. Pahoinvointilääkkeet auttoi aluksi, mutta teho heikkeni nopeasti. Suurin ongelma on ruokahaluttomuus, suoranainen ruokakammo. Päivittäin vaihtelee mitä ruokia pystyn syömään ja minkä verran, hyvin vähän jokatapauksessa. Toistaiseksi menee valikoidut leivät margariinilla, marjasmoothie, kaurajogurtti mehukeitolla, minitomaatti, kurkku, porkkana ja salaatti. Välillä myös vegeleikkeleet leivän päällä. Perunaruokia pystyin syömään muutaman päivän, mutta en enää. Tänään kokeilen härkistä ruskeassa kastikkeessa ja riisiä + salaattia (nyhtökaura oli loppu). Ruokia pitää ilmeisesti vaihdella, ettei tule ällötys. Yritän joka päivä syödä edes jotain runsasproteiinista, mikä on tosi haastavaa, koska olen vegaanispainotteinen kasvissyöjä eli en syö mitään lihaa ja papuvalmisteet ym. kasvisproteiinit ällöttää (mitä teollisempi sen pahempi). Myös kananmuna, jota aiemmin satunnaisesta käytin, ällöttää. Olen syönyt ihan vain mitä olen pystynyt. Mitään herkkuja ei todellakaan tee mieli ja vuosikausien kahvin kittaaminen on loppunut kuin seinään. Pystyn juomaan ainoastaan vettä ja laimennettua mehua (ei sitrus/ällömakeita).
Millon tämä ruokahaluuttomuus ja pahoinvointi loppuu? Eihän siitä ole mitään takeita. Toivottavasti mahdollisimman pian 12 raskausviikon jälkeen. Odotin ennemminkin ruokahimoja kuin tällaista. Pelkästään puhe ruuasta, hajut, kuvat ja videot saa mut voimaan pahoin. Tää hankaloittaa olennaisesti kaikkea elämää, etenkin sosiaalista. Vaikka kyllä ihan pelkästään tää pahoinvointikin saa mut jo todella passiiviseksi ja ankeaksi.
Kaikkialta saa lukea, miten voit helpottaa raskauspahoinvointia. Hienoa, jos jollain noi vinkit toimii. Mulla ei toimi tippaakaan. Kysymys olis mun kohdalla, miten voin hyväksyä voivani pahoin ja kammoavani ruokaa koko kesän. Voiko sen kanssa oppia elämään siitä välittämättä, vaikka se on koko ajan läsnä? Mulla menee kauheesti energiaa siihen, että mieliala on maassa tän pahoinvoinnin takia ja se vie suurimman osan huomiosta koko ajan.
Te, jotka kärsitte pahoinvoinnista suurimman osan päivästä päivittäin, miten ootte onnistuneet hyväksymään jatkuvan pahoinvoinnin läsnäolon? Miten psyykkaatte itsenne asian kanssa?
Olen onneksi nyt kesälomalla, joten töistä ei tarvitse murehtia. Mun vointi ei yleensä fyysisesti ole niin huono, ettenkö voisi esim. siivota tai tavata kaveria. Psyykkinen puoli tuo omat haasteensa ja saa kaatumaan sohvalle heti, kun pahoinvointi alkaa tarpeeksi ärsyttää.
Millon tämä ruokahaluuttomuus ja pahoinvointi loppuu? Eihän siitä ole mitään takeita. Toivottavasti mahdollisimman pian 12 raskausviikon jälkeen. Odotin ennemminkin ruokahimoja kuin tällaista. Pelkästään puhe ruuasta, hajut, kuvat ja videot saa mut voimaan pahoin. Tää hankaloittaa olennaisesti kaikkea elämää, etenkin sosiaalista. Vaikka kyllä ihan pelkästään tää pahoinvointikin saa mut jo todella passiiviseksi ja ankeaksi.
Kaikkialta saa lukea, miten voit helpottaa raskauspahoinvointia. Hienoa, jos jollain noi vinkit toimii. Mulla ei toimi tippaakaan. Kysymys olis mun kohdalla, miten voin hyväksyä voivani pahoin ja kammoavani ruokaa koko kesän. Voiko sen kanssa oppia elämään siitä välittämättä, vaikka se on koko ajan läsnä? Mulla menee kauheesti energiaa siihen, että mieliala on maassa tän pahoinvoinnin takia ja se vie suurimman osan huomiosta koko ajan.
Te, jotka kärsitte pahoinvoinnista suurimman osan päivästä päivittäin, miten ootte onnistuneet hyväksymään jatkuvan pahoinvoinnin läsnäolon? Miten psyykkaatte itsenne asian kanssa?
Olen onneksi nyt kesälomalla, joten töistä ei tarvitse murehtia. Mun vointi ei yleensä fyysisesti ole niin huono, ettenkö voisi esim. siivota tai tavata kaveria. Psyykkinen puoli tuo omat haasteensa ja saa kaatumaan sohvalle heti, kun pahoinvointi alkaa tarpeeksi ärsyttää.
Nälkä ja jos ei syö riittävän usein niin tulee etovaa oloa. Ei kuitenkaan okseta. Myös väsymystä on ollut.